Pahin itsetuhoisuustapaus jonka tiedät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitti säännöllisen viiltelyn 11-vuotiaana, humala- ja kaaoshakuisen ryyppäämisen 13-vuotiaana. Veti ensimmäiset Tenoxit viinan kanssa 15-vuotiaana. On ahdistuessaan juonut itsensä kaatokänniin 15-vuotiaasta lähtien, puolet kerroista yksin. Päivystyskierre alkoi 16-vuotiaana, kun ryyppääminen muuttui satunnaiseksi sekakäytöksi. Ensimmäinen itsemurhayritys 17-vuotiaana.

20-vuotiaana oli "raitis", mutta saattoi juoda Antabuksen päälle alkoholia (pahinta mahdollista itsetuhoinen käytös mielestäni). 21-vuotiaana yritti toisen kerran itsemurhaa sekakäytöllä. Kolmas itsemurhayritys 24-vuotiaana, viilsi nivuset auki. Soitti itselleen ambulanssin ilmeisesti säikähdettyään itsekin.

Lopulta, vuosia kärsineenä hoksasin ettei kyseessä ole enää teiniangsti. En ole tämän "ystäväni" kanssa enää missään tekemisissä, enkä halua edes tietää onko elossa enää.

Ihana ystävä olet <3

No, voin sanoa, että kaikkensa antaaneena ei lopulta vaan enää JAKSA. Sellainen kiittämättömyys ja välinpitämättömyys paistaa lopulta läpi, kun mikään ei riitä. Silloin kun oma onnellisuus on ollut vaakalaudalla vuosikausia, on pakko oman mielenterveyden vuoksi olla terveesti itsekäs. Nyt saan lopultakin olla rauhassa onnellinen.

En ole edellinen, mutta ystävä ei ole oikea ystävä, jos on valmis jättämään toisen oman onnensa nojaan kun "oma onnellisuus on vaakalaudalla", olipa aikaa kulunut kuinka paljon tahansa. Oletko todella tehnyt/antanut "kaikkesi", minusta ei kuulosta siltä? Oliko ystävälläsi tukena ketään muuta kuin sinä? Jos olet kaikkesi tehnyt, niin miksi et hakenut ystävällesi apua kun itse et yksin voinut auttaa?

Toivottavasti muut ystäväsi tietävät, että vaikean paikan tullen valitset oman onnesi ensin. Jonain päivänä varmaan tietävät.

Kyllä kuuntelin pahat olot ja vaikeat paikat ja sairaat kokemukset ja itsetuhoisuudet yksityiskohdista lähtien. Mitä muuta siinä voi tehdä, onko minun vastuullani "pelastaa" joku toinen ihminen? Kyllä sillä oli vanhemmat jotka tiesivät mitä tapahtui, ja on törkeää ajatella, että jos teinin vanhemmat eivät välitä, niin samanikäisen eli itsekin teini-ikäisen kaverin pitäisi.

Voi olla etten ollut kaikkia tapahtumia näkemässä, vaikka olinkin tuon ystäväni mukaan hänen ns. "paras ystävä". Onneksi en ollut näkemässä, koska pelkät tarinat noista itsetuhoisuuksista vaikuttivat omaan hyvinvointiini sen verran, että en olisi kyllä katsonut sellaista käytöstä livenä päivääkään. Olin se after-math -pskasankko vuosikausia, enkä kyllä kadu sitä etten ollut paikan päällä. Ja kaikkien muidenkin hänen kaverien puolesta sanon, että onneksi ei kukaan muukaan, tai ainakaan kovin moni.

Ei ollut sinun tehtäväsi häntä pelastaa ja ymmärrän ihan hyvin, että lopulta et enää jaksanut. Ystäväsi oli vakavasti sairas mieleltään ja hänen olisi pitänyt hakea "terapeuttinsa" muualta kuin sinusta.

Todellakin terapeutti olisi ollut tuollaisessa tapauksessa se oikea olkapää, mutta kuinka moni skitso tai maaninen tai vaikkapa vain ad/hd hakee apua itse? Kuinka moni tuollainen potilas edes tietää olevansa oikeasti sairas tai vain tarvitsevansa apua?

Jotenkin tämä ja moni muu vastaava topikki ottaa pattiin. Olen kai luonnonoikku kun sanon, etten jättäisi somaattisesti (syöpäkortti tähän!) tai psyykkisesti sairasta lähimmäistä yksin, koskaan. Jos jättäisin, niin kärsisin koko loppu-onnellisen-elämäni tietäen, etten ikimaailmassa ansaitse sitä onnea jonka vuoksi ystäväni kärsimyksen kuuntelemisen jätin. En koskaan, en ikinä.

Tämäkin varmaan riippuu siitä kuinka paljon se toinen vaatii. Olen ollut tilanteessa jossa tuin ihmistä vuosikausia, sekä taloudellisesti, käytännön asioissa (vein ruokaa, siivosin, autoin papereiden pyörityksessä jne, otin välillä luokse asumaan) että olemalla läsnä ja kuuntelemalla (tuntikausien puheluita, myös öisin ja päivittäin/öittäin). Jossain vaiheessa oli vaan pakko ottaa etäisyyttä, kun en enää jaksanut. Minusta ystävältä kuuluukin saada ja odottaa tukea, mutta rajansa kaikella. Ei ystävä ole terapeutti, eikä voi olettaa että joku monen vuoden ajan käyttää päivittäin tunnin tai montakin ystävän auttamiseen, jättäen kaikki muut ihmissuhteet (puoliso, lapset, vanhemmat, muut ystävät) kakkossijalle sen yhden autettavan takia.

Ystävyyssuhteen tulisi olla tasapainossa, niin että molemmat saavat ja antavat. Eihän kukaan jaksa, jos toinen vaan ottaa ja ottaa joka päivä. Toisaalta pitää itsekin osasta asettaa ne terveet rajat suhteelle kuin suhteelle.

coldnessinmyheart

Hyvä ystäväni (mies) oli kyllästynyt elämäänsä liikuntarajoitteisena ja hänellä oli lisäksi peliriippuvuudesta aiheutuneita velkoja ja paha lääkeriippuvuus.

Hän joutui eräässä vaiheessa sairaalaan ja päästyään sieltä kotiin hän ampui itsensä omistamallaan  22 cal. pistoolilla  (eli siis sama kuin pienoiskiväärin kaliberi)

Tämä tapahtui maanantaina .

Hänet kiidätettiin tietenkin  sairaalaan, sillä hän ei kuollutkaan siihen heti.

Sairaalassa hän sitten kuoli ja se oli tapahtunut seuraavana lauantaina oltuaan siihen saakka  tietenkin täysin tiedottomassa ja tajuttomassa tilassa. Hän oli kuollessaan 43-vuotias.

Olin pitkään surullinen hänen poismenonsa johdosta, sillä hän oli todella läheinen ystäväni.

R.I.P

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden, joka leikkasi vatsastaan palasen irti.

Oliko sillä mahassa antabus- vai ehkäisykapseli?

Vierailija kirjoitti:

Tutkintavankilooissa näkee kuulema kaikenlaista itsariyritystä. Siellä on poistettu kaikki millä itsensä voi tappaa, mutta kielensä voi niellä ja siihen voi tukehtua. Tai sitten valelee ensin sellin paskalla ja sitten avaa ranteet nirhaamalla tiilen reunaan.

Ristinollasta tuli mieleen legenda LSD:tä vetäneestä narkista. Hän luuli olevansa appelsiini ja kuori itsensä leipäveitsellä.

Älä kerro satuja.

Lsd:stä tulee rauhallinen ja apaattinen olitila. Käytetään sauraaloissa mm. Sveitsissä.

Suomessa on sarjakuviin usko vielä voimissaan ja kipuun ja tuskatiloihin käytetään mieluummin maksaa polttavia kipulääkkeitä ja neuroleptejä, jopa viinaa mieluummin kuin vaaratonta lsd:tä.