Paino putoaa tuskastuttavan hitaasti kalorivajeesta (ja urheilusta!) huolimatta, mitä teen väärin?

Sulla on varmaankin liian iso kalorivaje eli keho alkaa jumittamaan eli hidastaa aineenvaihduntaa eli sitä energiaa ei kulunkaan enää niin paljon kuin laskennallisesti pitäisi. Ihan oikeasti liikkuva ihminen tarvii kyllä enemmän energiaa kuin 1200-1400 kcal päivässä..

Paljon liikuntaa + vähän lepoa + alhaiset kalorit = hormonitoiminta menee sekaisin (tämän kokenut).

Laihdutin hiljattain suunnilleen samoista lähtömitoista 15kg. Aluksi paino jumitti ja vaivuin epätoivoon, mutta sitten huomasin että minun elimistölläni oli pari kommervenkkiä, jotka piti ensin ylittää. Korostan, että nämä olivat vain minun kokemuksiani ja näiden asioiden hoksaamisen jälkeen laihduin juurikin sen kilon viikossa, yleensä enemmänkin. Kaikilla ei varmasti toimi samalla lailla, mutta ehkä tarinan opetus on, että kannattaa kokeilla eri juttuja kunnes löytää ne oman kehonsa erikoisuudet.

Ensinnäkin huomasin, että jos pidin täysin tasaista kalorivajetta joka päivä yllä, elimistö jumitti. Jos vaihtelin kalorivajeen määrää (esimerkiksi syömällä yhtenä päivänä viikossa yhtäkkiä suunnilleen normaalisti, muuten erisuuruisia 500-1000 kcal kalorivajeita), laihtuminen oli jostain ihmeen syystä nopeampaa. En kuulu tässä asiassa mihinkään koulukuntaan koska en tiedä aiheesta tarpeeksi, mutta näin minulla. Yleensä paino oli pudonnut eniten niiden päivien jälkeen, kun söin n. 2000 kcal eli jopa vähän yli tarpeen.

Toiseksi huomasin, että on todellakin paljon merkitystä sillä, mihin aikaan söin. Lukema pieneni vain, jos en syönyt enää klo 20 jälkeen muruakaan. Pidin hyvin täsmälliset ruoka-ajat enkä napostellut niiden ulkopuolella. Tässäkin asiassa varmaankin on erilaisia ihmisiä, joillakin voi olla hyvin erilainen kehonkello.

Kolmanneksi huomasin, että liikunnan laatu ja kesto merkitsivät valtavasti. Tässähän on paljon erilaisia näkemyksiä ja uskon ehkä varovaisesti ilman varmaa tietoa itse, että eri ihmisillä todella on erilainen keho myös tässä asiassa. Minulle ehdottomasti tehokkainta (=laihduttavinta) liikuntaa olivat min. 1,5h rivakat, muttei tappotahtiset (n. 6km/h) kävelylenkit 5-7 kertaa viikossa. Lyhytkestoinen tehokkaampi liikunta ei jostain syystä oikein tuottanut nähtävää tulosta muutoin kuin kiinteytyksen suhteen.

Neljäs ja ehkä tärkein asia: riittävä uni ja lepo, ja stressi mahdollisimman alas. Väsynyt ja stressaantunut mieli lannistuu helpommin ja tuntui, että keho piti kiinni jok'ikisestä läskimurusta kynsin ja hampain. Lapsettomana tämä tietysti on helppo juttu toteuttaa, perheellisenä ei varmaankaan oikein voi raivata kalenterista tilaa pelkästään itselleen ja laihdutukselle. Mutta mahdollisuuksien mukaan voi yrittää, ja ehkä laihdutuksen ajaksi ainakin laskea joitakin omia standardeja (viikkosiivous ei välttämättä tarvitse tapahtua ihan seitsemän päivän välein, omat harrastukset hetkeksi paussille jne. mihin kukin pystyy).

Laihtumistahtisi kuulostaa kuitenkin ihan hyvältä ja terveelliseltä, että ei ainakaan kovin paljoa lihasmassaa pitäisi kadota kilojen mukana. Tsemppiä, toivottavasti keksit mistä kiikastaa ettei hyvin alkanut urakkasi lopahda motivaation katoamiseen!

0,5kg viikossa on sopiva tahti jos kiloja on enemmän. Ap:lla pudotettavaa on melko vähän joten 3kg kuukausitahti on itseasiassa aika hurja vauhti pudottaa painoa.

Oletuksena että haluaa siis pudottaa painoa terveellisesti ja pysyvästi.

Tuota ruokavaliotako meinaat sitten noudattaa hautaan asti?

Palataanko asiaan vuoden päästä, jolloin olet lihonnut tuon 3kg takaisin + vähintäänkin toisen saman verran?

3 kg kuukaudessa on paljon. Ei tässä ole muuta ongelmaa kuin se, että sinulla on epärealistiset odotukset. Riittävä lepo kyllä edistäisi laihtumista, sillä univaje vaikuttaa hormoneihin ja sitä kautta laihtumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Laihdutin hiljattain suunnilleen samoista lähtömitoista 15kg. Aluksi paino jumitti ja vaivuin epätoivoon, mutta sitten huomasin että minun elimistölläni oli pari kommervenkkiä, jotka piti ensin ylittää. Korostan, että nämä olivat vain minun kokemuksiani ja näiden asioiden hoksaamisen jälkeen laihduin juurikin sen kilon viikossa, yleensä enemmänkin. Kaikilla ei varmasti toimi samalla lailla, mutta ehkä tarinan opetus on, että kannattaa kokeilla eri juttuja kunnes löytää ne oman kehonsa erikoisuudet.

Ensinnäkin huomasin, että jos pidin täysin tasaista kalorivajetta joka päivä yllä, elimistö jumitti. Jos vaihtelin kalorivajeen määrää (esimerkiksi syömällä yhtenä päivänä viikossa yhtäkkiä suunnilleen normaalisti, muuten erisuuruisia 500-1000 kcal kalorivajeita), laihtuminen oli jostain ihmeen syystä nopeampaa. En kuulu tässä asiassa mihinkään koulukuntaan koska en tiedä aiheesta tarpeeksi, mutta näin minulla. Yleensä paino oli pudonnut eniten niiden päivien jälkeen, kun söin n. 2000 kcal eli jopa vähän yli tarpeen.

Toiseksi huomasin, että on todellakin paljon merkitystä sillä, mihin aikaan söin. Lukema pieneni vain, jos en syönyt enää klo 20 jälkeen muruakaan. Pidin hyvin täsmälliset ruoka-ajat enkä napostellut niiden ulkopuolella. Tässäkin asiassa varmaankin on erilaisia ihmisiä, joillakin voi olla hyvin erilainen kehonkello.

Kolmanneksi huomasin, että liikunnan laatu ja kesto merkitsivät valtavasti. Tässähän on paljon erilaisia näkemyksiä ja uskon ehkä varovaisesti ilman varmaa tietoa itse, että eri ihmisillä todella on erilainen keho myös tässä asiassa. Minulle ehdottomasti tehokkainta (=laihduttavinta) liikuntaa olivat min. 1,5h rivakat, muttei tappotahtiset (n. 6km/h) kävelylenkit 5-7 kertaa viikossa. Lyhytkestoinen tehokkaampi liikunta ei jostain syystä oikein tuottanut nähtävää tulosta muutoin kuin kiinteytyksen suhteen.

Neljäs ja ehkä tärkein asia: riittävä uni ja lepo, ja stressi mahdollisimman alas. Väsynyt ja stressaantunut mieli lannistuu helpommin ja tuntui, että keho piti kiinni jok'ikisestä läskimurusta kynsin ja hampain. Lapsettomana tämä tietysti on helppo juttu toteuttaa, perheellisenä ei varmaankaan oikein voi raivata kalenterista tilaa pelkästään itselleen ja laihdutukselle. Mutta mahdollisuuksien mukaan voi yrittää, ja ehkä laihdutuksen ajaksi ainakin laskea joitakin omia standardeja (viikkosiivous ei välttämättä tarvitse tapahtua ihan seitsemän päivän välein, omat harrastukset hetkeksi paussille jne. mihin kukin pystyy).

Laihtumistahtisi kuulostaa kuitenkin ihan hyvältä ja terveelliseltä, että ei ainakaan kovin paljoa lihasmassaa pitäisi kadota kilojen mukana. Tsemppiä, toivottavasti keksit mistä kiikastaa ettei hyvin alkanut urakkasi lopahda motivaation katoamiseen!

Kiitos vastauksestasi, hyviä pointteja! Meillä on sama tavoite, yritän myös pudottaa 15 kiloa. 

Olen luonteeltani sellainen, että asioiden pitää tapahtua suht rivakalla tahdilla tai turhaannun. Luovuttaminen ei ole tapaistani, mutta koen helposti tulevani "riistetyksi", jos asiat eivät ota sujuakseen toivomallani tavalla. Siksi on tärkeää, että saan tässäkin projektissa ylläpidettyä tiettyä tahtia ja hyvää tekemisen meininkiä. 

Kommentissasi oli valtavasti hyviä pointteja! Olen muuten huomannut itsekin, että niinä päivinä, kun olen syönyt vähän enemmän, paino on yleensä hivuttautunut vähän alemmas. Yritän myös tarkkailla suolan määrää (en pelkää suolaa, mutta ettei se hämäisi punnituksessa nesteenä). Käyn vielä läpi kommenttisi ja kokeilen näitä ideoita jotka sinä koit toimiviksi itselläsi - kuka ties minä hyödyn niistä myös! :) 

Ps. Tuota pitkäkestoista matalasykkeistä liikuntaa olen ajatellutkin testata, koska sehän toki polttaa suorituksen aikana eniten juuri rasvaa. 

Moi ap :) Mulla on myös pienimuotoinen kehonmuokkaus, kunnonkohotus ja laihdutuskuuri menossa. On myös käytössä urheilukello joka mittaa kalorinkulutusta, aktiivisuustasoa, unta ja liikuntasuorituksia. Syön melko saman tyylistä ruokaa kun sinäkin. Pääasiassa lihoja, munia, rasvaa ja paljon kasviksia. Itselleni parhaiten (kokeilun ja erehdysten kautta) toimii ehdottomasti sellainen että liikun aktiivisesti (3-5 päivänä viikossa) ja syön sillä tavoin että syömisen jälkeen olen kylläinen, MUTTA tunnen nälkää silloin tällöin. Ennen aterioita on kova nälkä, ja myös illalla on pieni näläntunne. Siihen inhottavaan pieneen näläntunteeseen tottuu todella nopeasti. Itse en laske kaloreita, kun ihan suunnilleen sinne päin. Se, kun liikkuu paljon, auttaa merkittävästi tuossa että ei tarvitse laskea kaloreita tasan tarkkaan.

Tämä siis toimii minulla. Mutta mun mielestä tuollainen 3kg kuukaudessa on paljon! Älä suotta kiirehdi liikaa :)

Vierailija kirjoitti:

Laihdutin hiljattain suunnilleen samoista lähtömitoista 15kg. Aluksi paino jumitti ja vaivuin epätoivoon, mutta sitten huomasin että minun elimistölläni oli pari kommervenkkiä, jotka piti ensin ylittää. Korostan, että nämä olivat vain minun kokemuksiani ja näiden asioiden hoksaamisen jälkeen laihduin juurikin sen kilon viikossa, yleensä enemmänkin. Kaikilla ei varmasti toimi samalla lailla, mutta ehkä tarinan opetus on, että kannattaa kokeilla eri juttuja kunnes löytää ne oman kehonsa erikoisuudet.

Ensinnäkin huomasin, että jos pidin täysin tasaista kalorivajetta joka päivä yllä, elimistö jumitti. Jos vaihtelin kalorivajeen määrää (esimerkiksi syömällä yhtenä päivänä viikossa yhtäkkiä suunnilleen normaalisti, muuten erisuuruisia 500-1000 kcal kalorivajeita), laihtuminen oli jostain ihmeen syystä nopeampaa. En kuulu tässä asiassa mihinkään koulukuntaan koska en tiedä aiheesta tarpeeksi, mutta näin minulla. Yleensä paino oli pudonnut eniten niiden päivien jälkeen, kun söin n. 2000 kcal eli jopa vähän yli tarpeen.

Toiseksi huomasin, että on todellakin paljon merkitystä sillä, mihin aikaan söin. Lukema pieneni vain, jos en syönyt enää klo 20 jälkeen muruakaan. Pidin hyvin täsmälliset ruoka-ajat enkä napostellut niiden ulkopuolella. Tässäkin asiassa varmaankin on erilaisia ihmisiä, joillakin voi olla hyvin erilainen kehonkello.

Kolmanneksi huomasin, että liikunnan laatu ja kesto merkitsivät valtavasti. Tässähän on paljon erilaisia näkemyksiä ja uskon ehkä varovaisesti ilman varmaa tietoa itse, että eri ihmisillä todella on erilainen keho myös tässä asiassa. Minulle ehdottomasti tehokkainta (=laihduttavinta) liikuntaa olivat min. 1,5h rivakat, muttei tappotahtiset (n. 6km/h) kävelylenkit 5-7 kertaa viikossa. Lyhytkestoinen tehokkaampi liikunta ei jostain syystä oikein tuottanut nähtävää tulosta muutoin kuin kiinteytyksen suhteen.

Neljäs ja ehkä tärkein asia: riittävä uni ja lepo, ja stressi mahdollisimman alas. Väsynyt ja stressaantunut mieli lannistuu helpommin ja tuntui, että keho piti kiinni jok'ikisestä läskimurusta kynsin ja hampain. Lapsettomana tämä tietysti on helppo juttu toteuttaa, perheellisenä ei varmaankaan oikein voi raivata kalenterista tilaa pelkästään itselleen ja laihdutukselle. Mutta mahdollisuuksien mukaan voi yrittää, ja ehkä laihdutuksen ajaksi ainakin laskea joitakin omia standardeja (viikkosiivous ei välttämättä tarvitse tapahtua ihan seitsemän päivän välein, omat harrastukset hetkeksi paussille jne. mihin kukin pystyy).

Laihtumistahtisi kuulostaa kuitenkin ihan hyvältä ja terveelliseltä, että ei ainakaan kovin paljoa lihasmassaa pitäisi kadota kilojen mukana. Tsemppiä, toivottavasti keksit mistä kiikastaa ettei hyvin alkanut urakkasi lopahda motivaation katoamiseen!

Ai niin - kuinka kauan sinulla meni päästä tavoitteeseesi? :) 

Millä mittarilla muka 3 kg/kk on vähän? Muutama kuukausi ja olet normaalipainoinen. Eihän sulla ole mitään ongelmaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet arvioinut energiankulutuksesi liian suureksi tai syömäsi ruoan energian liian pieneksi. Jos syömällä vähemmän kuin kuluttaa, ei laihtuisi, ei maailmassa olisi nälänhätää ollenkaan.

Minulla on aktiivisuusmittari, joka on ohjelmoitu tarkoilla, kehonkoostumusmittauksessa saaduilla tiedoilla, joten tiedän hyvin tarkkaan energiankulutukseni päivätasolla. 

On erittäin vaikeaa syödä yhtään vähempää jos aikoo liikkua :( En voi mitenkään enää syödä vähempää jos haluan myös hoitaa lihaksiani ja kuntoani. Sitä paitsi toinen koulukunta on sitä mieltä, että jos syön alle 1000kcal päivässä kehoni joutuu säästöliekille?!

Joku jo mainitsikin, että ihminen ei ole kone, joten ei ihmisen energiankulutustakaan pysty koneella mittaamaan tarkasti. Vaikka olis kuinka hieno ja kallis vempele kyseessä.  Ainoa keino on vain kokeilla millaisella syömisellä paino laskee, siinäkin on yksilöllisiä eroja.

Vierailija kirjoitti:

Moi ap :) Mulla on myös pienimuotoinen kehonmuokkaus, kunnonkohotus ja laihdutuskuuri menossa. On myös käytössä urheilukello joka mittaa kalorinkulutusta, aktiivisuustasoa, unta ja liikuntasuorituksia. Syön melko saman tyylistä ruokaa kun sinäkin. Pääasiassa lihoja, munia, rasvaa ja paljon kasviksia. Itselleni parhaiten (kokeilun ja erehdysten kautta) toimii ehdottomasti sellainen että liikun aktiivisesti (3-5 päivänä viikossa) ja syön sillä tavoin että syömisen jälkeen olen kylläinen, MUTTA tunnen nälkää silloin tällöin. Ennen aterioita on kova nälkä, ja myös illalla on pieni näläntunne. Siihen inhottavaan pieneen näläntunteeseen tottuu todella nopeasti. Itse en laske kaloreita, kun ihan suunnilleen sinne päin. Se, kun liikkuu paljon, auttaa merkittävästi tuossa että ei tarvitse laskea kaloreita tasan tarkkaan.

Tämä siis toimii minulla. Mutta mun mielestä tuollainen 3kg kuukaudessa on paljon! Älä suotta kiirehdi liikaa :)

Kiitos kommentista :) Nälkä muuten tosiaan auttaa aina silloin tällöin, kunhan se ei pääse liiallisuuksiin :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laihdutin hiljattain suunnilleen samoista lähtömitoista 15kg. Aluksi paino jumitti ja vaivuin epätoivoon, mutta sitten huomasin että minun elimistölläni oli pari kommervenkkiä, jotka piti ensin ylittää. Korostan, että nämä olivat vain minun kokemuksiani ja näiden asioiden hoksaamisen jälkeen laihduin juurikin sen kilon viikossa, yleensä enemmänkin. Kaikilla ei varmasti toimi samalla lailla, mutta ehkä tarinan opetus on, että kannattaa kokeilla eri juttuja kunnes löytää ne oman kehonsa erikoisuudet.

Ensinnäkin huomasin, että jos pidin täysin tasaista kalorivajetta joka päivä yllä, elimistö jumitti. Jos vaihtelin kalorivajeen määrää (esimerkiksi syömällä yhtenä päivänä viikossa yhtäkkiä suunnilleen normaalisti, muuten erisuuruisia 500-1000 kcal kalorivajeita), laihtuminen oli jostain ihmeen syystä nopeampaa. En kuulu tässä asiassa mihinkään koulukuntaan koska en tiedä aiheesta tarpeeksi, mutta näin minulla. Yleensä paino oli pudonnut eniten niiden päivien jälkeen, kun söin n. 2000 kcal eli jopa vähän yli tarpeen.

Toiseksi huomasin, että on todellakin paljon merkitystä sillä, mihin aikaan söin. Lukema pieneni vain, jos en syönyt enää klo 20 jälkeen muruakaan. Pidin hyvin täsmälliset ruoka-ajat enkä napostellut niiden ulkopuolella. Tässäkin asiassa varmaankin on erilaisia ihmisiä, joillakin voi olla hyvin erilainen kehonkello.

Kolmanneksi huomasin, että liikunnan laatu ja kesto merkitsivät valtavasti. Tässähän on paljon erilaisia näkemyksiä ja uskon ehkä varovaisesti ilman varmaa tietoa itse, että eri ihmisillä todella on erilainen keho myös tässä asiassa. Minulle ehdottomasti tehokkainta (=laihduttavinta) liikuntaa olivat min. 1,5h rivakat, muttei tappotahtiset (n. 6km/h) kävelylenkit 5-7 kertaa viikossa. Lyhytkestoinen tehokkaampi liikunta ei jostain syystä oikein tuottanut nähtävää tulosta muutoin kuin kiinteytyksen suhteen.

Neljäs ja ehkä tärkein asia: riittävä uni ja lepo, ja stressi mahdollisimman alas. Väsynyt ja stressaantunut mieli lannistuu helpommin ja tuntui, että keho piti kiinni jok'ikisestä läskimurusta kynsin ja hampain. Lapsettomana tämä tietysti on helppo juttu toteuttaa, perheellisenä ei varmaankaan oikein voi raivata kalenterista tilaa pelkästään itselleen ja laihdutukselle. Mutta mahdollisuuksien mukaan voi yrittää, ja ehkä laihdutuksen ajaksi ainakin laskea joitakin omia standardeja (viikkosiivous ei välttämättä tarvitse tapahtua ihan seitsemän päivän välein, omat harrastukset hetkeksi paussille jne. mihin kukin pystyy).

Laihtumistahtisi kuulostaa kuitenkin ihan hyvältä ja terveelliseltä, että ei ainakaan kovin paljoa lihasmassaa pitäisi kadota kilojen mukana. Tsemppiä, toivottavasti keksit mistä kiikastaa ettei hyvin alkanut urakkasi lopahda motivaation katoamiseen!

Kiitos vastauksestasi, hyviä pointteja! Meillä on sama tavoite, yritän myös pudottaa 15 kiloa. 

Olen luonteeltani sellainen, että asioiden pitää tapahtua suht rivakalla tahdilla tai turhaannun. Luovuttaminen ei ole tapaistani, mutta koen helposti tulevani "riistetyksi", jos asiat eivät ota sujuakseen toivomallani tavalla. Siksi on tärkeää, että saan tässäkin projektissa ylläpidettyä tiettyä tahtia ja hyvää tekemisen meininkiä. 

Kommentissasi oli valtavasti hyviä pointteja! Olen muuten huomannut itsekin, että niinä päivinä, kun olen syönyt vähän enemmän, paino on yleensä hivuttautunut vähän alemmas. Yritän myös tarkkailla suolan määrää (en pelkää suolaa, mutta ettei se hämäisi punnituksessa nesteenä). Käyn vielä läpi kommenttisi ja kokeilen näitä ideoita jotka sinä koit toimiviksi itselläsi - kuka ties minä hyödyn niistä myös! :) 

Ps. Tuota pitkäkestoista matalasykkeistä liikuntaa olen ajatellutkin testata, koska sehän toki polttaa suorituksen aikana eniten juuri rasvaa. 

Hei hitsi, unohdin mainita tuossa vastauksessani myös tästä! Eli teen juuri noin, että syön 6 päivänä viikossa kalorivajetta, ja yhtenä päivänä viikossa en katso niin tarkkaan. Eli silloin saan syödä ihan herkkujakin, ja syön ruokaakin sen verran että ei tunnu nälkää lähes koko päivänä :) Tuo toimii minullakin ihan oikeasti.

t.viestin 28 kirjoittaja

Kuka hitto tuijottaa painoaan vielä herran vuonna 2017? Katsokaa miltä se kroppa näyttää ulkoapäin, älkää tuijottako vaakaa. Niin säälittävää ja ajasta jälkeen jäänyttä.

Paljon hyviä pointteja ja vinkkejä tässä on tullutkin. 

Tuo mittaaminen tosiaan. Mitään täysin tarkkaa lukemaahan ei saada peruskulutuksesta, aktiivikulutuksesta eikä imeytyvästä energiasta. Siltikin noilla luvuilla, mitä AP mainitsee, en usko, että missään tapauksessa syöt liikaa. Ehkä jopa kokonaiskalorimäärää voisi jopa aavistuksen nostaa. Mutta, ei kannata mitään nerokasta laskukaavaa tehdä myöskään siitä, että tietyllä kalorivajeella tippuisi tietty määrä painoa. Muuttujia on ihan liikaa ja monia niitä on jo tässä käsiteltykin. Jatka vaan samaan malliin tai ota tästä hyviä vinkkejä kokeiluun. 

Vierailija kirjoitti:

Kuka hitto tuijottaa painoaan vielä herran vuonna 2017? Katsokaa miltä se kroppa näyttää ulkoapäin, älkää tuijottako vaakaa. Niin säälittävää ja ajasta jälkeen jäänyttä.

No tuota, itse katsoin eräs kaunis päivä vaa'asta että olen lihonut 6kg :) Näen sen myös peilistä. Minä nyt haluan seurata myös sitä painoa. Olen tosi säälittävä.

Mutta kiva kun kommentoit tuolla lailla mukavaan sävyyn tähän keskusteluun!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kärsimätön ja se lapsiperhearkeineen aiheuttaa stressiä ja estää laihtumasta. 

Miten stressaaminen vähentää energian kulutusta? Onko jotain teoriaa tähän?

http://performancelab.fi/miksi-en-laihdu-osa-3-liiallinen-stressi/

Mitään tieteellistä ko linkissä ei vain ollut. Stressi voi hidastaa aineenvaihduntaa ja mielialan laskussa voi olla vaikeaa ylläpitää terveellistä ruokavaliota oli ainoat pointit joihin ko teksti nojasi.

Stressi käytännössä kuitenkin lisää kulutusta oikeasti ja tekstissä sanottiinkin että sopiva määrä stressiä lisää painon pudotusta tarkoittaen että normaalisti se auttaa eikä estä energian kulutusta.

Mutu tuntumaa ilman oikeaa tiedettä takana. Mitä on liiallinen stressi siitäkään ei saanut selkoa kirjoituksesta, eikä sitä mikä on normaali stressi.

Edes tuon kirjoituksen pohjalta ei voi syyttää stressiä kuin ääri tapauksissa eli ei juuri koskaan.

En pidä asiaa mahdottomana vaan todella epätodennäköisenä vaihtoehtona.

Sen esittäminen vaihtoehtona ei ole kovin pätevää, mutta toki hyvin mielenkiintoista ja raflaavaa.

Syö enemmän. Lisää salaattiin öljyä, se auttoi itellä.

Miksi te ihmiset syosittelette syömään enemmän? Jos ap:n liikunta ei ole mitään raskasta voimaharjoittelua niin ei niitä lisäkaloreita tarvitse. Voin sanoa että vain vähän liikkuvana (töihin kävely yms) ihmisenä 1600 kalorin mennessä yli päivittäin alkoi tulla jo läskiä, eikö se 2000 kcal/päivä-suositus ole muutenkin miehille tarkoitettu, jotka tarvotsevat lihasmassansa takia naista enemmän ruokaa?

Muutenkin ihmettelen miten hurjia määriä ihmiset vetää ruokaa ja sitten ihmettelevät mikseivät laihdu. Täällä oli taannoin keskustelu siitä, kuinka monta lihapullaa ja perunaa ihmiset ottavat päivällisenä ja ottavatko santsilautasen, niin enemmistö söi yli 10 lihapullaa ja 6 perunaa (kastikkeineen) ja saattoivat hakea uudenkin lautasen. Eineslihapullassa on n. Reilu 150kcal/pulla, ei ihmekään että vaatekoot on nousseet ja ylipainoa pidetään normaalina kun ihmiset syö niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te ihmiset syosittelette syömään enemmän? Jos ap:n liikunta ei ole mitään raskasta voimaharjoittelua niin ei niitä lisäkaloreita tarvitse. Voin sanoa että vain vähän liikkuvana (töihin kävely yms) ihmisenä 1600 kalorin mennessä yli päivittäin alkoi tulla jo läskiä, eikö se 2000 kcal/päivä-suositus ole muutenkin miehille tarkoitettu, jotka tarvotsevat lihasmassansa takia naista enemmän ruokaa?

Muutenkin ihmettelen miten hurjia määriä ihmiset vetää ruokaa ja sitten ihmettelevät mikseivät laihdu. Täällä oli taannoin keskustelu siitä, kuinka monta lihapullaa ja perunaa ihmiset ottavat päivällisenä ja ottavatko santsilautasen, niin enemmistö söi yli 10 lihapullaa ja 6 perunaa (kastikkeineen) ja saattoivat hakea uudenkin lautasen. Eineslihapullassa on n. Reilu 150kcal/pulla, ei ihmekään että vaatekoot on nousseet ja ylipainoa pidetään normaalina kun ihmiset syö niin paljon.

Kiinnitit huomion vain lihapullien kaloreihin :D:D

Toki tuo mainitsemasi annos ei kyllä ole laihduttajan ruokaa. Siitä kun jättää perunat ja kastikkeen pois lisäten kasviksia, niin voi aivan hyvin syödäkin niitä lihapullia useamman. Ja kasvisten päälle voi vielä lorauttaa öljyä.