Itkettää tämän perheen tarina - kaikki neljä lasta kuolevat harvinaiseen sairauteen

farstina kirjoitti:

Ei kiinnosta pätkääkään,kiinnostaa vian oma lapsettomuuteni. He sentään saivat nauttia eikä vain yhdestä vana neljästä.

Jos mä olisin ilkeä, voisin kommentoida jotain liittyen persoonaasi ja lapsettomuuteesi, mutta koska en ole, tyydyn vain toteamaan, että heititpä harvinaisen typerän kommentin.

En minä ainakaan kehtaisi valittaa, että sukurutaus ei pääty hyvin.

Kilpailijoiden lapset pois pelistä. Parantaa omien lapsieni mahdollisuuksia selviytyä. Näin se vain menee. Luonnossa karhu-uros kohdatessaan tappaa vieraan uroksen siittämän pennut.

Ei kyllä itketä yhtään. En tunne. Eläinten kiduttaminen itkettää enemmän esim. koiranruokaa testataan vammautetuilla eläimillä ja tungetaan ruokaa putkella suoraan kurkusta alas.

Vanhempien erosta sen verran, että heidän perhe-elämänsä ei ole varmaan useampaan vuoteen enää ollut normaalia. Kotona on ymmärtääkseni ympäri vuorokauden vieras hoitaja vastaamassa sairaiden lasten hoidosta eli keittiössä, olohuoneessa, vessassa ja kaikissa muissa tiloissa pois lukien vanhempien makuuhuone, liikuskelee koko ajan vierasta väkeä. Voisin kuvitella, että tuollainen voi olla liikaa jollekin tai ainakin rapauttaa parisuhdetta. Ehkä äiti tarvitsee oman rauhansa pystyäkseen käymään töissä ja selvitäkseen mieleltään terveenä? Kenties isän psyyke on sellainen, että kestää paineita paremmin. Lasten kannalta tällainen järjestely on varmasti paljon parempi kuin laitoshoito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko joku hyvä todennäköisyyslaskennassa? Mikä on todennäköisyys, että kaikilla neljällä lapsilla on se, jos periytymisen todennäköisyys on 25%?

0,25*0,25*0,25*0,25=?

Jos kaksoset ovat identtisiä, se on 0,25*0,25*0,25

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko joku hyvä todennäköisyyslaskennassa? Mikä on todennäköisyys, että kaikilla neljällä lapsilla on se, jos periytymisen todennäköisyys on 25%?

Oikea vastaus: 8,33%. = (kaksikymmentäviisi jaettuna kolmella, koska kaksokset)

Muut mammapalstan käyttäjät ovat laskeneet todennäköisyyden väärällä kaavalla. Kaavanne mukaan koska ensimmäinen lapsi "hävisi geenilotossa", niin toisen lapsen todennäköisyys ei enää olekaan 25% "hävitä geenilotossa" vaan  kaksikymmentäviisi prosenttia kahdestakymmenestä viidestä prosentista eli 6,25%. 

Todellisuudessa jokaisella lapsella on ollut se sama 25%  mahdollisuus. Muiden sisarusten todennäköisyydet ovat toisistansa riippumattomia.

Mutta, koska kysyttiin että mikä on neljän lapsen todennäköisyys saada periytyvä sairaus, niin tuo 25% jaetaan kolmella, ei neljällä koska oletan kaksosten olevan identtisiä kaksosia. (jos ei ole niin tod.näköisyys on 6,25%)

Selitän vielä tämän vielä esimerkillä jos se auttaisi.

Sanotaan että minulla 50% mahdollisuus herätessäni nousta sängystä vasemmalla jalalla ja 50% oikealla.

Todennäköisyys, että nousen kolmena päivänä putkeen sängystä vasemmalla jalalla on 50% jaettuna kolmella, eli 12,5%.

Mammapalstan todennäköisyyslaskulla taas ensimmäisen päivän todennäköisyys vaikuttaa seuraavassa päivässä epäloogisest. Seuraavana päivänä minulla pitäisi olla 25% tod.näk nousta vasemmalla jalalla ja 75% tod.näk nousta oikealla jalalla, mikä ei ole loogista. Kolmanena päivänä minulla olisi vain 12,5% tod.näköisyys nousta vasemmalla jalalla ja 87,5% tod.näk oikealla. Neljäntenä päivänä 6,25%, Viidentenä 2,175%, jne... Kunnes lopulta mammakaavan mukaan minulla ei enää käytännössä ole vasenta jalkaa kun 99,999% nousen sängystä oikealla jalalla. 

Lopeta se trollaaminen. 50 jaettuna kolmella on 16.6666... eikä 12.5.

Todennäköisyys että nouset kolmena kertaa peräkkäin vasemmalla jalalla todellakin on 12.5% mutta silloinhan se meni juuri ns, mammakaavan mukaan eli 0.5^3.

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä itketä yhtään. En tunne. Eläinten kiduttaminen itkettää enemmän esim. koiranruokaa testataan vammautetuilla eläimillä ja tungetaan ruokaa putkella suoraan kurkusta alas.

Mene itte sinne testielukaksi.

Voihan sitä toki surkutella täällä tai sit voi oikeesti yrittää auttaa ees jollakin lailla, vaikka kysyä Brother Christmasin kautta tarviiko perhe esim . villasukkia tai lahjoittaa suraan BC:n tilille kuukausilahjoituksen, esim. 20e kuussa ei talouttani kaada ja tietää että raha menee mm. tällaisiin tapauksiin. BC:lla on rahankeräyslupa joten valvonnanalaisena on se keräys

farstina kirjoitti:

Ei kiinnosta pätkääkään,kiinnostaa vian oma lapsettomuuteni. He sentään saivat nauttia eikä vain yhdestä vana neljästä.

Toivon ettet koskaan saa lapsi. Tai ei kun toivottavasti saat lapsen ja menetät hänet. Opit ehkä jotain elämästä siinä sivussa.

Yksi niistä syistä miksi tuskin teen (lue: saan) lapsia. Miten tuollaisesta voisi ikinä toipua? :( PALJON VOIMIA PERHEELLE!!!

Vierailija kirjoitti:

Onko joku hyvä todennäköisyyslaskennassa? Mikä on todennäköisyys, että kaikilla neljällä lapsilla on se, jos periytymisen todennäköisyys on 25%?

En ole hyvä todennäköisyyslaskennassa mutta yritän silti. Eli jos jokaisen lapsen kohdalla riski on 25% niin silloin jos tekee yhden lapsen niin todennäköisyys on tietenkin se 25%. Jos tekee kaksi niin todennäköisyys siihen että molemmilla on se sairaus on kai 12.5%, kolmen kohdalla 6.25% ja neljän kohdalla 3.1%.

Eli erittäin huono tuuri on käynyt.

Näiden lasten äiti hakee uutta kumppani treffipalstalla internetissä.

Vierailija kirjoitti:

Ja tällaisia perheitä on Suomessa enemmänkin. Tiedetään että kannetaan perinnöllistä sairautta johon jälkeläiset kuolee hitaasti kituen ennen aikuisuutta, mutta silti vain tehdään lisää lapsia.

Jos osaat lukea niin jutussa selkeästi kerrotaan, että kaikki neljä lasta olivat jo olemassa kun tilanne valkeni. Sen jälkeen ei tullut lisää.

Vierailija kirjoitti:

Juuri luin saman jutun lehdestä :(. Vanhemmilla ihan kestämätön paikka. Miten tuosta selviää joka päivä murtumatta?

Sairaiden lasten äiti sanoi jutussa: "Aluksi oli sellainen epätoivoinen olo. Kirvelevä, lämmin aalto kulki päästä varpaisiin. Sitten jotenkin valtasi rauha, että me tiedetään, millä korteilla pelataan."

Yleensä kai vain löytää suhtautumistavan järkyttäviin vaikeuksiin. Ja siitä voi olla apua, että tietää melko tarkkaan, mitä tulee tapahtumaan, niin kuin tuollaisessa geneettisessä rappeumasairaudessa. Niin kuin lasten äitikin sanoi, epätietoisuus on pahinta. Allekirjoitan tämän. Siinä vaiheessa, kun saa tietää mistä on kyse, pahin on jo takanapäin.

Lisäksi arjessahan lapset ovat lapsia eivätkä ensisijaisesti sairausgeenin kantajia / sairaita. En vähättele kuitenkaan tämän perheen tilannetta. Varmasti paljon surua on kuulunut ja tulee kuulumaan heidän elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt ku tämä geenivirhe tiedetään vanhemmilla on mahdollisuus saada terveitä lapsia mutta tuskin tässä vaiheessa jaksavat sellaista ajatella. He ovat eronneet, joten yhdessä tuskin enää lapsia saavat. Mahdollisen uuden kumppanin voi tutkia ja ellei hänellä ole samaa geenivirhettä, ei voi tulla tätä sairautta. Lapsivesipunktion avulla geenivirhe voidaan myös tutkia, kun tiedetään mitä etsitään. Harmi, että tämä perhe tiesi sairaudesta vasta kun kaikki lapset olivat syntyneet. Hirvittävän huono tuuri, että kaikille sattui molempien vanhempien sairas geeni.

Haluaisivatkohan nämä vanhemmat, että heidän ainutlaatuiset persoonansa, nämäkin kuvassa iloisina hymyilevät kaksoset, eivät olisi koskaan edes syntyneet? Haluaisivatko lapset tätä? Eikö jutussa sanottu, että esikoinen, jonka ei tilastojen mukaan pitäisi olla enää edes elossa, on yliajalla siksi, että hänellä on niin vahva elämänilo. Kuka av:n raadista voisi olla oikeutettu sanomaan, että paras kun eivät olisi edes syntyneet?

Olihan tämä osittain odotettavissa, että lapsilla voi olla jotain sairauksia, koska vanhemmat ovat samalta pikkupaikkakunnalta ja keskenään sukulaisia. Mikään muu ei selitä sitä, että noin harvinaista geenivirhettä kantaa molemmat vanhemmat.

Luonnonvalinta. Huonot oksat tippuu pois.

Tääl itsekeskeiset kokoontuu.

Siis tuo "yhyy katsokaa minua ihan itkettää, enkö muuten ole hyvä ihminen:)) noh nyt kun itkin niin voin keskittyä itseeni taas".

Miettikääpä nyt hetki, joka sekunti maailmassa kuolee lapsia, aikuisia, eläimiä mitä kamalimmilla tavoilla.

Jos OIKEASTI itkisitte ja välittäisitte, olisitte toimintakyvyttömiä hermoraunioita pöpilässä, kun ette muuta voisikaan tehdä kuin surra näitä kohtaloita.

Sen sijaan "itkette" mediaseksikkäästi vain eteen tulevia juttuja, koska haluatte näyttää olevanne hyviä ihmisiä tms.

Poissa silmistä, poissa mielestä?

Sama näiden avustuslahjoitusten kanssa, annatte 5€ ja sitten on niiiiin hyvä mieli kun "autoitte", ja asiat wi oikeasti muutu mihinkään, saitte vaan ylemmyyden tunteen.

Tässä oikea fiksu ja rehellinen reaktio esim tuohon uutiseen: Jahas, taas kalastellaan nyyhkytarinalla taloudellista hyötyä lehdelle, kun herkkähipiäiset intoutuu porukalla säälimään.

Niin, lehdet on rahantekoon suunnattuja, ei ne noita julkaise siksi että haluaa olla pyhiä, ne julkaisee noita siksi kun tiedetään miten moni haksahtaa nyyhkyjuttuihin = myynti kasvaa.

Itse en tunne mitään sääliä noita lukiessa, ne on vain karuja elämänfaktoja, ihmisiä kuolee ja sairastuu jatkuvasti, eikä tuntemattomien tapauksiin terveen mielen tarvitse reagoida.

Jos aidosti haluaisitte välittää ja auttaa: Enemmistö ihmiskunnan resursseista käytettäisiin tieteen ja teknologian kehitykseen, jotta harvinaisiin sairauksiinkin keksittäisiin muita hoitoja kun sääli ja tyhjät rukoukset.

Eli tekin antaisitte rahanne lääketieteen kehitykseen ettekä juorulehdille ja kusettaville järjestöille.

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä itketä yhtään. En tunne. Eläinten kiduttaminen itkettää enemmän esim. koiranruokaa testataan vammautetuilla eläimillä ja tungetaan ruokaa putkella suoraan kurkusta alas.

Lähde? Luotettava lähde, siis.