Amiksen lopettaminen
On ollu vasta pari viikkoa koulua, enkä jaksa enää. Masentaa ja ahdistaa ihan vitusti mennä kouluun ja aina kun tuun sieltä niin melkein aina purskahdan itkuun. Mulla on ollu masennus joku 3 vuotta jo ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Oon ihan yksinäinen niin vapaa-ajalla kuin koulussakin. Tän takii oon varmaa niin masentunu. Uudesta koulustakaan en oo saanu kavereita enkä ees uskaltaisi lähestyä ketään ja mikään masennuskaan ei motivoi yhtään sosialisoimiseen.
Tekisi mieli lopettaa koull mutta mitä sitten?? Onko muilla kokemusta koulun lopettamisesta tai jotain? Mitä sitten tekisin muka? Oon miettiny nettilukiota vaikka oonko vasta 15 tai sit meen valmaan tai pääsiskö johki iltalukioon? En tiedä, auttakaa!
Kommentit (4)
Ota yhteys oman kuntasi Etsivään nuorisotyöntekijään. Häneltä saat ohjeita ja hän tulee mukaasi kaikkiin niihin tilanteisiin, joissa tarvitset apua. Voit toki aloittaa myös ottamalla yhteyttä oman oppilaitoksesi kuraattoriin, hän sitten ohjaa eteenpäin.
Kyllä se siitä, otat sen ekan askeleen ja saat sitten apua, yksin ei tarvitse taivaltaa.
Ja siis olen menossa jo koulupsykologille, mutta mitä se osaa tehdä?
Käyttäjä4426 kirjoitti:
Ja siis olen menossa jo koulupsykologille, mutta mitä se osaa tehdä?
Hei, tosi hienoa! Noin yleisesti voisi sanoa, että psykologit keskustelevat asiakkaidensa kanssa. Siihen, mitä metodeja juuri teidän koulupsykologinne käyttää, en osaa ottaa kantaa. Voit kysyä sitä häneltä itseltään, kun tapaatte. Psykologi ei ole taikuri, joka tekisi olostasi heti paremman – voi olla, että sinun pitää käydä hänen luonaan useamman kerran. Ole kärsivällinen. Tärkeintä tässä vaiheessa on, että olet pyytänyt apua, hyvä sinä!
Ensinnäkin: oletko saanut ammattiapua masennukseesi? Jos et, ota yhteyttä koulusi terveydenhoitajaan/koulupsykologiin. Myös esim. Helsinki Missio tarjoaa keskusteluapua ( https://www.helsinkimissio.fi/nuorten-kriisipiste ).
Toiseksi: vaikken ole terveysalan ammattilainen, suosittelen näin maallikkona, ettet jätä koulua kesken. Ei kaikkien tarvitse olla suuna päänä ryntäämässä kaikissa sosiaalisissa tapahtumissa. Totta kai haluat tuntea olevasi osa ryhmää ja saada ystäviä. Aloita pienin askelin: juttele yhdelle tai kahdelle ihmiselle. Hymyile ja kysy: "Anteeksi, minulla on huono nimimuisti, mitkä teidän nimenne olikaan?" Yleensä ihmiset vastaavat aitoon hymyyn. Voit myös kysyä, ovatko toiset kotoisin samalta paikkakunnalta missä opiskelette, missä koulussa he aiemmin olivat, mikä opiskelualassanne heitä kiinnostaa jne. Kerro myös, miksi itse hakeuduit opiskelemaan ko. alaa.
Onko ryhmällänne omaa Facebook- tai Whatsapp-ryhmää? Somessa on ehkä helpompi käydä keskustelua kuin kasvokkain. Näin alkulukuvuodesta kannattaa lisätä kaikki uudet ryhmäläiset Facebook-kaveriksi tai seurata Instagramissa: kaikki ovat vielä toisilleen tuntemattomia ja suhtautuvat toisiin (toivottavasti) avoimin mielin. Tykkää toisten päivityksistä ja kuvista. Saat niistä myös oivan puheenaiheen koulussa: "Sulla oli tosi kiva profiilikuva! Oliko se jostain lomamatkalta?"
Tässä näin muutamana käytännön neuvona. Tiedän, että ihmisten kohtaaminen on pelottavaa, olin itsekin aikoinaan todella ujo. Minun on pitänyt tietoisesti opetella olemaan sosiaalisempi. Voi olla, että pelkosi on niin suuri, että tarvitset siihen ammattilaisen apua, uskalla hakea sitä. Joka tapauksessa yritä, itsesi vuoksi. Tsemppiä!