(Lievä) Laaja-alainen oppimisvaikeus ja lukivaikeus

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on tabu esimerkiksi psykologin lausunnoissa sanoa, että tutkitulla on alhainen älykkyys. Siksi kerran kysyinkin oppimisvaikeuksista tutkimuksia tekevältä psykologilta, mistä sanankäänteistä minä opettajana voisin päätellä, mikä on oppilaan pulmien syy. Hän sanoi, että jos lausunnossa puhutaan laaja-alaisista oppimisvaikeuksista, se merkitsee samaa kuin alhainen älykkyys. Näille teineille yleensä koulussa on kaikki vaikeaa, erityisesti abstrakti ajattelu. Vaikeus alkaa usein jo siitä, että ei edes ymmärrä tehtävänantoa. Auttamista vaikeuttaa suuresti se, että heikot oppilaat pyrkivät salaamaan heikkoutensa eivätkä kysy neuvoa. Tai sitten he eivät edes tiedä, mitä kysyisivät. Kaikkein heikoimmilla on myös sosiaalisia ongelmia, koska ihmissuhteetkin voivat teini-iässä alkaa olla jo monimutkaisia.

Veit sanat suustani. Totuushan on näissä, että ei voi kauhalla vaatia, kun on lusikalla annettu. Vaikeudet alkavat jo esikoulussa ja ekaluokalla ja valitettavasti eivät poistu koko peruskoulun aikana. Toki on erityisopetusta ja tukiopetusta ja monta muuta tukitoimea annettu. Suurin osa näistä kuitenkin selviytyy johonkin helppoon käytännön ammattiin. Nykyään amiksessa on valmentavaa linjaa ja muita tukitoimia. 

Kumpi sitten onkaan parempi, se että nuori saa kevan tai laaja-alaiset oppimisvaikeudet diagnoosin. 

Puuttuu omatoimisuus, ei kykyä ryhmätöihin tai vaikkapa täällä mainittuun köksään koska pitäisi osata organisoida työtä, henk. koht avustaja auttaa ja resurssien takia aina saa jännittää avustajan pitämistä. Huomattavissa kuinka on jäljessä ikätovereista yläkouluun siirtyessä.

Jos olisikin 'vain' heikkolahjainen, menisi koulunkäynti päin helvettiä. Nyt kuntouttavalla otteella toimivassa erikois ryhmässä ja erkat sosiaaliohjaajista alkaen suosittelevat erityiskoulua. Opetuksellisesti se olisi paras paikka ja kevasta voisi olla tässä apua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on kyllä paljon vääriä muka-faktoja. Ihan ekalla sivulla joku kirjoitti, että toisella kirjoittajalla ei voi olla laaja-alaisia oppimisvaikeuksia jos kerran englanti sujuu. Miten sitten on mahdollista että lapseni osaa lähes natiivi-tasoisesti englantia (opettajien mukaan) mutta hänellä on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia?

Vaikuttaa ihme kiertelyltä ja kaartelulta tämä. Mitä ne lapsesi oppimisvaikeudet käytännössä ovat, onko kyse kombosta lukivaikeutta, hahmotushäiriötä ja adhd:ta yms. mikä voi näyttää siltä ettei "mitään opi". Laaja-alaiset oppimisvaikeudet korvaa entisajan heikkolahjaisuus-termin mutta taidetaan tuotakin käyttää väärissäkin asiayhteyksissä kuten juurikin lukihäiriön, hahmotusvaikeuksien ja adhd:n yhdistelmässä. Jos lapsesi englannin taso tosiaan on natiivia niin arvaten epätasainen älykkyysprofiili, ehkäpä monta spesifiä vaikeutta kuin varsinaista heikkolahjaisuutta (nykyiset laaja-alaiset oppimisvaikeudet).

Kiertelyä ja kaartelua? Nimenomaan sitä se on ollut kun olen koulupsykologilta yrittänyt saada vastauksia. Suoraan ei haluta sanoa joten en itsekään ehkä tiedä virallista totuutta.

Mitä ne käytännössä ovat? Adhd.ta ei ainakaan, siitä ei ole mitään viitteitä testeissä eikä minun tai kenenkään muun, esim. opettajien tai neuropsykologin mielestä. Lukihäiriö lähinnä. Rauhallinen ja hyvä keskittymiskyky. Muistaa huonosti joitakin asioita ja joitakin erittäin hyvin. Tarvitsee selkeitä ohjeita. Mutta omilla vahvuusalueillaan onkin sitten erittäin hyvä.

 Suoraan ei haluta sanoa joten en itsekään ehkä tiedä virallista totuutta.

Koska matala äo on tabu. Siinä se ongelma on. 

Vierailija kirjoitti:

Tuon opettajan kommenteissa "ei kuitenkaan voi antaa todistukseen...", "...todistus on kuitenkin eri juttu..." ja rivien välissä loistaa ajatus siitä, ettei oppimisvaikeuksinen opi mitään. Se on sääli, sillä se ei pidä paikkaansa.

Tunnen muutamia henkilöitä, jotka eivät kykene abstraktiin ajatteluun. Kokemukseni on se, että he ovat keskimääräistä onnellisempia, koska heitä ei rasita liian monimutkainen ajattelu. He ovat toisin sanoen tasapainoisia. Näillä tuntuu siis emotionaalinen puoli olevan balanssissa. He eivät tee ongelmia sinne, missä niitä ei ole. Ovat perustyytyväisiä ihmisiä. Tarvitseeko kaikkuen kyetä abstraktiin ajatteluun? Ei. Ihminen voi olla täysi, ilman sitä kykyä.

He ehkä tarvitsevat tukea lopun elämäänsä esim. omalta äidiltään tai räätälöityjä tehtäviä työelämässä, mutta mitä sitten?

Perusta sinä firma, johon palkkaat töihin ihmisiä, jotka "tarvitsevat tukea ja räätälöityjä työtehtäviä".

Prosessointinopeus erittäin heikkoa, näin koulupsykologi oli kuvaillut oppilaan lausunnossa, mikä ei heti paljasta todellista vaikeutta. 

Monista asioista voi selvitä treenaamalla, mutta äo on määrittävin tekijä tulevaisuutta ajatellen. Se määrittää, miten pitkälle kouluttaudut, miten selviydyt vanhemmuudesta, miten ratkaiset ongelmia jne. 

Iso osa niistä oppilaista, joilla on oppimisvaikeuksia, ovat juuri niitä yksinkertaisia eikä "vain" lukihäiriöisiä. Heistä huomaa nopeasti, ettei ole kykyä perustellun mielipiteen muodostamiseen, kriittiseen ajatteluun ja ongelmien ratkaisuun. Toisaalta tunnen nuoria, jotka lintsaavat, häiriköivät eivätkä tee arvioitavia suorituksia, saavat nelosia mutta kun he ovat paikalla ja suostuvat yhteistyöhön, on nopeat hoksottimet havaittavissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon opettajan kommenteissa "ei kuitenkaan voi antaa todistukseen...", "...todistus on kuitenkin eri juttu..." ja rivien välissä loistaa ajatus siitä, ettei oppimisvaikeuksinen opi mitään. Se on sääli, sillä se ei pidä paikkaansa.

Tunnen muutamia henkilöitä, jotka eivät kykene abstraktiin ajatteluun. Kokemukseni on se, että he ovat keskimääräistä onnellisempia, koska heitä ei rasita liian monimutkainen ajattelu. He ovat toisin sanoen tasapainoisia. Näillä tuntuu siis emotionaalinen puoli olevan balanssissa. He eivät tee ongelmia sinne, missä niitä ei ole. Ovat perustyytyväisiä ihmisiä. Tarvitseeko kaikkuen kyetä abstraktiin ajatteluun? Ei. Ihminen voi olla täysi, ilman sitä kykyä.

He ehkä tarvitsevat tukea lopun elämäänsä esim. omalta äidiltään tai räätälöityjä tehtäviä työelämässä, mutta mitä sitten?

Perusta sinä firma, johon palkkaat töihin ihmisiä, jotka "tarvitsevat tukea ja räätälöityjä työtehtäviä".

Mihin heitä voisi työllistää kun monet suorittavan tason työt ovat entistä monimutkaisempia? Jo normijärkisissä riittää työttömiä, jotka kilpailevat vähäisistä työpaikoista ja niihinkin pitää palkata halpatyövoimaa. 

Naapurissamme asui poika, joka oli jossain määrin heikkolahjainen. Ei loistanut kouluaineissa. Nyt reilu parikymppisenä hänellä on oma yritys. Tarjoaa puutarhanhoitoa, ajaa nurmikoita, leikkaa pensasaitoja, tekee lumitöitä, pilkkoo polttopuita; monenlaista työtä. Ajaa hienolla työhönsä sopivalla autolla, jonka kyljessä on firmansa logot.

Ystäväperheessämme oli (lievistä) laaja-alaisista oppimisvaikeuksista kärsinyt lapsi. Erityisopetukseen siirtymistä tarjottiin muistaakseni tokalla luokalla sekä viidennellä luokalla, mutta lapsi ja perheensä ei halunnut. Sinnitteli normi-peruskoulun jollain lailla läpi, jonka jälkeen valmistui ammattikoulusta putkiasentajaksi. Ei työllistynyt sille alalle (työpaikat kovin tiukassa tällä hetkellä), mutta pääsi oppisopimuskoulutukseen paikalliseen tehtaaseen. On työskennellyt siellä nyt palkallisena kahden vuoden ajan. Harrastaa liikuntaa aktiivisesti.  On äskettäin hakenut ja tullut valituksi lähiopetuksena toteutettaviin insinööriopintoihin ammattikorkeakouluun, ja aikoo ne opinnot aloittaa. Ajattelen, ei ehkä helpoin polku ole ollut, mutta hyvää kuuluu tälle nuorelle aikuiselle tällä hetkellä.

Hei ap! Meidän nuorella on tuo samainen diagnoosi. Pitkään tiedettiin että haasteita on. Diagnoosi itsessään on helpotus jotta koulu voi järjestää tukitoimia. Mitä arkeen tulee niin on taitava kaikella missä tehdään käsin, tykkää eläimistä ja niiden hoitamisesta. Koulu on pakkopullaa mutta tykkää biologiasta. Onneksi elämässä voi olla paljon muutakin kuin koulu ja koulun ulkopuolella voi oppia paljon erilaisia taitoja. Tekeville löytyy töitä,jos saa harjoitella erilaisia taitoja eikä nojata kaikkea kouluun. 

Lapsi on yhä tärkeä ja sama kuin ennekin,oli menestys mikä hyvänsä. Oma asenne on paljon lempeämpi mitä tulee omiin haaveisiin lasten menestystä kohtaan. Pitää vain löytää ne vahvuudet ja hyvät asiat. 

Tsemppiä kaikille vanhemmille,joilla on erityislapsi.