Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka surevat omaa rumuuttaan?
29.08.2017 |
Olen hyvä tyyppi, omaan aika erikoisenkin huumorintajun ja olen suhteellisen fiksu mutta koska en ole viehättävä, vaan aika ruma niin tuntuu että juuri tämä ominaisuus on sellainen ylitsepääsemätön este monien, haaveilemieni asioiden toteuttamiselle.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Minäkin surin epämiellyttäviä kasvojani nuorempana, mutta pääsin asiasta yli. Kun ymmärsin että naamaani en voi muuttaa, muutin kaikkea muuta itsessäni: kasvatin pitkät hiukset, värjäsin ne persoonallisesti, otin lävistyksiä, löysin itseäni pukevia vaatteita ja opettelin pois huonoista tavoistani. Nykyään olen melkein sujut ulkonäköni kanssa, huumorintajuni ja empaattisuuteni korvaavat pottunenän ja pienet silmät :)
Akkojen lässytystä. Aina näissä tarinoissa toistuu ymmärtämiset ja tajuamiset, ja sitten suuri hyväksyntä itsensä suhteen. Täyttä p*ska, mutta naisille nämä jutut menevät läpi, koska kriittinen ajattelu on lapsen tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kai tuossa itsensä hyväksymisessä se pointti, että ruma on joka tapauksessa ruma vaikka voissa paistettuna, eikä sitä muuta kuin mahdollisesti kirurgin veitsi, mutta omaa oloaan voi kenties helpottaa hyväksymällä tilanteensa ja antamalla otselleen luvan elää.
Vierailija kirjoitti:
On kai tuossa itsensä hyväksymisessä se pointti, että ruma on joka tapauksessa ruma vaikka voissa paistettuna, eikä sitä muuta kuin mahdollisesti kirurgin veitsi, mutta omaa oloaan voi kenties helpottaa hyväksymällä tilanteensa ja antamalla otselleen luvan elää.
Itselleen siis, ei otsalleen/otsolleen
Kyllä, surettaa jatkuvasti enemmän tai vähemmän. Ei tähän rumuuteen ja siitä johtuvaan epäonnistuneisuuden tunteeseen ikinä totu, vaikka hetkittäin sen saakin painettua taka-alalle. Lisäksi tunnen jatkuvasti hirvittävää syyllisyyttä ja pelkoa omien ajatusteni johdosta. Pitäisi osata olla kiitollinen ja onnellinen siitä että on sentään elossa ja suht terve, ja keskittyä johonkin hyödylliseen murehtimisen sijaan, mutta se ei ole helppoa kun mielessä pyörii ja surettaa jatkuvasti oma rumuus ja mistä kaikesta jää paitsi vuoksi paitsi. Yleensä kaikissa naisissa on jotain kaunista, vaikkapa hoikat sääret tai muodokas pylly, mutta minussa ei ole mitään kaunista. Valitettavasti mulle on osunut kaikki mahdollisimman huonot ulkonäköpiirteet: lyhyys, iso pää, pienet silmät, perunanenä, leveät poskipäät ja leukaperät, pitkä selkä, lyhyet paksut sääret, pötkylä vartalo, muodoton massiivinen perä, pienet ketunnokkatissit ja bonuksena vielä rutkasti karvoja, luomia ja arpia. Olen ihmishirviö.