Mies sanoo haluavansa erota lähes joka riidan yhteydessä...

Vierailija kirjoitti:

Onko normaalia että mies joka riidan yhteydessä sanoo haluavansa erota ja muutenkin syyllistäen arvostelee ilman minkäänlaista kunnioitusta noissa tilanteissa minua kohtaan. Naimisissa ollaan ja lapsia on. Riitä voi olla mikä vaan ihan perus juttu, siltikin lopputulos on erolla uhkailu ja minun haukkuminen lopulta huudon kera. Mistä tämmöinen johtuu?

Onko kellään kokemusta tämmöisestä? AP

No ei todellakaan ole normaalia. Ihan sama mikä parisuhdestatuksenne on, erolla uhkaileva puoliso  on henkisesti kakara, eikä sellaisen kanssa kannata uhrata ainutkertaista elämäänsä.Seuraavalla kerralla kun tulee riita (mistä te muuten saatte niitä aikaiseksi?)  ja mies sanoo erosta niin sano  tyynesti että selvä, milloin hän ajatteli muuttaa pois. Kerro myös että olet kyllästynyt moiseen puheeseen ja hänellä on kaksi vaihtoehtoa: joko  lähtee tai ei enää ikinä päästele moista suustaan.

Sitten vaan pidät itse sanoistasi kiinni. Eli jos mieslapsi alkaa kiukutella, nostat pihalle.

Onko se aina riidellyt samalla tavalla, vai onko tuo joku uus juttu?

Veikkaisin, että haluaisi oikeastikin erota. "Suu puhuu sydämen kyllyydestä".

No se haluaa erota, mutta ei jaksa järjestellä asiaa.

On kokemusta, minun mieheni on samanlainen.

Elämä on niin raskasta, etten osaa valitettavasti mitään neuvoja antaa. Minulle ainakin ne kaikki pahat sanat jäävät mieleen ja varjostavat ns. hyviäkin aikoja. Mies ei tätä ymmärrä lainkaan, eikä myöskään pyytele sanomisiaan anteeksi missään vaiheessa. Yleensäkin laittaa kaiken aina kinun syyksi niin että hänellä on mielestään lupa minua haukkua.

Tulosta eropaperirit jemmaan ja lätkäise käteen seuraavalla kerralla.

Niin ja näille jotka neuvovat vaan nostamaan miehen pihalle niin ei se avioliitossa ole ihan niin helppoa. Toinen voi kieltäytyä lähtemästä. Omaisuus täytyy jakaa. Entäs lapset? Meillä ainakin mies osaa haukkua minut lapsilta piilossa, he eivät voi (onneksi) kuvitellakaan, miten isä heidän äitiään kohtelee.

Mulla on samanlainen mies. On tehnyt sen erohakemuksenkin jo monta kertaa, vaan aina lopulta perunut.

Älä kysy miksi oon yhä tässä. Helpottavaa silti kuulla että en ole ainut, jolle tätä hoetaan joka riidan yhteydessä.

- Mitä sinä itse teet Ap noissa tilanteissa? Väitätkö vastaan, haluat itsekin eron, vaiko mitä?

Itse rakastan miestäni koko ajan vähemmän, jos nyt edes rakastan enää. Mutta sen erohakemuksen teen itse vain kerran, ja silloin olen tosissani.

Ei ole tavallista eikä todellakaan hyväksyttävää. Ensi kerralla sano,että erotaan sitten ja ala käytännönjärjestelyihin. Avioliiton idea on, että on kohtuullinen henkinen luottamus jatkuvuuteen. Jos oikeasti haluaa erota, niin se on eri asia, mutta sitäkin kannattaa harkita ennen kuin kertoo ja vaikka mennä terapiaanjuttelemaan yhdessä ensin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on samanlainen mies. On tehnyt sen erohakemuksenkin jo monta kertaa, vaan aina lopulta perunut.

Älä kysy miksi oon yhä tässä. Helpottavaa silti kuulla että en ole ainut, jolle tätä hoetaan joka riidan yhteydessä.

- Mitä sinä itse teet Ap noissa tilanteissa? Väitätkö vastaan, haluat itsekin eron, vaiko mitä?

Itse rakastan miestäni koko ajan vähemmän, jos nyt edes rakastan enää. Mutta sen erohakemuksen teen itse vain kerran, ja silloin olen tosissani.

Minä olen joskus uupuneena sanonut, että kai se ero sitten olisi parasta.

Tästä mies on saanut hyvän syyn vittuilla vittuilla minulle jatkossa, että MINÄ en rakasta häntä ja MINÄ haluan vaan erota. Prkl jos haluaa erota niin lähtisi vain.

T:nro 6

Seuraavalla kerralla vastaat hänelle:" sitten meidän pitää erota, en halua olla onnesi esteenä, jos luulet oleva onnellisempi jossain muualla"

Todennäköisesti miehesi on ihastunut johonkin toiseen, ja haluaisi kokeilla uutta.

Silloin kuin perheessänne on normaali olotila ilman riitaa, niin kysy häneltä mitä hän haluaisi tehdä sun kanssa yhdessä ja onko joku asia, jonka hän toivoo muuttuvan?

Puhuminen on välillä vaikeaa, mutta kannattavaa.

Tuttu kiinteistönvälittäjä kertoi, että hänellä oli myytävänä tällaisen parin koti. Vaimo oli aina uhkaillut erolla ja lopulta mies oli sanonut, että ok. Ja ihan oikeasti ottanut eron ja kämppä myyntiin. Vaimo oli omlut hädissään ja yrittänyt perua kaikkea koko ajan, mutta ero oli tullut. Se erolla uhkailu on henkistä väkivaltaa ja minusta mies oli tehnyt tuossa ihan oikein.

Sano, että erotaan sitten vai mennäänkö ensin parisuhdeterapiaan?

Vierailija kirjoitti:

Onko se aina riidellyt samalla tavalla, vai onko tuo joku uus juttu?

Ei ole aina ollut tuollainen riidellessä. Ahdistaa suunnattomasti nämä sanomiset nykyään. Olisi kamalaa jos hän "pakosta" eläisi minun kanssa. Sitä en todellakaan toivo:( olenkin miettinyt, eikö hän uskalla jättää minua. Jos minä olen hänen mielestään semmoinen kuin sanoo, niin luulisi ratkaisun olevan helppo. Joskus tuntuu kuin hän haluaisi minun uskovan olevan sanojensa kaltainen. Sellainen kun en ole. AP

Nro 9 jatkaa, että meillä on mies jakanut tämän innon myös sukulaisilleen ja nämä ehdottelevat eroa vähän väliä minulle. En käsitä miten se heille kuuluu.

Tämä on kaiken kaikkiaan ihan sairas tilanne. Mies on kaikin puolin todella paha suustaan: osaa haukkua, nimitellä, vähätellä ja alistaa.

En ole koskaan aiemmin tavannut mitään vastaavaa.

Ja minunkaan mieheni ei todellakaan tajua miten kokonaisvaltaisesti tämä kaikki minuun vaikuttaa. Olen hänen mielestään aina ihan turhaa pois tolaltani, surullinen tms. kun pitäisi olla iloinen, rakastava ja ihana. Johan niitä riitoja syntyy jo ihan tästäkin ristiriidasta lisää vaikka kuin.

Exä harrasti tuota myös saadakseen tahtonsa läpi. Meillä oli pienet lapset, vaivalla remontoitu pirtti yms. En halunnut erota, joten taivuin. Ja nöyrryin.

Kunnes koitti se päivä, että hyväksyin jatkuvan ulinan erosta. Sanoin, että selvä. Otin lapset ja häivyin. Johan muuttui ääni kellossa, mutta takaisin en suostunut palaamaan. Siitä alkoi sitten miehen todellinen iso kiukku, joka kestää vieläkin, vaikka erosta on jo kaksi vuotta. Veti lapset härskisti mukaan kiusantekoonsa.

Maltillisen keskustelun paikka. Johonkin parisuhdeneuvontaan?

Saattaa olla myös totaalisen uupunut ainaisiin riitoihin.

Hänellä on nyt tämmöinen toistuva käyttäytymiskuvio. Mieti, onko itselläsi jokin vastaava maneeri, jota toistat riidan syntyessä. Mies kokee, että syyllistät häntä, eikä hänellä ole muita puolustuskeinoja.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja näille jotka neuvovat vaan nostamaan miehen pihalle niin ei se avioliitossa ole ihan niin helppoa. Toinen voi kieltäytyä lähtemästä. Omaisuus täytyy jakaa. Entäs lapset? Meillä ainakin mies osaa haukkua minut lapsilta piilossa, he eivät voi (onneksi) kuvitellakaan, miten isä heidän äitiään kohtelee.

On se  hyvin helppoa  sitten kun mitta tulee täyteen. Katsos kun 1.vaihetta jätettäessa vo  myös vaatia yhteisasumisen lopettamista mikä  on periaatteessa häätö toiselle. Oikeus päättää kummalla on suurempi tarve jäädä asuntoon ja se  toinen joutuu oikeuden määräyksestä muuttamaan veks.Omaisuus jaetaan joko sovussa tai asianajajia käyttäen, mutta jakoon se menee. Minä katson että elämänlaatu paranee kun kotona ei tarvitse hipsutella munankuorilla toisen reaktioita ennakoiden tai pahoilla mielin tapppelun jälkeen.

Kyllä lapset vaistovat jos vanhempien välit eivät ole kunnossa. Minä toivoin vuosikausia että äitini eroaisi k-päisestä isästäni ja kun isä viimein nostettiin pihalle piinaamasta meitä, oli se juhlan arvoinen päivä.

Eli  lyhyesti: mainitsemasi syyt ovat tekosyita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se aina riidellyt samalla tavalla, vai onko tuo joku uus juttu?

Ei ole aina ollut tuollainen riidellessä. Ahdistaa suunnattomasti nämä sanomiset nykyään. Olisi kamalaa jos hän "pakosta" eläisi minun kanssa. Sitä en todellakaan toivo:( olenkin miettinyt, eikö hän uskalla jättää minua. Jos minä olen hänen mielestään semmoinen kuin sanoo, niin luulisi ratkaisun olevan helppo. Joskus tuntuu kuin hän haluaisi minun uskovan olevan sanojensa kaltainen. Sellainen kun en ole. AP

Huh, ihan kuin meillä!

Minäkin epäilen, ettei hän vaan uskalla tai viitsi minua jättää. Teen kuitenkin hyvää ruokaa (koska lapset) ja pidän kodin kunnossa. Mikäpä hänen on ollessa...

Tähän päälle en enää jaksa sitä, että jos eroaisimme niin hän takuulla esittäisi murtunutta miestä ja minä olisin se paha nainen joka rikkoi avioliiton. En vaan jaksa, en.

Melkein olen alkanut toivoa, että lähtisi jonkun toisen matkaan.

Nro 6