Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Arkisto
Ensitreffit alttarilla Suomi 2017
Kommentit (9874)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aliisa saa tuon homman kuulostamaan siltä, että Esa on jotenkin haukkunut tosi rumasti tai huutanut tai jotain. Aikamoiselta prinsessalta kyllä vaikuttaa. Toki siis voi olla, että Esassakin on vikaa (vai voiko :D), mutta tuo kuulostaa aika kurjalta. Aliisa saa haukkua miehen, saa sanoa ettei kiinnosta yhtään, saa lähteä ulkomaille kesken kaiken, naputtaa ja huomautella, mutta Esan pitäisi vaan hymyillen ottaa vastaan kaikki :)
Jos ei natsaa niin ei natsaa, mutta pakkoko siitä on Esaa syyttää?
"– Jos mulle sanoo jotain niin pahoja asioita ja vaikka multa pyytää anteeksi ja kertoo, että se ei ollut tarkoitus, niin mä en pääse irti siitä, Aliisa kertoo itkien."
Mitäköhän se Esa on sanonut: olet itsekäs, hemmoteltu lapsellinen ja loukkaat? Totuus vai pahoja asioita?
Kuuluuko raivoaminen ja toisen nimittely parisuhteeseen? Jos Aliisa olisi ollut se "impulsiivinen" osapuoli tässä, kaikki säälisivät Esaa. Eikö Esassa voi olla vikoja, kun se kerran osaa esittää lupsakkaa savolaismiestä telkkarissa? Todella törkeää ja lapsellista tehdä Esasta joku pyhimys ja Aliisasta demoni.
Tottakai Esassa voi olla vikoja. Jokaisessa on. Mutta kolmenkymmennenviiden vuoden yhteisen elämäntaipaleen kokemuksella väitän, että mikäli takertuu suutuspäissä lausuttuihin pahoihin sanoihin - jos kyse ei ole mistään sairaalloisesta narisistisesta alaspainamisesta tms - niin homma ei pelitä. Ihmiset tekevät virheitä, sanovat pahoja sanoja joskus, vaikka ei pitäisi. Jos niitä katuu ja pyytää anteeksi ja on valmis ymmärtämään että todellqakin on loukannut niin sitten pitää siirtyä eteenpäin. Minulle on huudettu todella rumasti, minä olen huutanut, mutta ne käsitellään ja sitten matka jatkuu. Nyt esitetyn perusteella Aliisa on ollut tosi usein tosi loukkaava, ilman että on halunnut asiaa käsitelllä ja ymmärtää miltä toisesta tuntuu. Tai ainakaan sitä ei ole näytetty.
Se, että sinun 35:n vuoden suhteeseen sopii todella rumasti toiselle huutaminen, ei tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi sellaiseen sopeutua tai sellaista hyväksyä. Meitä ihmisiä on katsos hyvin erilaisia.
Soisin että olisitte armollisempia itsellenne, läheisillenne ja ihan tuntemattomillekin. Kaikki pimahtavat joskus - myös kylmä hyväksymättömyys on muuten passiivisaggressiivista huutamista. Se ei ole ihailtavaa, pois pitää pyrkiä ja itseään kasvattaa, mutta ilman armoa päädytään julmuuteen.
Pointti kun juuri oli, että ihmiset kestävät erilaisia asioita. Joku kestää sitä, että suutuspäissä loukataan ja huudetaan, toisilla se jää ihon alle. Toinen ei taas kestä sitä passiivisaggrea mökötystä, jne jne. Meitä on erilaisia ja meillä on erilaisia toleransseja asioille. Musta on hölmöä saarnata, että "minä 30 vuoden suhteestasi tiedän, että ei saa loukkaantua jos blaablaablaa". Ihmiset eivät ole samasta puusta, meillä on omat herkkyytemme, vahvuutemme ja historiamme.
Tottakai on erilaisia ihmisiä ja kaikilla herkkyytemme, vahvuutemme ja historiamme. Tuohan on ihan itsestäänselvyys. Kuin myös se, että jokaisella on haavansa. Mutta vaikeaksi menee, jos puuttuu halua olla armollinen juuri niitä erilaisia kohtaan. Kyse ei ole siitä saako loukkaantua. En sanonut niin, älä laita sanoja suuhuni! Tottakai saa, ilman muuta. Mutta jos sen jälkeen jää siihen loukkaantumiseen, ilman, että antaa toiselle mahdollisuuden sovittaa, korjata ja oppia, niin silloin menee hankalaksi. Ei tuossa Aliisasta kerrotussa hankala kohta ole siinä, että toinen loukkaantuu. Hankaluus on, että Aliisa sanoo, ettei voi antaa anteeksi ja luottamus on kokonaan mennyt. Ne ovat niin suuria sanoja, suuria syytöksiä, että niitä ei toivoisi kevyesti heiteltävän.
Nimenomaan! Kyllä niiden omien "toleranssien" kanssa pitää tiedä myös töitä eikä aina lyödä hanskoja tiskiin. Yleensä nämä nollatoleranssi-ihmiset ovat itse hyvin oikukkaita ja hankalia ja asiat nähdään vain omasta näkökulmasta ja heti luovutetaan kun toinen ei ole samanlainen. Sanotaan vaan et "mä nyt vaan olen tällainen..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aliisa saa tuon homman kuulostamaan siltä, että Esa on jotenkin haukkunut tosi rumasti tai huutanut tai jotain. Aikamoiselta prinsessalta kyllä vaikuttaa. Toki siis voi olla, että Esassakin on vikaa (vai voiko :D), mutta tuo kuulostaa aika kurjalta. Aliisa saa haukkua miehen, saa sanoa ettei kiinnosta yhtään, saa lähteä ulkomaille kesken kaiken, naputtaa ja huomautella, mutta Esan pitäisi vaan hymyillen ottaa vastaan kaikki :)
Jos ei natsaa niin ei natsaa, mutta pakkoko siitä on Esaa syyttää?
"– Jos mulle sanoo jotain niin pahoja asioita ja vaikka multa pyytää anteeksi ja kertoo, että se ei ollut tarkoitus, niin mä en pääse irti siitä, Aliisa kertoo itkien."
Mitäköhän se Esa on sanonut: olet itsekäs, hemmoteltu lapsellinen ja loukkaat? Totuus vai pahoja asioita?
Kuuluuko raivoaminen ja toisen nimittely parisuhteeseen? Jos Aliisa olisi ollut se "impulsiivinen" osapuoli tässä, kaikki säälisivät Esaa. Eikö Esassa voi olla vikoja, kun se kerran osaa esittää lupsakkaa savolaismiestä telkkarissa? Todella törkeää ja lapsellista tehdä Esasta joku pyhimys ja Aliisasta demoni.
Tottakai Esassa voi olla vikoja. Jokaisessa on. Mutta kolmenkymmennenviiden vuoden yhteisen elämäntaipaleen kokemuksella väitän, että mikäli takertuu suutuspäissä lausuttuihin pahoihin sanoihin - jos kyse ei ole mistään sairaalloisesta narisistisesta alaspainamisesta tms - niin homma ei pelitä. Ihmiset tekevät virheitä, sanovat pahoja sanoja joskus, vaikka ei pitäisi. Jos niitä katuu ja pyytää anteeksi ja on valmis ymmärtämään että todellqakin on loukannut niin sitten pitää siirtyä eteenpäin. Minulle on huudettu todella rumasti, minä olen huutanut, mutta ne käsitellään ja sitten matka jatkuu. Nyt esitetyn perusteella Aliisa on ollut tosi usein tosi loukkaava, ilman että on halunnut asiaa käsitelllä ja ymmärtää miltä toisesta tuntuu. Tai ainakaan sitä ei ole näytetty.
Se, että sinun 35:n vuoden suhteeseen sopii todella rumasti toiselle huutaminen, ei tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi sellaiseen sopeutua tai sellaista hyväksyä. Meitä ihmisiä on katsos hyvin erilaisia.
Soisin että olisitte armollisempia itsellenne, läheisillenne ja ihan tuntemattomillekin. Kaikki pimahtavat joskus - myös kylmä hyväksymättömyys on muuten passiivisaggressiivista huutamista. Se ei ole ihailtavaa, pois pitää pyrkiä ja itseään kasvattaa, mutta ilman armoa päädytään julmuuteen.
Pointti kun juuri oli, että ihmiset kestävät erilaisia asioita. Joku kestää sitä, että suutuspäissä loukataan ja huudetaan, toisilla se jää ihon alle. Toinen ei taas kestä sitä passiivisaggrea mökötystä, jne jne. Meitä on erilaisia ja meillä on erilaisia toleransseja asioille. Musta on hölmöä saarnata, että "minä 30 vuoden suhteestasi tiedän, että ei saa loukkaantua jos blaablaablaa". Ihmiset eivät ole samasta puusta, meillä on omat herkkyytemme, vahvuutemme ja historiamme.
Tottakai on erilaisia ihmisiä ja kaikilla herkkyytemme, vahvuutemme ja historiamme. Tuohan on ihan itsestäänselvyys. Kuin myös se, että jokaisella on haavansa. Mutta vaikeaksi menee, jos puuttuu halua olla armollinen juuri niitä erilaisia kohtaan. Kyse ei ole siitä saako loukkaantua. En sanonut niin, älä laita sanoja suuhuni! Tottakai saa, ilman muuta. Mutta jos sen jälkeen jää siihen loukkaantumiseen, ilman, että antaa toiselle mahdollisuuden sovittaa, korjata ja oppia, niin silloin menee hankalaksi. Ei tuossa Aliisasta kerrotussa hankala kohta ole siinä, että toinen loukkaantuu. Hankaluus on, että Aliisa sanoo, ettei voi antaa anteeksi ja luottamus on kokonaan mennyt. Ne ovat niin suuria sanoja, suuria syytöksiä, että niitä ei toivoisi kevyesti heiteltävän.
Nämä ihmisen henkilökohtaiset herkkyydet ja vahvuudet koskevat myös anteeksiantoa. Jos loukatut sanat ovat olleet liian henkilökohtaisia ja osuvia, on anteeksianto vaikeaa ellei mahdotonta. Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Itse en ikinä voisi enää olla yhdessä ihmisen kanssa, joka olisi vaikka nimitellyt rumilla sanoilla minua, en pidä sitä normaalina riitelynä enkä ole tottunut sellaiseen. Sellainen henkilö tuntuisi arvaamattomalta ja ahdistavalta, en voisi olla hänen kanssaan. Sellaisella temperamentilla varustettu ihminen ei olisi minua varten, hän sopisi varmasti paremmin jollekin jollain samanlainen riitelytyyli. Kaikkien ei tarvitse elää samalla kaavalla kuin sinä elät. Ja me emme edes tiedä, mitä tai kuinka pahoja asioita Esa on sanonut, joten musta on todella naiivia sohvan pohjalta besservisseröidä tällaisessa asiassa.
Ei tietenkään tarvitse elää samalla tyylillä kuin minä. Juuri sitä minä olen sanonut. Mutta vastaan on hyvä tulla, se on sitä armollisuutta. Itse väitän tulevani toimeen lähes kaikkien kanssa. Emme tosiaan tiedä kuinka pahoja asioita Esa on sanonut, mutta sen tiedämme varmasti, että Aliisan käytös hääpäivänä lähenteli kaikkia nolaamisen ja anteeksiantamattomuuden ja julmuuden rajoja, mitä nyt ikinä voi keksiä. Silti Esa ymmärsi. Ei hän varmastikaan ole sen paksunahkaisempi. Tämä on monien itseään herkiksi kutsuvien sokea piste. Luulo, että itse on jotenkin poikkeuksellisen herkkä, kun kyse on on haluttomuudesta empatiaan ja kyvyttömyydestä hienoviritteiseen, herkkään toisten huomioon ottamiseen.
Hyvin sanottu! Näin kun monet muutkin pyrkisivät ajattelemaan, niin maailma olisi huomattavasti parempi paikka elää ja olla meille kaikille.
Nämä ovat järjestettyjä avioliittoja. Järjestetyt avioliitot eivät perustu romanttiseen rakkauteen.
Yllättävän moni sotkee asiat ja on sitä mieltä, että jos esimerkiksi Aliisa ei ihastu Esaan, niin saa erota. Eihän se niin mene. Aliisa on valinnut tällaisen järjestetyn avioliiton, jossa ei ole tarkoituskaan ihastua. Jos ihastuu, niin kiva, se on ylimääräinen bonus. Mutta jos ei ihastu, niin ei sen pitäisi avioliiton jatkumiseen vaikuttaa millään tavalla.
Jos haluaa olla vain sellaisessa avioliitossa, johon liittyy romanttinen rakkaus, ei varmastikaan osallistu tällaiseen ohjelmaan. Tai jos osallistuu, niin on harvinaisen pälli tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni Aliisa ei vaikuta ammattiloukkaantujalta, toisin kuin Mari. Voihan olla, että Esa on heittänyt kommenttia asiasta, josta Aliisa on jo valmiiksi epävarma (esim. makuuhuone-elämään liittyen). Eräs eksäni kerran "vitsaili" minun olevan ruma, mutta koska olen aina pitänyt itseäni rumana, ei vitsi oikein toiminut. En päässyt yli ajatuksesta, että hänkin pitää minua rumana. Ei kaikkea voi kuitata sillä että "sori, emmä tarkottanu oikeesti".
Ethän itse "vitsaillut" samalla tavalla? Paljon on naisia jotka koko ajan kuittailee miehelle, mut ei ota ite mitään vastaan.
En tiedä enkä muista, kyseessä oli lyhyt suhde ikuisuus sitten. Pointti oli siinä, että sanominen asiasta, josta itsellä on jo epävarmuus, on pahempaa. Silloin siitä ei oikein pääsekään irti, kun uskoo toisen vain sanoneen ääneen omat aidot ajatuksensa. En minäkään pahastu vitseistä tai vtuilusta, jotka kohdistuvat "vahvuuksiini", koska tiedän niiden olevan höpöhöpöä.
Nii et tiedä etkä muista mitä itse sanoit?! Ei tainnut pahemmin jäädä ne mieleen... just tätä mä tarkoitin.
Millä oikeudella sinä väität mikä oli pahempaa?! Mistä tiedät kuinka paljon sinä loukkasit? "Ei kiinnosta ei muistu mieleen mitä väliiiiiiiiiii..."
Mut Mun Tunteitahan ei muut loukkaa!!!
Ja yllätys, mammat antaa yläpeukusta.
Voi morjens taas...
Vierailija kirjoitti:
Marilla on itsetuntemus todella kehno ja näin ollen voi loukkaantua, kun psykologi kehottaa häntäkin vähän jo tekemään itsensä kanssa töitä.
On toivonut liikunnallista puolisoa että se saisi hänetkin liikkeelle. Nyt on sellainen paikalla ja hän itkee kuinka sitä tätä ja tuota.Ulkoistaa jälleen toisen syyksi asioita. On kuvitellut että hänessä on liikunnallisuutta kunhan vain joku toinen tulisi potkimaan liikkeelle. Nyt on tullut niin eipä onnistu taaskaan.
Hmm, tässähän on tosi vähän eli suorastaan olemattomasti selvitetty katsojille taustaprosesseja. Mistä siis tiedät, että Mari on kertonut haluavansa (super)liikunnallisen puolison? Eikä ole vain kertonut niistä omista liikkumisistaan, kuten on lehdissä kirjoitettu. Onko siis kuitenkin kyse Dunderfeltin (ja sinun) tulkinnasta eikä Marin omista sanomisista? Joka tapauksessa, maalaisjärkeä sopii näissä asioissa käyttää. Lisäksi jos tulkinnat tuntuvat vaikeilta, voi aina kysyä täsmentäviä kysymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aliisa saa tuon homman kuulostamaan siltä, että Esa on jotenkin haukkunut tosi rumasti tai huutanut tai jotain. Aikamoiselta prinsessalta kyllä vaikuttaa. Toki siis voi olla, että Esassakin on vikaa (vai voiko :D), mutta tuo kuulostaa aika kurjalta. Aliisa saa haukkua miehen, saa sanoa ettei kiinnosta yhtään, saa lähteä ulkomaille kesken kaiken, naputtaa ja huomautella, mutta Esan pitäisi vaan hymyillen ottaa vastaan kaikki :)
Jos ei natsaa niin ei natsaa, mutta pakkoko siitä on Esaa syyttää?
"– Jos mulle sanoo jotain niin pahoja asioita ja vaikka multa pyytää anteeksi ja kertoo, että se ei ollut tarkoitus, niin mä en pääse irti siitä, Aliisa kertoo itkien."
Mitäköhän se Esa on sanonut: olet itsekäs, hemmoteltu lapsellinen ja loukkaat? Totuus vai pahoja asioita?
Kuuluuko raivoaminen ja toisen nimittely parisuhteeseen? Jos Aliisa olisi ollut se "impulsiivinen" osapuoli tässä, kaikki säälisivät Esaa. Eikö Esassa voi olla vikoja, kun se kerran osaa esittää lupsakkaa savolaismiestä telkkarissa? Todella törkeää ja lapsellista tehdä Esasta joku pyhimys ja Aliisasta demoni.
Tottakai Esassa voi olla vikoja. Jokaisessa on. Mutta kolmenkymmennenviiden vuoden yhteisen elämäntaipaleen kokemuksella väitän, että mikäli takertuu suutuspäissä lausuttuihin pahoihin sanoihin - jos kyse ei ole mistään sairaalloisesta narisistisesta alaspainamisesta tms - niin homma ei pelitä. Ihmiset tekevät virheitä, sanovat pahoja sanoja joskus, vaikka ei pitäisi. Jos niitä katuu ja pyytää anteeksi ja on valmis ymmärtämään että todellqakin on loukannut niin sitten pitää siirtyä eteenpäin. Minulle on huudettu todella rumasti, minä olen huutanut, mutta ne käsitellään ja sitten matka jatkuu. Nyt esitetyn perusteella Aliisa on ollut tosi usein tosi loukkaava, ilman että on halunnut asiaa käsitelllä ja ymmärtää miltä toisesta tuntuu. Tai ainakaan sitä ei ole näytetty.
Se, että sinun 35:n vuoden suhteeseen sopii todella rumasti toiselle huutaminen, ei tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi sellaiseen sopeutua tai sellaista hyväksyä. Meitä ihmisiä on katsos hyvin erilaisia.
Munkin on hyvin vaikea uskoa, että on olemassa parisuhdetta (ainakaan pidempää sellaista), jossa ei koskaan rumasti toiselle sanottais tai ääni ei kohoais. En pysty uskoo, sori vaan. Eikä se välttämättä ole hyväksyttävää käytöstä, mut täysin inhimillistä. Ihmettelen että tällaisia ihmisiä on, jotka muuta väittää
Ohis
Ihmiset usein luulee, että muiden on oltava samanlaisia kuin itse on. Esim. itse en oikeasti kestä mitään loukkaavia "pahoja sanoja". Enkä halua olla sellaisessa parisuhteessa. Ehkä Aliisakin on sellainen, emme tiedä.
No ihmiset kyllä usein suuttuu ja se suuttumus ei usein purkaudu hyvin ja rakentavalla tavalla. Tuskin on ihmistä, joka aina kykenisi siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni Aliisa ei vaikuta ammattiloukkaantujalta, toisin kuin Mari. Voihan olla, että Esa on heittänyt kommenttia asiasta, josta Aliisa on jo valmiiksi epävarma (esim. makuuhuone-elämään liittyen). Eräs eksäni kerran "vitsaili" minun olevan ruma, mutta koska olen aina pitänyt itseäni rumana, ei vitsi oikein toiminut. En päässyt yli ajatuksesta, että hänkin pitää minua rumana. Ei kaikkea voi kuitata sillä että "sori, emmä tarkottanu oikeesti".
Ethän itse "vitsaillut" samalla tavalla? Paljon on naisia jotka koko ajan kuittailee miehelle, mut ei ota ite mitään vastaan.
En tiedä enkä muista, kyseessä oli lyhyt suhde ikuisuus sitten. Pointti oli siinä, että sanominen asiasta, josta itsellä on jo epävarmuus, on pahempaa. Silloin siitä ei oikein pääsekään irti, kun uskoo toisen vain sanoneen ääneen omat aidot ajatuksensa. En minäkään pahastu vitseistä tai vtuilusta, jotka kohdistuvat "vahvuuksiini", koska tiedän niiden olevan höpöhöpöä.
Nii et tiedä etkä muista mitä itse sanoit?! Ei tainnut pahemmin jäädä ne mieleen... just tätä mä tarkoitin.
Millä oikeudella sinä väität mikä oli pahempaa?! Mistä tiedät kuinka paljon sinä loukkasit? "Ei kiinnosta ei muistu mieleen mitä väliiiiiiiiiii..."
Mut Mun Tunteitahan ei muut loukkaa!!!
Ja yllätys, mammat antaa yläpeukusta.
Voi morjens taas...
Ja jos joku loukkaakin, niin minä päätän itse ne tavat jotka ovat parempia ja sallituimpia tapoja ja mitkä eivät. (Eli tietysti samat, joita itse käytän on niitä sallittuja ja hyviä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet naiset kertoo deittilmoissa haluavansa liikunnallisen miehen koska eivät halua _lihavaa_ miestä ja yrittävät minimoida riskin siihen. Lisäksi nykyään on vähän pakko sanoa olevansa kiinnostunut liikunnasta (vaikka et olisi oikeasti pätkääkään) koska haluat antaa itsestäsi terveen vaikutelman. Veikkaan että Marin kohdalla kyse on ollut ihan tästä ja metsään on mennyt, kannattaa olla rehellinen. Jos kiinnostaa vain jooga ja kävely niin kannata muuta mainostaa.
Eikö Marin ja Petrin tilalle olisi voitu ottaa yhtä niistä varapareista (niitä kun kuitenkin on joka kaudella 2-3 kpl), kun tuo tieto M&P:n suhteen toivottomuudesta ja negatiivisuuden kierteestä tuli ohjelman tekijöille ilmi jo melko alkuvaiheessa? Ihan hyvin.olisivat ehtineet leikata ohjelmaan tilalle toisen parin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat järjestettyjä avioliittoja. Järjestetyt avioliitot eivät perustu romanttiseen rakkauteen.
Yllättävän moni sotkee asiat ja on sitä mieltä, että jos esimerkiksi Aliisa ei ihastu Esaan, niin saa erota. Eihän se niin mene. Aliisa on valinnut tällaisen järjestetyn avioliiton, jossa ei ole tarkoituskaan ihastua. Jos ihastuu, niin kiva, se on ylimääräinen bonus. Mutta jos ei ihastu, niin ei sen pitäisi avioliiton jatkumiseen vaikuttaa millään tavalla.
Jos haluaa olla vain sellaisessa avioliitossa, johon liittyy romanttinen rakkaus, ei varmastikaan osallistu tällaiseen ohjelmaan. Tai jos osallistuu, niin on harvinaisen pälli tapaus.
Eiköhän kaikki tähän ohjelmaan osallisuneet ole lähteneet mukaan jossakin määrin romanttisen rakkauden odotuksella myös.
Se on itse kunkin osallistujan oma päätös, vaikuttaako avioliiton jatkumiseen se, ihastuuko vai ei. Et sinä sitä voi sanella.
Ilmeisesti ihastumisiakin ohjelmassa silti on tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat järjestettyjä avioliittoja. Järjestetyt avioliitot eivät perustu romanttiseen rakkauteen.
Yllättävän moni sotkee asiat ja on sitä mieltä, että jos esimerkiksi Aliisa ei ihastu Esaan, niin saa erota. Eihän se niin mene. Aliisa on valinnut tällaisen järjestetyn avioliiton, jossa ei ole tarkoituskaan ihastua. Jos ihastuu, niin kiva, se on ylimääräinen bonus. Mutta jos ei ihastu, niin ei sen pitäisi avioliiton jatkumiseen vaikuttaa millään tavalla.
Jos haluaa olla vain sellaisessa avioliitossa, johon liittyy romanttinen rakkaus, ei varmastikaan osallistu tällaiseen ohjelmaan. Tai jos osallistuu, niin on harvinaisen pälli tapaus.
Se täytyy sitten kirjata seuraavien kausien osallistujien sopimuksiin, että naitava on loppu-elämäksi vaikka ei tekisi mieli. Voisi olla vaikea löytää yhtään järkevää osallistujaa. Huono trolli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskinpa kaikki ohjelmassa syntyneet suhtee tulevat kestämään.
Kun on tarve ihastua ja saada rakkautta ja sen jälkeen saa ohjelmassa parikseen joojoo-ihmisen, jonka kanssa käytäntö lutviutuu, niin sitä voi erehtyä luulemaan rakkaudeksi, mutta aika paljastaa, että rakkaus on harhaa, joka ei perustu todelliseen kohtaamiseen ja yhteyteen vaan hetkellisiin tarpeisiin.
Voihan sitä tehdä lapsen pari ja sitten nelikymppisenä tai sen jälkeen myöntää, että ei tämä ihminen ollut alunperinkään oikea, mutta sopipahan tähän elämäntilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Eikö Marin ja Petrin tilalle olisi voitu ottaa yhtä niistä varapareista (niitä kun kuitenkin on joka kaudella 2-3 kpl), kun tuo tieto M&P:n suhteen toivottomuudesta ja negatiivisuuden kierteestä tuli ohjelman tekijöille ilmi jo melko alkuvaiheessa? Ihan hyvin.olisivat ehtineet leikata ohjelmaan tilalle toisen parin.
Mun mielestä sarjaa ei pitäisi kaunistella. Aina ei parituksessa onnistuta ja se on mielestäni hyvä näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies-007 kirjoitti:
Tuskinpa kaikki ohjelmassa syntyneet suhtee tulevat kestämään.
Kun on tarve ihastua ja saada rakkautta ja sen jälkeen saa ohjelmassa parikseen joojoo-ihmisen, jonka kanssa käytäntö lutviutuu, niin sitä voi erehtyä luulemaan rakkaudeksi, mutta aika paljastaa, että rakkaus on harhaa, joka ei perustu todelliseen kohtaamiseen ja yhteyteen vaan hetkellisiin tarpeisiin.
Voihan sitä tehdä lapsen pari ja sitten nelikymppisenä tai sen jälkeen myöntää, että ei tämä ihminen ollut alunperinkään oikea, mutta sopipahan tähän elämäntilanteeseen.
Tuon ihan saman voisi kirjoittaa ns. normaalisti muodostuneista avioliitoista. Kyllä niissäkin usein on taustalla tarve ihastua ja saada rakkautta, ei toiseen tutustuta kunnolla, tehdään lapsi tai pari, ja joidenkin vuosien päästä havahdutaan että tätäkö tämä onkin, ja erotaan. Tuttu kaava.
Ja entä ne avioliitot joskus entisaikaan, seksihalut oli kovat, ei ollut ehkäisyvälineitä, vahinkolapsia ei saanut tulla. Mentiin nuorena naimisiin kun panetti niin vietävästi. Eroaminen ei ollut sopivaa. Riitaisia rakkaudettomia avioliittoja oli vain pakko jatkaa. Itsekin olen tuollaisen "rakkauden" hedelmä.
Oikea rakkaus on myös tahdon asia. Ei tarvitse olla koko ajan mitään sukat pyörii jaloissa -fiiliksiä. On se joojoo-ihminen, jonka kanssa arki sujuu, niin voi päättää olla sen kanssa, kiinnostua siitä, jakaa sen arjen. Itse ainakaan en enää luota ihastumisen tunteisiini ollenkaan, sillä silloin jos koska olen huomannut olevani täysin laput silmillä, eikä mistään todellisesta toisen kohtaamisesta voi puhua. Kaveripohjalta ilman sen kummempia ihastumisen tunteita syntyneet suhteet ovat toimineet paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että lähtee avoimin mielin mukaan kaikkeen uuteen kokeilemaan, on persoonallisuuden piirre (avoimuus kokemuksille). Oli se uusi ehdotettu tekeminen sitten paikallisen kirkon arkkitehtuurin katsominen, hernesaari, minigolf, risteily, sukuvisiitti tai kiertoajelu. Ne, joilla ei ole tuota persoonallisuuden piirrettä on nihkeitä kokeilemaan mitään itselleen tavallisuudesta poikkeavaa. Ihmiset, joilla on vahvana tuo piirre avoimuus kokemuksille on yleensä aika helppoa ja kivaa seuraa.
Tietyntyyppiset persoonallisuudet on helppoja parisuhdekumppaneita, tietyntyyppiset persoonallisuudet taas vaikeita tai jopa mahdottomia parisuhdekumppaneita. Jos otetaan vaikka persoonallisuusteoria, jossa viisi piirrettä on: tunne-elämän epätasapaino (neuroottisuus), ulospäin suuntautuneisuus, avoimuus kokemuksille, sovinnollisuus ja tunnollisuus, niin jokainen ihminenhän siis saa on noiden viiden piirteen suhteen joko vain vähän sitä piirrettä tai paljon kyseistä piirrettä. Parisuhteen kannalta helppo kumppani on tuolla jaottelulla sellainen, jolla on vähän neuroottisuutta eli vakaa tunne-elämän tasapaino, hän on ulospäinsuuntautunut, avoin kokemuksille, sovinnollinen ja riittävän tunnollinen mutta ei ylitunnollinen. Tällainen persoona voitaisin parittaa melkein kelle vain, ja suhde onnistuisi, jos kumppanikin olisi tuollainen. Jos taas henkilö on persoonaltaan sellainen, että hän on neuroottinen ja tunne-elämä epätasapainossa, ei ole ulospäin suuntautunut, ei ole avoin kokemuksille, ei ole sovinnollinen ja on joko ylitunnollinen tai ei yhtään tunnollinen, niin parisuhde hänen kanssaan tulee olemaan vaikea.
Tämä on oikein hyvin tiivistetty, ja väittäisin että onnistumiset sarjassakin ovat tulleet sitä kautta että kaksi suhteen helppouden optimoivaa persoonallisuutta on paritettu toisilleen. Ilmeisesti vahingossa..?
Mutta mihin noin täydellinen ihminen tarvitsee tv:n paritusohjelmaa, jos on vielä kaiken hyvän lisäksi sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut? Viime kaudella nähtiin, kuinka paras pari syntyi lievän neurootikon ja sen mukavan miehen kanssa eli ei heitä ole mahdotonta parittaa. Minulle taas ei missään tapauksessa sopisi sosiaalinen mies, jonka kaverit pyörisivät nurkissa tai jonka kanssa joutuisin järjestämään illanviettoja tai osallistumaan niihin. Oma ukkoni on samanlainen pienten piirien ihminen kuin minäkin ja siksi suhde toimiikin. Väittäisin silti olevani kokeilunhaluinen ja joustava, en vain pidä ihmisten seurasta silloin kun yhdessäolon päätarkoitus on seuranpito.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aliisa saa tuon homman kuulostamaan siltä, että Esa on jotenkin haukkunut tosi rumasti tai huutanut tai jotain. Aikamoiselta prinsessalta kyllä vaikuttaa. Toki siis voi olla, että Esassakin on vikaa (vai voiko :D), mutta tuo kuulostaa aika kurjalta. Aliisa saa haukkua miehen, saa sanoa ettei kiinnosta yhtään, saa lähteä ulkomaille kesken kaiken, naputtaa ja huomautella, mutta Esan pitäisi vaan hymyillen ottaa vastaan kaikki :)
Jos ei natsaa niin ei natsaa, mutta pakkoko siitä on Esaa syyttää?
"– Jos mulle sanoo jotain niin pahoja asioita ja vaikka multa pyytää anteeksi ja kertoo, että se ei ollut tarkoitus, niin mä en pääse irti siitä, Aliisa kertoo itkien."
Mitäköhän se Esa on sanonut: olet itsekäs, hemmoteltu lapsellinen ja loukkaat? Totuus vai pahoja asioita?
Kuuluuko raivoaminen ja toisen nimittely parisuhteeseen? Jos Aliisa olisi ollut se "impulsiivinen" osapuoli tässä, kaikki säälisivät Esaa. Eikö Esassa voi olla vikoja, kun se kerran osaa esittää lupsakkaa savolaismiestä telkkarissa? Todella törkeää ja lapsellista tehdä Esasta joku pyhimys ja Aliisasta demoni.
Tottakai Esassa voi olla vikoja. Jokaisessa on. Mutta kolmenkymmennenviiden vuoden yhteisen elämäntaipaleen kokemuksella väitän, että mikäli takertuu suutuspäissä lausuttuihin pahoihin sanoihin - jos kyse ei ole mistään sairaalloisesta narisistisesta alaspainamisesta tms - niin homma ei pelitä. Ihmiset tekevät virheitä, sanovat pahoja sanoja joskus, vaikka ei pitäisi. Jos niitä katuu ja pyytää anteeksi ja on valmis ymmärtämään että todellqakin on loukannut niin sitten pitää siirtyä eteenpäin. Minulle on huudettu todella rumasti, minä olen huutanut, mutta ne käsitellään ja sitten matka jatkuu. Nyt esitetyn perusteella Aliisa on ollut tosi usein tosi loukkaava, ilman että on halunnut asiaa käsitelllä ja ymmärtää miltä toisesta tuntuu. Tai ainakaan sitä ei ole näytetty.
Se, että sinun 35:n vuoden suhteeseen sopii todella rumasti toiselle huutaminen, ei tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi sellaiseen sopeutua tai sellaista hyväksyä. Meitä ihmisiä on katsos hyvin erilaisia.
Soisin että olisitte armollisempia itsellenne, läheisillenne ja ihan tuntemattomillekin. Kaikki pimahtavat joskus - myös kylmä hyväksymättömyys on muuten passiivisaggressiivista huutamista. Se ei ole ihailtavaa, pois pitää pyrkiä ja itseään kasvattaa, mutta ilman armoa päädytään julmuuteen.
Pointti kun juuri oli, että ihmiset kestävät erilaisia asioita. Joku kestää sitä, että suutuspäissä loukataan ja huudetaan, toisilla se jää ihon alle. Toinen ei taas kestä sitä passiivisaggrea mökötystä, jne jne. Meitä on erilaisia ja meillä on erilaisia toleransseja asioille. Musta on hölmöä saarnata, että "minä 30 vuoden suhteestasi tiedän, että ei saa loukkaantua jos blaablaablaa". Ihmiset eivät ole samasta puusta, meillä on omat herkkyytemme, vahvuutemme ja historiamme.
Tottakai on erilaisia ihmisiä ja kaikilla herkkyytemme, vahvuutemme ja historiamme. Tuohan on ihan itsestäänselvyys. Kuin myös se, että jokaisella on haavansa. Mutta vaikeaksi menee, jos puuttuu halua olla armollinen juuri niitä erilaisia kohtaan. Kyse ei ole siitä saako loukkaantua. En sanonut niin, älä laita sanoja suuhuni! Tottakai saa, ilman muuta. Mutta jos sen jälkeen jää siihen loukkaantumiseen, ilman, että antaa toiselle mahdollisuuden sovittaa, korjata ja oppia, niin silloin menee hankalaksi. Ei tuossa Aliisasta kerrotussa hankala kohta ole siinä, että toinen loukkaantuu. Hankaluus on, että Aliisa sanoo, ettei voi antaa anteeksi ja luottamus on kokonaan mennyt. Ne ovat niin suuria sanoja, suuria syytöksiä, että niitä ei toivoisi kevyesti heiteltävän.
Nämä ihmisen henkilökohtaiset herkkyydet ja vahvuudet koskevat myös anteeksiantoa. Jos loukatut sanat ovat olleet liian henkilökohtaisia ja osuvia, on anteeksianto vaikeaa ellei mahdotonta. Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Itse en ikinä voisi enää olla yhdessä ihmisen kanssa, joka olisi vaikka nimitellyt rumilla sanoilla minua, en pidä sitä normaalina riitelynä enkä ole tottunut sellaiseen. Sellainen henkilö tuntuisi arvaamattomalta ja ahdistavalta, en voisi olla hänen kanssaan. Sellaisella temperamentilla varustettu ihminen ei olisi minua varten, hän sopisi varmasti paremmin jollekin jollain samanlainen riitelytyyli. Kaikkien ei tarvitse elää samalla kaavalla kuin sinä elät. Ja me emme edes tiedä, mitä tai kuinka pahoja asioita Esa on sanonut, joten musta on todella naiivia sohvan pohjalta besservisseröidä tällaisessa asiassa.
Ei tietenkään tarvitse elää samalla tyylillä kuin minä. Juuri sitä minä olen sanonut. Mutta vastaan on hyvä tulla, se on sitä armollisuutta. Itse väitän tulevani toimeen lähes kaikkien kanssa. Emme tosiaan tiedä kuinka pahoja asioita Esa on sanonut, mutta sen tiedämme varmasti, että Aliisan käytös hääpäivänä lähenteli kaikkia nolaamisen ja anteeksiantamattomuuden ja julmuuden rajoja, mitä nyt ikinä voi keksiä. Silti Esa ymmärsi. Ei hän varmastikaan ole sen paksunahkaisempi. Tämä on monien itseään herkiksi kutsuvien sokea piste. Luulo, että itse on jotenkin poikkeuksellisen herkkä, kun kyse on on haluttomuudesta empatiaan ja kyvyttömyydestä hienoviritteiseen, herkkään toisten huomioon ottamiseen.
Tuo Esan ja Aliisan kohtaaminen juuri on hyvä esimerkki siitä, että loukkaaminen voi tuhota tunteet ja suhteen. Itse en olisi voinut nähdä suhdetta sellaisen ihmisen kanssa, joka olisi nolannut minut noin. Anteeksi voi antaa kaikenlaista, mutta luottamus ja tunteet voivat sammua, enkä lähtisi siitä ketään syyllistämään. En ymmärrä miksi pitäisi taistella omia vaistojaan ja tunteitaan vastaan, varsinkaan noin varhaisessa vaiheessa. Mitä hyötyä siitä nyt on ollut Esalle, että on "tullut vastaan" ja hakannut päätään seinään? Ilmeisesti turhautumista, suuttumusta ja pahaa mieltä. Ei ihmisen täydy päästä kaikesta yli.
Vierailija kirjoitti:
Mies-007 kirjoitti:
Tuskinpa kaikki ohjelmassa syntyneet suhtee tulevat kestämään.
Kun on tarve ihastua ja saada rakkautta ja sen jälkeen saa ohjelmassa parikseen joojoo-ihmisen, jonka kanssa käytäntö lutviutuu, niin sitä voi erehtyä luulemaan rakkaudeksi, mutta aika paljastaa, että rakkaus on harhaa, joka ei perustu todelliseen kohtaamiseen ja yhteyteen vaan hetkellisiin tarpeisiin.
Voihan sitä tehdä lapsen pari ja sitten nelikymppisenä tai sen jälkeen myöntää, että ei tämä ihminen ollut alunperinkään oikea, mutta sopipahan tähän elämäntilanteeseen.
Tuon ihan saman voisi kirjoittaa ns. normaalisti muodostuneista avioliitoista.
Oma kokemukseni on kuitenkin se, että tunnistan hyvin, olenko ihastunut ihmiseen vai omiin tarpeisiini. Kokemukseni suhteista on tämä:
a) Suhteet, jotka alkavat voimakkaasta henkisestä yhteydestä, läikähtävästä lämpimästä kohtaamisesta. Usein tähän liittyy myös intohimo.
b) Suhteet, jotka alkavat järkeillen, ikään kuin odotellen. Elämään tulee ihminen, joka on kiva ja jonka kanssa on kiva olla. Vähitellen yhdessä oleminen vakiintuu ja arki alkaa rullata. Turvallisuus on läsnä ja seksikin voi toimia, mutta silti takaraivossa ajoittain kihelmöi, että tämä ei sittenkään ole täysin rehellinen valinta.
c) Suhteet, jotka alkavat voimakkaasta fyysisestä intohimosta. Intohimo voi säilyä, mutta suhde osoittautua muuten täysin kestämättömäksi.
Väitän, että ohjelmassa on pariutunut ihmisiä, jotka kuuluvat b-kategoriaan. Onkin erittäin epätodennäköistä, että kaksi valittua ihmistä kuuluisivat a-kategoriaan. Yleensä a:n toteutuminen vaatii runsaasti kokeilua ja monenlaisten ihmisten kohtaamista. Myös sattumalla on suuri merkitys.
Vierailija kirjoitti:
Monet naiset kertoo deittilmoissa haluavansa liikunnallisen miehen koska eivät halua _lihavaa_ miestä ja yrittävät minimoida riskin siihen. Lisäksi nykyään on vähän pakko sanoa olevansa kiinnostunut liikunnasta (vaikka et olisi oikeasti pätkääkään) koska haluat antaa itsestäsi terveen vaikutelman. Veikkaan että Marin kohdalla kyse on ollut ihan tästä ja metsään on mennyt, kannattaa olla rehellinen. Jos kiinnostaa vain jooga ja kävely niin kannata muuta mainostaa.
Samaa sanoin aiemmin kans. Ei ne tahallaan ole väärin valinnu tuotakaan paria. Mari on halunnut tietynlaisen miehen. sicpack pitää olla, mutta sohvalla istumalla hankittu.
Mies-007 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies-007 kirjoitti:
Tuskinpa kaikki ohjelmassa syntyneet suhtee tulevat kestämään.
Kun on tarve ihastua ja saada rakkautta ja sen jälkeen saa ohjelmassa parikseen joojoo-ihmisen, jonka kanssa käytäntö lutviutuu, niin sitä voi erehtyä luulemaan rakkaudeksi, mutta aika paljastaa, että rakkaus on harhaa, joka ei perustu todelliseen kohtaamiseen ja yhteyteen vaan hetkellisiin tarpeisiin.
Voihan sitä tehdä lapsen pari ja sitten nelikymppisenä tai sen jälkeen myöntää, että ei tämä ihminen ollut alunperinkään oikea, mutta sopipahan tähän elämäntilanteeseen.
Tuon ihan saman voisi kirjoittaa ns. normaalisti muodostuneista avioliitoista.
Oma kokemukseni on kuitenkin se, että tunnistan hyvin, olenko ihastunut ihmiseen vai omiin tarpeisiini. Kokemukseni suhteista on tämä:
a) Suhteet, jotka alkavat voimakkaasta henkisestä yhteydestä, läikähtävästä lämpimästä kohtaamisesta. Usein tähän liittyy myös intohimo.
b) Suhteet, jotka alkavat järkeillen, ikään kuin odotellen. Elämään tulee ihminen, joka on kiva ja jonka kanssa on kiva olla. Vähitellen yhdessä oleminen vakiintuu ja arki alkaa rullata. Turvallisuus on läsnä ja seksikin voi toimia, mutta silti takaraivossa ajoittain kihelmöi, että tämä ei sittenkään ole täysin rehellinen valinta.
c) Suhteet, jotka alkavat voimakkaasta fyysisestä intohimosta. Intohimo voi säilyä, mutta suhde osoittautua muuten täysin kestämättömäksi.
Väitän, että ohjelmassa on pariutunut ihmisiä, jotka kuuluvat b-kategoriaan. Onkin erittäin epätodennäköistä, että kaksi valittua ihmistä kuuluisivat a-kategoriaan. Yleensä a:n toteutuminen vaatii runsaasti kokeilua ja monenlaisten ihmisten kohtaamista. Myös sattumalla on suuri merkitys.
Mitä enemmän ihmisillä on jotain suhteita kategorisoitavana, niin sitä vähemmän pidän häntä minään asiantuntijana.
Ketju on lukittu.
Alue: Arkisto
Ei tietenkään tarvitse elää samalla tyylillä kuin minä. Juuri sitä minä olen sanonut. Mutta vastaan on hyvä tulla, se on sitä armollisuutta. Itse väitän tulevani toimeen lähes kaikkien kanssa. Emme tosiaan tiedä kuinka pahoja asioita Esa on sanonut, mutta sen tiedämme varmasti, että Aliisan käytös hääpäivänä lähenteli kaikkia nolaamisen ja anteeksiantamattomuuden ja julmuuden rajoja, mitä nyt ikinä voi keksiä. Silti Esa ymmärsi. Ei hän varmastikaan ole sen paksunahkaisempi. Tämä on monien itseään herkiksi kutsuvien sokea piste. Luulo, että itse on jotenkin poikkeuksellisen herkkä, kun kyse on on haluttomuudesta empatiaan ja kyvyttömyydestä hienoviritteiseen, herkkään toisten huomioon ottamiseen.