Ensitreffit alttarilla Suomi 2017

Vierailija kirjoitti:

Mies-007 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies-007 kirjoitti:

Tuskinpa kaikki ohjelmassa syntyneet suhtee tulevat kestämään.

Kun on tarve ihastua ja saada rakkautta ja sen jälkeen saa ohjelmassa parikseen joojoo-ihmisen, jonka kanssa käytäntö lutviutuu, niin sitä voi erehtyä luulemaan rakkaudeksi, mutta aika paljastaa, että rakkaus on harhaa, joka ei perustu todelliseen kohtaamiseen ja yhteyteen vaan hetkellisiin tarpeisiin.

Voihan sitä tehdä lapsen pari ja sitten nelikymppisenä tai sen jälkeen myöntää, että ei tämä ihminen ollut alunperinkään oikea, mutta sopipahan tähän elämäntilanteeseen.

Tuon ihan saman voisi kirjoittaa ns. normaalisti muodostuneista avioliitoista.

Oma kokemukseni on kuitenkin se, että tunnistan hyvin, olenko ihastunut ihmiseen vai omiin tarpeisiini. Kokemukseni suhteista on tämä: 

a) Suhteet, jotka alkavat voimakkaasta henkisestä yhteydestä, läikähtävästä lämpimästä kohtaamisesta. Usein tähän liittyy myös intohimo.

b) Suhteet, jotka alkavat järkeillen, ikään kuin odotellen. Elämään tulee ihminen, joka on kiva ja jonka kanssa on kiva olla. Vähitellen yhdessä oleminen vakiintuu ja arki alkaa rullata. Turvallisuus on läsnä ja seksikin voi toimia, mutta silti takaraivossa ajoittain kihelmöi, että tämä ei sittenkään ole täysin rehellinen valinta.

c) Suhteet, jotka alkavat voimakkaasta fyysisestä intohimosta. Intohimo voi säilyä, mutta suhde osoittautua muuten täysin kestämättömäksi.

Väitän, että ohjelmassa on pariutunut ihmisiä, jotka kuuluvat b-kategoriaan. Onkin erittäin epätodennäköistä, että kaksi valittua ihmistä kuuluisivat a-kategoriaan. Yleensä a:n toteutuminen vaatii runsaasti kokeilua ja monenlaisten ihmisten kohtaamista. Myös sattumalla on suuri merkitys.

Mitä enemmän ihmisillä on jotain suhteita kategorisoitavana, niin sitä vähemmän pidän häntä minään asiantuntijana.

On miten on, niin minun kokemukseni on, että kun valitsee hyvän miehen tai naisen, niin lopulta hän jää sivuun, kun elämään tulee se suuri läikähdys. On vaikka kuinka paljon ihmisiä, jotka noin nelikymppisinä tai vähän vanhempana löytävät elämälleen uuden suunnan polttavan ihastuksen muodossa. Silloin nuoruuden järkivalinta jää.

Ihmiset on nykyään niin itsekeskeisiä. Ei kelpaa kun joku täydellinen, jota ei ole olemassakaan. (Ja josta itse on hyvin kaukana!) Ei arvosteta tavallista ihmistä puutteineen kaikkineen, vaan heti jos ei kaikki omat toiveet ja tarpeet täyty, ni vaihtoon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että lähtee avoimin mielin mukaan kaikkeen uuteen kokeilemaan, on persoonallisuuden piirre (avoimuus kokemuksille). Oli se uusi ehdotettu tekeminen sitten paikallisen kirkon arkkitehtuurin katsominen, hernesaari, minigolf, risteily, sukuvisiitti tai kiertoajelu. Ne, joilla ei ole tuota persoonallisuuden piirrettä on nihkeitä kokeilemaan mitään itselleen tavallisuudesta poikkeavaa. Ihmiset, joilla on vahvana tuo piirre avoimuus kokemuksille on yleensä aika helppoa ja kivaa seuraa. 

Tietyntyyppiset persoonallisuudet on helppoja parisuhdekumppaneita, tietyntyyppiset persoonallisuudet taas vaikeita tai jopa mahdottomia parisuhdekumppaneita. Jos otetaan vaikka persoonallisuusteoria, jossa viisi piirrettä on: tunne-elämän epätasapaino (neuroottisuus), ulospäin suuntautuneisuus, avoimuus kokemuksille, sovinnollisuus ja tunnollisuus, niin jokainen ihminenhän siis saa on noiden viiden piirteen suhteen joko vain vähän sitä piirrettä tai paljon kyseistä piirrettä. Parisuhteen kannalta helppo kumppani on tuolla jaottelulla sellainen, jolla on vähän neuroottisuutta eli vakaa tunne-elämän tasapaino, hän on ulospäinsuuntautunut, avoin kokemuksille, sovinnollinen ja riittävän tunnollinen mutta ei ylitunnollinen. Tällainen persoona voitaisin parittaa melkein kelle vain, ja suhde onnistuisi, jos kumppanikin olisi tuollainen. Jos taas henkilö on persoonaltaan sellainen, että hän on neuroottinen ja tunne-elämä epätasapainossa, ei ole ulospäin suuntautunut, ei ole avoin kokemuksille, ei ole sovinnollinen ja on joko ylitunnollinen tai ei yhtään tunnollinen, niin parisuhde hänen kanssaan tulee olemaan vaikea.

Tämä on oikein hyvin tiivistetty, ja väittäisin että onnistumiset sarjassakin ovat tulleet sitä kautta että kaksi suhteen helppouden optimoivaa persoonallisuutta on paritettu toisilleen. Ilmeisesti vahingossa..?

Mutta mihin noin täydellinen ihminen tarvitsee tv:n paritusohjelmaa, jos on vielä kaiken hyvän lisäksi sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut? Viime kaudella nähtiin, kuinka paras pari syntyi lievän neurootikon ja sen mukavan miehen kanssa eli ei heitä ole mahdotonta parittaa. Minulle taas ei missään tapauksessa sopisi sosiaalinen mies, jonka kaverit pyörisivät nurkissa tai jonka kanssa joutuisin järjestämään illanviettoja tai osallistumaan niihin.  Oma ukkoni on samanlainen pienten piirien ihminen kuin minäkin ja siksi suhde toimiikin. Väittäisin silti olevani kokeilunhaluinen ja joustava, en vain pidä ihmisten seurasta silloin kun yhdessäolon päätarkoitus on seuranpito. 

Eihän se tarkoita että kummankin tarvitsee olla jokaisen piirteen suhteen optimaalinen, vain ettei niitä suhteen vaikeaksi tekeviä piirteitä esiinny äärimmäisissä muodoissa kummallakaan. Lievästä neuroottisuudesta huolimatta.

Mies-007 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies-007 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies-007 kirjoitti:

Tuskinpa kaikki ohjelmassa syntyneet suhtee tulevat kestämään.

Kun on tarve ihastua ja saada rakkautta ja sen jälkeen saa ohjelmassa parikseen joojoo-ihmisen, jonka kanssa käytäntö lutviutuu, niin sitä voi erehtyä luulemaan rakkaudeksi, mutta aika paljastaa, että rakkaus on harhaa, joka ei perustu todelliseen kohtaamiseen ja yhteyteen vaan hetkellisiin tarpeisiin.

Voihan sitä tehdä lapsen pari ja sitten nelikymppisenä tai sen jälkeen myöntää, että ei tämä ihminen ollut alunperinkään oikea, mutta sopipahan tähän elämäntilanteeseen.

Tuon ihan saman voisi kirjoittaa ns. normaalisti muodostuneista avioliitoista.

Oma kokemukseni on kuitenkin se, että tunnistan hyvin, olenko ihastunut ihmiseen vai omiin tarpeisiini. Kokemukseni suhteista on tämä: 

a) Suhteet, jotka alkavat voimakkaasta henkisestä yhteydestä, läikähtävästä lämpimästä kohtaamisesta. Usein tähän liittyy myös intohimo.

b) Suhteet, jotka alkavat järkeillen, ikään kuin odotellen. Elämään tulee ihminen, joka on kiva ja jonka kanssa on kiva olla. Vähitellen yhdessä oleminen vakiintuu ja arki alkaa rullata. Turvallisuus on läsnä ja seksikin voi toimia, mutta silti takaraivossa ajoittain kihelmöi, että tämä ei sittenkään ole täysin rehellinen valinta.

c) Suhteet, jotka alkavat voimakkaasta fyysisestä intohimosta. Intohimo voi säilyä, mutta suhde osoittautua muuten täysin kestämättömäksi.

Väitän, että ohjelmassa on pariutunut ihmisiä, jotka kuuluvat b-kategoriaan. Onkin erittäin epätodennäköistä, että kaksi valittua ihmistä kuuluisivat a-kategoriaan. Yleensä a:n toteutuminen vaatii runsaasti kokeilua ja monenlaisten ihmisten kohtaamista. Myös sattumalla on suuri merkitys.

Mitä enemmän ihmisillä on jotain suhteita kategorisoitavana, niin sitä vähemmän pidän häntä minään asiantuntijana.

On miten on, niin minun kokemukseni on, että kun valitsee hyvän miehen tai naisen, niin lopulta hän jää sivuun, kun elämään tulee se suuri läikähdys. On vaikka kuinka paljon ihmisiä, jotka noin nelikymppisinä tai vähän vanhempana löytävät elämälleen uuden suunnan polttavan ihastuksen muodossa. Silloin nuoruuden järkivalinta jää.

Tuo on sitä kuuluisaa keski-iän kriisiä, joka näkyy kellä milläkin tavoin. Ei kaikki lähde joka ihastuksen perään juoksemaan ja selittämään asiaa sillä, että tämä nyt on vihdoin sitä mitä etsittiin...! Ne seuraavat erot on muuten entistä todennäköisempiä jos tuolle tielle lähtee. Tästä on ihan tutkimuksiakin. Kas kummaa se auvo harvoin kestää kovin pitkälle sen uuden hekuman kanssa...

Vierailija kirjoitti:

Ei kelpaa kun joku täydellinen, jota ei ole olemassakaan.

Minusta asia on ihan päinvastoin. Ihmisille kelpaa nykyään vähän kuka tahansa. Nuoret aloittavat pariutumisen jo teini-iässä. Yliopiston loppuessa takana saattaa olla jo muutama tai jopa useampi avosuhde.

Suhteista on tullut harrastelua, hengailua. Kokeillaan vähän yhtä, sitten toista, sitten kolmatta.

Ei olla perillä omista tarpeista, eikä siksi tunnisteta sopivaa. Ja jos jotkut tunnistavatkin, niin ainakaan häntä ei jakseta odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Mies-007 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies-007 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies-007 kirjoitti:

Tuskinpa kaikki ohjelmassa syntyneet suhtee tulevat kestämään.

Kun on tarve ihastua ja saada rakkautta ja sen jälkeen saa ohjelmassa parikseen joojoo-ihmisen, jonka kanssa käytäntö lutviutuu, niin sitä voi erehtyä luulemaan rakkaudeksi, mutta aika paljastaa, että rakkaus on harhaa, joka ei perustu todelliseen kohtaamiseen ja yhteyteen vaan hetkellisiin tarpeisiin.

Voihan sitä tehdä lapsen pari ja sitten nelikymppisenä tai sen jälkeen myöntää, että ei tämä ihminen ollut alunperinkään oikea, mutta sopipahan tähän elämäntilanteeseen.

Tuon ihan saman voisi kirjoittaa ns. normaalisti muodostuneista avioliitoista.

Oma kokemukseni on kuitenkin se, että tunnistan hyvin, olenko ihastunut ihmiseen vai omiin tarpeisiini. Kokemukseni suhteista on tämä: 

a) Suhteet, jotka alkavat voimakkaasta henkisestä yhteydestä, läikähtävästä lämpimästä kohtaamisesta. Usein tähän liittyy myös intohimo.

b) Suhteet, jotka alkavat järkeillen, ikään kuin odotellen. Elämään tulee ihminen, joka on kiva ja jonka kanssa on kiva olla. Vähitellen yhdessä oleminen vakiintuu ja arki alkaa rullata. Turvallisuus on läsnä ja seksikin voi toimia, mutta silti takaraivossa ajoittain kihelmöi, että tämä ei sittenkään ole täysin rehellinen valinta.

c) Suhteet, jotka alkavat voimakkaasta fyysisestä intohimosta. Intohimo voi säilyä, mutta suhde osoittautua muuten täysin kestämättömäksi.

Väitän, että ohjelmassa on pariutunut ihmisiä, jotka kuuluvat b-kategoriaan. Onkin erittäin epätodennäköistä, että kaksi valittua ihmistä kuuluisivat a-kategoriaan. Yleensä a:n toteutuminen vaatii runsaasti kokeilua ja monenlaisten ihmisten kohtaamista. Myös sattumalla on suuri merkitys.

Mitä enemmän ihmisillä on jotain suhteita kategorisoitavana, niin sitä vähemmän pidän häntä minään asiantuntijana.

On miten on, niin minun kokemukseni on, että kun valitsee hyvän miehen tai naisen, niin lopulta hän jää sivuun, kun elämään tulee se suuri läikähdys. On vaikka kuinka paljon ihmisiä, jotka noin nelikymppisinä tai vähän vanhempana löytävät elämälleen uuden suunnan polttavan ihastuksen muodossa. Silloin nuoruuden järkivalinta jää.

Tuo on sitä kuuluisaa keski-iän kriisiä

Voi se sitäkin olla, mutta kriisistä selviytymiseen vaikuttaa paljon se, onko nuoruudessa valittu kumppani sellainen, johon on tuntenut intohimoista henkistä ja fyysistä yhteyttä. Parisuhdetta ei voi hoitaa pelkällä järjellä, vaan siihen tarvitaan myös tunne. Jos on valinnut kumppaninsa liikaa järjellä, niin keski-iässä tunnetekijät rupeavat helposti työntämään suhteesta ulos.

Mies-007 kirjoitti:

Tuskinpa kaikki ohjelmassa syntyneet suhtee tulevat kestämään.

Kun on tarve ihastua ja saada rakkautta ja sen jälkeen saa ohjelmassa parikseen joojoo-ihmisen, jonka kanssa käytäntö lutviutuu, niin sitä voi erehtyä luulemaan rakkaudeksi, mutta aika paljastaa, että rakkaus on harhaa, joka ei perustu todelliseen kohtaamiseen ja yhteyteen vaan hetkellisiin tarpeisiin.

Aivan! Vielä ei tiedetä EA-parien pitkän linjan ratkaisuista juuri mitään. Tässähän on suuri vaikutus nimenomaan näillä järjestelyillä ja niihin sitoutumisella ja yrittämisellä. Jossain vaiheessa voi sitten tajuta, että itse asiassa ei tämä järkiliitto kannakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet naiset kertoo deittilmoissa haluavansa liikunnallisen miehen koska eivät halua _lihavaa_ miestä ja yrittävät minimoida riskin siihen. Lisäksi nykyään on vähän pakko sanoa olevansa kiinnostunut liikunnasta (vaikka et olisi oikeasti pätkääkään) koska haluat antaa itsestäsi terveen vaikutelman. Veikkaan että Marin kohdalla kyse on ollut ihan tästä ja metsään on mennyt, kannattaa olla rehellinen. Jos kiinnostaa vain jooga ja kävely niin kannata muuta mainostaa.

Samaa sanoin aiemmin kans. Ei ne tahallaan ole väärin valinnu tuotakaan paria. Mari on halunnut tietynlaisen miehen. sicpack pitää olla, mutta sohvalla istumalla hankittu.

Edellisellä sivulla jo koitin kysellä, että mistä täällä joku/jotkut tietävät, että Mari on sanonut haluavansa tietynlaisen miehen?

Ja no, Petrillä sitä sixpackia ei fanaattisuudesta huolimatta näyttänyt kauheasti olevan, kun sieltä vällyistä keriytyi ylös...

Ea:ssa syntyneet parit eivät ole parempia/huonompia kuin muutkaan parit tai jotenkin arveluttavampia. Jos oikein muistan, niin ainakin kaksi paria on todellakin kokenut "rakkautta ensi silmäyksellä". Molemmilla on jo myös lapsi. Onko avioliitto sitten ollut jotenkin turha ja tarpeeton jos se 10-20 vuoden päästä päättyy eroon - ei minusta. Olisiko pitänyt jäädä sylkemään kattoon ja odottamaan sitä oikeaa. Mitä jos sitä täydellistä ei koskaan tule vastaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet naiset kertoo deittilmoissa haluavansa liikunnallisen miehen koska eivät halua _lihavaa_ miestä ja yrittävät minimoida riskin siihen. Lisäksi nykyään on vähän pakko sanoa olevansa kiinnostunut liikunnasta (vaikka et olisi oikeasti pätkääkään) koska haluat antaa itsestäsi terveen vaikutelman. Veikkaan että Marin kohdalla kyse on ollut ihan tästä ja metsään on mennyt, kannattaa olla rehellinen. Jos kiinnostaa vain jooga ja kävely niin kannata muuta mainostaa.

Samaa sanoin aiemmin kans. Ei ne tahallaan ole väärin valinnu tuotakaan paria. Mari on halunnut tietynlaisen miehen. sicpack pitää olla, mutta sohvalla istumalla hankittu.

Sohvalla istumalla saa vaan oluttynnyrin! 😂😂😂

Mari ja Petri lähetetään kylpylään miettimään eroa ja tilannetta uusiksi. Kylpylässä saavat puhuttua tilannetta läpi ja lähentyvät, koska suurin syy heidän ongelmiinsa on tuotanto ja "asiantuntijat". Puhuttavaa vihdoin riittää.

Sanokaa mun sanoneen...

Vierailija kirjoitti:

Mari ja Petri lähetetään kylpylään miettimään eroa ja tilannetta uusiksi. Kylpylässä saavat puhuttua tilannetta läpi ja lähentyvät, koska suurin syy heidän ongelmiinsa on tuotanto ja "asiantuntijat". Puhuttavaa vihdoin riittää.

Sanokaa mun sanoneen...

Se olisikin suuri yllätys, jos eronnut pari löytääkin yht'äkkiä toisensa ja romantiikka kukkii. =D

Hyvät naurut sain kyllä asiaa ajatellessani. ;-)

Vierailija kirjoitti:

Ea:ssa syntyneet parit eivät ole parempia/huonompia kuin muutkaan parit tai jotenkin arveluttavampia.

EA:ssa syntyneillä pareilla on sosiaalinen paine onnistua tai ainakin yrittää. Siinä missä tavallisessa elämässä ihmiset kokeilevat ja hapuilevat, EA:ssa hypätään suoraan tilanteeseen, jossa pitäisi pystyä olemaan sitoutunut.

Tällainen asetelma on väistämättä keinotekoinen ja vääristynyt, koska tunteitaan ei voi hallita. Vaikka ei natsaisi, niin silti täytyy yrittää tunkea pyöreää palloa neliskulmaiseen reikään.

Eri asia on maissa, joissa avioliitolta ei edes odoteta romantiikkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ea:ssa syntyneet parit eivät ole parempia/huonompia kuin muutkaan parit tai jotenkin arveluttavampia. Jos oikein muistan, niin ainakin kaksi paria on todellakin kokenut "rakkautta ensi silmäyksellä". Molemmilla on jo myös lapsi. Onko avioliitto sitten ollut jotenkin turha ja tarpeeton jos se 10-20 vuoden päästä päättyy eroon - ei minusta.

Jaa siis Viola ja Esa ja Antti ja se nainen kokivat rakkautta ensisilmäyksellä?

Jos minulta kysytään, kysymykseen vastaus olisi periaatteessa kyllä, mutta kaipa moni muu on toista mieltä, jos lapsiakin on sinä aikana hankittu. Harvempi niitä kukaan katuu, joten sikäli absurdi kysymys. 

Täytyy kyllä sanoa että vaikka Marilla vaikuttaa olevan todella negatiivinen asenne niin silti ymmärrän häntä, koska olen ollut parisuhteessa Petrin kaltaisen miehen kanssa eikä se ollut helppoa... Vaikka rakkautta oli ja on edelleenkin, en silti kykene olemaan parisuhteessa miehen kanssa jonka elämä on niin aikataulutettua ruoan ja salin suhteen. Myöskin se että ruokailuun liittyy niin paljon sääntöjä joista ei poiketa edes juhlapäivinä vaikuttaa suhteeseen vaikka kuinka alussa yrittää vakuutella itselleen ja hänelle että se on ok eikä siitä muodostu ongelmaa.

Voisin sanoa että en ole koskaan ollut kenenkään muun kanssa niin onnellinen mutta samaan aikaan tuntenut oloani todella yksinäiseksi ja siksi tilanne on erittäin vaikea koska haluaa olla yhdessä mutta se yksinäisyyden tunne suhteessa ei ole oikein ja se vie sen onnellisuuden tunteen pois. Ja tällä tarkoitan tätä joustamattomuutta esimerkiksi että toinen menee aina ajoissa nukkumaan ja herää todella aikaisin, toinen viettää salilla vähintään 5krt viikossa 2h plus matkat, toisella on aina omat eväät, toinen aina syö omaa ruokaa, ei voi mennä ulos koska toisella on tiukka dieetti ja aikainen herätys salille etc. Suhteesta jää melkeinpä se perusarki pois; ei voida oikein kokata yhdessä, käydä ulkona syömässä, viettää aikaa yhdessä kun aina tämä elämäntapa tulee kaiken edelle. Itse olisin ehkä ollut fine, jos toinen olisi voinut joustaa edes juhlapäivinä tai vapaapäivinä mutta kun silloinkin sali ja ruokavalio menee kaiken edelle, tulee itselle todella riittämätön ja epävarma tunne eikä pidemmän päälle kukaan halua tuntea että puoliso laittaa aina kaiken muun parisuhteen edelle. Ymmärrän että jotkut ajattelevat että jos oikeasti rakastaa toista niin joustaa ja tilanteeseen sopeutuu puolin ja toisin, mutta jos ei ole itse elänyt arkea tämän tyyppisen ehdottoman ihmisen kanssa ei voi ymmärtää tilannetta. Joustaa voi, mutta sillonkin tulee jossain vaiheessa raja vastaan. Itse olin 3 vuotta parisuhteessa ja yritin uskotella itselleni että pystyn hyväksymään ja totun tähän elämäntapaan, mutta lopuksi jouduin hyväksymään sen että en pysty enkä ymmärrä vaikka toista todella paljon rakastankin. Itse syön myös terveellisesti ja liikun paljon eli siitä ei ollut kiinni vaan että toiselle sali ja ruokavalio on enemmänkin uskonto jota noudatetaan pilkun tarkasti tilanteesta riippumatta. Eli pointti onkin että jos Petrin elämäntapa aiheuttaa jo nyt kitkaa niin tuskin heidän suhteensa tulee onnistumaan sillä kokemuksesta puhuen tuo elämäntapa on ja pysyy eikä tilanne tule muuttumaan anytime soon...

Mies-007 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies-007 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies-007 kirjoitti:

Tuskinpa kaikki ohjelmassa syntyneet suhtee tulevat kestämään.

Kun on tarve ihastua ja saada rakkautta ja sen jälkeen saa ohjelmassa parikseen joojoo-ihmisen, jonka kanssa käytäntö lutviutuu, niin sitä voi erehtyä luulemaan rakkaudeksi, mutta aika paljastaa, että rakkaus on harhaa, joka ei perustu todelliseen kohtaamiseen ja yhteyteen vaan hetkellisiin tarpeisiin.

Voihan sitä tehdä lapsen pari ja sitten nelikymppisenä tai sen jälkeen myöntää, että ei tämä ihminen ollut alunperinkään oikea, mutta sopipahan tähän elämäntilanteeseen.

Tuon ihan saman voisi kirjoittaa ns. normaalisti muodostuneista avioliitoista.

Oma kokemukseni on kuitenkin se, että tunnistan hyvin, olenko ihastunut ihmiseen vai omiin tarpeisiini. Kokemukseni suhteista on tämä: 

a) Suhteet, jotka alkavat voimakkaasta henkisestä yhteydestä, läikähtävästä lämpimästä kohtaamisesta. Usein tähän liittyy myös intohimo.

b) Suhteet, jotka alkavat järkeillen, ikään kuin odotellen. Elämään tulee ihminen, joka on kiva ja jonka kanssa on kiva olla. Vähitellen yhdessä oleminen vakiintuu ja arki alkaa rullata. Turvallisuus on läsnä ja seksikin voi toimia, mutta silti takaraivossa ajoittain kihelmöi, että tämä ei sittenkään ole täysin rehellinen valinta.

c) Suhteet, jotka alkavat voimakkaasta fyysisestä intohimosta. Intohimo voi säilyä, mutta suhde osoittautua muuten täysin kestämättömäksi.

Väitän, että ohjelmassa on pariutunut ihmisiä, jotka kuuluvat b-kategoriaan. Onkin erittäin epätodennäköistä, että kaksi valittua ihmistä kuuluisivat a-kategoriaan. Yleensä a:n toteutuminen vaatii runsaasti kokeilua ja monenlaisten ihmisten kohtaamista. Myös sattumalla on suuri merkitys.

Mitä enemmän ihmisillä on jotain suhteita kategorisoitavana, niin sitä vähemmän pidän häntä minään asiantuntijana.

On miten on, niin minun kokemukseni on, että kun valitsee hyvän miehen tai naisen, niin lopulta hän jää sivuun, kun elämään tulee se suuri läikähdys. On vaikka kuinka paljon ihmisiä, jotka noin nelikymppisinä tai vähän vanhempana löytävät elämälleen uuden suunnan polttavan ihastuksen muodossa. Silloin nuoruuden järkivalinta jää.

Ehkä ne kaikki entisiin liittoihinsa kaikesta huolimatta jääneet eivät ole tulleet sinulle läikähtelyistään avautumaan?

Ja minun havaintojeni mukaan tapaa käydä niinkin, että uuden suhteen huuma ajan myötä haihtuu sekin, jolloin on taas seuraavan läikähdyksen vuoro. Polttava ihastus osoittautuu yhtä lailla vääräksi kuin edellisetkin suhteet. Jos siis ajattelee tuolla lailla sinun tapaasi, että ollakseen oikea suhteen pitää kestää elämän loppuun asti.

Epäilyttävästi myötäilee jenkkien vastaavaa sarjaa; siinäkin yks pari eros ennen ku kokeilu päätty (=Mari ja Petri) ja toisen parin muija itki ettei voi päästää irti sanotuista asioista (=Aliisa).Sattumaako? Vähän meni nyt maku täst touhusta..

Vierailija kirjoitti:

Mari ja Petri lähetetään kylpylään miettimään eroa ja tilannetta uusiksi. Kylpylässä saavat puhuttua tilannetta läpi ja lähentyvät, koska suurin syy heidän ongelmiinsa on tuotanto ja "asiantuntijat". Puhuttavaa vihdoin riittää.

Sanokaa mun sanoneen...

Miksikäs ei... Molemmat ovat nyt samassa tilanteessa, josta on päästävä yli. Ehkä tuo voisi lähentääkin heitä? (Jos siis kykenevät vielä samassa huoneessa keskustelemaan)

Pakko heillä on silti jotain yhteistä olla, koska heidät on alttarille ohjattu.

Epäilyttävästi myötäilee jenkkien vastaavaa sarjaa...siinäkin yks pari eros ennen ku kokeilu päätty (Mari ja Petri) ja toisen parin muija itki ettei voi päästää irti sanotuista asioista (Aliisa).että vähän meni nyt maku täst touhusta.

Mies-007 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kelpaa kun joku täydellinen, jota ei ole olemassakaan.

Minusta asia on ihan päinvastoin. Ihmisille kelpaa nykyään vähän kuka tahansa. Nuoret aloittavat pariutumisen jo teini-iässä. Yliopiston loppuessa takana saattaa olla jo muutama tai jopa useampi avosuhde.

Voi kuule, nuoret ovat aiemminkin aloittaneet pariutumisen jo teini-iässä. Kun minä olin nuori (heh), oli tapana olla jo naimisissa sen ikäisenä kun yliopisto loppui. Yliopisto-opiskelijoilta tosin saatettiin toivoa opintojen loppuunsaattamista ennen avioitumista, mutta he olivat yleensä varakkaampaa väkeä, jolla oli mahdollisuus järjestää abortti, jos oli lapsi tulollaan. Tavallisilla ihmisillä ei ollut, ja silloin mentiin naimisiin. 

Tilastotieteen oppikirjani esimerkkien aineistona oli otanta vuosina 1965 - 1969 tapahtuneista synnytyksistä, niistä ei juurikaan näitä nykyisin niin yleisiä yli kolmikymppisiä ensisynnyttäjiä löydy. Alle kaksikymppiset taas on ihan tavallisia tapauksia. Että on sitä ennenkin osattu nuoren aloittaa.