Muita, jotka surevat omaa rumuuttaan?

Minäkin suren rumuuttani, lyhyyttäni ja kaljuuntumistani. Onneksi vaimo ei hylkää. Muuten välttelen naisten katseiden kohteeksi joutumista.

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvä tyyppi, omaan aika erikoisenkin huumorintajun ja olen suhteellisen fiksu mutta koska en ole viehättävä, vaan aika ruma niin tuntuu että juuri tämä ominaisuus on sellainen ylitsepääsemätön este monien, haaveilemieni asioiden toteuttamiselle.

Ammattiapua on tarjolla. Pakkomielteet ovat aika hyvin hoidettavissa.

Suren sitä ettei mulla ole jalkoja ja että olen sokeutunut.

Kaipaan apua. Pitää korjata tällainen pakkomielle.

Minäkin surin epämiellyttäviä kasvojani nuorempana, mutta pääsin asiasta yli. Kun ymmärsin että naamaani en voi muuttaa, muutin kaikkea muuta itsessäni: kasvatin pitkät hiukset, värjäsin ne persoonallisesti, otin lävistyksiä, löysin itseäni pukevia vaatteita ja opettelin pois huonoista tavoistani. Nykyään olen melkein sujut ulkonäköni kanssa, huumorintajuni ja empaattisuuteni korvaavat pottunenän ja pienet silmät :)

Mille este?

Vierailija kirjoitti:

Suren sitä ettei mulla ole jalkoja ja että olen sokeutunut.

Kaipaan apua. Pitää korjata tällainen pakkomielle.

Aika moni jalaton ja/tai sokea ihminen on jäänyt säälimään itseään, mutta aika moni ei ole antanut jalattomuuden ja/tai sokeuden haitata elämäänsä.

Tämä nimenomainen nainen ei ole sokea mutta neliraajahalvautunut ja elää silti täysillä http://katilepisto.fi/kati/

Minäkin suren. Ulkonäkö estää isoimman toiveeni eli puolison ja perheen. 20 vuotta olen yrittänyt löytää miestä, kellekään en ole kelvannut. Lapsia kohtaan epäreilua laittaa tällaisia geenejä eteenpäin joten itsellisenä naisena en ole hoitoihin lähtenyt.

Vaikea löytää elämästä mitään iloa.

Minäkin olen ruma. Niin ruma että kaverini kerran poltti ne valokuvat missä olin koska ei niitä voisi kellekään näyttää.

Kuitenkin saan jopa miehiltä hymyjä ja silmäniskuja. Koska olen iloinen ja positiivinen ja koitan tuoda parhaita asioita esiin. Mitä ne onkaa. Netissä on paljon vinkkejä ulkonäön kohentamiseen. Liikkuminen antaa energiaa ja itsetuntoa. Ja en ole himoliikkuja. Kilometrin kävely on minulle tällähetkellä pitkä matka. Mutta sekin on jotain kun ennen en liikkunut metriäkään.

Tietenkin mulla on myös paljon itkua ja pahaaoloa. Mun läheisiä ja ystäviä on kuollut parin viimevuoden aikana. Nuoria ihmisiä. Ehkä se on saanut mut "elämään".

Olen nytkin onnettomasti ihastunut mutta koska toista ei voi pakottaa ihastumaan minuun, otan asiasta muuten kaikki irti.

Katso peiliin ja näe sieltä kaunis ihminen ja olet myös sitä.

Suren kyllä. Rumuuttani, keskivartalolihavuuttani sekä tissittömyyttäni. Seksiä kyllä saan mutta suhteeseen miehet eivät mua kelpuuta. Ikääkin jo 28 vuotta ja suhteessa en ole ollut koskaan :(

Suren jokapäivä ja mietin että miksi juuri minä. Tuntuu että parempi etten olisi edes syntynyt

Sama täällä :( Olen jäänyt ikisinkuksi muiden ympärilläni pariutuessa enkä ole kyennyt muodostamaan kestäviä ystävyyssuhteita vaikka olen todella mukava ja ystävällinen ihminen.

Joinain päivinä vielä vihaan itseäni. Olen objektiivisesti katsottuna siis oikeasti ruma, tuntuu että olen saanut kaikki mahdollisimman surkeat ja yhteensopimattomat ulkonäkögeenit :D useimpina päivinä kuitenkin onnistun olemaan ajattelematta tätä asiaa aktiivisesti. Olen yrittänyt opetella ajattelemaan, että jos joku alkaa jotain haukkua, on hänen häpeänsä. Toisaalta kun joku taas heittää jonkun "hyi v****"-kommentin, menee mieli matalaksi moneksi päiväksi. Baareissa en onneksi enää käy, siellä vasta saikin kuunnella solvauksia.

N27

Eniten ulkonäköön vaikuttaa paino, ja siihen onneksi voi itse vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin suren. Ulkonäkö estää isoimman toiveeni eli puolison ja perheen. 20 vuotta olen yrittänyt löytää miestä, kellekään en ole kelvannut. Lapsia kohtaan epäreilua laittaa tällaisia geenejä eteenpäin joten itsellisenä naisena en ole hoitoihin lähtenyt.

Vaikea löytää elämästä mitään iloa.

On kauheaa, että ainut elämäsi menee pilalle tällaisen takia - Eikö mitään esteettisyyshoitoja ole tehtävissä?

Vierailija kirjoitti:

Joinain päivinä vielä vihaan itseäni. Olen objektiivisesti katsottuna siis oikeasti ruma, tuntuu että olen saanut kaikki mahdollisimman surkeat ja yhteensopimattomat ulkonäkögeenit :D useimpina päivinä kuitenkin onnistun olemaan ajattelematta tätä asiaa aktiivisesti. Olen yrittänyt opetella ajattelemaan, että jos joku alkaa jotain haukkua, on hänen häpeänsä. Toisaalta kun joku taas heittää jonkun "hyi v****"-kommentin, menee mieli matalaksi moneksi päiväksi. Baareissa en onneksi enää käy, siellä vasta saikin kuunnella solvauksia.

N27

Oletko todella tehnyt ulkonäöllesi kaiken voitavasi???

Olet vielä noin nuorikin ja tuntuu pahalta, että elämäsi menee ihan kokonaan suremiseksi... :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suren sitä ettei mulla ole jalkoja ja että olen sokeutunut.

Kaipaan apua. Pitää korjata tällainen pakkomielle.

Aika moni jalaton ja/tai sokea ihminen on jäänyt säälimään itseään, mutta aika moni ei ole antanut jalattomuuden ja/tai sokeuden haitata elämäänsä.

Tämä nimenomainen nainen ei ole sokea mutta neliraajahalvautunut ja elää silti täysillä http://katilepisto.fi/kati/

Suren sitä, että olen menettänyt lapseni. Kaipaan apua tähän pakkomielteeseen! Tällainenhan vaikuttaa elämään konkreettisesti vielä vähemmän kuin jokin vähäpätöinen jalattomuus tai näön menettäminen (miksi meillä edes on noin turhia aisteja?). Tietäisitkö jonkun tilanteessani olevan, joka elää täyttä elämää, niin otan hänestä mallia. Tällainen sureminen on aivan turhaa, eikä siihen ole oikeuttakaan. Lämmin kiitos avuliaisuudesta ja ymmärryksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvä tyyppi, omaan aika erikoisenkin huumorintajun ja olen suhteellisen fiksu mutta koska en ole viehättävä, vaan aika ruma niin tuntuu että juuri tämä ominaisuus on sellainen ylitsepääsemätön este monien, haaveilemieni asioiden toteuttamiselle.

Ammattiapua on tarjolla. Pakkomielteet ovat aika hyvin hoidettavissa.

Ei aloittaja vaikuta tippaakaan pakkomielteiseltä. Mistä oikein vetäisit tuon ajatuksen?

Vierailija kirjoitti:

Joinain päivinä vielä vihaan itseäni. Olen objektiivisesti katsottuna siis oikeasti ruma, tuntuu että olen saanut kaikki mahdollisimman surkeat ja yhteensopimattomat ulkonäkögeenit :D useimpina päivinä kuitenkin onnistun olemaan ajattelematta tätä asiaa aktiivisesti. Olen yrittänyt opetella ajattelemaan, että jos joku alkaa jotain haukkua, on hänen häpeänsä. Toisaalta kun joku taas heittää jonkun "hyi v****"-kommentin, menee mieli matalaksi moneksi päiväksi. Baareissa en onneksi enää käy, siellä vasta saikin kuunnella solvauksia.

N27

Millainen ulkonäkösi oikein on? Anteeksi jos utelen. Miten muut ihmiset suhtautuva sinuun?

Vierailija kirjoitti:

Minäkin surin epämiellyttäviä kasvojani nuorempana, mutta pääsin asiasta yli. Kun ymmärsin että naamaani en voi muuttaa, muutin kaikkea muuta itsessäni: kasvatin pitkät hiukset, värjäsin ne persoonallisesti, otin lävistyksiä, löysin itseäni pukevia vaatteita ja opettelin pois huonoista tavoistani. Nykyään olen melkein sujut ulkonäköni kanssa, huumorintajuni ja empaattisuuteni korvaavat pottunenän ja pienet silmät :)

Aijai, tätä näkee paljon. Joku tyyppi hoksaa että on auttamattoman ruma ja alkaa vetää tyylinsä sitten ihan överiksi. Se ei auta mitään, korostaa vain sitä että hei katsokaa kun yritän peittää rumuuttani.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin suren. Ulkonäkö estää isoimman toiveeni eli puolison ja perheen. 20 vuotta olen yrittänyt löytää miestä, kellekään en ole kelvannut. Lapsia kohtaan epäreilua laittaa tällaisia geenejä eteenpäin joten itsellisenä naisena en ole hoitoihin lähtenyt.

Vaikea löytää elämästä mitään iloa.

Yrittäisit siis hankkia lapsia jos sulla olisi puoliso? Yhtä paljon sun omia geenejä siinä menee eteenpäin kuin jos lisääntyisit itsellisenä naisena. Mieti vielä, vaikka et voisi saada puolisoa niin voisit silti saada lapsia kun niitä kerran toivoisit. On sulla se oikeus niin kuin kenellä tahansa muullakin.

Ja muuten, voiko  luovuttajan etnisyyden valita? Jos valitsisit jonkun jolla on dominoivia ominaisuuksia, niin lapsi saisi epätodennäköisemmin sun geenejä? Oli pakko googlata ominaisuuksien periytyvyyttä http://www2.kirjastot.fi/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=1fe94cc6-64a2-403…