Ärsyttävää, miten moni kolmikymppinenkin mies elää vain pitkitettyä nuoruutta

Vierailija kirjoitti:

Joo, nää nykyiset kolmekymppiset on kasvatettu niin että heistä ei tule ikinä aikuisia, tai osa heistä, varmaan nämä ketä on eniten juuri "kasvatettu" ylhäältä päin. Heidät on kasvatettu lapsuutta varten, olemaan lapsia, käskytettäviä, passattavia, niin että heillä on oikeus kaikkeen mitä vanhempi vaan sallii, mutta ei vastuita tai velvollisuuksia. He eivät pääse harjoittelemaan minkäänlaista vastuullista päätöksen tekoa. Pitäähän sen lapsen saada nauttia lapsuudesta jne... no niin.. he nauttivatkin, vuosikymmeniä!! Teininä eivät edes piittaa enää siitä mitä vanhempi sallisi, mutta kyky asettua pitämään huolta velvollisuuksista tai vastuista ei missään vaiheessa enää ehdi kasvaa.

Harva nykyäänkään kasvattaa niin että lapsen kehittymisen myötä kasvavat oikeudet ja velvollisuudet samaa tahtia, ja lapsi ottaa myös hiljalleen isomman osan vastuusta. Toki vanhemmat aina viime kädessä vastaa kaikesta kunnes ikärajat menee rikki mutta varsin pieni terve lapsi osaa jo pitää huolta monesta asiasta kunhan vanhemmat eivät sotke sekoittamaan joka asiaan. Esim siitä että syö sopivasti, pukee riittävästi eikä liikaa, nukkuu riittävästi. Jos on opetellut sitä alusta asti. Tietysti lapsi ei osaa celsiusasteita tulkita, vaan säätilan arvio voi onnistua vasta ulkona. Ja nukkuminen on toisille hankalampaa kuin toisille, tietyllä luonteella nukkumiseen voi tarvita reilusti enemmän tukea. Mutta kukaan lapsi EI tarvitse: ruoan tuputusta tai kehuja siitä kuinka söi kaiken?

Eli nykyiset nuoret aikuiset pääsevät nauttimaan elämästä vuosikymmeniä eivätkä halua ottaa kontolleen täysin ylimääräisiä vastuita ja velvoitteita. Missä se ongelma siis on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä epäreilua, ettei miesten tarvitse vahtia biologista kelloa samalla lailla kuin naisten. Asiallehan ei voi mitään, mutta miesten pitäisi edes muistaa tuo asia pariutuessaan.

No jos nainen haluaa tehdä lapsia viimeistään kolmikymppisenä ja mies nelikymppisenä niin eikö naisen kannattaisi n. 27-vuotiaana alkaa katselemaan n. 37-vuotiaita miehiä? Niin ei menisi se koko aika vaan odottelussa?

Miehet rupsahtavat niin nuorina,

että ovat jo rumia 4-kymppisinä.

Kuka sellaista katsoo?

Itse hankin yhden lapsen 4-kymppisenä, sen isäksi valitsen jonkun 2-kymppisen, pitkän ja kauniin miehen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä epäreilua, ettei miesten tarvitse vahtia biologista kelloa samalla lailla kuin naisten. Asiallehan ei voi mitään, mutta miesten pitäisi edes muistaa tuo asia pariutuessaan.

No jos nainen haluaa tehdä lapsia viimeistään kolmikymppisenä ja mies nelikymppisenä niin eikö naisen kannattaisi n. 27-vuotiaana alkaa katselemaan n. 37-vuotiaita miehiä? Niin ei menisi se koko aika vaan odottelussa?

Miehet rupsahtavat niin nuorina,

että ovat jo rumia 4-kymppisinä.

Kuka sellaista katsoo?

Itse hankin yhden lapsen 4-kymppisenä, sen isäksi valitsen jonkun 2-kymppisen, pitkän ja kauniin miehen.

Raskaudut petoksella vai tosiaanko luulet 2-kymppisen haluavan isäksi kuihtuneen kurpan kanssa?

Öh...Se on vaan hyvä, ettei nämä keskenkasvuiset penskat hanki lapsia! Itse tiedän tämmöisiä tapauksia, ja heti ovat eroamassa lapsensa äidistä, kun tulee vähän vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Öh...Se on vaan hyvä, ettei nämä keskenkasvuiset penskat hanki lapsia! Itse tiedän tämmöisiä tapauksia, ja heti ovat eroamassa lapsensa äidistä, kun tulee vähän vaikeaa.

Ketkä niitä eroja enemmän ottivatkaan, miehet vai naiset?

On varmaankin niin, että osa miehistä on seurannut joidenkin perheen perustaneiden elämää sivusta, ja tullut johtopäätökseen, että on helpompaa elää ilman perhettä ja vakituista kumppania. Miehillä ei vaan samalla tavalla ala biologinen kello tikittämään, että lapsia on pakko tehdä. Suurin ajava voima pitkään parisuhteeseen taitaa kuitenkin olla säännöllinen seksi. Toki poikkeuksia on.

Monet omassa tuttavapiirissä perheen perustaneista miehistä on kuitenkin perustaneet perheen aika nuorella iällä, eli alle 35 vuotiaina. Jos ei ole perustaneet, niin sitten tuskin enää perustavat lainkaan.

Arvottomuus tietenkin on nykyajan ongelma. Monella kaverilla, jotka sinkkumiehiä ei ole moraalisia ongelmia sen suhteen, jos käy maksulisissa tai Thaimaan reissulla vehtaamassa paikallisten kanssa, 

Zener78 kirjoitti:

On varmaankin niin, että osa miehistä on seurannut joidenkin perheen perustaneiden elämää sivusta, ja tullut johtopäätökseen, että on helpompaa elää ilman perhettä ja vakituista kumppania. Miehillä ei vaan samalla tavalla ala biologinen kello tikittämään, että lapsia on pakko tehdä. Suurin ajava voima pitkään parisuhteeseen taitaa kuitenkin olla säännöllinen seksi. Toki poikkeuksia on.

Monet omassa tuttavapiirissä perheen perustaneista miehistä on kuitenkin perustaneet perheen aika nuorella iällä, eli alle 35 vuotiaina. Jos ei ole perustaneet, niin sitten tuskin enää perustavat lainkaan.

Arvottomuus tietenkin on nykyajan ongelma. Monella kaverilla, jotka sinkkumiehiä ei ole moraalisia ongelmia sen suhteen, jos käy maksulisissa tai Thaimaan reissulla vehtaamassa paikallisten kanssa, 

Miksi sotket tässä parisuhteen ja lasten hankkimisen keskenään? Ensin mainittuhan tutkitusti lisää onnellisuutta ja jälkimmäinen vähentää sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, nää nykyiset kolmekymppiset on kasvatettu niin että heistä ei tule ikinä aikuisia, tai osa heistä, varmaan nämä ketä on eniten juuri "kasvatettu" ylhäältä päin. Heidät on kasvatettu lapsuutta varten, olemaan lapsia, käskytettäviä, passattavia, niin että heillä on oikeus kaikkeen mitä vanhempi vaan sallii, mutta ei vastuita tai velvollisuuksia. He eivät pääse harjoittelemaan minkäänlaista vastuullista päätöksen tekoa. Pitäähän sen lapsen saada nauttia lapsuudesta jne... no niin.. he nauttivatkin, vuosikymmeniä!! Teininä eivät edes piittaa enää siitä mitä vanhempi sallisi, mutta kyky asettua pitämään huolta velvollisuuksista tai vastuista ei missään vaiheessa enää ehdi kasvaa.

Harva nykyäänkään kasvattaa niin että lapsen kehittymisen myötä kasvavat oikeudet ja velvollisuudet samaa tahtia, ja lapsi ottaa myös hiljalleen isomman osan vastuusta. Toki vanhemmat aina viime kädessä vastaa kaikesta kunnes ikärajat menee rikki mutta varsin pieni terve lapsi osaa jo pitää huolta monesta asiasta kunhan vanhemmat eivät sotke sekoittamaan joka asiaan. Esim siitä että syö sopivasti, pukee riittävästi eikä liikaa, nukkuu riittävästi. Jos on opetellut sitä alusta asti. Tietysti lapsi ei osaa celsiusasteita tulkita, vaan säätilan arvio voi onnistua vasta ulkona. Ja nukkuminen on toisille hankalampaa kuin toisille, tietyllä luonteella nukkumiseen voi tarvita reilusti enemmän tukea. Mutta kukaan lapsi EI tarvitse: ruoan tuputusta tai kehuja siitä kuinka söi kaiken?

Eli nykyiset nuoret aikuiset pääsevät nauttimaan elämästä vuosikymmeniä eivätkä halua ottaa kontolleen täysin ylimääräisiä vastuita ja velvoitteita. Missä se ongelma siis on?

Siinä että he usein esittävät muuta. Sanovat että sitten ajallaan. Nainen odottaa. Vuosia. Turhaan. Muutenkin ihmissuhteissa käyttäytyvät tiukoissa paikoissa kuin lapset. Osa tekee jopa lapsia naisen kanssa ennenkuin "paljastavat" itsensä. Siis sen että eivät ole kasvaneet aikuisiksi koskaan.

Toivoisi myös että nämä henkilöt menevät sellaisiin vanhainkoteihin missä on filippiiniläinen tai afrikkalainen (ummikko)henkilökunta, sillä syntyvyysluvut ovat tällä hetkellä sellaiset että suomalaista työvoimaa ei vaan tule riittämään kaikkialle hoitoalojen työpaikoille.

Eli jos ette sotke muita lapsellisuuksiinne ja pidätte vielä 8-kymppisinä huolta omista asioistanne niin ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, nää nykyiset kolmekymppiset on kasvatettu niin että heistä ei tule ikinä aikuisia, tai osa heistä, varmaan nämä ketä on eniten juuri "kasvatettu" ylhäältä päin. Heidät on kasvatettu lapsuutta varten, olemaan lapsia, käskytettäviä, passattavia, niin että heillä on oikeus kaikkeen mitä vanhempi vaan sallii, mutta ei vastuita tai velvollisuuksia. He eivät pääse harjoittelemaan minkäänlaista vastuullista päätöksen tekoa. Pitäähän sen lapsen saada nauttia lapsuudesta jne... no niin.. he nauttivatkin, vuosikymmeniä!! Teininä eivät edes piittaa enää siitä mitä vanhempi sallisi, mutta kyky asettua pitämään huolta velvollisuuksista tai vastuista ei missään vaiheessa enää ehdi kasvaa.

Harva nykyäänkään kasvattaa niin että lapsen kehittymisen myötä kasvavat oikeudet ja velvollisuudet samaa tahtia, ja lapsi ottaa myös hiljalleen isomman osan vastuusta. Toki vanhemmat aina viime kädessä vastaa kaikesta kunnes ikärajat menee rikki mutta varsin pieni terve lapsi osaa jo pitää huolta monesta asiasta kunhan vanhemmat eivät sotke sekoittamaan joka asiaan. Esim siitä että syö sopivasti, pukee riittävästi eikä liikaa, nukkuu riittävästi. Jos on opetellut sitä alusta asti. Tietysti lapsi ei osaa celsiusasteita tulkita, vaan säätilan arvio voi onnistua vasta ulkona. Ja nukkuminen on toisille hankalampaa kuin toisille, tietyllä luonteella nukkumiseen voi tarvita reilusti enemmän tukea. Mutta kukaan lapsi EI tarvitse: ruoan tuputusta tai kehuja siitä kuinka söi kaiken?

Eli nykyiset nuoret aikuiset pääsevät nauttimaan elämästä vuosikymmeniä eivätkä halua ottaa kontolleen täysin ylimääräisiä vastuita ja velvoitteita. Missä se ongelma siis on?

Siinä että he usein esittävät muuta. Sanovat että sitten ajallaan. Nainen odottaa. Vuosia. Turhaan. Muutenkin ihmissuhteissa käyttäytyvät tiukoissa paikoissa kuin lapset. Osa tekee jopa lapsia naisen kanssa ennenkuin "paljastavat" itsensä. Siis sen että eivät ole kasvaneet aikuisiksi koskaan.

Toivoisi myös että nämä henkilöt menevät sellaisiin vanhainkoteihin missä on filippiiniläinen tai afrikkalainen (ummikko)henkilökunta, sillä syntyvyysluvut ovat tällä hetkellä sellaiset että suomalaista työvoimaa ei vaan tule riittämään kaikkialle hoitoalojen työpaikoille.

Eli jos ette sotke muita lapsellisuuksiinne ja pidätte vielä 8-kymppisinä huolta omista asioistanne niin ok.

Sinusta naiset ovat siis kuin avuttomia lapsia, jotka eivät itse osaa lähteä suhteesta, josta he eivät saa haluamaansa. Hienoa sisäistynyttä misogyniaa.

Mitä se sulle kuuluu miten miehet elää?

Koita säkin elää omaa elämääs äläkä vedä muita ihmisiä sotkuihisi.

Vierailijalle: Ainakin lähes poikkeuksetta omassa kaveripiirissä lapsenteko tullut ennemmin tai myöhemmin eteen pitkässä parisuhteessa. Jopa sellaisten kohdalla, jotka puhuneet, ettei tekisi lapsia. Sitä ennen on hankkittu kissat ja koirat.

Sitten on heitäkin, jotka ei voi saada lapsia. Ongelma sekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, nää nykyiset kolmekymppiset on kasvatettu niin että heistä ei tule ikinä aikuisia, tai osa heistä, varmaan nämä ketä on eniten juuri "kasvatettu" ylhäältä päin. Heidät on kasvatettu lapsuutta varten, olemaan lapsia, käskytettäviä, passattavia, niin että heillä on oikeus kaikkeen mitä vanhempi vaan sallii, mutta ei vastuita tai velvollisuuksia. He eivät pääse harjoittelemaan minkäänlaista vastuullista päätöksen tekoa. Pitäähän sen lapsen saada nauttia lapsuudesta jne... no niin.. he nauttivatkin, vuosikymmeniä!! Teininä eivät edes piittaa enää siitä mitä vanhempi sallisi, mutta kyky asettua pitämään huolta velvollisuuksista tai vastuista ei missään vaiheessa enää ehdi kasvaa.

Harva nykyäänkään kasvattaa niin että lapsen kehittymisen myötä kasvavat oikeudet ja velvollisuudet samaa tahtia, ja lapsi ottaa myös hiljalleen isomman osan vastuusta. Toki vanhemmat aina viime kädessä vastaa kaikesta kunnes ikärajat menee rikki mutta varsin pieni terve lapsi osaa jo pitää huolta monesta asiasta kunhan vanhemmat eivät sotke sekoittamaan joka asiaan. Esim siitä että syö sopivasti, pukee riittävästi eikä liikaa, nukkuu riittävästi. Jos on opetellut sitä alusta asti. Tietysti lapsi ei osaa celsiusasteita tulkita, vaan säätilan arvio voi onnistua vasta ulkona. Ja nukkuminen on toisille hankalampaa kuin toisille, tietyllä luonteella nukkumiseen voi tarvita reilusti enemmän tukea. Mutta kukaan lapsi EI tarvitse: ruoan tuputusta tai kehuja siitä kuinka söi kaiken?

Eli nykyiset nuoret aikuiset pääsevät nauttimaan elämästä vuosikymmeniä eivätkä halua ottaa kontolleen täysin ylimääräisiä vastuita ja velvoitteita. Missä se ongelma siis on?

Siinä että he usein esittävät muuta. Sanovat että sitten ajallaan. Nainen odottaa. Vuosia. Turhaan. Muutenkin ihmissuhteissa käyttäytyvät tiukoissa paikoissa kuin lapset. Osa tekee jopa lapsia naisen kanssa ennenkuin "paljastavat" itsensä. Siis sen että eivät ole kasvaneet aikuisiksi koskaan.

Toivoisi myös että nämä henkilöt menevät sellaisiin vanhainkoteihin missä on filippiiniläinen tai afrikkalainen (ummikko)henkilökunta, sillä syntyvyysluvut ovat tällä hetkellä sellaiset että suomalaista työvoimaa ei vaan tule riittämään kaikkialle hoitoalojen työpaikoille.

Eli jos ette sotke muita lapsellisuuksiinne ja pidätte vielä 8-kymppisinä huolta omista asioistanne niin ok.

Sinusta naiset ovat siis kuin avuttomia lapsia, jotka eivät itse osaa lähteä suhteesta, josta he eivät saa haluamaansa. Hienoa sisäistynyttä misogyniaa.

Ei vaan, kaikki ihmiset ei lähtökohtaisesti oleta että heille valehdellaan tai ajattele että harhaan johtamalla saisi laadukkaimman parisuhteen. Kun näissä tilanteissa se aika ei tule koskaan tämän kumppanin kanssa, vaan lähinnä mahdollisesti 20 vuotta myöhemmin jonkun nuoremman kanssa. Ja alkuperäisen kumppanin hedelmällisimmät ja jaksavimmat vuodet ovat kuluneet tämän lapsukaisen voimaantumista odotellessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onha noita ikuisen nuoruuden eläjiä tullut miehen kaveripiirissä katseltua. Nyt kun alkaa 50 vuotta lähestyä, ovat muuttuneet todella rasittaviksi. Hiukankin saavat viinaa, niin alkaa se jatkuva ruikutus siitä miten tyhjää elämä on. Ei ole vaimoa, ei lapsia, kukaan ei odota siellä keskustakaksiossa illalla kotiin. Jatkuva ruinaaminen baariin joka viikonloppu, eikä millään ymmärretä, että perheellisellä (siis omalla miehelläni) on viikonlopuissa muutakin kuin kalja ja krapula. Ja ovat siis ihan korkeasti koulutettuja ihmisiä, joilla ei vain nuorempana kuulemma ollut kiinnostusta hankkia palloa jalkaan. 

Olen itse nelivitonen sinkkumies, ja myönnän että olen joskus saattanut kaverien vaimoille puhua tähän tapaan. Teen sen siksi, että nämä ruuhkavuosiaan elävät perheenäidit vaikuttavat usein olevan todella katkeria ja epävarmoja valinnoistaan. Lisäksi en oikein keksi muuta puhuttavaa heidän kanssaan, sillä elämänpiirimme ovat niin erilaisia. Olen itse aivan tyytyväinen elämääni, mutta jos voin pienellä filmaamisella pönkittää näiden naisten itsevarmuutta, miksi en tekisi sitä?

Luulisin että monesti näillä lapsiperheiden vanhemmilla on kyse tästä: 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ainakin oma elämäni alkoi tuntua aika merkityksettömältä jo pitkälti ennen kolmeakymppiä kun oli maailma kierretty, hauskaa pidetty ja hyvä mieskin oli löytynyt aikaa sitten.

Eli puuttuu sitä henkistä pääomaa, joten merkitystä elämälleen on etsittävä vaikka sitten lapsista. Lienee sanomattakin selvää, etten näiden äiti-ihmisten kanssa voi puhua asioista, jotka minua todella kiinnostavat, esim. uusista kotimaisista romaaneista, taidemusiikin virtauksista tai kosmologiasta. Itse olin myös kiertänyt maailman alle kolmikymppisenä, ja edelleen mielelläni reissaan, sillä aina löytyy uutta ihmeteltävää tutuissakin kohteissa. Itselleni on jäänyt vaikutelma, että perhekeskeisimmät naiset ovat yleensä niitä vähemmän älykkäitä. Voin olla väärässäkin, otantani on aika pieni.

Nyt nauran täällä kippurassa :). Ai, sa filmaat elämäsi tyhjyyttä, jotta naisen itsetunto paranisi... En kyllä ymmärrä miksi ne mun miehen kaverit kokisivat tarvetta tehdä noin. Tässä on yli kymmenen vuotta yhdessä kuljettu ja lapsi (yksi) on ollut mukana vasta pari vuotta. Hyvin on ennen puheenaiheita löytynyt, mutta ilmeisesti se lapsen saaminen on yhtäkkiä tehnyt musta idiootin. (Ja myös nollannut ne taskussa olevat kahdet maisterin paperit ja luonnontieteistä kirjoitetun väikkärinkin). Toki vauvavuosi meni vähän huurussa, kun lapsi nukkui huonosti, mutta silloin en kyllä missään bileissä edes käynyt. Ettei tuo nyt vain olisi suojamekanismi, jolla yrität vakuuttaa, että olet tehnyt oikein, kun en et ole lapsia hankkinut (ja elämääsi tuollaista yksinkertaista naista ottanut :). Ps. Mun lähipiirissä kaikki äidit on tohtoreita. Vedänkö tästä nyt sen johtopäätöksen, että vain korkeastikoulutetut lisääntyy... En, koska osaan katsoa sen oman lähipiirini ulkopuolellekin.

Minulle viestisi osoitti lähinnä sitä, että itse olet vähän typerys kun itse ylennät itsesi ja "kaverisi"/lähipiirisi korostamalla kaksia maisterin papereitasi, väitöskirjojasi ja kavereidenkin korkeakoulu taustaa ylitse näiden "luuserimiesten". Tämä ylimielinen suhtautuminen kieli lähinnä omasta epävarmuudestasi (oletko sittenkään tehnyt "oikean" valinnan?) - koitat peitellä tätä vetoamalla mm. "Auktoriteettin" eli tässä tapauksessa korkeakoulutukseen joka ilmeisesti takaa paikan auringosta.

Titteleiden kautta eläminen on vain hölmöjen hommaa. Olen itse myös tty:n käynyt ja hyvä tutkinto löytyy taskusta, mutta en ikinä ala brassailemaan tällä seikalla etenkään tuntemattomille ja uusille tuttavuuksille - idiootin pyrkyrin kuvan antaisin vain siten itsestäni.

Itse suosin tyyliä, jossa kohdataan ihmiset ihmisinä ilman tyhjäpäistä tutkintojen mittailua ja "omantasoisten" kanssa rinkirukkaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, nää nykyiset kolmekymppiset on kasvatettu niin että heistä ei tule ikinä aikuisia, tai osa heistä, varmaan nämä ketä on eniten juuri "kasvatettu" ylhäältä päin. Heidät on kasvatettu lapsuutta varten, olemaan lapsia, käskytettäviä, passattavia, niin että heillä on oikeus kaikkeen mitä vanhempi vaan sallii, mutta ei vastuita tai velvollisuuksia. He eivät pääse harjoittelemaan minkäänlaista vastuullista päätöksen tekoa. Pitäähän sen lapsen saada nauttia lapsuudesta jne... no niin.. he nauttivatkin, vuosikymmeniä!! Teininä eivät edes piittaa enää siitä mitä vanhempi sallisi, mutta kyky asettua pitämään huolta velvollisuuksista tai vastuista ei missään vaiheessa enää ehdi kasvaa.

Harva nykyäänkään kasvattaa niin että lapsen kehittymisen myötä kasvavat oikeudet ja velvollisuudet samaa tahtia, ja lapsi ottaa myös hiljalleen isomman osan vastuusta. Toki vanhemmat aina viime kädessä vastaa kaikesta kunnes ikärajat menee rikki mutta varsin pieni terve lapsi osaa jo pitää huolta monesta asiasta kunhan vanhemmat eivät sotke sekoittamaan joka asiaan. Esim siitä että syö sopivasti, pukee riittävästi eikä liikaa, nukkuu riittävästi. Jos on opetellut sitä alusta asti. Tietysti lapsi ei osaa celsiusasteita tulkita, vaan säätilan arvio voi onnistua vasta ulkona. Ja nukkuminen on toisille hankalampaa kuin toisille, tietyllä luonteella nukkumiseen voi tarvita reilusti enemmän tukea. Mutta kukaan lapsi EI tarvitse: ruoan tuputusta tai kehuja siitä kuinka söi kaiken?

Eli nykyiset nuoret aikuiset pääsevät nauttimaan elämästä vuosikymmeniä eivätkä halua ottaa kontolleen täysin ylimääräisiä vastuita ja velvoitteita. Missä se ongelma siis on?

Siinä että he usein esittävät muuta. Sanovat että sitten ajallaan. Nainen odottaa. Vuosia. Turhaan. Muutenkin ihmissuhteissa käyttäytyvät tiukoissa paikoissa kuin lapset. Osa tekee jopa lapsia naisen kanssa ennenkuin "paljastavat" itsensä. Siis sen että eivät ole kasvaneet aikuisiksi koskaan.

Toivoisi myös että nämä henkilöt menevät sellaisiin vanhainkoteihin missä on filippiiniläinen tai afrikkalainen (ummikko)henkilökunta, sillä syntyvyysluvut ovat tällä hetkellä sellaiset että suomalaista työvoimaa ei vaan tule riittämään kaikkialle hoitoalojen työpaikoille.

Eli jos ette sotke muita lapsellisuuksiinne ja pidätte vielä 8-kymppisinä huolta omista asioistanne niin ok.

Sinusta naiset ovat siis kuin avuttomia lapsia, jotka eivät itse osaa lähteä suhteesta, josta he eivät saa haluamaansa. Hienoa sisäistynyttä misogyniaa.

Ei vaan, kaikki ihmiset ei lähtökohtaisesti oleta että heille valehdellaan tai ajattele että harhaan johtamalla saisi laadukkaimman parisuhteen. Kun näissä tilanteissa se aika ei tule koskaan tämän kumppanin kanssa, vaan lähinnä mahdollisesti 20 vuotta myöhemmin jonkun nuoremman kanssa. Ja alkuperäisen kumppanin hedelmällisimmät ja jaksavimmat vuodet ovat kuluneet tämän lapsukaisen voimaantumista odotellessa.

Jos nainen ei saalähdetyksi suhteesta, jossa lasta – hänen suurinta unelmaansa – ei kuulu, hän ei ansaitsekaan saada lapsia. Mitä eksä tekee myöhemmin elämässään ei hänelle kuulu tai häntä auta. Jos ei voi elää tyytyväisenä ilman lasta, ei pidä jäädä suhteeseen, johon ei lapsia tule.

Jokaisen täytyy ottaa vastuu omasta onnellisuudestaan. Naisenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, nää nykyiset kolmekymppiset on kasvatettu niin että heistä ei tule ikinä aikuisia, tai osa heistä, varmaan nämä ketä on eniten juuri "kasvatettu" ylhäältä päin. Heidät on kasvatettu lapsuutta varten, olemaan lapsia, käskytettäviä, passattavia, niin että heillä on oikeus kaikkeen mitä vanhempi vaan sallii, mutta ei vastuita tai velvollisuuksia. He eivät pääse harjoittelemaan minkäänlaista vastuullista päätöksen tekoa. Pitäähän sen lapsen saada nauttia lapsuudesta jne... no niin.. he nauttivatkin, vuosikymmeniä!! Teininä eivät edes piittaa enää siitä mitä vanhempi sallisi, mutta kyky asettua pitämään huolta velvollisuuksista tai vastuista ei missään vaiheessa enää ehdi kasvaa.

Harva nykyäänkään kasvattaa niin että lapsen kehittymisen myötä kasvavat oikeudet ja velvollisuudet samaa tahtia, ja lapsi ottaa myös hiljalleen isomman osan vastuusta. Toki vanhemmat aina viime kädessä vastaa kaikesta kunnes ikärajat menee rikki mutta varsin pieni terve lapsi osaa jo pitää huolta monesta asiasta kunhan vanhemmat eivät sotke sekoittamaan joka asiaan. Esim siitä että syö sopivasti, pukee riittävästi eikä liikaa, nukkuu riittävästi. Jos on opetellut sitä alusta asti. Tietysti lapsi ei osaa celsiusasteita tulkita, vaan säätilan arvio voi onnistua vasta ulkona. Ja nukkuminen on toisille hankalampaa kuin toisille, tietyllä luonteella nukkumiseen voi tarvita reilusti enemmän tukea. Mutta kukaan lapsi EI tarvitse: ruoan tuputusta tai kehuja siitä kuinka söi kaiken?

Eli nykyiset nuoret aikuiset pääsevät nauttimaan elämästä vuosikymmeniä eivätkä halua ottaa kontolleen täysin ylimääräisiä vastuita ja velvoitteita. Missä se ongelma siis on?

Siinä että he usein esittävät muuta. Sanovat että sitten ajallaan. Nainen odottaa. Vuosia. Turhaan. Muutenkin ihmissuhteissa käyttäytyvät tiukoissa paikoissa kuin lapset. Osa tekee jopa lapsia naisen kanssa ennenkuin "paljastavat" itsensä. Siis sen että eivät ole kasvaneet aikuisiksi koskaan.

Toivoisi myös että nämä henkilöt menevät sellaisiin vanhainkoteihin missä on filippiiniläinen tai afrikkalainen (ummikko)henkilökunta, sillä syntyvyysluvut ovat tällä hetkellä sellaiset että suomalaista työvoimaa ei vaan tule riittämään kaikkialle hoitoalojen työpaikoille.

Eli jos ette sotke muita lapsellisuuksiinne ja pidätte vielä 8-kymppisinä huolta omista asioistanne niin ok.

Sinusta naiset ovat siis kuin avuttomia lapsia, jotka eivät itse osaa lähteä suhteesta, josta he eivät saa haluamaansa. Hienoa sisäistynyttä misogyniaa.

Ei vaan, kaikki ihmiset ei lähtökohtaisesti oleta että heille valehdellaan tai ajattele että harhaan johtamalla saisi laadukkaimman parisuhteen. Kun näissä tilanteissa se aika ei tule koskaan tämän kumppanin kanssa, vaan lähinnä mahdollisesti 20 vuotta myöhemmin jonkun nuoremman kanssa. Ja alkuperäisen kumppanin hedelmällisimmät ja jaksavimmat vuodet ovat kuluneet tämän lapsukaisen voimaantumista odotellessa.

Jos nainen ei saalähdetyksi suhteesta, jossa lasta – hänen suurinta unelmaansa – ei kuulu, hän ei ansaitsekaan saada lapsia. Mitä eksä tekee myöhemmin elämässään ei hänelle kuulu tai häntä auta. Jos ei voi elää tyytyväisenä ilman lasta, ei pidä jäädä suhteeseen, johon ei lapsia tule.

Jokaisen täytyy ottaa vastuu omasta onnellisuudestaan. Naisenkin.

Sä et selvästikään ole ollut todellisuuden kanssa tekemisissä ja eikä sisälukutaito ole istahtanut.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on paljon miehiä, joilla ei ole koskaan ollut minkäänlaista kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Itse en ole juuri jutellut naisille, kaupankassalle moikkaamista kummempaa. Kun naiset vain haluavat oman Teemu Selänteen, ei tavallisella miehellä ole mitään syytä tuhlata aikaansa naisten etsimiseen. 

M30. 

Höpö höpö. Tuolla asenteella on hankala kumppania löytääkään.

Minulla on ihan "tavallinen" mies. Ei rikas vaan duunari. Häntä olen palvonut jo 15 vuotta. Jestas, että rakastankin häntä! Lapsia meillä ei ole. Vietämme lähes kaiken vapaa-aikamme yhdessä, sillä meillä on ihan hemmetin hauskaa edelleen.

Meillä vaimo lykkäsi 14 vuotta kunnes nyt sitten 38 vuotiaan kuuli, että juna meni jo. Eli hän ei voi enää saada lapsia, olisi saanut aikaisemmin testien perusteella. Tässä on nyt sitten tapeltu kolme viikkoa ja nyt näyttää menevän lusikat jakoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, nää nykyiset kolmekymppiset on kasvatettu niin että heistä ei tule ikinä aikuisia, tai osa heistä, varmaan nämä ketä on eniten juuri "kasvatettu" ylhäältä päin. Heidät on kasvatettu lapsuutta varten, olemaan lapsia, käskytettäviä, passattavia, niin että heillä on oikeus kaikkeen mitä vanhempi vaan sallii, mutta ei vastuita tai velvollisuuksia. He eivät pääse harjoittelemaan minkäänlaista vastuullista päätöksen tekoa. Pitäähän sen lapsen saada nauttia lapsuudesta jne... no niin.. he nauttivatkin, vuosikymmeniä!! Teininä eivät edes piittaa enää siitä mitä vanhempi sallisi, mutta kyky asettua pitämään huolta velvollisuuksista tai vastuista ei missään vaiheessa enää ehdi kasvaa.

Harva nykyäänkään kasvattaa niin että lapsen kehittymisen myötä kasvavat oikeudet ja velvollisuudet samaa tahtia, ja lapsi ottaa myös hiljalleen isomman osan vastuusta. Toki vanhemmat aina viime kädessä vastaa kaikesta kunnes ikärajat menee rikki mutta varsin pieni terve lapsi osaa jo pitää huolta monesta asiasta kunhan vanhemmat eivät sotke sekoittamaan joka asiaan. Esim siitä että syö sopivasti, pukee riittävästi eikä liikaa, nukkuu riittävästi. Jos on opetellut sitä alusta asti. Tietysti lapsi ei osaa celsiusasteita tulkita, vaan säätilan arvio voi onnistua vasta ulkona. Ja nukkuminen on toisille hankalampaa kuin toisille, tietyllä luonteella nukkumiseen voi tarvita reilusti enemmän tukea. Mutta kukaan lapsi EI tarvitse: ruoan tuputusta tai kehuja siitä kuinka söi kaiken?

Eli nykyiset nuoret aikuiset pääsevät nauttimaan elämästä vuosikymmeniä eivätkä halua ottaa kontolleen täysin ylimääräisiä vastuita ja velvoitteita. Missä se ongelma siis on?

Siinä että he usein esittävät muuta. Sanovat että sitten ajallaan. Nainen odottaa. Vuosia. Turhaan. Muutenkin ihmissuhteissa käyttäytyvät tiukoissa paikoissa kuin lapset. Osa tekee jopa lapsia naisen kanssa ennenkuin "paljastavat" itsensä. Siis sen että eivät ole kasvaneet aikuisiksi koskaan.

Toivoisi myös että nämä henkilöt menevät sellaisiin vanhainkoteihin missä on filippiiniläinen tai afrikkalainen (ummikko)henkilökunta, sillä syntyvyysluvut ovat tällä hetkellä sellaiset että suomalaista työvoimaa ei vaan tule riittämään kaikkialle hoitoalojen työpaikoille.

Eli jos ette sotke muita lapsellisuuksiinne ja pidätte vielä 8-kymppisinä huolta omista asioistanne niin ok.

Sinusta naiset ovat siis kuin avuttomia lapsia, jotka eivät itse osaa lähteä suhteesta, josta he eivät saa haluamaansa. Hienoa sisäistynyttä misogyniaa.

Ei vaan, kaikki ihmiset ei lähtökohtaisesti oleta että heille valehdellaan tai ajattele että harhaan johtamalla saisi laadukkaimman parisuhteen. Kun näissä tilanteissa se aika ei tule koskaan tämän kumppanin kanssa, vaan lähinnä mahdollisesti 20 vuotta myöhemmin jonkun nuoremman kanssa. Ja alkuperäisen kumppanin hedelmällisimmät ja jaksavimmat vuodet ovat kuluneet tämän lapsukaisen voimaantumista odotellessa.

Ei naisen pidä olla noin lapanen. Jos haluaa lapsia, voi hyvin puolison kanssa sopia, mihin asti nainen odottaa ts mikä on tässä asiassa deadline. Esimerkiksi, että lapsia aletaan hankkia vuoden päästä. Jos mies vuoden päästä sanoo, että ei sittenkään, sitten voidaan pistää lusikat jakoon ja etsiä sellainen mies, jolle lasten hankkiminen sopii. On täysin omaa typeryyttä, jos jättää itselleen tärkeät asiat ajelehtimaan ja odottaa, että ne asiat ehkä sitten joskus tapahtuvat. 

Mä en oikeestikaan ymmärrä mikä hiton into on ihmisillä naimisiin. Usein ne on nää akat, jotka painostamalla painostaa ukon naimisiin. Antakaa miesten elää nuoruus ja eläkää omanne. Itellä on kaukosuhde miehen kanssa ja yhdessä ja ties monetta vuotta. Häät on sitten ehkä 20 v. päästä.

Ei se mies karkaa, jos sitä ei sido sängynreunaan kiinni ja asu ja kiehnaa joka yö vieressä. Independentti on se nykyajan sana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, nää nykyiset kolmekymppiset on kasvatettu niin että heistä ei tule ikinä aikuisia, tai osa heistä, varmaan nämä ketä on eniten juuri "kasvatettu" ylhäältä päin. Heidät on kasvatettu lapsuutta varten, olemaan lapsia, käskytettäviä, passattavia, niin että heillä on oikeus kaikkeen mitä vanhempi vaan sallii, mutta ei vastuita tai velvollisuuksia. He eivät pääse harjoittelemaan minkäänlaista vastuullista päätöksen tekoa. Pitäähän sen lapsen saada nauttia lapsuudesta jne... no niin.. he nauttivatkin, vuosikymmeniä!! Teininä eivät edes piittaa enää siitä mitä vanhempi sallisi, mutta kyky asettua pitämään huolta velvollisuuksista tai vastuista ei missään vaiheessa enää ehdi kasvaa.

Harva nykyäänkään kasvattaa niin että lapsen kehittymisen myötä kasvavat oikeudet ja velvollisuudet samaa tahtia, ja lapsi ottaa myös hiljalleen isomman osan vastuusta. Toki vanhemmat aina viime kädessä vastaa kaikesta kunnes ikärajat menee rikki mutta varsin pieni terve lapsi osaa jo pitää huolta monesta asiasta kunhan vanhemmat eivät sotke sekoittamaan joka asiaan. Esim siitä että syö sopivasti, pukee riittävästi eikä liikaa, nukkuu riittävästi. Jos on opetellut sitä alusta asti. Tietysti lapsi ei osaa celsiusasteita tulkita, vaan säätilan arvio voi onnistua vasta ulkona. Ja nukkuminen on toisille hankalampaa kuin toisille, tietyllä luonteella nukkumiseen voi tarvita reilusti enemmän tukea. Mutta kukaan lapsi EI tarvitse: ruoan tuputusta tai kehuja siitä kuinka söi kaiken?

Eli nykyiset nuoret aikuiset pääsevät nauttimaan elämästä vuosikymmeniä eivätkä halua ottaa kontolleen täysin ylimääräisiä vastuita ja velvoitteita. Missä se ongelma siis on?

Siinä että he usein esittävät muuta. Sanovat että sitten ajallaan. Nainen odottaa. Vuosia. Turhaan. Muutenkin ihmissuhteissa käyttäytyvät tiukoissa paikoissa kuin lapset. Osa tekee jopa lapsia naisen kanssa ennenkuin "paljastavat" itsensä. Siis sen että eivät ole kasvaneet aikuisiksi koskaan.

Toivoisi myös että nämä henkilöt menevät sellaisiin vanhainkoteihin missä on filippiiniläinen tai afrikkalainen (ummikko)henkilökunta, sillä syntyvyysluvut ovat tällä hetkellä sellaiset että suomalaista työvoimaa ei vaan tule riittämään kaikkialle hoitoalojen työpaikoille.

Eli jos ette sotke muita lapsellisuuksiinne ja pidätte vielä 8-kymppisinä huolta omista asioistanne niin ok.

Sinusta naiset ovat siis kuin avuttomia lapsia, jotka eivät itse osaa lähteä suhteesta, josta he eivät saa haluamaansa. Hienoa sisäistynyttä misogyniaa.

Ei vaan, kaikki ihmiset ei lähtökohtaisesti oleta että heille valehdellaan tai ajattele että harhaan johtamalla saisi laadukkaimman parisuhteen. Kun näissä tilanteissa se aika ei tule koskaan tämän kumppanin kanssa, vaan lähinnä mahdollisesti 20 vuotta myöhemmin jonkun nuoremman kanssa. Ja alkuperäisen kumppanin hedelmällisimmät ja jaksavimmat vuodet ovat kuluneet tämän lapsukaisen voimaantumista odotellessa.

Jos nainen ei saalähdetyksi suhteesta, jossa lasta – hänen suurinta unelmaansa – ei kuulu, hän ei ansaitsekaan saada lapsia. Mitä eksä tekee myöhemmin elämässään ei hänelle kuulu tai häntä auta. Jos ei voi elää tyytyväisenä ilman lasta, ei pidä jäädä suhteeseen, johon ei lapsia tule.

Jokaisen täytyy ottaa vastuu omasta onnellisuudestaan. Naisenkin.

Sä et selvästikään ole ollut todellisuuden kanssa tekemisissä ja eikä sisälukutaito ole istahtanut.

Jos olisin nainen ja haluaisin lapsia, tekisin asian selväksi heti tapailuvaiheessa, pitäisin asiaa esillä, kuulostelisin miehen tuntemuksia, ja lopulta, jos muu ei auta, asettaisin takarajan, johon mennessä epäröivän miehen on tehtävä päätös suuntaan tai toiseen. Jos ei tuohon pysty, ei selvästikään kaipaa lapsia kovinkaan voimakkaasti.