Lue keskustelun säännöt.
Masislääkkeen lopetus
28.08.2017 |
Onko muilla "käyttäjillä" kokemusta monen vuoden (7v) lopettamisesta? Epätoivon hetket puskee aika ajoin kun mieli harhailee ja vainoharhat iskee tiskiin oikeen urakalla. Mikä on totta ja mikä ei... Aika hyvin kotiin eristää kun kaikkialla on pelkoja aiheuttavii juttuja ja kotonakaan ei kyl oo hyvä.. kuulema fyysiset epämukavuudet enempi yleistä, niin sitä kysynki et onks muilla tätä kummallisuutta nimen omaan päässä ?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Puhutteko ihan kokemuksesta? Ei mulla ole ollut mitään ongelmia saada rauhoittavia tarvittaessa käytettäväksi jos syy on hyvä. Eri asia jotkut aineiden käyttäjät..
Itselleni on aina sanottu, että masennuslääkkeiden lisäksi ainoa mitä minulle on mahdollista määrätä on Ketipinor. Rauhoittavia ei ole mahdollista saada. Enkä ole mikään narkki enkä ex-sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhutteko ihan kokemuksesta? Ei mulla ole ollut mitään ongelmia saada rauhoittavia tarvittaessa käytettäväksi jos syy on hyvä. Eri asia jotkut aineiden käyttäjät..
Voit ihan lukea noi Valviran viralliset jutut jos haluat päivittää tietosi tälle vuosituhannelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lopettaa myös insuliini. Nyt ihan oikeesti ihmiset...
Kannattaisi ottaa selvää asioista ennen tuollaisten typerien kommenttien antoa.
Masennuslääkkeistä on hyötyä ehkä 1/10. Suurimmalle osalle aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä.
Insuliini taas on elin tärkeä.mistä keksit tuon, että ne aiheuttaa suurimmalle osalle enemmän haittaa kuin hyötyä?
Keskustelemalla muiden kanssa kokemuksista, lukemalla artikkeleita ja katsomalla aiheesta tehtyjä dokkareita. Moni myös päätyy itsemurhaan, koska lääkärit eivät tarpeeksi korosta näiden lääkkeiden lisäävän itsetuhoisia ajatuksia. Pilleri naamaan ja asia on sillä hoidettu.
Ehkä lääkärit eivät halua korostaa niitä, koska eivät halua siitä itseään toteuttavaa ennustusta. "Kuule, nämä sitten saavat sinut haluamaan itsemurhaa, ota vain, ota ota." Juu, tosi hyvä idea.
Ihminen saa itsensä ajatustasolla vaikka minkälaiselle mutkalle. Jopa voi tappaa itsensä, niin kuin kävi sille miehelle, joka luuli syöneensä unilääkkeitä, mutta ne olivatkin kalsiumtabletteja. Keho meinas lopettaa toimintansa, kunnes miehelle itselleen selvisi, ettei syönytkään unilääkkeitä. Tokeni samantien, vaikka lääkärit eivät osanneet auttaa kuolevaa.
Ihminen saa itse itsensä myös oireilemaan. Kun vähän googlettaa sairauksia, niin tuntuu että puolet löytyy itseltä.
Masennuslääkkeiden haittavaikutukset löytyy sieltä paketin sisällyspaperista. Mutta ei se tarkoita, että ne oireet just omalle kohdalle osuu, jos on yksi ihminen tuhannesta tai kymmenestä tuhannesta.
Tarpeeksi kun fiksautuu johonkin asiaan, niin tuntuu että on ylimääräisiä oireita.
Kannattaa myös lukea ne muiden lääkkeiden mahdolliset oireet, jossain buranassakin on vaikka mitä, mutta ihmiset ei tiedä, kun eivät lue. Jos sieltäkin ottaisi sitten itselleen kaikki mahdolliset haittavaikutukset, ei pystyisi mitään lääkkeitä syömään.
Veikkaan kirjoituksesi perusteella, että sinulla ei aiheesta ole omakohtaista kokemust, eikö näin?
Kyllä lääkärien mielestäni tulisi näistä itsetuhoisten ajatusten lisääntymisestä varoittaa, varmasti estäisi monen kohdalla sen toteuttamisen, kun ymmärtäisivät että johtuvat lääkkeestä ja menevät ohi.
Toki oireita itselleen saa pelkällä psyykkauksella, mutta nuo masennuslääkkeiden aiheuttamat oireet ovat todellisia ja niitä on aivan turha vähätellä, varsinkaan ihmisen jolla ei niistä omakohtaista kokemusta ole.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lopettaa myös insuliini. Nyt ihan oikeesti ihmiset...
Masennus ei ole sama asia kuin diabetes. Koko helvetin serotoniiniteoria kumottiin jo 80-luvulla. Se on täyttä lääketehtaiden luomaa propagandaa, jolla saadaan myytyä lääkkeitä. Ole hiljaa kun en asioista mitään tiedä!
Näiden kammottavien SSRI-aineiden on tutkittu aiheuttavan aggressiivista ja itsetuhoista käytöstä, kyseessä siis on kemiallinen reaktio aivoissa, ei mikään itseään toteuttava kierre. Ihmeellistä, että löytyy niinkin tyhmiä ihmisiä, jotka kehtaavat vielä puolustella puoskarien menetelmiä, joihin kuuluu mm. lääkkeiden todellisten haittojen salaaminen potilailtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on nyt menossa SSRI-lääkkeen alasajo. Tällä hetkellä annos on neljännes maksimiannoksestani. Ensimmäiset vähennykset aiheuttivat voimakasta pahoinvointia ja kiertohuimausta. Mieliala on ok, edellinen lopetusyritys päättyi, kun vain itkin. Nyt on levottomuutta ja hetkittäisiä paniikkituntemuksia tyyliin "maailmanloppu tulee just ja olen ihan yksin". Vähän pelottaa, kun noin viikon päästä lopetan lääkkeen kokonaan.
Nopea lopetus sullakin. Etkö voisi lopettaa hitaammin? Itse pidin pienennetyn annoksen aina vähintään kaksi viikkoa ennen seuraavaa pienennystä. Lääkärin ohjeen mukaan loppuannokset olivat vain noin neljäsosa pilleristä ja lopussa otin lääkkeen murusen vain joka toinen päivä.
Ihan omasta monen vuoden kokemuksesta voin sanoa, että lääkäreiltä/psykiatreilta puuttuu taitoa hoitaa mielenterveysongelmia, aina turvaudutaan ihmepillereihin. Jos ei nyt mistään skitsofreniasta ole kyse, että on mahdollista elää ilman lääkkeitä, niin elä. Masennuksesta ym. parantumiseen tarvitaan tukea, terveelliset elämäntavat (itselle mukava liikunta on parasta hoitoa), ja tärkeintä on löytää tahto oikeasti elää ja tahdonvoimaa päästä eteenpäin. Koko prosessin aikana on tärkeintä ajatella, mikä itsestä tuntuu hyvälle. Takapakkia tulee aina, mutta niistäkin hetkistä on helpompi päästä yli kun oppii, mikä itselle toimii niissä tilanteissa. Terapia ym. on kanssa tärkeä siinä mielessä että pääsee purkamaan ajatuksia pois mielestä. En koskaan suostunut syömään yhtäkään masennuslääkettä, vaikka jopa ostin niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta tosiaan todella hitaasti. Mä oon syönyt useampaan otteeseen SSRI-lääkettä, ja nuorempana en muista saaneeni mitään oireita lopettamisesta. Vanhempana sain kovaa huimausta ja ahdistusta. Kun seuraavan kerran kerran lopetin lääkkeitä, osaisimme lääkärin kanssa varautua, että mun keho reagoi lopettamiseen aika voimakkasti, vaikka annos oli pieni. Tein alasajon tosi hitaasti viikkojen kuluessa, eikä noita lopettamisoireita sitten tullut.
Osa täällä on lopettanut lääkkeet kuin seinään, miksi näin? Siitä saa varmasti itsensä todella huonoon jamaan varsinkin, jos annos on ollut yhtään isompi.
Haluan myös puolustaa SSRI-lääkettä. Monet tuomitsevat lääkkeet, mutta oma kokemus on se, että ne todella ovat pitäneet minut järjissäni ja koen ehdottomasti, että lääkkeiden avulla saan masennus- / ahdistusjakson aikana tasapainotettua itseni niin, että säilytän toimintakykyni ja pystyn ehkä analysoimaan tilannetta paremmin terapiassa. Koen myös, että lääke palauttaa huonon jakson aikana minut itseni. Myös läheiseni näkevät selvän muutoksen, ja aiemmin lääkevastainen mieheni on pariin otteeseen itse ehdottanut lääkkeen uudelleenaloittamista.
Mielestäni lääkettä demonisoidaan niin pahasti, että monet oikeasti sitä tarvitsevat eivät uskalla aloittaa sitä, vaikka esim. keskivaikeasta ja varsinkin vaikeasta masennuksesta on todella vaikea kaivaa itsensä ylös ilman apukeinoja. Ja vaikeassa tilanteessa terapia ei välttämättä pelkästään auta, eikä huonossa kunnossa oleva välttämättä edes pysty terapiaan. Kaikista paras apua minulle usean masennusjakson läpikäyneenä on ollut lääkkeen ja terapian yhdistelmä, ja tätä tapaa usein suositellaankin.
Myös terveyskeskuslääkäreitä kokeilleena olen sitä mieltä, että he eivät ole mielenterveyden asiantuntijoita eivätkä he mielestäni saisi psyykenlääkkeitä määrätä. Paras apu on tullut ehdottomasti psykiatrilta sekä terapeutilta, nuorempana terapeuttini oli psykiatri. Heillä on tieto ja taito arvioida parhaat mahdolliset haitat ja hyödyt lääkkeistä sekä sopivasta terapiasta juuri tietyn potilaan kohdalla. Terveyskeskuslääkäri ei edes tarjonnut terapiaa, ja itse asiassa hän tyrmäsi ajatuksen täysin, mutta onneksi kokemuksesta tiesin sitä tarvitsevani lääkkeiden lisäksi, ja loppujen lopuksi hakeuduinkin yksityiselle terapiaan. Pienen ajan kuluttua sain Kela-korvauksen, joka muuten on nykyään parempi! Mutta siis, lopetus pitäisi tehdä hitaasti ja lääkkeitä on turha pelkästään demonisoida (mikään lääke ei sovi kaikille).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista.
Unohdin mainita siis että olen lopettamista tehnyt kesäkuusta asti kapselia tyhjentämällä rae kerrallaan vkon-2 välein.
Nyt on vakaasti sellainen olo että mähän nujerran tän vaiheen elämästä ku on pahempaakin joutunu kestämään!
30:lle vastaukseksi - lopetan koska tajusin viimein missä sumussa oon vuosikaudet eläny lääke-alkoholi- yhdistelmän kanssa. Alko-ongelma siis ekana hoidettu alta pois. Tai hallinnassa,parempi ilmaus.
Ap.
Itse myös juuri lopettanut lähes 13:n vuoden käytön jälkeen. Kyllästyin vaan olemaan kapselien orja, siihen huimaukseen mikä tuli aina 2:n pvän ilman olon jälkeen, halusin kokeilla mitä tapahtuu. Lääkäriä tai vastaavia en ole nähnyt lähemmäs kahteen vuoteen, itse olen junaillut annostusteni vähentämisen tässä vähitellen sinä aikana. Viikonverran, ehkä enemmänkin, tossa oli huimausta. Mitään itsetuhoisuutta ei luojan kiitos ole vielä näkynyt, tosin sitä mulla ei ole koskaan ennenkään pahemmin ollut. Ärtyneempi ehkä olen ollut kuin ennen...tosin mulla vaikuttaa aina kesän loppu myös aika musertavasti masennukseen, että hyvin suunniteltu lopetusaika :) Eihän se ollut edes suunniteltu, kyllästyminen vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä lopetin usean kuukauden sisään.
Mulla oli sellaiset kapselit, joissa oli pieniä rakeita sisällä. Joka viikko jätin pari raetta pois. (Näin ei kuulemma saisi tehdä, koska lääkeaine ei ole tasaisesti sitoutunut kaikkiin osiin tms.)
Lopulta söin vain sen yhden rakeen, joten lopettaminen ei tuntunut missään, kun en syönyt ollenkaan.
Tämä on yleinen tapa lopettaa esim. Venlafaxin.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista.
Unohdin mainita siis että olen lopettamista tehnyt kesäkuusta asti kapselia tyhjentämällä rae kerrallaan vkon-2 välein.
Nyt on vakaasti sellainen olo että mähän nujerran tän vaiheen elämästä ku on pahempaakin joutunu kestämään!
30:lle vastaukseksi - lopetan koska tajusin viimein missä sumussa oon vuosikaudet eläny lääke-alkoholi- yhdistelmän kanssa. Alko-ongelma siis ekana hoidettu alta pois. Tai hallinnassa,parempi ilmaus.
Ap.
Jos oireiden kestäminen on vaikeaa, nosta annosta edelliselle tasolle ja vähennä lääkettä uudestaan vasta sen jälkeen kun oireet ovat loppuneet kokonaan. Odota jokaisen vähennyksen jälkeen että olosi on normaali ennenkuin siirryt pienempään annokseen. Lopettaminen saattaa tällä tavoin kestää pidempään mutta elämänlaatu säilyy parempana. Jos oireet saavat sinut kovin masentuneeksi, saatat pian haluta takaisin lääkitykselle olosi helpottamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riikka32 kirjoitti:
Osa täällä on lopettanut lääkkeet kuin seinään, miksi näin? Siitä saa varmasti itsensä todella huonoon jamaan varsinkin, jos annos on ollut yhtään isompi.
Kaveri oli koettanut monta kertaa lopettaa vähitellen lääkärin ohjeen mukaan, mutta huono olo, "sähköiskut" ja ahdistus olivat vaivanneet annoksen pienetessä koko ajan. Lisäksi muistaakseni ahdistus ja muut vieroitusoireet oli haluttu tulkita masennusoireiden paluuksi ja lääkäri oli sitä mieltä, että kaverin kannattaisi syödä lääkettä loppuelämänsä ajan. Varmaan osa kaverin halusta lopettaa seinään tuli siitä, että luki netistä muiden kokemuksia ja hän tuli päätelmään, että suuri osa hänen pahasta olostaan johtuu nimenomaan lääkkeestä ja hänelle tuli hätä päästä siitä eroon. Onneksi pääsi.
Ehkä lääkärit eivät halua korostaa niitä, koska eivät halua siitä itseään toteuttavaa ennustusta. "Kuule, nämä sitten saavat sinut haluamaan itsemurhaa, ota vain, ota ota." Juu, tosi hyvä idea.
Ihminen saa itsensä ajatustasolla vaikka minkälaiselle mutkalle. Jopa voi tappaa itsensä, niin kuin kävi sille miehelle, joka luuli syöneensä unilääkkeitä, mutta ne olivatkin kalsiumtabletteja. Keho meinas lopettaa toimintansa, kunnes miehelle itselleen selvisi, ettei syönytkään unilääkkeitä. Tokeni samantien, vaikka lääkärit eivät osanneet auttaa kuolevaa.
Ihminen saa itse itsensä myös oireilemaan. Kun vähän googlettaa sairauksia, niin tuntuu että puolet löytyy itseltä.
Masennuslääkkeiden haittavaikutukset löytyy sieltä paketin sisällyspaperista. Mutta ei se tarkoita, että ne oireet just omalle kohdalle osuu, jos on yksi ihminen tuhannesta tai kymmenestä tuhannesta.
Tarpeeksi kun fiksautuu johonkin asiaan, niin tuntuu että on ylimääräisiä oireita.
Kannattaa myös lukea ne muiden lääkkeiden mahdolliset oireet, jossain buranassakin on vaikka mitä, mutta ihmiset ei tiedä, kun eivät lue. Jos sieltäkin ottaisi sitten itselleen kaikki mahdolliset haittavaikutukset, ei pystyisi mitään lääkkeitä syömään.