Kumman koet keskustelussa "voitoksi"?

Kummalla tavalla luulet useammin käyvän?

Ylänuoli = Saat toisen osapuolen vihaiseksi ja pitämään sinua ikävänä ihmisenä.

Alanuoli = Saat toisen osapuolen rauhalliseksi ja pitämään sinua hyvänä tyyppinä.

->

Musta jälkimmäinen olisi kivempi, mutta eka vaihtoehto tuntuu käyvän usein myös, vaikken siihen pyri. Ap.

En ymmärrä miksi kumpikaan noista olisi keskustelun lopputulos. Keskustelu on vain keskustelua.

Mun mielestä esim. nettikeskustelussa painottuu sosiaalisia suhteita enemmän asia, josta keskustellaan. Mielestäni hyvässä keskustelussa ei pyritä "voittoon" vaan ajatustenvaihtoon, argumentointiin. Hyvässä keskustelussa molemmat "voittavat" ja saavat uutta ajattelemisen aihetta.

Toivon paljon peukkuja, tietty.

Ensisijaisesti pyrin vain kertomaan ja perustelemaan mielipiteeni, ja voitto on se, jos väärässä ollut tajuaa lopulta olleensa väärässä tai edes oppii jotain uutta näkökulmaa. Olen pätijä ja "servaaja", tiedän. Joskus kannattaisi olla ystävällisempi. Harva haluaa oppia virheistään, "nolattuna housut kintuissa", joten olemalla ystävällisempi, voisin ovelammin soluttautua argumentteineni toisen päähän.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi kumpikaan noista olisi keskustelun lopputulos. Keskustelu on vain keskustelua.

Ei AV:llä.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä esim. nettikeskustelussa painottuu sosiaalisia suhteita enemmän asia, josta keskustellaan. Mielestäni hyvässä keskustelussa ei pyritä "voittoon" vaan ajatustenvaihtoon, argumentointiin. Hyvässä keskustelussa molemmat "voittavat" ja saavat uutta ajattelemisen aihetta.

Minä myönnän olevani sen verran huono ihminen, että pääsääntöisesti keskustelen vain sellaisista aiheista, joissa tiedän olevani "oikeassa" tai tiedän, että minulla on paremmat perustelut kuin toisella osapuolella. Minä saan suunnatonta mielihyvää siitä, että saan puhuttua jonkun pussiin. Tosin se sitten useimmiten johtaa tuohon, että minua pidetään ikävänä ihmisenä. Parasta tietysti on aina se, että toinen huomaa ihan oikeasti olevansa kanssani samaa mieltä ja että se mitä alunperin sanoin ei ollut ollenkaan niin pähkähullu juttu kuin aluksi vaikutti. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä esim. nettikeskustelussa painottuu sosiaalisia suhteita enemmän asia, josta keskustellaan. Mielestäni hyvässä keskustelussa ei pyritä "voittoon" vaan ajatustenvaihtoon, argumentointiin. Hyvässä keskustelussa molemmat "voittavat" ja saavat uutta ajattelemisen aihetta.

Noin pitäisi mustakin olla, mutta käytännössä ei useinkaan ole.

Pyrin keskittymään asiaan ja kerron mielipiteeni asiallisesti ja mahdollisimman selkeästi. Usein sitten joku ihmettelee solvaavaan sävyyn sanomisiani - eikä edes sitä mitä sanon, vaan hän on keksinyt sieltä jotain ihan omiaan. En osaa ennustaa, mitä kaikkea muut lukevat rivien välistä, kun mulle ei olisi tullut sellainen ajatus mieleenkään, että joku tulkitsee sillä tavalla kuin tulee tulkitsemaan. Olen varmaan itse vajavainen, kun en onnistu käymään tällaista asiapainotteista keskustelua, vaikka haluan ja yritän. Tavoitteeni on oppia ennustamaan etukäteen miten joku voi tulkita sanomani väärin, mutten ole tässä varmaan yhtään edistynyt. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä esim. nettikeskustelussa painottuu sosiaalisia suhteita enemmän asia, josta keskustellaan. Mielestäni hyvässä keskustelussa ei pyritä "voittoon" vaan ajatustenvaihtoon, argumentointiin. Hyvässä keskustelussa molemmat "voittavat" ja saavat uutta ajattelemisen aihetta.

Noin pitäisi mustakin olla, mutta käytännössä ei useinkaan ole.

Pyrin keskittymään asiaan ja kerron mielipiteeni asiallisesti ja mahdollisimman selkeästi. Usein sitten joku ihmettelee solvaavaan sävyyn sanomisiani - eikä edes sitä mitä sanon, vaan hän on keksinyt sieltä jotain ihan omiaan. En osaa ennustaa, mitä kaikkea muut lukevat rivien välistä, kun mulle ei olisi tullut sellainen ajatus mieleenkään, että joku tulkitsee sillä tavalla kuin tulee tulkitsemaan. Olen varmaan itse vajavainen, kun en onnistu käymään tällaista asiapainotteista keskustelua, vaikka haluan ja yritän. Tavoitteeni on oppia ennustamaan etukäteen miten joku voi tulkita sanomani väärin, mutten ole tässä varmaan yhtään edistynyt. Ap.

Tähänkin minun pitää myöntää, että toinen piirre, joka minusta tekee ikävän keskustelukumppanin on juuri se, että kirjoitan kommenttini sillä tavalla provosoivasti, että tiedän jonkun löytävän sieltä rivien välistä jotain. Tiedän ne vastapuolen argumentit jo etukäteen ja valitsen sanani siten, etten vahingossakaan väitä mitään sellaista, josta voitaisiin huomauttaa. 

Ja asialinjalla pysyn minäkin ja vaikka tiedän olevani sanavalinnoissani ärsyttävän provosoiva, mutta koskaan en ketään ala haukkumaan tms. Mutta juuri ne hitusen provosoivat sanavalinnat näyttävät aiheuttavan sen, että en saa niihin vilpittömiinkään kysymyksiin asiallista vastausta, vaan niistä pillastutaan. 

Voitoksi keskustelussa? En pidä keskustelua minään kilpailutilanteena.

Väittelyssä sen sijaan koen toki voittaneeni, jos olen saanut toiselle aukottomasti perusteltua oman kantani ja toinen on mahdollisesti myöntänyt minun olevan oikeassa, tai myöntää, että näkemyksessäni on järkeä. Eikä sekään mikään huono tilanne ole, jos käy ilmi, että olenkin itse väärässä. Pääsenpähän ainakin korjaamaan vääriä käsityksiäni.

Gallupin vaihtoehdoista kumpikaan ei omalla kohdalla toimi. En halua toisen kokevan tilannetta ikäväksi (inhoan itsekin sitä jos joku agressiivisesti ensin vänkää asiasta ja sitten vielä alkaa ilkkumaan ja nolaamaan siitä, jos pystyy osoittamaan minun olevan väärässä), mutta tavoitteeni ei myöskään ole vain se, että kaikilla olisi kivaa. Helpoimmallahan tuohon "Saat toisen osapuolen rauhalliseksi ja pitämään sinua hyvänä tyyppinä."-tavoitteeseen pääsee sillä, että vaan myöntelee ja mielistelee, vaikka tietäisi toisen olevan väärässä. Itse ainakin haluan selvittää tilanteen niin, että lopulta molemmat ovat samaa mieltä siitä, mikä on oikein, tai jos kyse on mielipiteistä, niin ainakin tietää, miksi toinen on eri mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä esim. nettikeskustelussa painottuu sosiaalisia suhteita enemmän asia, josta keskustellaan. Mielestäni hyvässä keskustelussa ei pyritä "voittoon" vaan ajatustenvaihtoon, argumentointiin. Hyvässä keskustelussa molemmat "voittavat" ja saavat uutta ajattelemisen aihetta.

Noin pitäisi mustakin olla, mutta käytännössä ei useinkaan ole.

Pyrin keskittymään asiaan ja kerron mielipiteeni asiallisesti ja mahdollisimman selkeästi. Usein sitten joku ihmettelee solvaavaan sävyyn sanomisiani - eikä edes sitä mitä sanon, vaan hän on keksinyt sieltä jotain ihan omiaan. En osaa ennustaa, mitä kaikkea muut lukevat rivien välistä, kun mulle ei olisi tullut sellainen ajatus mieleenkään, että joku tulkitsee sillä tavalla kuin tulee tulkitsemaan. Olen varmaan itse vajavainen, kun en onnistu käymään tällaista asiapainotteista keskustelua, vaikka haluan ja yritän. Tavoitteeni on oppia ennustamaan etukäteen miten joku voi tulkita sanomani väärin, mutten ole tässä varmaan yhtään edistynyt. Ap.

Joo, tiedän tunteen, kun kuvittelee keskustelevansa asiallisesti ja vastaukseksi saa yhtäkkiä solvausta yms. Ehkä sellaisten solvaajien kanssa ei kannata tuhlata aikaa, puutteet kyvyssä keskustella on heillä, ei sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Toivon paljon peukkuja, tietty.

Ensisijaisesti pyrin vain kertomaan ja perustelemaan mielipiteeni, ja voitto on se, jos väärässä ollut tajuaa lopulta olleensa väärässä tai edes oppii jotain uutta näkökulmaa. Olen pätijä ja "servaaja", tiedän. Joskus kannattaisi olla ystävällisempi. Harva haluaa oppia virheistään, "nolattuna housut kintuissa", joten olemalla ystävällisempi, voisin ovelammin soluttautua argumentteineni toisen päähän.

Oot just mun inhokki keskustelukumppanityyppiä :D Tosin tuskin sinäkään suuria kiksejä saisit mun kanssa keskustelusta, oon aika viilipytty, en provosoidu juuri mistään enkä edes ala puolustamaan mielipiteitäni, ellen ole vähintään 99% varma, että olen oikeassa. Olen se mälsä tyyppi, joka kaivaa kännykän esiin ja tarkistaa faktat netistä :D Noh, ihan vaan mielipiteet toki eri juttu, mutta jos olen jotain mieltä, osaan myös perustella sen.