Tuoreelle koti-isälle vinkit jakoon

Menkää ja tutkikaa lähiseutuja. Kirjastot, leikkipuistot jnejnjnejne. Päivät kuluu 70% nopeampaa.

Tee ruokia valmiiksi. Helpottaa päiviä.

Vierailija kirjoitti:

Menkää ja tutkikaa lähiseutuja. Kirjastot, leikkipuistot jnejnjnejne. Päivät kuluu 70% nopeampaa.

Puistoja on koluttu, kirjastoon ei olla vielä uskallettu. AP

Vierailija kirjoitti:

Tee ruokia valmiiksi. Helpottaa päiviä.

Satunnaista ruokapreppausta harrastettiin vaimonkin kanssa hänen ollessaan kotiäiti. Viikonloppuisin läiskii pakastimeen lämmitettävää ruokaa, helpotti kyllä arkea. AP

Vertaistuki? Lähistöllä muita kotivanhempia?

Jos leikkipuistosta onnistuu löytämään jonkun vanhemman, jonka kanssa viitsii jutella, niin se on ihan kullanarvoinen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Täysin tuore en ole isänä, ainoastaan koti-isänä. Päivät täällä seuraa pitää 3-vuotias sekä 1-vuotias.

Asiaan. Tässä olen nyt kotoillut pian kuukauden ja rytmi alkaa kehittyä. Osaa jo ennakoida ruoantarpeet ja pissahädät sekä vaipanvaihtoajatkin hiljalleen tulossa haltuun.

En ala sen enempää vinkkien aihealueita rajaamaan, jokuhan hyvä neuvo voi siinä jäädä saamatta.

Kertokaa se, minkä itse olette kokeneet/koette jakamisen arvoiseksi asiaksi kotivanhemmuudessa.

Nöyrin kiitos.

Jos alkaisi tuntumaan että minun on ryhdyttävä lastenpiiaksi hakisin pikaisesti apua psykiatrilta.

Minulla kun on munat eikä tissejä.

Älä vaadi itseltäsi liikaa. Älä tee lasten hoidosta suorittamista. Mä aikanaan vähän tein ja se oli stressaavaa. Oli kamala pakkomielle siihen että kaksi kertaa päivässä ulos, satoi tai paistoi. Kaksi kertaa päivässä lämmin itse tehty terveellinen ruoka. Ei liikaa telkkaria, jatkuvasti pitää olla läsnä ja tarjota virikkeitä...

Opin olemaan vähän armollisempi itselleni. Kummasti sitä oli paremmalla mielellä kun otti rennommin. Eines-, herkku- ja telkkaripäivä sisällä silloin tällöin ei ole vaaraksi. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin tuore en ole isänä, ainoastaan koti-isänä. Päivät täällä seuraa pitää 3-vuotias sekä 1-vuotias.

Asiaan. Tässä olen nyt kotoillut pian kuukauden ja rytmi alkaa kehittyä. Osaa jo ennakoida ruoantarpeet ja pissahädät sekä vaipanvaihtoajatkin hiljalleen tulossa haltuun.

En ala sen enempää vinkkien aihealueita rajaamaan, jokuhan hyvä neuvo voi siinä jäädä saamatta.

Kertokaa se, minkä itse olette kokeneet/koette jakamisen arvoiseksi asiaksi kotivanhemmuudessa.

Nöyrin kiitos.

Minulla kun on munat eikä tissejä.

Epäilen vahvasti.

Ensijaisesti rutiinit. Ja sitten voidaan tehdä niihin poikkeuksia!

Mitä enemmän teet etukäteen, sitä helpommalla pääset. Eli lähdette ulos, ennen kuin alkaa tylsistyminen ja seinät kaatuu päälle, ruokaa on tekeillä ennen kuin nälkäkiukku iskee.

Sitten kannattaa antaa tilaa. Vaikka aikuisena onkin homman pomo, niin jos lapsi löytää leppäkertun niin voidaan jäädä sitä katsomaan.

Me käytiin tosi usein Seurasaaressa, kun lapset oli pieniä. Ihmettelin aina niitä vanhempia, jotka olivat siellä ulkoilemassa lasten kanssa ja komento oli sitten sellaista, että älä kiipee sille kivelle ettet putoa ja satuta itseäsi, tulehan nyt sieltä ojasta ja kävellään reippaasti... Aikuisena olo on välillä paikoillaan seisoskelua ja selustan turvaamista.

Ja sitten tähän sellainen huokaus, minkä itse kuulin monta kertaa: nauti tuosta ajasta, se menee niin nopeasti. Niinhän se sitten meni, mutta se oli hyvää aikaa, koska meillä oli aikaa toisillemme.

Välillä iski väsymys. Mutta opettelin nukkumaan olohuoneen lattialla, laitoin videon päälle. Yleensä muksut tykkäsivät istua päälläni tai muuten vaan pysyivät lähellä. Puolihorteiset torkahdukset auttoivat kovasti jaksamaan iltaan!

Kannattaa tsekata onko lähistöllä avointa päiväkotia. Ne ovat siis sellaisia, joihin voi mennä lasten kanssa viettämään aikaa ilman mitään sen kummempia ennakkovaraamisia tai sopimisia (tai ainakin näin oli Nurmijärvellä silloin kun olin lasten kanssa kotona). Samalla tapaa muita vanhempia ja voi halutessaan jutella myös päiväkodin ohjaajien kanssa ja lapsille on leikkiseuraa. Me ainakin viihdyttiin lasten kanssa hyvin avoimessa päiväkodissa. Itsekin kun olen mies, niin siellä ei juurikaan ollut muita miehiä kenen kanssa jutella, mutta eipä se minua itseäni kovin paljon haitannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin tuore en ole isänä, ainoastaan koti-isänä. Päivät täällä seuraa pitää 3-vuotias sekä 1-vuotias.

Asiaan. Tässä olen nyt kotoillut pian kuukauden ja rytmi alkaa kehittyä. Osaa jo ennakoida ruoantarpeet ja pissahädät sekä vaipanvaihtoajatkin hiljalleen tulossa haltuun.

En ala sen enempää vinkkien aihealueita rajaamaan, jokuhan hyvä neuvo voi siinä jäädä saamatta.

Kertokaa se, minkä itse olette kokeneet/koette jakamisen arvoiseksi asiaksi kotivanhemmuudessa.

Nöyrin kiitos.

Minulla kun on munat eikä tissejä.

Epäilen vahvasti.

Ymmärrän.

Muuta en olisi sinulta odottanutkaan.

Hienoa kun jäit kotiin. Minunkin mies oli vuoden kotona ja olen tavattomasti ylepä hänestä. Mutta pyysit vinkkejä, niin kerron miten mieheni sai päivät kulumaan.

1. Rohkeasti mukaan johonkin kerhoon. Yksi aamu meni kuuntelemassa muitten juttuja ja lapsi sai vähäksi aikaa kaverin

2. Leikkipuisto on kiva, ja mukaan keskusteluun. Mieheni loppujen lopuksi innostui naisten jutuista ja antoi hauskoja kommentteja miehen näkökulmasta.

3. Ennakoi kiukut, ota mukaan jotain syötävää lapsille aina.

4. Käykää joka päivä ulkona, ainakin hetkeksi.

5. Kirjastossa löytyy aina jotain kivaa.

6. Työväenopistolla voi olla joku jumppa, touhukerho. Tutki ja jos on jotain liikuntaa olevaa jossa lapsi mukaan, niin mene rohkeasti mukaan. Tuo kolmivuotias varmasti tykkää ja se onnistuu varmaan myös tuon yksi vuotiaan kanssa.

7. Pese yksi koneellinen pyykkiä / päivä.

8. Jos on huono päivä, eli kaikki väsyneitä. Olkaa kotona, katselkaa telkkaria, lukekaa kirjoja jne.

9. Kaikki lapset tykkäävät leipomisesta. Hyvä juttu tehdä kun sataa.

10. Kun teet ruokaa, tee aina vähän enemmän. Pakasta ja ota käyttöön kun on huono päivä.

11. Ota joskus päiväunet lasten kanssa. Tämä on ihan sallittua ja jopa suotavaa.

12. Ja sitten se tärkein. Ei tarvitse suorittaa, eli nauti lapsista. Tehkää yhdessä jotain kivaa. Eli siivouksesta voi tulla kivaa kun antaa lapsille rätin ja pyytää auttamaan. Kaikki mitä teet ei tarvitse olla huippukivaa, kävelyhetki lasten kanssa ihan rauhassa voi olla se joka jää lapsen mieleen.

Ja, vaikka mieheni on hiljainen ja välillä epäsosiaalinen, niin jopa hän myönsi että aikuisen seura on tärkeä. Eli jos sinulla on joku oma harrastus, niin käy siellä.

Ainoa neuvo mitä koskaan kenellekään lapsia koskien annan on se, että unohda kaikki neuvot mitä sinulle on koskaan annettu. Ihmisen sisällä on jo valmiina "hoito-ohjeet", jotka nykymaailmassa valitettavan moni on "sulkenut" pois, kun lapset ovat "niin vaikeita" ja lasten kanssa on "niin raskasta" ja muuta. Kun itse yh-isäksi jäädessäni oivalsin, että teen just siten mikä tuntuu oikealta, niin lastenhoito muuttui stressistä vapaudeksi. Lasten kanssa olo on oikeasti helpoimpia asioita mitä ihmiselämässä on. Tietysti on väsymystä ja oman ajan kaipuuta, mutta tarkotan sitä, että me osataan automaattisesti hoitaa lapsia, kun lopettaa liiallisen miettimisen ja unohtaa ulkopuolisen paineen lastenhoidon vaikeudesta ja raskaudesta. Ite sit oivalluksen nauroin ääneen ja ymmärsin, ettei lapset rajoittaneetkaan elämääni. Kiersin yksin heidän kanssaan maailmaa, otin mukaan illanistujaisiin, järjestin itse poikien kanssa Pleikkari-iltoja kera oluen, lenkkeilin rattaiden kanssa, jotka jätin nuorimman täyttäessä 2,5v ja sen jälkeen lenkkeiltiin aluksi kävellen ja pikku hiljaa nopeammin ja nopeammin, hommasin nuoria hoitamaan heitä tarvittaessa ja mikään ei elämässäni sinällään muuttunutkaan, paitsi elämä tuntui vain rikkaammalta ja merkityksellisemmältä. Lasten tulee kasvaa tähän maailmaan, ei niin , että maailma pyörii heidän ympärillä ja mussutimuu, heh.

Puolentoista vuoden kaksoskoti-isäkokemuksella: yritä olla ressaamatta ja nauti joka sekunnista! Tämä on elämän parasta aikaa.

Vaikka on lasten kanssa kotona niin ei tarvitse olla 24/7 leikki/virike/seuralainen. Totuta lapset leikkimään ja touhuamaan keskenään ja myös yksinkin. Elämä on paljon helpompaa jos äiti tai isä pystyy rauhassa vaikka juomaan kupin kahvia ja saa lukea lehden rauhassa kun muksut ei roiku lahkeessa koko ajan.

Tee joka päivä pikasiivous tai muuten koti on pian kuin kaatopaikka jossa ei viihdy enää kukaan.

Jo 1v osaa kerätä leikin lopuksi lelut lelulootaan eli kun pienet ottaa mukaan kodinhoitoon alusta asti niin ei tarvitse yksin olla kotiorjana kun lapset vain sotkee.

Leiki piilosta siten, että menet piiloon - ja otat sinne mukaasi älypuhelimen. Voit lukea someviestejä piilossa ollessasi.

Leikkipuistossa paras apu on puhelin. Istut siinä hiekkalaatikon reunalla ihan hiljaa ja olet puhelimella. Mahdollisimman henkisesti poissaolevana. Lapset kyllä tottuvat.

Ipad syliin vanhemmalle. Mahdollisimman paljon ruutuaikaa.

Joka välissä ole puhelimella, sillä muutoin et jaksa lasten kanssa. Pidä yhteyttä muihin aikuisiin just somen välityksellä aina kun voit.