Lapset käyttäytyvät huonosti ja aggressiivisesti isäviikonlopun jälkeen
He (leikki-ikäisiä molemmat) huusivat ja hyökkäilivät toistensa kimppuun sekä riitelevät leluista siten, että raapivat/satuttivat sisarustaan saadakseen lelun. Pienempi heitti kenkänsä pois kesken kävelyn. Isompi oli katsonut joitain todella outoja videoita (exäni näyttää heille melkein mitä tahansa videoita, kunhan lapset pysyvät poissa silmistä).
Hädissäni jo soitin ex-miehelleni, että hakisi heidät takaisin. Tosin samoihin aikoihin lapset rauhoittuivatkin noin 20 minuutin silmittömän riehumisen päätteeksi ja nyt vaikuttavat lähes normaaleilta taas. He tulivat jo eilen illalla kotiin, mutta sama touhu jatkuu tänäänkin. Pelkään jo saavani kohta jonkun heippalapun naapurilta tai jonkun oven taakse, jos sama touhu jatkuu. Mitä tässä voi tehdä?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan selviä erityislapsia.
No siis...sitä erityisemmiksi he muuttuvat, mitä enemmän he viettävät aikaansa isänsä seurassa. He ovat aivan normaaleja (varsinkin nuorimmainen), jos ovat mun seurassa ja kyläilemässä. Olen alkanut epäillä, että exällä on joku syndrooma tai persoonallisuushäiriö, sillä hän on oikeasti hyvin erikoinen tyyppi ja siksi siis erosimmekin väkivaltaisuuden lisäksi. Hän siis ei oikein ymmärrä juuri mitään käyttäytymisnormeista ym. Exä ei jotenkin ymmärrä lainkaan, mitä lapsille voi puhua tai näyttää videolta, vaikka hän on korkeasti koulutettu.
Nyt otettiin tää väkivaltaisuuskortti peliin, kun huomasit, että ei täällä kaikki kirjoittajat kääntyneetkään automaattisesti sinun puolelle.
Ei mun puolella tarvitse olla. Mutta fakta on se, että exä on katkonut luitani ja aiheuttanut pari aivotärähdystä mulle sekä on erittäin tulinen luonne. Et ole ainoa ja ensimmäinen, joka epäilee minua ja puolustaa exääni. Olen tasapuolisuuden nimissä antanut exän tavata lapsia aina, kun häntä huvittaa. Kiinnosti vain tietää neuvoja tilanteeseeni.
Ei ole katkonut luitasi, tai aiheuttanut aivotärähdyksiä. Nyt on tullut katsottua hieman liikaa elokuvia, anna mieluummin niille lapsillesi enemmän aikaa, ja jätä elokuvat vähemmälle.
Sellainen vielä, että kävin traumaterapiassa vähän aikaa tuossa aiemmin, mutta mua hävettää kertoa livenä näistä asioista. Ja pelkään, että se terapeutti on lukenut tätä palstaa ja tunnistaakin mut siksi vauva-palstan noloksi luuserityypiksi, jolla on ollut painajaismainen liitto takanaan. Eron jälkeen elämä on ollut todella ihanaa ja tasapainoista exän kanssa vääntämistä lukuunottamatta. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kans väkivaltaa eron aikaan. Nyt toisella pojalla on todettu ADHD, jonka uskon olevan seurausta kaikesta tästä.
Meilläkin appi tai anoppi on apuna jos on enemmän pojat siellä kun viikonlopun.
Itekin kiinnostais mikä auttais. Pojilla meni paremmin ennen kun alkoi näkemään isäänsä useammin. Ennen oli n. 1 kerran kuussa
13/15
Käytännössä tosiaan auttaa se, jos paikalla on toinenkin aikuinen, joten siinä mielessä se anopin auttaminen siellä on hyvä asia. Exäni tarvitsisi oikeasti pitkäaikaista terapiaa, muttei suostu menemään sellaiseen. Hän myös ilmeisesti jaksaa tsempata paremmin, kun on pääosin itsekseen ja näkee lapsia lähinnä viikonloppuisin. Uskon, että tilanne helpottaisi monellakin tasolla, jos exä löytäisi uuden tyttöystävän/vaimon, joka toisi tasapainoa siihen kotiin sekä järjen ääntä & "maalaisjärkeä". Exä haluaisi muutenkin sellaisen tosi perinteisen naisen emännäkseen ja se olisi lasten isäviikonloppujen kannata erittäin hyvä asia. Mutta ei hän ole eron jälkeen löytänyt ketään tai ainakaan onnistunut pitämään paria deittikertaa pidempään, vaikka hän vannoi "päivittävänsä" nuorempaan (max 25-vuotiaaseen) heti, kun pääsisi minusta eroon.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan selviä erityislapsia.
No siis...sitä erityisemmiksi he muuttuvat, mitä enemmän he viettävät aikaansa isänsä seurassa. He ovat aivan normaaleja (varsinkin nuorimmainen), jos ovat mun seurassa ja kyläilemässä. Olen alkanut epäillä, että exällä on joku syndrooma tai persoonallisuushäiriö, sillä hän on oikeasti hyvin erikoinen tyyppi ja siksi siis erosimmekin väkivaltaisuuden lisäksi. Hän siis ei oikein ymmärrä juuri mitään käyttäytymisnormeista ym. Exä ei jotenkin ymmärrä lainkaan, mitä lapsille voi puhua tai näyttää videolta, vaikka hän on korkeasti koulutettu.
Nyt otettiin tää väkivaltaisuuskortti peliin, kun huomasit, että ei täällä kaikki kirjoittajat kääntyneetkään automaattisesti sinun puolelle.
Ei mun puolella tarvitse olla. Mutta fakta on se, että exä on katkonut luitani ja aiheuttanut pari aivotärähdystä mulle sekä on erittäin tulinen luonne. Et ole ainoa ja ensimmäinen, joka epäilee minua ja puolustaa exääni. Olen tasapuolisuuden nimissä antanut exän tavata lapsia aina, kun häntä huvittaa. Kiinnosti vain tietää neuvoja tilanteeseeni.
Ei ole katkonut luitasi, tai aiheuttanut aivotärähdyksiä. Nyt on tullut katsottua hieman liikaa elokuvia, anna mieluummin niille lapsillesi enemmän aikaa, ja jätä elokuvat vähemmälle.
Sellainen vielä, että kävin traumaterapiassa vähän aikaa tuossa aiemmin, mutta mua hävettää kertoa livenä näistä asioista. Ja pelkään, että se terapeutti on lukenut tätä palstaa ja tunnistaakin mut siksi vauva-palstan noloksi luuserityypiksi, jolla on ollut painajaismainen liitto takanaan. Eron jälkeen elämä on ollut todella ihanaa ja tasapainoista exän kanssa vääntämistä lukuunottamatta. T. Ap
No uskotaan, uskotaan. Tsemppiä sulle jatkossa.
En yrittänyt sen vuoksi udella, että saisin tietää kuka olet, minun tuttavapiirissä ei ole ollut riitaisia eroja, eikä eroja juuri ollenkaan, yhden parin muistan, mutta hekin erosivat sivistyneesti, koska halusivat molemmat erota, eikä katkeruutta jäänyt kummallekaan.
Siis ajattelet että lapset voisivat muuttaa isänsä luokse? Saman joka on katkonut sulta luita? Ootko tosissas?
Ei pahalla ap! Mutta lapset varmasti aistivat tuon sun avuttomuuden ja käyttävät sitä hyväkseeen. Tuo exälle soittelu 'tuu hakee ne pois täältä' kertoo lapsille, ettet välitä heistä ja purkavat siitäkin pahaa oloaan.
Rauhoitu ja katso peiliin, ehkei vika olekkaan isän luona vierailuissa vaan omassa toiminnassasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti heidän on isän luona hyvä olla, ja protestoivat tällä tavoin joutuessaan äitinsä luokse, kun saavat hädintuskin viikonloppua viettää isänsä, eikä varmasti edes joka viikonloppua.
Elatusmaksut sulle varmasti juoksee kahdesta lapsesta ihan mukavasti, vähän niin kuin Manulle illallinen, jonka exäsi maksaa sinulle rankimman mukaan, omasta elintasostaan tinkien.
Mistä sitäpaitsi päättelet noin? Nimenomaan hyvätuloinen (7000 euroa bruttona / kk) exäni ei ole kertaakaan maksanut yksiäkään elareita; vain siis 100 euroa yhteensä puolelta vuodelta. Toki olen itse varautunut elättämään lapset yksinkin -- ei siitä ole kyse.
Hae ulosoton kautta, jos sopimus on tehty.
Lapset kaipaavat isäänsä, siitä se johtuu.
Mitä sinun pitäisi tehdä? Kasvattaa lapsesi kunnioittamaan ja tottelemaan sinua. Jos sanot, että nyt saa riehuminen riittää, heidän pitää uskoa se. Hanki selkäranka vaikka sitten perheneuvolan kautta.
Jos haluat elareita, sinä saat ne oikeuden kautta.
Mun äiti joskus valitti tuota, kun olin ollut isälläni ja olin kyllä jo aika iso... Se johtui vain siitä, että äiti oli turhan ankara.
Meillä oli kans väkivaltaa eron aikaan. Nyt toisella pojalla on todettu ADHD, jonka uskon olevan seurausta kaikesta tästä.
Meilläkin appi tai anoppi on apuna jos on enemmän pojat siellä kun viikonlopun.
Itekin kiinnostais mikä auttais. Pojilla meni paremmin ennen kun alkoi näkemään isäänsä useammin. Ennen oli n. 1 kerran kuussa
13/15