Lue keskustelun säännöt.
HS tänään: Jari Sinkkonen: ydinperhe on lapselle paras
Kommentit (27)
Ydinperhe jossa vanhemmat käyttäytyvät rumasti toisiaan kohtaan kasvattaa aikuisia jotka käyttäytyvät rumasti läheisimpiään kohtaan.
Vanhemmilleni heidän liittonsa on riittävän hyvä, ovat yhdessä edelleen, mutta olen katkerasti kahden eron kautta oppinut että 60-luvun tarpeeksi hyvä ei kerta kaikkiaan riittänyt puolisoilleni nykyajassa.
En syytä vanhempiani, syytän itseäni siitä että en ollut suhteisiin alkaessa miettinyt ihmissuhdemallejani lainkaan, mutta opinpahan tämän asian kantapään kauttakin.
Erot olivat kuitenkin hyväksi, koska muuten kaksi lastani eläisivät samanlaisissa paskasuhteissa jossa olen itse kasvanut. Nyt he ovat saaneet sellaisen opin että on asioita joita ei tule hyväksyä lähimmiltäänkään, ja tottahan se on.
Sinkkosen iönikuinen ydinperhesaarna taitaa olla peräisin hänen omasta kehnosta suorituksestaan kun lapsensa olivat pieniä: eipähän ainakaan erottu on oieni lohtu kun ei vaan ole ollut paikalla lapsiensa kasvaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis oikeasti, aloittaja kysyy mitä Sinkkosen jutussa sanotaan ja ihmiset tulevat taas paasaamaan uusperheiden kamaluudesta. Ja alapeukuttavat, kun joku on kopioinut tekstiä siitä artikkelista. Olette te kyllä ihme tapauksia. Jutun otsikko ei edes ole "ydinperhe on lapselle paras" vaan ”Vieraannuttaminen vaikuttaa lapseen hätkähdyttävän rajusti” – Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kertoo, mikä ratkaisee lapsen selviämisen erosta.
Mitä sitten? Keskustelupalstan idea on keskustelu. Joskus joku aloitus saa aikaan vilkaista keskustelua ihan alkuperäisen aiheen vierestä, ja entä sitten? Taidat olla noviisi tällä palstalla jos et sitä tiedä. Etkä voi myöskään tilata itseäsi miellyttäviä vastauksia tai keskustelua.
No ihan miten vaan. Itse pidän kohteliaana vastata alkuperäiseen kysymykseen ja sitten niistä vastauksista voi ehkä lähteä johdattelemaan keskustelua eteenpäin. Ei vastata alunperinkin täysin ohi kysymyksestä jollain omalla agendalla.
Mutta tyylinsä kullakin.
Minulla on erityisen hyvä suhde siskonpoikaan. Siskoni opiskeli yhden tutkinnon ja vaikka oli mies apuna niin minuakin tarvittiin paljon. Siksi olen ns. varaäiti.
Ydinperhe on paras. Ei aikuisetkaan viittisi vaihtaa kämppää vähän väliä. Miksi lapsen täytyy?
Vierailija kirjoitti:
Ydinperhe jossa vanhemmat käyttäytyvät rumasti toisiaan kohtaan kasvattaa aikuisia jotka käyttäytyvät rumasti läheisimpiään kohtaan.
Vanhemmilleni heidän liittonsa on riittävän hyvä, ovat yhdessä edelleen, mutta olen katkerasti kahden eron kautta oppinut että 60-luvun tarpeeksi hyvä ei kerta kaikkiaan riittänyt puolisoilleni nykyajassa.
En syytä vanhempiani, syytän itseäni siitä että en ollut suhteisiin alkaessa miettinyt ihmissuhdemallejani lainkaan, mutta opinpahan tämän asian kantapään kauttakin.
Erot olivat kuitenkin hyväksi, koska muuten kaksi lastani eläisivät samanlaisissa paskasuhteissa jossa olen itse kasvanut. Nyt he ovat saaneet sellaisen opin että on asioita joita ei tule hyväksyä lähimmiltäänkään, ja tottahan se on.
Sinkkosen iönikuinen ydinperhesaarna taitaa olla peräisin hänen omasta kehnosta suorituksestaan kun lapsensa olivat pieniä: eipähän ainakaan erottu on oieni lohtu kun ei vaan ole ollut paikalla lapsiensa kasvaessa.
Mikä Sinkkosen ydinperhesaarna? Eihän tuo käske pysymään yhdessä aina ja ikuisesti. Käskee kyllä ensin yrittämään, eikä heti luovuttamaan. Mutta jos ei yhdessäolo onnistu niin sitten on parempi erota. Totuus nyt on, että toimiva ydinperhe on paras lapselle. Huomaa, toimiva. Jos ydinperhe ei toimi, kuten sinun lapsuudenperheesi, niin silloin kannattaa erota. Sinkkosenkin mielestä.
Minusta Sinkkonen puhuu hyvin järkeviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta kai on. Sitä ei vaan nykypäivänä saa sanoa kun tuhansille pelkästään tänä vuonna lapsen yksin hankkineille naisille tulee paha mieli.
sehän on ydinperhe, kun nainen hankkii yksin lapsen. Se muuttuu uusperheeksi, jos naisen kotiin muuttaa mies, joka ei ole lapsen biologinen isä
Jos vanhemmat pystyvät sopimaan yhteisymmärryksessä lapsen asioista, tämä pärjää elämässään samalla tavalla kuin ne lapset, jotka elävät ydinperheessä. Jos taas vanhemmat tekevät lapsesta kiistakapulan tai oman kostonsa välineen, se aiheuttaa lapselle kauaskantoisia seuraamuksia.
”Vaikka vanhemmat olisivat eron jälkeen miten vihaisia tahansa, heidän täytyy löytää lasta varten sellainen alue, jolla he pystyvät siedettävään kommunikaatioon. Vaikka toinen olisi ollut uskoton tai käynyt käsiksi, ne haavat pitää hoitaa muualla”, Sinkkonen sanoo.
AIKUISTEN ihmisten tulee löytää ratkaisut sellaisiin käytännön asioihin, kuten kuka ostaa polkupyörän ja kuka maksaa kännykkälaskut. ”Niitä ei saa kaataa lapsen niskaan siihen tyyliin, että äitisi tai isäsi ei sinusta välitä eikä halua antaa sinulle mitään”, Sinkkonen muistuttaa.
Sellaisen vanhemman, joka on täynnä vihaa ja katkeruutta entistä puolisoa kohtaan, pitää Sinkkosen mukaan mennä terapeutin luo itkemään ja raivoamaan. Lapsen kanssa pitää sen sijaan niellä kauna ja katkeruus ja toimia rationaalisesti.
Jos vanhemmat eivät kykene kommunikoimaan, Sinkkonen patistaa heitä hakemaan apua ystäviltä, perheenjäseniltä tai perheterapian ammattilaisilta.
Viranomaisetkin voivat tulla apuun: ”Sovittelumekanismeista on jo ilmeisen hyviä kokemuksia”, Sinkkonen sanoo.
TUTKIMUKSET kertovat, että valtaosa lapsista selviää erosta hyvin. Parin vuoden sopeutumiskriisin jälkeen elämä asettuu uusiin uomiinsa.
”Tosin prosessi kestää pidempään, jos lapsi joutuu esimerkiksi muuttamaan uudelle paikkakunnalle”, Sinkkonen sanoo.
Joskus kriisi voi kääntää elämän parempaan suuntaan.
Sinkkonen kertoo, että kun kehno liitto enää kuormita vanhempia ja riitoihin on saatu etäisyyttä, monet ovat kyenneet luomaan lapsiinsa entistä paremman suhteen. ”Erokriisi pakottaa vanhemmat tekemään psyykkistä työtä omien tunteidensa kanssa. Voi olla, että eron jälkeen he tajuavat arvostaa vanhemmuuttaan uudella tavalla.”
”Moni teini on kertonut minulle, että ensi raivon jälkeen olemme löytäneet esimerkiksi isän kanssa ihan uuden vaihteen ja meillä on nykyisin tosi kivaa yhdessä.”
SINKKONEN antaa yhden selkeän ohjeen: ”Jos avioliitossa on väkivallan uhka tai jos se jatkuvaa toisen osapuolen nälvimistä tai pilkkaamista, ero voi olla paras ratkaisu.”
Tällaisessa liitossa eläminen on Sinkkosen mukaan helvettiä aikuisille, mutta ennen kaikkea lapsille. Silloin pitää heti etsiä keinoja muuttaa tilannetta ja hakea apua. ”Jos yritykset eivät johda mihinkään, vanhempien on syytä lähteä eri teille”, hän sanoo.
EROKRIISIN ollessa kovimmillaan, vanhemmilla ei välttämättä riitä energiaa lapsien tukemiseen.
Silloin läheisistä ihmisistä, kuten kummeista tai isovanhemmista voi olla lapselle valtavan suurta tukea ja hyötyä.
”Ero horjuttaa väistämättä lapsen turvallisuuden tunnetta. Aina ei kuitenkaan tarvitse sännätä terapeutille. Arkinen yhdessäolo ja puuhailu auttavat. Mennään uimahalliin tai jalkapallomatsiin, tehdään lettuja ja puhutaan ihan muusta kuin vanhempien erosta.”
Lapsi kokee, että elämä jatkuu. Kyllä tämä tästä."