Mitähän kuuluu Konmarittajille? Onko säkenöivä järjestys pysynyt?

Henkkamaukasta on taas haettu kaapit täyteen rättejä ja Ikeasta krääsää!

Noh tuota konmaritin joskus vuosi sitten. Nyt on kämppään ilmestynyt lisää tavaraa ja vaatekaappikin pursuilee. Hyvä puoli vaatekaapin siivouksessa oli että kaikki liian pienet ja rumat vaatteet sain pois sieltä. Myös parittomat lakanat ja risat astiat oli mukava saada pois koska niitä on muutenkin paljon.

Laatikoissani ja kaapeissani on edelleen säkenöivä järjestys. Sukatkin on viikattu. :) Kaikella on paikkansa ja koska en heittänyt pois mitään tarpeellista, ei ole tarvinnut hulluna shoppailla korvaavia tavaroita.

En noudattanut konmaria koko kämpässä enkä joka asiassa, esim. sukat rullaan edelleen palloiksi ja käytössä on edelleen ei-niin-säkenöiviä rasvoja, sukkia yms jotka käytän loppuun sen sijaan että olisin hankkiutunut niistä suorilta käsin eroon. Mutta järjestys ja pienentynyt tavaramäärä ovat pysyneet, että siinä mielessä on toiminut. Hoidin marituksen vähän ennen muuttoa, ja uudessa kämpässä olen ollut tarkempi sen suhteen mitä tänne edes tuon tai otan vastaan, oli kyse sitten ruuasta, sisustuksesta, vaatteista tms. Mikään himoshoppailija en ole koskaan ollut, mutta olen huolinut kotiin sellaista "tätähän saattaa joskus tarvita / no onhan tää nyt ihan ok"-kamaa joka sitten on jäänyt käyttämättä.

Mulla on järjestys pysynyt. Sukat on edelleen pystyviikattuna, en usko että koskaan luovun tavasta. Tavara ei ole lisääntynyt, yhden uuden urheilutopin ostin ja samalla poistin kaapista yhden.

Poistuin FB-ryhmästä, kun koin saaneeni projektin valmiiksi. Eniten siellä ärsytti se hurmosmielinen Hamam-pyyhkeiden ostelu, joka on kulutusjuhlaidiotismia parhaimmillaan. Halvalla piti saada ja vanhat heitettiin pois... Olisivat käyttäneet ne loppuun... Kaikki on edelleen pystyviikattu, myös sukat ja sukkahousut. Rakastan noita kaappeja ja laatikoita, joista näkee silmäyksellä _kaiken_. Nyt kesälomalla tein vaatekaapissa pienen inventaarion ja laitoin tavarat sopivampiin laatikoihin. Kaikki kuitenkin tuotti edelleen iloa omalla tarkoituksenmukaisuudellaan, joten muuta ei tarvinnut heittää pois (räteiksi) kuin yksi elastaaninsa menettänyt t-paita.

En ole koskaan lukenut tuota kirjaa, mutta olen aika kauan viikannut sukat laatikoihin, kun jostain syystä inhottaa jos laatikot ovat sotkuiset. Koti ei kyllä pysy siistinä muuten, mutta kaapit ja laatikot ovat järjestyksessä. Hyvin järkevää...

Kiva kuulla, että on niitäkin, joilla säkevänöivä järjestys (😃) on pysynyt. Minä totesin jossain arjen ja lapsiperheen risteyskohdassa, että ennemmin istun nojatuolissa, kuin seison vaatehuoneessa. Siinä se sitten jotenkin jäi... Tosin olen ihmisenä mallia frendien Monica, eli lähtökohta oli jo aikoinaan hyvinkin siisti ja järjestelmällinen. Konmarituksessa kiinnostavinta ei minulle ollutkaan se itse toiminta, vaan sen ympärille kehittynyt pieni kultti.

Ne hamam-pyyhkeet jäi kyllä mieleen, koska niihin tiivistyi niin täysin se, miten väärin voi asioita ymmärtää. Tai ainakin oletan, että marittamisen idea ei ole heittää vanhaa pois päästäkseen ostamaan lisää uutta. Siten se kuitenkin tosi monella meni, ja uusiksi pistettiin kaikki savonioista meikkeihin.

Maritin tavarat ja olen tyytyväinen. Pääsin eroon suuresta määrästä roinaa eikä lisää ole tullut. Jotenkin oma ajatusmaailma muuttui, huomasin, että en tarvitse tavaraa ollakseni onnellinen.

Mitään en koskaan pystyviikkaa, sama järjestys on vaatekaapissa mitä ennenkin. Konmariryhmää seuraan uteliasuudella, siellä on todella hupaisia juttuja. Mennen tullen saisi aineiston johonkin sosiologian graduun. En myöskään ikinä ymmärtänyt niiden susirumien metallikorijärjestelmien suosiota, samoin se hamam-pyyhevillitys oli ihan omaa luokkaansa.

Hyvää tiliä taitaa ylläpitäjä tehdä höpöhöpökirjoillaan, ainakin kohdeyleisö on jo valmiiksi tiedossa.

Minulla on konmaritus edelleen vähän kesken. Sukkien ja alushousujen  viikkaamisesta olen luopunut, mutta housut viikkaan edelleen pystyyn. Harmillisesti vain vaatekaappini on epäkäytännöllinen tähän hommaan.

Minun pitää kyllä silloin tällöin käydä kaappeja läpi ja järjestää uudestaan, vaikka kirjassa luvattiin että jatkossa järjestys pysyy... Mutta kun toisinaan puoliltaöin väsyneenä raahaan viimeisiä vaatteita pyykistä kaappiin, en jaksa niitä enää asetella kovin siististi. Tai marja-aikaan miljoona pakasterasiaa kuljeksii keittiössä, olen rytännyt ne vain yhteen kaappiin, joka pitäisi sekin taas järjestää...

Mutta edelleen olen innostunut Konmarin ideasta. Ja kyllä ne vaatteet pystyviikattuina ovat. Se on kyllä hienoa, kun kaapissa on pelkkiä ihania vaatteita! Ja ihanaa, kun enää ei vaatteet ja tavarat hautaudu pinojen pohjalle ja hyllyjen perälle ja jää käyttämättä. Osaan myös nykyään luopua nopeasti vikaostoksista. Ennen ne jäivät aina lojumaan kaappiin, kun ei voinut panna pois, kun ostos olisi muuten muka mennyt hukkaan. Meneehän se hukkaan siinäkin, kun sitä ei koskaan käytetä...

Lapsen lipastossa pystyviikkasin vaatteet, koska se kieltämättä sopii sellaisiin laatikoihin paremmin. Omat vaatteet on edelleen pinoissa ja sukat ja alkkarit ihan vaan myttyinä laatikossa. Tämä käytännön syistä, yhdellä kädellä en saisi sukkia aseteltua pystyyn ja vaatekaappiin ei oikein kannata mitään koreja laittaa, kun eivät mahdu kunnolla. Siinäkin asettelu vaatisi helposti kahta kättä, kun nyt voi vaan nostaa puhtaiden vaatteiden pinosta yhdellä kädellä teepaidat yhteen, paksut paidat toiseen ja housut kolmanteen pinoon.

No ainakin eräs japanilainen rva Kondo on  saanut pankkitilinsä ihan  kivasti kuntoon, eivätkä rahahuolet ainakaan häntä enää painane pahemmin...

Itse maritin kodin lopulta 3 kertaan. Olin halunnut isompaa kotia pitkään, nyt tavaroiden karsittua, tämähän riittää.

Ylimääräiset tavarat huonekalut, tavarat, fillarit jne kun myin, jos olisin laskenut irtaimiston, voisin väittää puolet lähti kpl määristä pois, sain yli 5000 e rahaa. Vastuu säilyttää vanhoja perintöesineitä haihtui ilmaan ja kodin siistinä pitäminen helpottui suunnattomasti.

Itse ostin kirjat ja mielellään annoin Marielle kirjoistaan hänelle kuuluvan osuuden.

Vierailija kirjoitti:

Kiva kuulla, että on niitäkin, joilla säkevänöivä järjestys (😃) on pysynyt. Minä totesin jossain arjen ja lapsiperheen risteyskohdassa, että ennemmin istun nojatuolissa, kuin seison vaatehuoneessa. Siinä se sitten jotenkin jäi... Tosin olen ihmisenä mallia frendien Monica, eli lähtökohta oli jo aikoinaan hyvinkin siisti ja järjestelmällinen

Eikös sillä Monicalla ollut sellainen romukomero, jonne hän piilotti kaiken ylimääräisen ja sai näin huoneen näyttämään aina siistiltä. Sitten kun komero oven aukaisi, niin sieltä kaatui tavarapaljous päälle.

Totta! Se oli se häpeäkaappi. 😃 Mulla vastaava olisi, ironista kyllä, siivouskomero.

Miksei niitä konmari-ryhmän juttuja ole koskaan päätynyt feissarimokiin?

Kertokaa, mikä on hamampyyhevillitys?

Tässä perheessä minä miehenä olen konmarittanut omat tavarani ja ne joihin minulla on sananvaltaa, mutta vaimoni on hamsteri. Minun huoneeni vaatekaappi on edelleen järjestyksessä ja pystyviikattuna. harrastustavarani minimissä ja autotallikin siisti, mutta keittiö pursuaa pataa, kattilaa, aterimia, astiastoja ja ennen kaikkea äärettömän määrän kaikenlaista pientä pussukkaa mausteita, kastikejauhoa, jne. Olohuone on täynnä kaikkia kivoja koriste-esineitä ja vaimoni makuuhuoneeseen en edes viitsi mennä kun se pursuaa seitsemän vaatekaapin täydeltä tavaraa ja vielä riittää röykkiöiksi lattiallekin. Erilaisia pesuaineitakin meillä on mahdollisesti uhkaavan ydinsodan varalta varastoituna kymmeniksi vuosiksi.

Parempaan suuntaan on siis mennyt, mutta olo on edelleen ahdistava vaikka omassa huoneessani onkin nyt tilaa hengittää.

Minulla on aina ollut hyvin maltillinen määrä vaatteita. KonMarin viikkausmetodit on kyllä käytössä joskin vähän turhaan kun näin pieni vaatemäärä mahtuu muutenkin. Mutta minusta ainakin t-paitoihin tulee vähemmän sitä ummehtunutta "kaapin hajua" kun ne on pystyviikattu eivätkä paina toisiaan.

Mutta oli tosi vapauttavaa tajuta että voin ihan oikeasti heivata lahjaksi saatuja kahviastiastoja joista en ole koskaan tykännyt tai esim. vanhoja valokuvia jotka eivät tuota minulle mitään iloa. Puhumattakaan kaikista pyyhkeistä ja lakanoista joita suvun naiset keräsivät minulle "kapioiksi" ja jotka eivät kuluneet puhki niin millään... Uusia en kyllä ole ostanut vaan nukutaan niissä kapiolakanoissa mitkä on vähiten hirveitä mutta heivasin ison osan.