Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Järjetön arki
Sanokaas mielipiteenne. Onko tämä minun minuutilleen aikataulu ihan hullua? Vai valitanko vain turhasta? Väsyttää ihan vietävästi, enkä tiedä miten elämää helpottaisi.
Tyypillinen arkipäivä:
Kello soi 5.15. Suihku, laittautuminen töihin, lasten vaatteiden katsominen
6.30 lapset kiskottava sängyistään, pienemmän pukeminen ja puoli tuntia tappelua eskarilaisen kanssa.
7 juoksuaskelin viemään isompaa eskariin ja pienempää hoitoon. Ei ajokorttia tai toista autoa, joten joko jalan tai bussilla. Sitten töihin julkisilla. Töissä 2 tuntia sen jälkeen kun on kotoa lasten kanssa lähdetty.
Töissä vähintään 9-17.30, sillä sopivaa bussia ei kulje heti työajan päätyttyä. Usein menee pari tuntia ylitöiksi, sillä olen uudessa työssä ja räpiköin pärjätäkseni kaiken uuden kanssa.
Kotimatka vie noin tunnin. Jos poikkean kaupassa 1,5 tuntia. Kotona olen siis noin 19-20. Hyvä jos ehdin nähdä lapset hereillä. Sitten iltapalaa ja iltatoimia, nukuttamista. Sitten kello on jo 21-22, joten kiireesti nukkumaan, jos haluaa saada 7-8 h unta. Aamulla taas kaikki uudestaan! Ihan hullua! Välillä teen parin päivän työmatkoja. Ne alkavat yleensä lähdöllä klo 5-6 ja päättyvät paluuseen noin 23-24. Mitään vapaata noilla matkoilla ei siis ole, joten niilläkään ei voi huilata.
Toki tiedän, että minun arkeni helpottuisi, jos asuisimme lähempänä työpaikkaa, mutta kodin lähellä ei ole alani paikkoja. Lapsilla on hyvät eskarit ja hoitopaikat täällä, ja kesken vuotta todella hankalaa lähteä vaihtamaan hoitopaikkaakaan. Ajokortti jeesaisi, mutta silti työmatka olisi pitkä.
Hihat meinasi palaa tuttavan somepäivityksestä, jossa hän valitti miten rankkaa on olla kahden lapsen kanssa ja käydä 3 päivää viikossa töissä. Mutta sen kuulemma jaksaa "kun asiat elämässä tärkeysjärjestyksessä", ja Vihjasi sitten minulle, että minulla näin ei ole. Takaan, että minullekin tärkeintä ovat lapset. Mutta minun työantajallani lyhyempi työviikko ei ole mahdollinen, eikä se työni luonteen vuoksi olisi järkevää.
Arjessa ei ahdista työt vaan tämä karsea tukka putkella viilettäminen. Aina kiire jonnekin ja aina väsymys.
Kommentit (142)
Ensin valitetaan mutta sitten ei mikään ehdotuksiata kelpaa!
Sanopa miksi ette voi käyttää kauppakassipalvelua? Miksi täytyy valmistua tuntitolkulla? Jos hikoilet niin peset hiukset kuitenkin illalla ja aamulla peset vaan vartalon ja hiuksiin kuivashampoota jos pääkin hikoaa. Viilennä makuuhuoneen lämpötilaa tai nuku pelkällä lakanalla! Opettele tekemään helpot ja nopeat kampaukset. Siisti olemus ei vaadi mitään pakkelikerrosta joten luonnollinen meikki riittää. Värjää kulmat kestovärillä itse kotona säännöllisesti. Vaatteet illalla kaikille valmiiksi.
Jos nyt noista aloittaisit, ei voi olla niin vaikeaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä olisi ollut sama esissä lasten syntyessä. Irtisanouduttiin ja toinen jäi kotiin etsimään töitä. Muutettiin Espoosta pohjois-Savoon. Kerrostalokolmiomme puolikkaalla hinnalla saatiin ok-talo. Joo, kunpikin luopui 10 000€ palkastaan ja nyt tienataan se reilu 2000 nuppi. On kaksi autoa, mukava asuinpaikka, palvelut vieressä, töihin halutessa fillarilla. Käy siivooja ja arki on vaan niin paljon parempaa.
Minuakin kiinnostaa, kuka sen koiran hoitaa ja missä välissä lenkittää?
Ajattelepas, jos oisit vielä yh...
Kai miehesi hoitaa autoilevana kauppa-asiat yleensä? Jos ei niin delegoit ne hänelle. Minäkään en
ymmärrä tuota aamusuihkua, illalla peset hiukset niin aamulla riittää pikkupesut.
Järkeistät omat aamurtiinisi ja palkkaat kotiin apua. Joko kokonaan hoitajan tai sitten jonkun viemään tai hakemaan.
Miehelle lyhennetty työaika ja kotiin siivooja.
Ajokortti ja auto. Sillä hetkellä kun me päätimme hankkia lapsen, menin autokouluun. Ei tulisi arjesta muuten mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä välissä lenkitätte koiran? Vai makaako se kynnysmatolla 247? Yksi lenkki illalla ei oikein riitä.
Ehkä heillä ei oikeasti ole koiraa, ap on saattanut muutella tarinansa yksityiskohtia tunnistamisen välttämiseksi, ja unohtanut että koiraa pitäisi lenkittää useammin kuin kerran päivässä :)
Arkesi helpottuisi kovasti, jos lasten isä(t) pikkuisen osallistuisivat jälkeläistensä huoltoon muutenkin kuin elatusmaksun muodossa.
Kirjoitat, että "ei ole toista autoa". Miksi sinä et kuljeta lapsia sillä ensimmäisellä autolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arkesi helpottuisi kovasti, jos lasten isä(t) pikkuisen osallistuisivat jälkeläistensä huoltoon muutenkin kuin elatusmaksun muodossa.
Kirjoitat, että "ei ole toista autoa". Miksi sinä et kuljeta lapsia sillä ensimmäisellä autolla?
Ajokortti puuttuu. Sitä en tiedä miksei isä vie lapsia tai käyä kaupassa.
Vierailija kirjoitti:
Niin ja lisään vielä, että onpa typeriä neuvoja että mies tai joku lastenhoitaja hoitaisi lasten aamu- ja iltatoimet. Juu tokihan ne vähentäisivät ap:n kiirettä, mutta sitten lapset eivät näkisi äitiään sitäkään vähää mitä nyt näkevät.
T:33
Miksi ihmeessä mies ei osallistu millään tavalla? Ainoalla autolla voisi edes viedä lapset hoitoon. Eikä kenelläkään muulla ole huolta siitä, minkä verran lapset näkevät isäänsä?
Jos olisit mies, käyttäisitkö yhtä paljon aikaa aamutoimiin - mitä miehesi tekee aamuisin?
Luuletko kaikkien sinun työtilaisuuksiin osallistuvien miesten nousevan ylös aamuisin ennen kuutta, vaikka yhtä formaali pukeutuminen on kai heilläkin?
Terveisin miesvaltaisella alalla työtä tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arkesi helpottuisi kovasti, jos lasten isä(t) pikkuisen osallistuisivat jälkeläistensä huoltoon muutenkin kuin elatusmaksun muodossa.
Kirjoitat, että "ei ole toista autoa". Miksi sinä et kuljeta lapsia sillä ensimmäisellä autolla?
Ajokortti puuttuu. Sitä en tiedä miksei isä vie lapsia tai käyä kaupassa.
Rouva on vaativassa asiantuntijatyössä, mutta ei ole tullut käyneeksi autokoulua eikä hankkineeksi ajokorttia. Eihän ajokorttia tarvitse pääkaupunkiseudulla ... elämä on valintoja.
Mutta miksi mies ei osallistu millään tavalla? Vaikka hän ei ole lasten isä, kai hän jotain voisi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän oman auton käyttö varmasti helpottaisi, mutta kun ap:n tahti on tuo, niin missä ihmeen välissä sen kortin käy ajamassa?
Uuden työn alussa on varmasti paljon opeteltavaa, eikä työ välttämättä suju alkuun yhtä nopeasti kuin normaalisti, mutta älä ainakaan liikaa kiltteyttäsi niitä ylitöitä tee! Se aika kun on suoraan pois lapsilta. Ole mieluummin suopeampi itsellesi, älä vaadi täydellistä osaamista heti ja luota siihen, että osaat homman kyllä.
Seuraavalla vuosilomalla. Varaa nyt vaan autokoulukurssin ja osallistuu miten ehtii.
Miten voi olla niin vaativassa työssä, vaikka ei omaa arkeaan pysty järjestämään paremmin? Onneksi ei ole ainakaan esimiehenä eikä suunnittele toisten töitä ja päiväjärjestystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työpaikan vaihto. Äitinä ihan aikuisten oikeesti et voi heilua jossain työmatkoilla.
Tämä kommentti pisti ikävästi silmään. Mielestäni äiti voi ihan aikuisten oikeasti käydä työmatkalla. Se, että joku kuvaa työmatkalla oloa heilumiseksi tosin ehkä kertoo kaiken kirjoittajan ymmärryksestä aihetta kohtaan.
Hei ap, en jaksanut lukea koko ketjua, mutta pari asiaa pisti silmään viestissäsi.
Lasten vaatteet voi laittaa illalla valmiiksi ja Somehömpötykset voi jättää kokonaan pois ja oman laittautumisen voi tehdä lyhyemmässä ajassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on iso koti ja oli aikoinaan erillinen yksiö.
Me otettiin au pair.
Silloin, n 15 v sitten, oli venäläisiä maatuskoja tulossa ja me saatiinkin oma kodin hengitär.
Aamuisin herätin lapset, hän teki puuron, saattoi tarhaan/kouluun. Tämän jälkeen piti hakea vaan kaupasta ostokset. Meillä oli ns vakiotilaus 2 x vkossa ja niinä päivinä hänen tehtäviinsä kuului hakea ostokset. Ja tehdä ruoka.
Sekin oli valmiiksi suunniteltu, kiertävä ruokalista.
Ja iltapäivällä haki tarhasta ja oli kotona kun lapsi/lapset pääsi koulusta.
Kyllä elämä helpottui ihan älyttömästi. Vaikka ei kuulunut toimenkuvaan, hän hoiti siivoukset, roskat ja tietenkin lasten kulkemiset.
Ja koska asui seinän takana, jos tarvittiin apua, sitä saatiin aina.
Minimipalkka, mitä piti maksaa, oli tosi pieni, olisko ollut 300 e kk. Maksettiin 400 ja harrasti paljon, maksettiin bussilippu, en muista, 20 e kk puheaikaa, kiinteä netti ja tietenkin sai syödä, käyttää pesukonetta, eli kuin perheenjäsen , mutta omassa kodissaan.
Ei kun joka pe sai 100 e. Näin asiat unohtuu.
Jos joku lapsista oli kipeä, hän oli lapsen kanssa , mikä oli tietty tosi ihana asia.
Mutta työaika oli lyhyt. Töitä piti tehdä max 4 h päivässä, arkena. Taatusti teki enemmän, koska aina oli siistiä. Paitsi sairaspäivinä.
Sitten kun me ei lasten takia häntä enää tarvittu, mutta ei haluttu irtosanoakaan, hänen äitinsä sairastui ja muutti takaisin Venäjälle.
Itse olen opettaja, joten hänellä ei ole ollut työvelvoitetta koulujen loma-aikana ja lähti silloin aina äitinsä luo. Palkka tietenkin maksettiin ja autteli kun oli Suomessa.
Hänen tyttärensä olivat asuneet Helsingissä vuosia ja oli muuttanut heille , siis lapsenlapsille lastenhoitajaksi . Kun lapsenlapset olivat kasvaneet isommiksi, ei he tarvinneet enää apua, jolloin muutti meille ja vietti paljon vapaa-aikaa tyttärien perheiden kanssa.
Silloin moni muu päätyi samaan ratkaisuun enkä tunne ketään joka ei olisi ollut tyytymätön.
Vierailija kirjoitti:
Meillä olisi ollut sama esissä lasten syntyessä. Irtisanouduttiin ja toinen jäi kotiin etsimään töitä. Muutettiin Espoosta pohjois-Savoon. Kerrostalokolmiomme puolikkaalla hinnalla saatiin ok-talo. Joo, kunpikin luopui 10 000€ palkastaan ja nyt tienataan se reilu 2000 nuppi. On kaksi autoa, mukava asuinpaikka, palvelut vieressä, töihin halutessa fillarilla. Käy siivooja ja arki on vaan niin paljon parempaa.
Ot mutta en kyllä usko, että ihminen, joka kirjoittaa "pohjois-Savoon" ja "kunpikin" on voinut ikinä tienata 10 000 euroa kuussa! :-D
Kyllä tuo aamujen organisointi olisi se ihan ensimmäinen juttu. Pitkä työmatka on minullakin, siististi pitää pukeutua ja edustaa, mutta en ikinä kuluttaisi aamulla yli puolta tuntia omaan laittautumiseen. Hiustenpesu (ja föönaus tarvittaessa) illalla, aamulla ei hiuksia pestä. Vaatteet valmiiksi illalla, myös lasten. Joten aamulla pikapesu, hiusten viimeistely, meikki ja valmiiksi valitut vaatteet päälle. Pienen aamupalankin ehtii syömään. Onnistun tässä välillä 15 minuutissa, tehokkuutta vaan peliin.
Kun olet itse hermostunut, ovat lapsetkin hermostuneita. Jätä mieluummin enemmän aikaa siihen, että ei tarvitse lasta koko ajan hoputtaa.
Kauppareissut arkipäivältä pois, tai ainakin sitten mies hoitaa ne autolla. Viikonloppuna suurostokset autolla. Itse käyn ihan itsekseni lauantaisin, ei mitään koko perheen reissuja, paljon tehokkaampaa.
Lasten hoitopaikkojen tai koulujen vaihtuminen ei ole maailmanloppu. Toinen lapsistani joutui vaihtamaan useampaankin kertaan päivähoitopaikkaa meistä riippumattomista syistä (päiväkodin remontti, lapset jaettiin muutamaankin kertaan uusiksi varahoitopaikoissa) ja toinen lapsi joutui vaihtamaan koulua kun lähikoulu lopetettiin.
Ja kun lapsesi alkavat harrastamaan jotain, voin sanoa ettei ne kiireet siitä helpotu vaikka aamut ehkä nopeutuu koululaisten kanssa niin illat on täynnä menoa.
Jos taloudellisesti on mahdollista, hanki ajokortti ja toinen auto. Vaikka jokapäivä ei omalla autolla töihin menisikään, niin kyllä se vaan oikeasti elämää helpottaa kun on pitkä työmatka.
AP nuku vähemmän. Kyllä siihenkin tottuu.
Itse menen nukkumaan 2:00-3:00 aikaan aamulla ja herään klo 6. Sitä piti ajan kanssa harjoitella. Tämä ei varmaan lisää aikaa lasten kanssa, mutta auttaa siihen mielentilaan että työ vie kaiken ajan.
Itse sain ekan lapsen nuorena ja samaan aikaan meni sitten lapset, työt ja opiskelut. Olen vetänyt tätä kehää jo 15 vuotta joten kokemusta on. Välillä tulee ihan sairaita jaksooja ja sen jälkeen pitää nollata. Itse jaksan sillä ajatuksella että ei noi tilanteet kuitenkaan koskaan jatku samanlaisina loputtomiin.
Miksi AP vain valittaa? Monen asian hän voi tehdä halutessaan toisin. Nopea suihku aamulla ei kauaa vie, eikä laittaitumisern todellakaan tarvita puoltatoista tuntia - 15 minuuttia riittää sekä miehellä että minulla.
Ajokortti nyt on ihan välttämätön, jos asuu kaukana kuten aloittaja. Ja jos lähempää ei työtä löydy, niin sitten muutetaan tai jos jäädään, niin järjestetään asiat toisin eikä valiteta.
Kannattaako tuota aikataulua ihan hirveästi nyt surra? Väliaikaiselta kuulostaa jos vanhempi on jo eskarissa ja työkin on helpottumaan päin?
Ensi vuonna teillä on enää yhden päiväkotikuviot ja sinä olet solahtanut uuteen työpaikkaan.
Jos julkisilla liikut, niin aikaa toki menee. Täällä on muutoin ollut hyviä vinkkejä. Kauppakassipalvelu, siivoaja jne.
Mies varmasti joutuu osallistumaan jos kerran hakee lapset ja hoitaa heidän iltansa. Silti sinun kaupassakäynnistä luopuisin.
Ensi vuonna ekaluokkalainen kulkee jo itse koulut ja iltapäiväkerhot. Voisitte miettiä jos mies veisi aamulla, menisit aikaisemmin töihin ja saisit iltaan vapaata.
Alue: Aihe vapaa
Pankkiala?