Lue keskustelun säännöt.
Aikuiset ihmiset jotka jännittävät puhelimessa puhumista
31.08.2017 |
Oletko sellainen joka jännittää "virallisia" puheluita, eli muualle kuin tutuille soittamista?
Olen nyt muutaman kerran törmännyt tällaiseen ongelmaan ihmisillä ja asia ei ole koskaan käynyt mielessäni aiemmin, että nykyaikana puhelimessa puhuminen olisi jollekin hankalaa. Kertokaa syitä ja miten tämä ongelma ilmenee tai miten vaikeuttaa asioiden hoitamista? Lähinnä se kiinnostaa, jos joku osaa selittää MIKÄ siinä puhelussa jännittää/pelottaa?
Jos et itse kärsi tällaisesta ongelmasta, mitä ajattelet niistä jotka jännittää ja pelkää soittamista?
Kommentit (52)
Päivän typerin aloitus. Onnea vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No miten aikuisella ihmisellä voi olla esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelko? Tai hämähäkkikammo? Niinpä.
Siis en tarkoittanut aloitusta mitenkään sillä, että tämmöistä ei voisi olla, vaan kuulin asiasta ensimmäistä kertaa. Hämähäkkikammosta kärsiväkin varmaan osaa kertoa ja kuvailla pelkoaan, tai miten se vaikuttaa elämään.
Ap
Minulle on puhuessa tärkeää nähdä vastapuoli. Minulla on normaali kuulo mutta puhelimessa tuntuu etten meinaa kuulla kunnolla. Huomioni herpaantuu myös helposti ja puhelimessa puhuessa minun on istuttava paikallaan jottei ajatus harhaile.
Mietin aina mitä ihmiset minusta ajattelevat ja tuntuu ikävältä että puhelimessa joku kuulee minusta vain ääneen. Puhun aika hiljaa enkä aina pysy kärryillä jos on monimutkainen asia. Vaikutan varmaan idiootilta. Kasvotusten ei ole mikään ongelma kysyä tarkennusta, koska olen ihan kivannäköinen ja näen aina että olemukseni miellyttää ihmisiä. Sähköpostilla saan sitten kaikista parhaiten hoidettua asiat. Osaan olla kohtelias ja esittää asiani.
Pelkään, ettei mua ymmärretä ja teen itestäni täyden pellen.
En ymmärrä miksi tälläistä pelätään. Sama kuin sosiaalisia tilanteita pelkäävät ovat mielestäni sellaisia reppanoita, vähän yksinkertaisia jne. Ei ole normaalia, kai siihen täytyy liittyä mielenterveysongelmia muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan on ihan yleinen ahdistushäiriöiden oire. Mikä ahdistuksen takana piilee - aika monimuotoiset syyt nykykäsityksen mukaan. Esim. Youtubesta löytyy neurobiologian luentoja aiheesta, joissa selitetään syytä geenin tarkkuudella.
Minua kiinnostaa, miksi ap, joka ei itse kärsi kyseisestä oireesta, haluaa tietää, mitä muut, jotka eivät myöskään siitä kärsi, ajattelevat oiretta omaavista.
http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/ahdistaa_vastata_hirvittaa_so…
Sitä on vaikea selittää, mistä se johtuu. Pelkää vaan sekoavansa sanoissaan ja nolaavansa itsensä. Sosiaalisten tilanteiden kammoon, ujouteen ja jonkinlaiseen ahdistushäiriöön se varmaan myös minulla liittyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi tälläistä pelätään. Sama kuin sosiaalisia tilanteita pelkäävät ovat mielestäni sellaisia reppanoita, vähän yksinkertaisia jne. Ei ole normaalia, kai siihen täytyy liittyä mielenterveysongelmia muutenkin.
Oho vau, sulla näyttäis olevan upean joustava ajatusmaailma, hyvä empatiakyky ja avoin mieli! Älykkään ja mukavan ihmisen merkkejä.
Täällä yksi. Olen ollut töissä puhelinvaihteessa, ei ongelmaa. Inhoan kaikkea muuta soittamista, lukuunottamatta virallisten asioiden hoitoa. Se ei ole ongelma. Mutta en halua soittaa kellekään, jos ei ole ihan oikeaa ja mieluiten tärkeää asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puheluun vastaaminen ei pelota, mutta soittaminen on kamalaa. Hirveää olla pelkästään oman äänensä varassa ja selittää soiton syy edes jotenkin tyhjentävästi. Kasvotusten käytän todella paljon elekieltä ja kirjoittamalla on taas riittävästi aikaa muotoilla asiansa kunnolla.
Ihminen on thety lukemaan ilmeitä ja elkeitä ja näkemään ettei toinen ole uhka ja puhelimessa joudut turvautumaan vain siihen ääneen ja joskus se äänikin voi vääristyä eli olet aika sokea sille mitä se toinen meinaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi tälläistä pelätään. Sama kuin sosiaalisia tilanteita pelkäävät ovat mielestäni sellaisia reppanoita, vähän yksinkertaisia jne. Ei ole normaalia, kai siihen täytyy liittyä mielenterveysongelmia muutenkin.
Oho vau, sulla näyttäis olevan upean joustava ajatusmaailma, hyvä empatiakyky ja avoin mieli! Älykkään ja mukavan ihmisen merkkejä.
En pidä luettelemiasi ominaisuuksia tavoiteltavina. Taidat olla itse sellainen "upean joustava" ja "avoin mieli" kun et ymmärrä minun ajatusmaailmaani. Minä kuitenkin esimerkiksi osaan soittaa puheluita ja hoitaa asioitani puhumalla tuntemattoman henkilön kanssa ilman ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on thety lukemaan ilmeitä ja elkeitä ja näkemään ettei toinen ole uhka ja puhelimessa joudut turvautumaan vain siihen ääneen ja joskus se äänikin voi vääristyä eli olet aika sokea sille mitä se toinen meinaa
Ja onko näillä asioilla mitään merkitystä kun varaa hammaslääkäriaikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvasin, että aloituksen tarkoitus oli vain aikaansaada pilkkaamista...
On itse asiassa normaalia kokea puhelimessa puhuminen epämiellyttävänä. Kun keskustelemme toisen ihmisen kanssa, itse sanat ja niiden sisältö on vain pieni osa informaatiosta jota keskustelussa jaetaan. Puhelimessa puhuttaessa suuri osa tärkeää informaatiota, joka välittyy eleiden ja ilmeiden kautta, jää pois. Siksi monista ihmisistä puhelimessa puhuminen on epätyydyttävä, ärsyttävä ja jopa pelottava tapa kommunikoida.
Minä olen tälläinen ihminen. Ainoat ihmiset kenelle voin soittaa tuosta vaan on poikaystävä ja äiti. Hoidan kyllä työni ja asiat jossa pitää puhua puhelimessa mutta se vaatii pientä psyykkausta. Ehkä siinä on joku kontrollin menettäminen kun pitää nopeasti reagoida toisen sanomikseen ja virheiden tekemisen pelko.
Olin nuorempana puhelupelkoinen. Jännitti muistanko kysyä oikeita asioita ja saanko asiani toimitettua myös vieraalle ihmiselle puhuminen pelotti ihan irl. Nykyään olen harjoittelemalla ja maailmaa nähneenä päässyt peloistani vaikka en nyt mikään huippurohkea ihmisiin tutustuja ole vieläkään.
Ovea en uskalla kyllä vieläkään avata. Jos ovikello soi alkaa sydän läpättää tuhatta ja sataa ja olen ihan hiljaa niin kauan kuin kuvittelen jonkun olevan oven takana.
En tykkää puhua puhelimessa, välttelen sitä niin paljon kuin mahdollista. Puhun aina puhelimessa liian nopeasti. Tai siis puhun oikealla puherytmilläni, josta olen opetellut pois. Kasvotusten osaan puhua rauhallisesti, mutta jostain syystä puhelimessa se taito aina katoaa.
Ai että mä inhoan kun olen ystävystynyt yhden maahanmuuttajanaisen kanssa (tämä on kiva, ei siinä mitään) mutta kun tämä nainen lähettää minulle whatsappiin kuvan jostain puhelinnumerosta ja kysyy voisinko soittaa sinne ja kysellä töitä hänelle... ääääh ja mä vihaan puhelimessa puhumista ihan sama puhunko mummoni vai pomoni kanssa.
Olen soittanut nyt kaksi kertaa hänen puolestaan ja on ihan jäätävää..
Tänään soitin kanssa mutta se tyyppi pyysi tätä ystävääni soittamaan itse tiistaina. Hän kun ei osaa niin sujuvasti suomea että pyytää minua... mutta hän sitä työtä haluaa joten hänen kanssa tyypinkin pitää puhua.
Nyt sitten tämä ystäväni kysyi että soitanhan hänen kanssaan ja tulenhan mukaan... eiiiii..... en mä halua!!!
No miten aikuisella ihmisellä voi olla esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelko? Tai hämähäkkikammo? Niinpä.