Kun teini lähtee pois kotoa, tuntuu kuin kivi putoaisi sydämeltä - vihdoinkin hän lähti!
Kun teini-ikäinen on kotona, hän pimentää koko kodin.
Hän on vaativa, äänekäs, aina pahantuulinen. Samanlainen oli isäpuolensa sen ajan (3 vuotta) kun asui meillä. Mies huusi, heitteli tavaroita, paiskoi ovia ja kiukutteli, oli helpotus että sain hänet ulos edellisvuonna.
Asun lapsen kanssa kahdestaan ja kärsin hänen persoonastaan ja käytöstavoistaan. Hän on koko ikänsä ollut helpostisuuttuva, kovaääninen ja levoton. Tuntuu että hän on pettynyt elämäänsä ja minuun.
Kavereita meillä juoksee joka päivä, sotketaan ja huudatetaan musiikkia, siivoaminen ja läksyjenteko ei suju kirveelläkään.
Vihaan jatkuvaa sotaa ja hälytystilaa kotona.
Itse olen hiljainen ja viihdyn yksin,
lapsi on kova menemään, käynyt aiemmin monessa harrastuksessa,
enää ei innostu oikein mistään.
Palkitsin eilen teinin vaativan läksyjenteon jälkeen tilaamalla meille Netflixin, jota hän on kärttänyt. Ei kelvannut.
Hän haluaisi kalliimman version.
Valitti ja haistatteli minulle kiitokseksi.
Tänään en jaksa mennä omaan harrastukseeni, enkä vie teiniä sopimaamme paikkaan eilisen käytöksen takia. En jaksaisi enää tätä.
Miksi teinini haluaa että kotona on jatkuva sekasotku, huuto ja sotatila?
Haluaisin jo vihdoin asua yksin.
Suunnittelen, että yläasteen päätyttyä delegoin hänet isänsä luo asumaan. Isä on etäinen ja kylmä, eikä ole koskaan halunnut oma-aloitteisesti tavata lastaan, joka on molempien ainokainen.
Kommentit (23)
Kamalaa, rupesin jo itkemään, kun mietin omieni muuttoa.
Vanhin 17v.
Haluat oireilevan nuoren etäisen ja kymän isän " hoidettavaksi"?
Jois nuori tarvitsee apua, niin tarvitset sinäkin. Onhan tämä trolli?
Rakasta, rakasta, älä hylkää! Mulla on nepsynuori, jonka kanssa olin tulla hulluksi yläastevuosina. Kaikki muuttui kun peruskoulu loppui, raivottaresta kuoriutui hyväntuulinen ja onnellinen nuori ja meillä on taas lämpimät välit - tosin nykyään enemmän kahden aikuisen kuin äidin ja lapsen välit. Sen teininkin on paha olla myrskyissä, älä jätä yksin. Irtirepäisy ei aina ole helppoa, mutta se on pakko tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Teini olisi paljon onnellisempi lastenkodissa.
Mitä?
Minkälaisia puutteita kodissamme mielestäsi on?
Eikö lastenkotiin sijoiteta laiminlyötyjä, huonostipidettyjä lapsia, joiden vanhemmat ovat väkivaltaisia, juoppoja tai aina poissa kotoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teini olisi paljon onnellisempi lastenkodissa.
Mitä?
Minkälaisia puutteita kodissamme mielestäsi on?Eikö lastenkotiin sijoiteta laiminlyötyjä, huonostipidettyjä lapsia, joiden vanhemmat ovat väkivaltaisia, juoppoja tai aina poissa kotoa?
Sinne sijoitetaan myös sellaisia lapsia, joiden välit vanhempaan/vanhempiin ovat erittäin tulehtuneet eivätkä tule toimeen keskenään.
Taisin kajota tabuun.
Nuorta ei saisi arvostella, äiti ei saisi väsyä, eikä toivoa että nuori kasvaisi aikuiseksi.
-ap
ps. Tuo otsikkoni on lainaus Susan Fletcherin kirjasta "Hävityksen jumala", käsittelee mm. sukupolvien välistä kuilua.
Minä olin samanlainen, olisin tarvinnut ja halunnut rajojen laittoa.
Äitini vain ei pärjännyt minulle eikä suostunut kasvattamaan fyysisesti tukistamalla ym. muilla wanhan ajan konsteilla, siksi käveliin hänen ylitseen. Ymmärsin myöhemmin, että haastoin laumanjohtajan (fyysisesti) ja halusin nousta hänen tilalleen.
Nyt kun vanhemmat eivät saa pistää tenavaa rajoihin fyysisesti ja poliisilla ei ole aikaa / mielenkiintoa / ei kuulu kasvattaminen ovat vanhemmat kusessa. Onnea kukkahattutädit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teini olisi paljon onnellisempi lastenkodissa.
Mitä?
Minkälaisia puutteita kodissamme mielestäsi on?Eikö lastenkotiin sijoiteta laiminlyötyjä, huonostipidettyjä lapsia, joiden vanhemmat ovat väkivaltaisia, juoppoja tai aina poissa kotoa?
Sinne sijoitetaan myös sellaisia lapsia, joiden välit vanhempaan/vanhempiin ovat erittäin tulehtuneet eivätkä tule toimeen keskenään.
Kyllä muuten sijoitetaan vai millä syyllä kuvittelette että teinejä sijoitetaan mm. uusperheiden tieltä?
Minulla on tänä vuonna 18 täyttänyt lapsi ja kyllä hänen tuttavapiiristään moni on muuttanut pois kotoa. Ehkä jotain vastaavia ristiriitoja taustalla, yhden taustalla myös esim yh äiti, joka jo vuosia on ulkoistanut lapsensa yöpymiset kavereiden kotiin. Ja vaikka oma 18-vuotiaani on ihan sopuisa ja hyvinkäyttäytyvä, silti vähän odotan että muuttaa pois kotoa. Kiva nähdä sitten että pärjää ja siivet kantaa.
Ymmärrän hyvin, aloittaja. Itselläni on suhteellisen helppo ja mutkaton nuori ja silti tuntuu, että saisi jo lentää omilleen. Rakastan itsekin hiljaisuutta ja omaa tilaa, ja tuntuu vaikealta, että kotona on toinen lähes aikuinen, vailla aikuisen velvollisuuksia kuitenkin. Pienten lasten kanssa oli paljon helpompaa jotenkin kuitenkin.
Tottakai nuoren tässä annan asua, kunnes itse on valmis lähtemään. Mutta odotan sitä kyllä jo (nuori on 17, lukion tokalla).
Vierailija kirjoitti:
Taisin kajota tabuun.
Nuorta ei saisi arvostella, äiti ei saisi väsyä, eikä toivoa että nuori kasvaisi aikuiseksi.
-apps. Tuo otsikkoni on lainaus Susan Fletcherin kirjasta "Hävityksen jumala", käsittelee mm. sukupolvien välistä kuilua.
Tietysti saa, miksei saisi? Äiti on ihminen ja siten inhimillinen, kaikkine inhimillisine tunteineen. Mutta siinä on eroa, lähteekö nuori maailmalle omaehtoisesti, tuettuna tai lempeästi tuupattuna, vai lähteekö hän maailmalle sinne työnnettynä, koska murrosikä kuluttaa äidin voimat. Se on raskasta aikaa, mutta vain rajallisen ajan. Kuusitoistavuotiaan työntäminen jonkun toisen, käytännössä vieraan ihmisen harteille on tarpeettoman julmaa. Toki äiti saa toivoa nuorensa kasvavan, silloinhan sitä on onnistunut, kun näkee niiden siipien kantavan.
4
Otsikosta saa sen kuvan, että teini olisi lähdössä tai lähtenyt, mutta aloitusviestissä vasta haaveillaan siitä. Haiskahtaa provolta. Tällaisia mokia voi käydä kun keksii päästään tarinan ja muuttaa sitä huolimattomuuttaan matkan varrella.
Isä on kylmä, isäpuoli oli kylmä, sinä olet hiljainen hissu. Onko hänellä ollut ketään jolle puhua? Jonka kanssa tehdä jotain? Onko koskaan tutkittu neuropsykiatrista puolta? Onko keskusteltu ex-avomiehen aiheuttamista ongelmista myös hänen kannaltaan?
Oletko ottanut yhteyttä perheneuvolaan? Taidatte tarvita molemmat apua. Muuten ongelmasi haittaa pian muitakin ihmisiä, ellei haittaa jo. Lapsesi voisi hyötyä tukiperheestä tms.
Sun olis varmaan pitänyt kasvattaa sitä lastasi jossain vaiheessa... Miksi edes olet hankkinut lapsen?
Kuulostat aivan omalta äidiltäni mun teini-iän keskellä joka oli järkyttävä. Voitko ajatella niin että lapsi muuttaisi yläasteen jälkeen muualle opiskelemaan? Se olisi lempeämpi kuin tunkea suoraan laitokseen, jonne pääsee yllättävän helposti jos osaa ottaa yhteyden oikeisiin henkilöihin.
Vierailija kirjoitti:
Taisin kajota tabuun.
Nuorta ei saisi arvostella, äiti ei saisi väsyä, eikä toivoa että nuori kasvaisi aikuiseksi.
-apps. Tuo otsikkoni on lainaus Susan Fletcherin kirjasta "Hävityksen jumala", käsittelee mm. sukupolvien välistä kuilua.
Kyllä minua ainakin murehduttaa lukea arkenne kuvausta, sillä tiedän että asiat voisivat olla paremminkin. Minusta teinit kaikessa kapinassaankin ovat tosi ihania ihmisiä, ja minun on vaikeaa ymmärtää, miksi heidät niin yleisesti nähdään negatiivisessa valossa. Itsenäistyminen on luonnollista, ja siitä saa iloita, mutta sitä ennen olisi ihanaa nauttia niistä viimeisistä vuosista kun teini vielä on kotona. En usko, että teilläkään on vielä liian myöhäistä kääntää kurssia. Jos olet väsynyt, hae apua itsellesi, mutta rakasta nuorta sydämesi pohjasta. Huumori on teini-ikäisen kanssa äärimmäisen tärkeä työkalu. Huumorin käyttö unohtuu, jos on liian väsynyt.
Vierailija kirjoitti:
Otsikosta saa sen kuvan, että teini olisi lähdössä tai lähtenyt, mutta aloitusviestissä vasta haaveillaan siitä. Haiskahtaa provolta. Tällaisia mokia voi käydä kun keksii päästään tarinan ja muuttaa sitä huolimattomuuttaan matkan varrella.
Sinä taas et tunnista kirjallisuusviittausta kun se tuijottaa heti otsikosta ja on vielä selitetty tyhmemmillekin auki viestissä.
Kuulostaapa kamalalta. Eikö sulla muuta toivoa ole kuin yrittää päästä siitä hirviöstä eroon? Sehän on jo tottunut käyttämään sua hyväkseen, voi olla ettei se häivy vielä pitkään aikaan tai jos häipyy, niin maksattaa sulla kaiken.
Kirjoita lapselle kiihkottomasti kirje, jossa kerrot miten koet hänen käytöksen ja miten toivot hänen käyttäytyvän. Kerro myös, että rakastat kuitenkin lastasi, mutta toivot hänen muuttuvan. Mielestäni kirje on hyvä vaihtoehto juttelemiselle, sillä kirjettä voit muokata, mutta sanat tahtovat tulla töksähtäen ja tilanne kärjistyy huutamiseen ja asia jää selvittämättä.
Ehkä olet ollut hänelle liian lepsu ja lapsi saanut liikaa päättää mitä tekee ja miten elää. Hän ei ole oppinut ottamaan muita huomioon ja kohtelias käytös ja vanhempien kunnioitus unohtunut?
Juuri tästä syystä kaikkien vanhempien pitäisi olla määrätietoisia vanhempia eikä kysyä aina lapselta mitä hän haluaa. Aikuisenakaan ei saa aina sitä mitä haluaa vaan pitää ottaa muut huomioon. Pettymykset ja joustamiset kuuluvat jokaisen elämään.
Teini olisi paljon onnellisempi lastenkodissa.