Ärsyttävää, miten moni kolmikymppinenkin mies elää vain pitkitettyä nuoruutta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, nää nykyiset kolmekymppiset on kasvatettu niin että heistä ei tule ikinä aikuisia, tai osa heistä, varmaan nämä ketä on eniten juuri "kasvatettu" ylhäältä päin. Heidät on kasvatettu lapsuutta varten, olemaan lapsia, käskytettäviä, passattavia, niin että heillä on oikeus kaikkeen mitä vanhempi vaan sallii, mutta ei vastuita tai velvollisuuksia. He eivät pääse harjoittelemaan minkäänlaista vastuullista päätöksen tekoa. Pitäähän sen lapsen saada nauttia lapsuudesta jne... no niin.. he nauttivatkin, vuosikymmeniä!! Teininä eivät edes piittaa enää siitä mitä vanhempi sallisi, mutta kyky asettua pitämään huolta velvollisuuksista tai vastuista ei missään vaiheessa enää ehdi kasvaa.

Harva nykyäänkään kasvattaa niin että lapsen kehittymisen myötä kasvavat oikeudet ja velvollisuudet samaa tahtia, ja lapsi ottaa myös hiljalleen isomman osan vastuusta. Toki vanhemmat aina viime kädessä vastaa kaikesta kunnes ikärajat menee rikki mutta varsin pieni terve lapsi osaa jo pitää huolta monesta asiasta kunhan vanhemmat eivät sotke sekoittamaan joka asiaan. Esim siitä että syö sopivasti, pukee riittävästi eikä liikaa, nukkuu riittävästi. Jos on opetellut sitä alusta asti. Tietysti lapsi ei osaa celsiusasteita tulkita, vaan säätilan arvio voi onnistua vasta ulkona. Ja nukkuminen on toisille hankalampaa kuin toisille, tietyllä luonteella nukkumiseen voi tarvita reilusti enemmän tukea. Mutta kukaan lapsi EI tarvitse: ruoan tuputusta tai kehuja siitä kuinka söi kaiken?

Eli nykyiset nuoret aikuiset pääsevät nauttimaan elämästä vuosikymmeniä eivätkä halua ottaa kontolleen täysin ylimääräisiä vastuita ja velvoitteita. Missä se ongelma siis on?

Siinä että he usein esittävät muuta. Sanovat että sitten ajallaan. Nainen odottaa. Vuosia. Turhaan. Muutenkin ihmissuhteissa käyttäytyvät tiukoissa paikoissa kuin lapset. Osa tekee jopa lapsia naisen kanssa ennenkuin "paljastavat" itsensä. Siis sen että eivät ole kasvaneet aikuisiksi koskaan.

Toivoisi myös että nämä henkilöt menevät sellaisiin vanhainkoteihin missä on filippiiniläinen tai afrikkalainen (ummikko)henkilökunta, sillä syntyvyysluvut ovat tällä hetkellä sellaiset että suomalaista työvoimaa ei vaan tule riittämään kaikkialle hoitoalojen työpaikoille.

Eli jos ette sotke muita lapsellisuuksiinne ja pidätte vielä 8-kymppisinä huolta omista asioistanne niin ok.

Sinusta naiset ovat siis kuin avuttomia lapsia, jotka eivät itse osaa lähteä suhteesta, josta he eivät saa haluamaansa. Hienoa sisäistynyttä misogyniaa.

Ei vaan, kaikki ihmiset ei lähtökohtaisesti oleta että heille valehdellaan tai ajattele että harhaan johtamalla saisi laadukkaimman parisuhteen. Kun näissä tilanteissa se aika ei tule koskaan tämän kumppanin kanssa, vaan lähinnä mahdollisesti 20 vuotta myöhemmin jonkun nuoremman kanssa. Ja alkuperäisen kumppanin hedelmällisimmät ja jaksavimmat vuodet ovat kuluneet tämän lapsukaisen voimaantumista odotellessa.

Ei naisen pidä olla noin lapanen. Jos haluaa lapsia, voi hyvin puolison kanssa sopia, mihin asti nainen odottaa ts mikä on tässä asiassa deadline. Esimerkiksi, että lapsia aletaan hankkia vuoden päästä. Jos mies vuoden päästä sanoo, että ei sittenkään, sitten voidaan pistää lusikat jakoon ja etsiä sellainen mies, jolle lasten hankkiminen sopii. On täysin omaa typeryyttä, jos jättää itselleen tärkeät asiat ajelehtimaan ja odottaa, että ne asiat ehkä sitten joskus tapahtuvat. 

Totta. Juuri näin. Siis nainen ei saa olla lapanen ja olettaa että mies ei olisi lapanen. Miehellä on täysi oikeus olla se lapanen. Yksinoikeus. Tässä oli kyse siitä että mies ei sano rehellisesti sitä että hän _ei _ halua lapsia ja esittää jotain muuta kuin on, hyvin lapasmaisesti. Esittää aikuista vaikka onkin lapsi. MOT

Kukas se päättää viimekädessä sen lapsen tekemisestä? Mieskö?

No enpä ole kyllä huomannut että toi olisi mitenkään sukupuolesta kiinni.

Toiset ihmiset elää noin ja toiset vakiintuu. Usein kun jälleen kerran seinät kaatuu päälle mietin että olisinpa itsekin valinnut vaan tuon helpon, hauskan ja vastuuttoman ihmisen elämän.

Eipä tosin ollutkaan alunperinkään minun tahtoni perheen perustaminen, vaan silti siis todellakin aivan kaikki on kuitenkin minun vastuullani. Tietysti niin! Mutta kysyn että mitä ihmeen hienoa ja ihannoitavaa tälläisessä elämässä nyt sitten on?

Vierailija kirjoitti:

Kukas se päättää viimekädessä sen lapsen tekemisestä? Mieskö?

Kyllä kuule puolison pystyy painostamaan lapsen tekoon. Ja sen osaa niin naiset kuin miehetkin.

Vierailija kirjoitti:

No enpä ole kyllä huomannut että toi olisi mitenkään sukupuolesta kiinni.

Toiset ihmiset elää noin ja toiset vakiintuu. Usein kun jälleen kerran seinät kaatuu päälle mietin että olisinpa itsekin valinnut vaan tuon helpon, hauskan ja vastuuttoman ihmisen elämän.

Eipä tosin ollutkaan alunperinkään minun tahtoni perheen perustaminen, vaan silti siis todellakin aivan kaikki on kuitenkin minun vastuullani. Tietysti niin! Mutta kysyn että mitä ihmeen hienoa ja ihannoitavaa tälläisessä elämässä nyt sitten on?

Huijattiinko sinut isäksi/ äidiksi?

Olen päälle kolmikymppinen ja ilmeisesti elän vastuutonta pitkitettyä nuoruutta. Opiskellen yliopistossa ja teen välillä töitä. Matkustelen, chillaan kotona, lenkitän koiraa, käyn keikoilla ja teen mitä haluan. En koe mitään tarvetta lasten hankkimiseen ja omakotitalon rakennuttamiseen, en usko edes avioituvani tulevaisuudessa. Olen tyytyväinen näin!

Syntyvyyden lasku alkaa aiheuttaa todellisia ongelmia vasta siinä vaiheessa kun itse olen jo kuollut ja kuopattu, joten ei koske minua. Sittenhän sillä olisi minullekin väliä jos olisi lapsia, mutta kun ei ole hehehe.

Pitäisi kai ymmärtää paremmin naisia, että saisi edes jallitettua parisuhteeseen sellaisen ihmisen josta on itse kiinnostunut, ja se taas on hyvin vaikeaa. Toinen vaihtoehto olisi laskea rima niin alas että kuka tahansa kelpaa, mutta mitä helvetin järkeä siinä taas olisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No enpä ole kyllä huomannut että toi olisi mitenkään sukupuolesta kiinni.

Toiset ihmiset elää noin ja toiset vakiintuu. Usein kun jälleen kerran seinät kaatuu päälle mietin että olisinpa itsekin valinnut vaan tuon helpon, hauskan ja vastuuttoman ihmisen elämän.

Eipä tosin ollutkaan alunperinkään minun tahtoni perheen perustaminen, vaan silti siis todellakin aivan kaikki on kuitenkin minun vastuullani. Tietysti niin! Mutta kysyn että mitä ihmeen hienoa ja ihannoitavaa tälläisessä elämässä nyt sitten on?

Huijattiinko sinut isäksi/ äidiksi?

Sanoinko huijauksesta jotakin?

Jos toinen ehdottomasti ei halua perhettä ja toinen ehdottomasti haluaa, niin miksi silloin jatkaa suhdetta ja pakottaa ja manipuloida toista vuodesta toiseen?

Ei kannata vaan sanoo että joo se on ihan okei ettet halua lapsia, jos ei se kerran ole okei!

Miksi kenenkään olisi jokin pakko?????

titteleiden palvontaa? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onha noita ikuisen nuoruuden eläjiä tullut miehen kaveripiirissä katseltua. Nyt kun alkaa 50 vuotta lähestyä, ovat muuttuneet todella rasittaviksi. Hiukankin saavat viinaa, niin alkaa se jatkuva ruikutus siitä miten tyhjää elämä on. Ei ole vaimoa, ei lapsia, kukaan ei odota siellä keskustakaksiossa illalla kotiin. Jatkuva ruinaaminen baariin joka viikonloppu, eikä millään ymmärretä, että perheellisellä (siis omalla miehelläni) on viikonlopuissa muutakin kuin kalja ja krapula. Ja ovat siis ihan korkeasti koulutettuja ihmisiä, joilla ei vain nuorempana kuulemma ollut kiinnostusta hankkia palloa jalkaan. 

Olen itse nelivitonen sinkkumies, ja myönnän että olen joskus saattanut kaverien vaimoille puhua tähän tapaan. Teen sen siksi, että nämä ruuhkavuosiaan elävät perheenäidit vaikuttavat usein olevan todella katkeria ja epävarmoja valinnoistaan. Lisäksi en oikein keksi muuta puhuttavaa heidän kanssaan, sillä elämänpiirimme ovat niin erilaisia. Olen itse aivan tyytyväinen elämääni, mutta jos voin pienellä filmaamisella pönkittää näiden naisten itsevarmuutta, miksi en tekisi sitä?

Luulisin että monesti näillä lapsiperheiden vanhemmilla on kyse tästä: 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ainakin oma elämäni alkoi tuntua aika merkityksettömältä jo pitkälti ennen kolmeakymppiä kun oli maailma kierretty, hauskaa pidetty ja hyvä mieskin oli löytynyt aikaa sitten.

Eli puuttuu sitä henkistä pääomaa, joten merkitystä elämälleen on etsittävä vaikka sitten lapsista. Lienee sanomattakin selvää, etten näiden äiti-ihmisten kanssa voi puhua asioista, jotka minua todella kiinnostavat, esim. uusista kotimaisista romaaneista, taidemusiikin virtauksista tai kosmologiasta. Itse olin myös kiertänyt maailman alle kolmikymppisenä, ja edelleen mielelläni reissaan, sillä aina löytyy uutta ihmeteltävää tutuissakin kohteissa. Itselleni on jäänyt vaikutelma, että perhekeskeisimmät naiset ovat yleensä niitä vähemmän älykkäitä. Voin olla väärässäkin, otantani on aika pieni.

Nyt nauran täällä kippurassa :). Ai, sa filmaat elämäsi tyhjyyttä, jotta naisen itsetunto paranisi... En kyllä ymmärrä miksi ne mun miehen kaverit kokisivat tarvetta tehdä noin. Tässä on yli kymmenen vuotta yhdessä kuljettu ja lapsi (yksi) on ollut mukana vasta pari vuotta. Hyvin on ennen puheenaiheita löytynyt, mutta ilmeisesti se lapsen saaminen on yhtäkkiä tehnyt musta idiootin. (Ja myös nollannut ne taskussa olevat kahdet maisterin paperit ja luonnontieteistä kirjoitetun väikkärinkin). Toki vauvavuosi meni vähän huurussa, kun lapsi nukkui huonosti, mutta silloin en kyllä missään bileissä edes käynyt. Ettei tuo nyt vain olisi suojamekanismi, jolla yrität vakuuttaa, että olet tehnyt oikein, kun en et ole lapsia hankkinut (ja elämääsi tuollaista yksinkertaista naista ottanut :). Ps. Mun lähipiirissä kaikki äidit on tohtoreita. Vedänkö tästä nyt sen johtopäätöksen, että vain korkeastikoulutetut lisääntyy... En, koska osaan katsoa sen oman lähipiirini ulkopuolellekin.

Minulle viestisi osoitti lähinnä sitä, että itse olet vähän typerys kun itse ylennät itsesi ja "kaverisi"/lähipiirisi korostamalla kaksia maisterin papereitasi, väitöskirjojasi ja kavereidenkin korkeakoulu taustaa ylitse näiden "luuserimiesten". Tämä ylimielinen suhtautuminen kieli lähinnä omasta epävarmuudestasi (oletko sittenkään tehnyt "oikean" valinnan?) - koitat peitellä tätä vetoamalla mm. "Auktoriteettin" eli tässä tapauksessa korkeakoulutukseen joka ilmeisesti takaa paikan auringosta.

Titteleiden kautta eläminen on vain hölmöjen hommaa. Olen itse myös tty:n käynyt ja hyvä tutkinto löytyy taskusta, mutta en ikinä ala brassailemaan tällä seikalla etenkään tuntemattomille ja uusille tuttavuuksille - idiootin pyrkyrin kuvan antaisin vain siten itsestäni.

Itse suosin tyyliä, jossa kohdataan ihmiset ihmisinä ilman tyhjäpäistä tutkintojen mittailua ja "omantasoisten" kanssa rinkirukkaamista.

Ja ne sun jorinat taidemusiikista ja kosmologiasta ei suinkaan olleet brassailua sillä miten mahdottoman sivistynyt sä olet ja joudut alentumaan valehteluun, jotta voisit edes jotain puhua meidän yksinkertaisten ja henkisesti tyhjien äitien kanssa :D. Ps. Mä en koskaan ota koulutusta puheeksi tuntemattomien kanssa, koska tiedän kokemuksesta, että vastapuoli jäätyy, jos koulutusero on suuri. Tuttavapiirit vaan yleensä muodostuu sen oman elämän ympärille, joten väikkäriä tehdessä viettää aikaa muiden samanlaisten kanssa ja siitä niitä ystävyyksiä sitten muodostuu... Jännä miten sä et tunne niiltä tty vuosiltasi yhtään fiksua äitiä?

Maailmanlopun meininki, kun lapsia ei enää haluta "tehdä". On unohtunut, että luonnollisimpia ja isänmaallisimpia tekoja on lisääntyä (jos pystyy). Tämän takia valitsin mieheni ihan toisenlaisesta kulttuurista, missä itsekästä lapamatoutta ei pidetä hyveenä.

Palannut kirjoitti:

Maailmanlopun meininki, kun lapsia ei enää haluta "tehdä". On unohtunut, että luonnollisimpia ja isänmaallisimpia tekoja on lisääntyä (jos pystyy). Tämän takia valitsin mieheni ihan toisenlaisesta kulttuurista, missä itsekästä lapamatoutta ei pidetä hyveenä.

Ei ole unohtunut, asia ei vaan ehdi vaikuttaa minun elämääni mitenkään enkä ole enää suomalaisten sukupuuttoon kuolemista näkemässä, joten sillä ei ole minulle merkitystä. Ja yksin on toisaalta aika vaikea lisääntyä.

En ole koskaan ajatellut että pitäisi siittää lapsi valtiota varten. Mitä vanhemmaksi olen tullut sitä enemmän on alkanut inhottaa jokaiselle yhteiskunnan alueelle ulottuva pöhöttynyt valtio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No enpä ole kyllä huomannut että toi olisi mitenkään sukupuolesta kiinni.

Toiset ihmiset elää noin ja toiset vakiintuu. Usein kun jälleen kerran seinät kaatuu päälle mietin että olisinpa itsekin valinnut vaan tuon helpon, hauskan ja vastuuttoman ihmisen elämän.

Eipä tosin ollutkaan alunperinkään minun tahtoni perheen perustaminen, vaan silti siis todellakin aivan kaikki on kuitenkin minun vastuullani. Tietysti niin! Mutta kysyn että mitä ihmeen hienoa ja ihannoitavaa tälläisessä elämässä nyt sitten on?

Huijattiinko sinut isäksi/ äidiksi?

Sanoinko huijauksesta jotakin?

Jos toinen ehdottomasti ei halua perhettä ja toinen ehdottomasti haluaa, niin miksi silloin jatkaa suhdetta ja pakottaa ja manipuloida toista vuodesta toiseen?

Ei kannata vaan sanoo että joo se on ihan okei ettet halua lapsia, jos ei se kerran ole okei!

Miksi kenenkään olisi jokin pakko?????

Sen verran sekava oli aikaisempi kirjoituksesi että ymmärsin siitä että olet perustanut perheen vastoin tahtoasi, toisen mieliksi.

Ellei näin ollut, niin sori väärinymmärrys.

Jos ymmärsin oikein niin olet lapanen.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ajatellut että pitäisi siittää lapsi valtiota varten. Mitä vanhemmaksi olen tullut sitä enemmän on alkanut inhottaa jokaiselle yhteiskunnan alueelle ulottuva pöhöttynyt valtio.

Vaan ilman sitä ja tulevia sukupolvia ( ihan sama mistä maasta alunperin) et sinäkään pärjää.

Minusta kolmekymppinen mies _on_ nuori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ajatellut että pitäisi siittää lapsi valtiota varten. Mitä vanhemmaksi olen tullut sitä enemmän on alkanut inhottaa jokaiselle yhteiskunnan alueelle ulottuva pöhöttynyt valtio.

Vaan ilman sitä ja tulevia sukupolvia ( ihan sama mistä maasta alunperin) et sinäkään pärjää.

Suomen väkiluku tulee syöksymään rajusti sillä lama ja uusliberalistinen politiikka on jättänyt lisääntymis ikäiset köyhyyteen. Se on enää turha rypistellä kun on housussa. Kuka hullu uhrautuu tekemään lapsia jotta saa elää entistä köyhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ajatellut että pitäisi siittää lapsi valtiota varten. Mitä vanhemmaksi olen tullut sitä enemmän on alkanut inhottaa jokaiselle yhteiskunnan alueelle ulottuva pöhöttynyt valtio.

Vaan ilman sitä ja tulevia sukupolvia ( ihan sama mistä maasta alunperin) et sinäkään pärjää.

Suomen väkiluku tulee syöksymään rajusti sillä lama ja uusliberalistinen politiikka on jättänyt lisääntymis ikäiset köyhyyteen. Se on enää turha rypistellä kun on housussa. Kuka hullu uhrautuu tekemään lapsia jotta saa elää entistä köyhemmin.

Jo tällä hetkellä suomessa syntyvistä lapsista puolet on muuta etnistä alkuperää kuin kantaa. Tästä alhaisesta syntyvyystä. Tilanne on kehittymässä siihen suuntaan että valkoinen lapsi on todellinen harvinaisuus!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ajatellut että pitäisi siittää lapsi valtiota varten. Mitä vanhemmaksi olen tullut sitä enemmän on alkanut inhottaa jokaiselle yhteiskunnan alueelle ulottuva pöhöttynyt valtio.

Vaan ilman sitä ja tulevia sukupolvia ( ihan sama mistä maasta alunperin) et sinäkään pärjää.

Suomen väkiluku tulee syöksymään rajusti sillä lama ja uusliberalistinen politiikka on jättänyt lisääntymis ikäiset köyhyyteen. Se on enää turha rypistellä kun on housussa. Kuka hullu uhrautuu tekemään lapsia jotta saa elää entistä köyhemmin.

Jo tällä hetkellä suomessa syntyvistä lapsista puolet on muuta etnistä alkuperää kuin kantaa. Tästä alhaisesta syntyvyystä. Tilanne on kehittymässä siihen suuntaan että valkoinen lapsi on todellinen harvinaisuus!

Miettikää nämä luvut suhteessa väestönosuuksiin

Ei tässä nyt ole aikaa joutavuuksiin, kun joutuu töissäkin käymään, pitää treenata ja puuhastella omia projekteja että joskus vähän rikastuukin ja voi lopettaa ansiotyöt alle 40v.