Ylpeästi erilaiset

Aattelin että jassoo mitä sakkia, mutta olivat jotenkin niin aitoja ja vilpittömiä että ohjelman lopussa "oli ihan sama", "siitä vaan " -fiilis, jos joku haluaa pukeutua pehmoleluksi tai lolitaksi :D harmitonta porukkaa. Järkevästi elämästään kertoivat ja miettivät syitä ja seurauksia. Ja olihan se vanhempi rouva rohkea niiden harrastustensa esittelyn suhteen. Siippa jättaytyi taka-alalle. :O

Viime jaksoa en katsonut, mutta eikös seuraavassa ole se haamujengi.

Meillä asui aikoinaan naapurissa "ylpeästi erilainen" pariskunta, joka kotosalla oli aina alasti. Meitä oli keittiön ikkunasta suora näkyvyys naapurin keittiöön eli emme kyylänneet, vaan monesti mietimme, mihin katsoisimme, kun naapurin rouva esim. tuli portaille puistelemaan jotain peitettä tai vaatekappaletta. Erona telkkarin pariskuntaan oli kyllä se, että naapurien vartalot olivat paljon timmimmässä kunnossa, vaikka ikää heillä oli enemmän. Eivät lepattaneet ajokoiran korvat! Eikä ollut miehellä outokumpua!

Vierailija kirjoitti:

Olisin mielellläni kuullut lisää Saran taustoista. Miksi oli niin hyökkäävä? Mistä hän saa elantonsa? Millaisessa erakkoluolassa hän asuu?

Miksi kuvittelet, että hän asuisi erakkoluolassa? Eihän tämä tyttö pystynyt edes, kuin pienen hetken kameran edessä kekkuloimaan ulkona ja kaiken muun ajan oli sisällä. Erakkoluolassa tuo tyttö ei ole ollut sekuntiakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika yllättävää, että suomalaisella pikkupaikkakunnalla ollaankin avoimia erilaisuudelle. Itselläni oli täysin päinvastainen käsitys. Vai onko Vesilahti vain poikkeus?

No eikös kaupungeissa ole suurimmat rikosluvut? Viittaisi vähän siihen, että ehkä erilaisuutta ei kuitenkaan kaikesta hehkutuksesta huolimatta hyväksytä. Asun itse pikkupaikkakunnalla ja täällä hyväksytään todella hyvin myös erilaiset ihmiset. Mutta pointti onkin siinä, että ihminen itse ei tee siitä erilaisuudestaan juttua, niin silloin eivät tee muutkaan. Ihmisten välinen kohtaaminen onnistuu tällä tavalla parhaiten. Tuskinpa Harrikaan on julkisesti vaatinut, että hän saa meikata ja pukeutua naisellisesti, vaan on saavuttanut yhteisön hyväksynnän olemalla hyvä ihminen. Vain sillä on loppujen lopuksi merkitystä.

Tunnen Harrin henkilökohtaisesti ja hän on varmaan sympaattisin tuntemani ihminen. 

Kaikkihan tällä palstalla tuntevat kaikki henkilökohtaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Joskus musta tuntuu ettei kukaan lue edeltäviä kommentteja ollenkaan ennen kuin alkaa suoltaa omaa mielipidettään...

Miksi? Pelkäätkö, että mielipiteesi eroaa muiden mielipiteestä?

Vierailija kirjoitti:

Saran yhdessä profiilissa Fb , Scyleia on niin arpisten ja viillellyiden ranteiden kuvia pari että menneisyys on varmasti ollut raskas. Tsemppiä Sara, ole oma ihtesi!

Tarkoitat, että on pari kertaa ainakin kerjännyt huomiota? Ranteiden viiltely on vain ja ainoastaan huomion kerjäämistä eikä mitään muuta.

Kyllä täytyy joku paha lapsuuden trauma olla viisikymppisellä miehellä, joka hukuttautuu hello kitty -maailmaan. Siis oikeasti taaperokärryjä, pehmoleluja, kahvinkeittimestä lähtien joka paikka täynnä hello kitty tarroja.

Naiseksi pukeutumisen vielä ymmärrän, mutta en tota pikkutyttöjen leikkimaailmaan taantumista. Sen on oltava jokin posttraumaattinen reaktio, jotain niin vakavaa hylkäämistä tai uhkaa, että tollainen leikkimaailmaan uppoutuminen tuo näennäistä turvallisuudentunnetta.

Vierailija kirjoitti:

Harri oli ihana :-)

Jokohan olisi jo aika siirtyä eteenpäin? Eivätköhän kaikki joilla on tarve ola massaa ole jo kertoneet tykkäävänsä Harrista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi fursuittaus ei paljoa taida erota siitä japanilaisesta cosplaysta(?). Eli tuollaista pukeutumista erilaisiin hahmoihin on ollut jo vuosia eikä ole niin erilaista. Niissäkin on tapahtumia jne

Joillain se menee pidemmälle, kokevat sen eläinmuodon persoonakseen ja oikeaksi minuudekseen. Netti on myös TÄYNNÄ aiheeseen liittyvää pornoa. 

Pelästyin hiukan, kun näin ekaa kertaa turrin kaupungilla, mutta juu kai toi on oma alakulttuurinsa, josta joku tykkää.

Menee muodista vuosi pari sen jälkeen, kun japani fanitus loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Oliko tämä nyt se dokumentti, jota Jennipupunen joskus kauan sitten Askissa sanoi kuvaavansa? Jos oli, niin aika pettymys.

Ei ole. Varsinaista henkilöönkäyvää ja syväluotaavampaa dokkaria on nyt kuvattu joku 1.5v ja kuvataan vielä varmaan vuosi. Tämä eilinen juttu pistettiin purkkiin n. 8 tunnissa, taukoineen, siirtymisineen ja ruokailuineen tms.. Eli aika nopea juttu oli..

Minusta eilisen jakson ihmiset olivat symppiksiä ja ohjelma oli positiivisella vireellä tehty. Faktapuoli oli kunnossa sekin, mitä nyt vähän tiedän lolita ja turre-kulttuureista.

Ikävää, että osan mielestä kyse on jostain muotijutusta, vaikka moni Japanista lähtöisin oleva juttu on tullut Suomeen jäädäkseen. Olen itse 30-vuotias, ja oman ikäluokkani ihmisissä on paljon niitä, jotka matkustelevat Japaniin ja harrastavat jotain siihen liittyvää (itämainen ruoka/lolita-kulttuuri/turreilu/anime/manga).

Mistä lähtien turrius on ollut Japaniin liittyvä juttu? :D t: turri

Vierailija kirjoitti:

Kyllä täytyy joku paha lapsuuden trauma olla viisikymppisellä miehellä, joka hukuttautuu hello kitty -maailmaan. Siis oikeasti taaperokärryjä, pehmoleluja, kahvinkeittimestä lähtien joka paikka täynnä hello kitty tarroja.

Naiseksi pukeutumisen vielä ymmärrän, mutta en tota pikkutyttöjen leikkimaailmaan taantumista. Sen on oltava jokin posttraumaattinen reaktio, jotain niin vakavaa hylkäämistä tai uhkaa, että tollainen leikkimaailmaan uppoutuminen tuo näennäistä turvallisuudentunnetta.

Onko viisikymppisellä naisella trauma, jos hän pitää hello kittyistä? 

Tony oli vähän surullinen. Oli aika erilainen kuin netistä saadun kuvan perusteella luulin.

En kyllä näyttäisi niin rumaa vartaloa alastomana telkkarissa kuin se burleskimuija teki. Vastenmielinen.

Kyllä se alaston pariskunta vähän väkinäiseltä näytti välillä, vilkuili kokoajan kameraan. Eivät osanneet olla luonnollisesti kun kamera oli kokoajan vieressä. Jotenkin se kahvitteluhetkikin tuntui aika teennäiseltä. "Onko mun hampaat siniset?" 😬

Vierailija kirjoitti:

Kyllä täytyy joku paha lapsuuden trauma olla viisikymppisellä miehellä, joka hukuttautuu hello kitty -maailmaan. Siis oikeasti taaperokärryjä, pehmoleluja, kahvinkeittimestä lähtien joka paikka täynnä hello kitty tarroja.

Naiseksi pukeutumisen vielä ymmärrän, mutta en tota pikkutyttöjen leikkimaailmaan taantumista. Sen on oltava jokin posttraumaattinen reaktio, jotain niin vakavaa hylkäämistä tai uhkaa, että tollainen leikkimaailmaan uppoutuminen tuo näennäistä turvallisuudentunnetta.

No sehän sanoi, ettei koskaan saanut olla 6-vuotias tyttö... ei kai siihen mitään sen suurempaa traumaa tarvi, tuo kertoi jo mielestäni paljon.

Paneeko turrit toisiaan puvut päällä?

Olen minäkin lapsena (50-60-luvulla) joutunut luopumaan monesta ja en ole aina saanut leikkiä ja pukeutua niin kuin olisin halunnut, mutta ymmärrän sen nyt aikuisena ja en ala uudestaan elää jotain lapsuuteni unelmaa tai vajetta.

Ihminen käsittelee nämä jutut ja ymmärtää, paremmin tai  huonommin, mutta kuitenkin käsittää, että silloin oli silloin ja nyt on nyt.

Muutenhan tämä maa olisi täynnä batmanneja, barbeja sun muita, en edes muista mitä "idoleja" silloin oli kun olin lapsi, ei varmaan mitään hääppöistä. Jotain laulajien ja filmitähtien kuvia liimattiin ja kerättiin vihkoihin.

Siinähän tämä ko. trauma juuri tulee ilmi, että on jotenkin jäänyt käsittelemättä ja nyt aikuisena pukkaa esiin.

Ja sehän on ilmiselvää, että mies ei sinä aikautena voinut olla "6-vuotias tyttö".

Mutta harva sitä sitten alkaa aikuisenä jäljitellä ja elää 6-vuotiaan huushollissa.

Siis ymmärrän asian pointsin, mutta en silti aina näitä erikoisuuksia aina jaksa "ymmärtää".

Itse nukun alasti ja tykkään olla suihkun ja saunan jälkee ilman vaatteita, ausn siis yksin. Voisn oman tutun kumppanin aikana olla alasti myös, mutta en muitten, ulkopuolisten ihmisten, katson sen kohteliaisuudeksi muita kohtaan, että laitan vaatteet päälle.

Mikä itseisarvo on olla ilman vaatteita? Ellei ole saunamaisen kuuma.

Ällöttää ajatus, että porukka nakuilee perse ja vehkeet paljaina ja istuu sohville ja tuoleille. varmaan juu on puhtaat ja pestyt, mutta tarviiko niiden silti olla välittömässä kontaktissa istuimiin.

Kaukaa haettu perustelu, että ollaan nakupelleinä jotenkin saman arvoisia ja ilman titteleitä. Mikä vaikeus on nähdä ihmistä ihmisenä, vaikka hänellä on vaatteet päällään?