Itku pääsee kun ei vain löydy töitä.

Täällä on. Vajaa 50 ja sote uudistus laittoi pakan sekaisin. Toivottavasti pääsis työkkärin tuella opiskelemaan. Muuten lyön hanskat tiskiin ja antaudun tuulen viemäksi. Ehkä joutuu köyhänä myös vilpin tielle, kun ei rehellisenä työtäkään saa. Nurkkaan ajettu olo.

Kerro vähän, mitä olet jo tehnyt. Oletko tunnistanut osaamisesti ja "tuotteistanut sen" niin, että tiedät mitä pystyt työnantajille tarjoamaan? Oletko kartoittanut kaikki mahdolliset organisaatiot alueellasi ja lähettänyt niihin avoimia hakemuksia? Ilmoittanut itsesi kaikkiin mahdollisiin työnvälitys- ja työvoimanvuokrauspalveluihin?

Jos oman alasi töitä ei kerta kaikkiaan ole, niin mihin kokonaan uuteen, työllistävään ammattiin voisit opiskella oppisopimuksella? Vai voisitko tehdä nykyisen kaltaisia töitä mutta eri paikassa; esim. jos olet ennen tallentanut rahtikirjoja logistiikka-alalla niin voisitko päivittää osaamisesi vaikkapa tekstinkäsittelijäksi terveydenhuoltoon?

Olen ollut eri aloilla, joilta työt ovat vähentyneet paljon, ja firmoja mennyt konkurssiin (toimisto+tuotanto). Nyt 4v kotona lasten kanssa, ja ei ole helppoa palata takaisin työelämään! 40 tulee kohta mittariin. Eri vaihtoehtoja oon miettinyt ja hakenutkin töitä. Miten säilyttää positiivisuus, kun ei onnista eikä onnistu?!