Lue keskustelun säännöt.
Mitä kaikkea muistettava erotessa? Lasten ja isän tapaamiset ym?
29.08.2017 |
Meillä on ikävä tilanne siinä mielessä, että ero on tulossa ja nuorempi lapsi on vasta 3kk ikäinen, esikoinen 4v. Suhde ei vaan toimi enkä kaipaa huuteluja, että oisit miettiny ennen lasten tekoa. Esikoinen oli ihan suunniteltu, kuopus ns. vahinko.
Mies on pettänyt kahdesti. Ekan kerran yritin mm. pariterapian ym. avulla antaa anteeksi ja se osittain onnistuikin ja edes vähän luottamus palautui, mutta nyt paljastui, että mies on pettänyt jo toisen kerran enkä vaan enää kykene luottamaan enkä jaksa/pysty jatkamaan suhdetta pelkästään lasten takia. Riitoja on väsymyksen takia muutenkin ja miehen pettäminen ei tilannetta paranna.
Olen kuolemanväsynyt, koska vauva lähinnä itkee, itkee ja itkee. Missään ei oo hyvä olla. Tutkimuksissa on käyty ja käydään jatkossakin, mutta vielä mikään ei ole itkuja vähentänyt. Ainoa selitys tähän mennessä ollut koliikki.
Lastenvalvojalla vissiin sovittiin tapaamisista? Meidän näkemykset eroaa aikalailla toisistaan eikä yksimielisyyttä tapaamisten suhteen ole. En aio eristää miestä lapsistaan vaan minun puolestani saa toki tavata, mutta vauvaa en ainakaan heti halua antaa useaksi yöksi. Yksi yö ehkä olis ok.
Kommentit (38)
Mieti jos mies tosiaan tekisi jotain. Eikö siitä olisi suuri apu? Ja sitten todellisuus; hän tulee olemaan erittäin vähän avuksi vaikka vaatisi nyt mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen verran voin sanoa, että sinun haluamiset ei yksin asioissa paljoa paina.
Koita jaksaa,itse erosin myös kun vauva oli 3kk ja esikoinen 3vuotias ja jäin totaaliyh.ksi
Jahka lähtee arki rullaamaan niin kyllä se siitä ja vauvan koliikin pitäisi helpottaa viimeistään 6kk ikään mennessä.
Miten lastesi isä on läsnä teidän arjessa nyt kun olet kuoleman väsynyt?
Miehen ja tukien varaan ei kannata laskea yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tein aika samassa tilanteessa kuin sinä ns. järkiratkaisun. Eli otin henkisen eron miehestä, mutta jäätiin asumana saman katon alle. Ei ole mitään riitoja kun ei ole mitään tunteitakaan. Teette sopimuksen siitä, kumpi hoitaa mitäkin kotihommista ja talousasioista ja pidätte siitä kiinni. Kun lapset on isompia, pk-ikäisiä, siten se ero ja viikko-viikko systeemillä eteenpäin.
Pitäisikö tiedän nyt kuitenkin hoitaa vauva ensin kuntoon ja se sinun väsymys ja lähteä sitten vasta vääntämään kättä jostain pettämisestä. Se on kuintekin aika pikku juttu kun kyse on pienen lapsen alun hyvinvoinnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti jos mies tosiaan tekisi jotain. Eikö siitä olisi suuri apu? Ja sitten todellisuus; hän tulee olemaan erittäin vähän avuksi vaikka vaatisi nyt mitä.
No mies tekee nytkin melko vähän, ei pahemmin lapsia hoida, vaan ovat lähinnä mun vastuullani. Siitä mies kyllä jaksaa muistuttaa töistä kotiuduttuaan, jos/kun en ole saanut mitään näkyvää aikaseks. Ei ymmärrä, ettei itkevän vauvan kanssa aina saa mitään tehtyä, kun ihan välttämättömimmät.
Olen täysin kyllästynyt miehen arvosteluun ja siihen, että olen käytännössä yksin vastuussa lapsista. Mies on monesti luvannut parantaa lasten hoidossa, sitä iloa on kestänyt muutaman päivän ja taas palattu samaan. Helpottais jo pelkästään se, vaikka lapset edelleen hoitaisin yksin, ettei olis lisänä yks, joka valittaa millon mistäkin, kun en mitään saa aikaseks, vaikka oon koko päivän kotona.
ap
Vierailija kirjoitti:
Sen verran voin sanoa, että sinun haluamiset ei yksin asioissa paljoa paina.
Tottakai tiedän, ettei mun haluamiset yksin paina. Vauva on kuitenkin vielä todella pieni ja kun syö huonosti pullosta niin useamman vuorokauden ero olis jo sen kannalta hankalaa. Eikä mun ymmärtääkseni muutenkaan ole suositeltavaa, että pieni vauva on pitkään erossa ensisijaisesta hoitajastaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö tiedän nyt kuitenkin hoitaa vauva ensin kuntoon ja se sinun väsymys ja lähteä sitten vasta vääntämään kättä jostain pettämisestä. Se on kuintekin aika pikku juttu kun kyse on pienen lapsen alun hyvinvoinnista.
Hyi saa..na, että joku voi edes olla tuota mieltä, että parit pettämiset on vähäpätöisiä.. *oksentaa*
Vierailija kirjoitti:
Miten lastesi isä on läsnä teidän arjessa nyt kun olet kuoleman väsynyt?
Tähän jo aiemmassa melkeen vastasinkin, mutta olen nytkin melkeinpä yksin lasten kanssa, mies hyvin vähän hoitaa heitä. Jaksaa kyllä valittaa, jos en ole hänen työpäivänsä aikana saanut mitään näkyvää aikaseks.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse tein aika samassa tilanteessa kuin sinä ns. järkiratkaisun. Eli otin henkisen eron miehestä, mutta jäätiin asumana saman katon alle. Ei ole mitään riitoja kun ei ole mitään tunteitakaan. Teette sopimuksen siitä, kumpi hoitaa mitäkin kotihommista ja talousasioista ja pidätte siitä kiinni. Kun lapset on isompia, pk-ikäisiä, siten se ero ja viikko-viikko systeemillä eteenpäin.
Itse olen elänyt tälläisessä järkiratkaisussa kohta 12-vuotta. Miehellä on toinen nainen omassa elämässään, mutta hän mahtuu myös meidän arkeen. Lapsilla on molemman vanhemmat arjessaan. Itselläni on myös omat vapaat kuvioni, mutta arki jaetaan perheenä.
Vierailija kirjoitti:
Itse tein aika samassa tilanteessa kuin sinä ns. järkiratkaisun. Eli otin henkisen eron miehestä, mutta jäätiin asumana saman katon alle. Ei ole mitään riitoja kun ei ole mitään tunteitakaan. Teette sopimuksen siitä, kumpi hoitaa mitäkin kotihommista ja talousasioista ja pidätte siitä kiinni. Kun lapset on isompia, pk-ikäisiä, siten se ero ja viikko-viikko systeemillä eteenpäin.
Tämä vois olla hyvä, mutten usko, että onnistuis mun mieheni kanssa. Mies osallistuu tälläkin hetkellä tosi vähän lasten hoitoon, samoin kotitöitä ei pahemmin tee. Tästä on keskusteltu monesti ja aina lupaa parantaa tapansa ja se parannus kestää maksimissaan muutaman päivän ja sit ollaan taas samassa vanhassa tilanteessa. Lisäks mua ahdistaa (tai miten sen nyt sanois) se, että mies arvostelee ja syyttelee mm. siitä, etten ole vaikka hänen työpäivänsä aikana saanut kotona mitään näkyvää aikaseks enkä usko, että tämä muuttuis, vaikka tehtäis tuollanen sopimus.
Viikko-viikko systeemiin en omia lapsiani halua, koska itse vanhempien erottua olin viikon molemmilla vanhemmilla ja en tykännyt siitä yhtään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö tiedän nyt kuitenkin hoitaa vauva ensin kuntoon ja se sinun väsymys ja lähteä sitten vasta vääntämään kättä jostain pettämisestä. Se on kuintekin aika pikku juttu kun kyse on pienen lapsen alun hyvinvoinnista.
Hyi saa..na, että joku voi edes olla tuota mieltä, että parit pettämiset on vähäpätöisiä.. *oksentaa*
Tavattoman moni ei enää suhtaudu näihin asioihin niin tiukasti kuin ennen.
Tee illalla kotityöt kun hän vahtii lapsia. Aamulla laitat tiskipöydän ja pöydän täyteen moskaa, raivaat ne sillä aikaa kun hän on töissä ja kas olet saanut paljon näkyvää aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö tiedän nyt kuitenkin hoitaa vauva ensin kuntoon ja se sinun väsymys ja lähteä sitten vasta vääntämään kättä jostain pettämisestä. Se on kuintekin aika pikku juttu kun kyse on pienen lapsen alun hyvinvoinnista.
Kuten jo aloituksessa kirjoitin yhden pettämisen olisin voinut antaa anteeks ja se prosessi oli jo osittain onnistunutkin, mutta kun mies teki saman toistamiseen niin en todellakaan kykene antamaan anteeksi. Tähän kun lisää vielä sen, että olen nytkin käytännössä yksin hoitovastuussa lapsista ja sen päälle saan kuulla miehen valitusta, mikäli en hänen työpäivänsä aikana ole saanut mitään näkyvää aikaseks tmv.
Ja kyllä tiedän, että olis pitänyt valita mies paremmin, mutta suuri osa näistä piirteistä tuli esille vasta esikoisen synnyttyä..
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö tiedän nyt kuitenkin hoitaa vauva ensin kuntoon ja se sinun väsymys ja lähteä sitten vasta vääntämään kättä jostain pettämisestä. Se on kuintekin aika pikku juttu kun kyse on pienen lapsen alun hyvinvoinnista.
Hyi saa..na, että joku voi edes olla tuota mieltä, että parit pettämiset on vähäpätöisiä.. *oksentaa*
Voi pientä. Pelkäätkö noin paljon oman suhteesi puolesta? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö tiedän nyt kuitenkin hoitaa vauva ensin kuntoon ja se sinun väsymys ja lähteä sitten vasta vääntämään kättä jostain pettämisestä. Se on kuintekin aika pikku juttu kun kyse on pienen lapsen alun hyvinvoinnista.
Hyi saa..na, että joku voi edes olla tuota mieltä, että parit pettämiset on vähäpätöisiä.. *oksentaa*
Oksettavaa on se, että lapset joutuu kokemaan eron järkyttävimmän seurauksen vain siksi, kun mies vähän kävi masturboimassa vessaparin sijaan itsensä johonkin naiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö tiedän nyt kuitenkin hoitaa vauva ensin kuntoon ja se sinun väsymys ja lähteä sitten vasta vääntämään kättä jostain pettämisestä. Se on kuintekin aika pikku juttu kun kyse on pienen lapsen alun hyvinvoinnista.
Kuten jo aloituksessa kirjoitin yhden pettämisen olisin voinut antaa anteeks ja se prosessi oli jo osittain onnistunutkin, mutta kun mies teki saman toistamiseen niin en todellakaan kykene antamaan anteeksi. Tähän kun lisää vielä sen, että olen nytkin käytännössä yksin hoitovastuussa lapsista ja sen päälle saan kuulla miehen valitusta, mikäli en hänen työpäivänsä aikana ole saanut mitään näkyvää aikaseks tmv.
Ja kyllä tiedän, että olis pitänyt valita mies paremmin, mutta suuri osa näistä piirteistä tuli esille vasta esikoisen synnyttyä..
ap
Mutta silti teit toisen lapsen sellaisen miehen kanssa. Onnea vaan huolto- ja elatusriitoihin.
ps. vanhinko lapsia ei ole.
Vois olla jokin eroa miehestä -appsi.