Miehen kanssa erimieltä
Olen pitempään jo etsinyt vuokra rivitaloasuntoa ja nyt löysin täydellisen. Asunto on järven rannalla, kaikki palvelut kävelymatkan päässä ja lasten mummo melkein naapurissa. Asunto itsessään oli vähän vanhanaikainen, mutta se ei minua häirinnyt. Katettu terassi ja oma takapiha järvinäköalalla on harvinaista herkkua. Lasten kanssa ulkoilu olisi turvallisempaa, koska autoteitä ei ole ihan pihan tuntumassa toisin kuin nykyisessä asunossa.
Ongelma on siis siinä,että emme miehen kanssa pääse yhteisymmärrykseen muutammeko vaiko emme. Minä rakastuin asuntoon ja sen sijaintiin. Miehen mielestä asunto on vanhanaikainen eikä hän oikein innostunut. Epäilen, että suurin syy muuttohaluttomuuteen on se kun sinne ei saa kunnon nettiä halvalla, eikä sonera viihdettä yms. Itse ajattelen asian lasten kannalta, missä olisi paras lasten asua ja kasvaa. Kerrostalossa autoteiden ympäröimänä vaiko rivitalossa luonnon keskellä, mutta silti kaikkien palveluiden lähellä. Asunto on luonnollisesti kalliimpi kuin nykyinen ja joudumme nipistämään jostain, että olisi varaa muuttaa.
Auttakaa av-mammat! Miten ratkaisemme asian? En halua pakottaa miestä muuttamaan enkä halua, että hän suostuu vain miellyttääkseen minua. Meillä on tämä päivä aikaa päättää mitä teemme.
Kommentit (46)
Vähän särähti toi "olen etsinyt" eiköhän asuntoasiat ole sellaisia, joissa molempien pitää olla mukana ihan alusta lähtien? Että sitten kun mieskin alkaa etsiä noita asuntoja, sitten kannattaa vasta ihastua mihinkään kämppään.
Vierailija kirjoitti:
Etsitte toisen asunnon johon molemmat haluavat muuttaa
Olen kaksi vuotta etsinyt asuntoa ja kaikissa on jotain vikaa hänen mielestään. Rivariasuntoja järvinäköalalla kohtuullisella vuokralla ei vaan tule toista kertaa vastaan. Ja mies suhtautuu vuokra-asuntoihin niin kuin niissä pitäisi asua loppuelämä, itse menen taas sen hetken fiiliksen mukaan. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vähän särähti toi "olen etsinyt" eiköhän asuntoasiat ole sellaisia, joissa molempien pitää olla mukana ihan alusta lähtien? Että sitten kun mieskin alkaa etsiä noita asuntoja, sitten kannattaa vasta ihastua mihinkään kämppään.
Jos mä odotan miehen innostusta asuntojen etsimiseen, niin lapset kerkee muuttaa pois kotoa ennen sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsitte toisen asunnon johon molemmat haluavat muuttaa
Olen kaksi vuotta etsinyt asuntoa ja kaikissa on jotain vikaa hänen mielestään. Rivariasuntoja järvinäköalalla kohtuullisella vuokralla ei vaan tule toista kertaa vastaan. Ja mies suhtautuu vuokra-asuntoihin niin kuin niissä pitäisi asua loppuelämä, itse menen taas sen hetken fiiliksen mukaan. -ap
SINÄ olet etsinyt. Etkö ymmärrä, ettei miehesi halua muuttaa.
Minkä ikäisiä lapset ovat? Jos muutatte tuonne, niin pidä huoli siitä, etteivät lapset huku järveen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsitte toisen asunnon johon molemmat haluavat muuttaa
Olen kaksi vuotta etsinyt asuntoa ja kaikissa on jotain vikaa hänen mielestään. Rivariasuntoja järvinäköalalla kohtuullisella vuokralla ei vaan tule toista kertaa vastaan. Ja mies suhtautuu vuokra-asuntoihin niin kuin niissä pitäisi asua loppuelämä, itse menen taas sen hetken fiiliksen mukaan. -ap
Ehkä miehesi ei halua muuttaa mihinkään järvinäköala kohteeseen. Ehkä miehesi haluaa urbaanimman ympäristön. Niitä kun on sen betoniviidakon ja järvinäköalan välistä varmasti sopivia kohteita. Mutta kuulostaa siltä että sinä olet päättänyt mitä haluat ja oletat että miehesi haluaa samaa asiaa edes kysymättä mitä hän haluaa ja et ole itse valmis joustamaan mutta oletat että miehesi joustaa.
Kyseessä kerta vaan vuokra-asunto niin luulis olevan miehellekkin helppo siihen suostua. Pääseehän sieltä takaisin kerrostaloon, jos siltä sitten tuntuu :) Ja monestihan vuokrakämppiäkin saa rempata ;)
Mieheltä on todella vaikeaa saada mitään vastausta ja päätöstä mihinkään asiaan. Hän jahkailee ja sanoo että ehkä. Jos en itse edistä asioita niin kukas sitten? Odottelen miehen päätöstä niin kauan, että tilaisuus meni jo?
Lapset alle kouluikäisiä ja tarkotus oli aita laittaa takapihalle. Järvelle on muutama sata metri asunnosta joten en ole siitä huolissani ollenkaan. Lapset ei myöskään olisi yksin ulkona koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä kerta vaan vuokra-asunto niin luulis olevan miehellekkin helppo siihen suostua. Pääseehän sieltä takaisin kerrostaloon, jos siltä sitten tuntuu :) Ja monestihan vuokrakämppiäkin saa rempata ;)
Oletko sinäkin sellainen pirttihirmu? Kyllä asiat parisuhteessa päätetään YHDESSÄ eikä yritetä pakottaa tai taivuttaa toista tekemään niin kuin itse haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä kerta vaan vuokra-asunto niin luulis olevan miehellekkin helppo siihen suostua. Pääseehän sieltä takaisin kerrostaloon, jos siltä sitten tuntuu :) Ja monestihan vuokrakämppiäkin saa rempata ;)
Ei ole noin helppoa jos joutuu nipistämään jo sen takia että sinne muuttaa. Ei ole varaa muuttaa heti pois. Lisäksi moni tekee tietyn pituisia vuokrasopimuksia rivareihin eli saatat joutua sitoutumaan vuodeksi tms siihen asuntoon. Ja kuka hullu remontoi toisen omaisuutta kun siitä ei jää itselle mitään jäljelle joskus kun muuttaa? Ja omistaja voi sitten nostaa vuokriakin vastaamaan asunnon kuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä kerta vaan vuokra-asunto niin luulis olevan miehellekkin helppo siihen suostua. Pääseehän sieltä takaisin kerrostaloon, jos siltä sitten tuntuu :) Ja monestihan vuokrakämppiäkin saa rempata ;)
Tätä yritin miehelle sanoa. Kerrostaloasunnon saaminen on todella helppoa. Emme sitoudu mihinkään jos tuon asunnon vuokraamme. Mietin jo kauhulla sitä kun alamme joskus omaa taloa etsimään..
Vierailija kirjoitti:
Mieheltä on todella vaikeaa saada mitään vastausta ja päätöstä mihinkään asiaan. Hän jahkailee ja sanoo että ehkä. Jos en itse edistä asioita niin kukas sitten? Odottelen miehen päätöstä niin kauan, että tilaisuus meni jo?
Lapset alle kouluikäisiä ja tarkotus oli aita laittaa takapihalle. Järvelle on muutama sata metri asunnosta joten en ole siitä huolissani ollenkaan. Lapset ei myöskään olisi yksin ulkona koskaan.
Jos mies jahkaa se kuulostaa siltä että hän haluaa asua siinä missä te nyt asutte
Vierailija kirjoitti:
Mieheltä on todella vaikeaa saada mitään vastausta ja päätöstä mihinkään asiaan. Hän jahkailee ja sanoo että ehkä. Jos en itse edistä asioita niin kukas sitten? Odottelen miehen päätöstä niin kauan, että tilaisuus meni jo?
Lapset alle kouluikäisiä ja tarkotus oli aita laittaa takapihalle. Järvelle on muutama sata metri asunnosta joten en ole siitä huolissani ollenkaan. Lapset ei myöskään olisi yksin ulkona koskaan.
Kyllä mies edistäisi asioita, jos haluaisi.
Käytkö töissä? Maksatko puolet vuokrasta? Onko lapset miehen omia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä kerta vaan vuokra-asunto niin luulis olevan miehellekkin helppo siihen suostua. Pääseehän sieltä takaisin kerrostaloon, jos siltä sitten tuntuu :) Ja monestihan vuokrakämppiäkin saa rempata ;)
Tätä yritin miehelle sanoa. Kerrostaloasunnon saaminen on todella helppoa. Emme sitoudu mihinkään jos tuon asunnon vuokraamme. Mietin jo kauhulla sitä kun alamme joskus omaa taloa etsimään..
Jos meinaatte jossain välissä oman ostaa niin olisiko järkevää pysyä tuossa halvemmassa ja nipistää menoista silti ja laittaa säästöön sitä omaa varten...
Mies sanoo tykkäävänsä nykyisestä asunnosta ja niin tykkään minäkin. Ainut vika vaan tuo vaarallinen pihapiiri kahden vilkkaan lapsen kanssa, joista toinen on taapero eikä usko sanaakaan vaan juoksee nauraen autotielle.
Muutamia vaaratilanteita on miehen vahtivuorolla sattunut ja siksi tuo turvallinen oma piha houkuttaa kovasti.
Vierailija kirjoitti:
Käytkö töissä? Maksatko puolet vuokrasta? Onko lapset miehen omia?
Hoidan lapsia kotona, mutta töitä haen samalla kokoajan. Lapset on miehen omia ja kyllä, maksan säälittävästä kodinhoidontuesta kaikki omat laskuni sekä vuokranpuolikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytkö töissä? Maksatko puolet vuokrasta? Onko lapset miehen omia?
Hoidan lapsia kotona, mutta töitä haen samalla kokoajan. Lapset on miehen omia ja kyllä, maksan säälittävästä kodinhoidontuesta kaikki omat laskuni sekä vuokranpuolikkaan.
Se on kotihoidontuki. Et sinä kotia hoida vaan hoidat kotona
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytkö töissä? Maksatko puolet vuokrasta? Onko lapset miehen omia?
Hoidan lapsia kotona, mutta töitä haen samalla kokoajan. Lapset on miehen omia ja kyllä, maksan säälittävästä kodinhoidontuesta kaikki omat laskuni sekä vuokranpuolikkaan.
Mitäs jos hankit ENSIN sen työn ja sitten mietitte kalliimpaa vuokraa. Ei ihmekään, ettei mies halua muuttaa. Taas yksi lompakkoloinen näköjään.
Etsitte toisen asunnon johon molemmat haluavat muuttaa