Tuntuu että meidän 2,5-vuotias olisi paljon " kehittyneempi" ikäisekseen

Vierailija:

Uskallan jättää hänet muutamaksi minuutiksi kotiin katsomaan teeveetä tai siivoomaan.

Kuulostaa normaalilta.

mutta kyllä monia tämän ikäisiä voi varauksella jättää vähäksi aikaa yksin. Riippuu tietty lapsesta ja jokainen tuntee omansa. En minä tarkoita että lähtisin kauppaa tms mutta esim. pyykkituvassa olen pikaisesti käynyt parissa minuutissa. Myös omani on suihkussa leikkimässä jos itse olen saunassa. Astiat ollaan tyhjennetty jo vuoden yhdessä ja pikkuapulainen täälläkin häärää kattauksien kanssa.

Se mitä ihmettelen on se, että jätät tuon ikäisen ' muutamaksi minuutiksi' yksin. 2,5v ehtii vaikka mitä muutamassa minuutissa. Vessassa voi just just käydä. Mieti miltä sinusta tuntuisi jos lapsellesi yksin ollessa sattuisi jotain? Aikuisen kanssa yhdessä ' aikuismaisesti' puuhailu ei todellakaan tarkoita sitä, että lapsella on aikuisen harkintakyky.

Lapsiko teillä siivoaa? Yksin?

Miksi lapsen pitää jäädä kotiin siivoamaan? Sehän ei kerrö lapsen kehityksestä jos vanhemmat jättävät tämän yksin kotiin,ennemminkin se kertoo jotain vanhemmista.

Sehän on ihan siitä kiinni, mitä ja miten opettaa. Hetken tai pidemmänkin hetken yksin viihtymisessäkään ei mielestäni ole mitään poikkeuksellista :)

Meidän lapsi ei ole ikinä tehnyt mitään täysin järjetöntä, eikä tuhoa mitään, ole ainakaan tähän mennessä tuhonnut. ON tosi järkevä ja ymmärtää ja uskoo puhetta tosi hyvin. On myös tosi oikeudenmukainen ja oikeudentajuinen lapsi.

Itse pyrin usein puoliväkisin antamaan lapsen olla pikkulapsi, siis hän ei välttämättä itse osaa näyttää sitä puolta itsestään, mutta selkeästi tykkää kuitenkin kun pidetään sylissä ja lellutetaan kuin pikkuvauvaa, vaikka onkin yleisesti käytökseltään aika pikkuvanhakin.

Vierailija:

Eli, välillä tuntuu siltä, että meidän 2,5-vuotias olisi jo " isompi" kuin onkaan. Uskallan jättää hänet muutamaksi minuutiksi kotiin katsomaan teeveetä tai siivoomaan. Kun olemme perheen kanssa saunassa, nii lapsemme leikkii suihkussa ihan itsekseen ja pesee hiuksiaan ja itseään siellä omilla pesuaineilla.

Hän auttaa mua astianpesukoneen tyhjennyksessä/täytössä. Kattaa pöytää, tekee mun kans ruokaa yms...

En oikein osaa paremmin kuvailla tätä tilannetta, mutta välillä tuntuu siltä, että me kohtelemme lasta kuin hän olisi jo aikuinen, vaikka onkin vasta 2,5-vuotias..

Mahtoikohan kukaan ymmärtää mitä ajan takaa?

mekin olemme jo yli vuoden tyhjentäneet/täyttäneet astianpesukonetta, mutta nykyään tyttö laittaa itse omat likaiset astiat koneeseen ilman sanomista.

Tekispä mies samoin ;)



-ap-

Siis esim. kun mennään sukulaisille, niin n 1-v 8kk iän jälkeen poika mennyt muiden perässä. 2 vuotiaana jätti vaipat kokonaan, ja nyt 2,5 vuotiaana pukee jo itekseen ja touhuilee ties mitä...

eikä ole onneksi vielä saanut sellaisia " maahan huutamaan ja potkimaan" -uhmis kohtauksia, vaikka onkin menevä ja joskus villikin.

Hän tottelee kuitenkin kun kielletään, osaa itse pukea vaatteensa ja syödä siististi. hän puhua pälpättää taukoamatta ja uudet sanat ja sanonnat tarttuvat helposti. joskus hän on vähän liiankin omatoiminen, esim. että menee vessaan pissalle ja vahingossa ruikkii pöntön yli, kun muka haluaa olla mies ja pissiä seisaaltaan. Hakee myös jääkaapista itselleen syötävää ja usein myös " herkkukaapilla" norkkumassa ja kaivelemassa, *ärrinmurrin* :)

me ollaan kannustettu lasta omatoimisuuteen ja siksi on oppinut ja oppii helposti.

käy ihan itsekseen potalla ja huutaa pyhkimään. Heittää likaisia vaatteitaan pesukoneeseen ilman sanomista yms...



Ja tuntuu todellakin siltä että lapsihan on iso jo kun tekee kaikkea tollaista ihan itsekseen. Ihan aikuisten juttuja :)



-ap-

viestistäni tulisi uskomattoman pitkä, mutta sen verran, että ÄLKÄÄ PITÄKÖ NIITÄ LAPSIANNE VANHEMPINA KUIN OIKEASTI OVAT JA SE YKSIN JÄTTÄMINEN EI TODELLAKAAN OLE FIKSUA. Niitä surullisia tarinoita kun saa lukea lehdestä harva se viikko! Alle kolme vuotiaat eivät vielä käsitä olevansa edes yksilöitä, joten saati sitten tajuamaan täysin oikean ja väärän merkitystä, voi argh.....mitä juttuja taas!!!

Ja me ei olla kielletty häntä turhasta. On saanut touhuta ihan itekseen ja siten sitä kai opitaan omatoimisuteen :)



Kun välillä tosiaan kuulee niistä kauhukakaroista, jotka saavat niitä kauheita riehumiskohtauksia. Niin silloin tulee miettineeksi että onkohan omalla lapsella kaikki ok kun ei riehu :)



-ap-

Jos lapsesi on rauhallinen ja omatoiminen, se ei ole vain ja ainoastaan sinun erinomaisen kasvatustyösi tulosta, vaan monen asian summa.



Jokaisen lapsen kasvatus ei ole niin helppoa kuin sinun tapauksessasi. Katsot asiaa aika mustavalkoisten lasien takaa. No, elämä opettaa.

Vierailija:

Jos lapsesi on rauhallinen ja omatoiminen, se ei ole vain ja ainoastaan sinun erinomaisen kasvatustyösi tulosta, vaan monen asian summa.

Jokaisen lapsen kasvatus ei ole niin helppoa kuin sinun tapauksessasi. Katsot asiaa aika mustavalkoisten lasien takaa. No, elämä opettaa.

en ole mielestäni kehunut omaa kasvatustyötä vaan ihmetellyt ja pohdiskellut tota asiaa.

-ap-

tämä palsta ole aihe vapaa. Minusta on kivaa välillä kirjoittaa ja lukea jotain positiivista, eikä aina valittaa tai linkittää joitain kauhu-uutisia tai haukkua muiden irc-galleria kuvia yms. Ei se ole omahyväistä jos kehuu omaa lastaan ja on tyytyväinen, että lapsi on terve ja omatoiminen. Ei se tarkoita, että muiden lapset olisi sen huonompia tai vähemmän rakastettavia/huonommin kasvatettuja.

Olen vaib kurkkuani myöten täynnä sitä, että ihmiset kuvittelevat, että jokainen ei-rauhallinen ja ei-omatoiminen lapsi olisi huonomman kasvatustyön tulosta. Ehkä et suoraan näin sanonutkaan, mutta rivien välistä olin havaitsevinani sellaista. Yksi kirjoittaja sanoikin, että eihän sitä muuta tarvitse, kuin opettaa lapsi omatoimisuuteen jne.



Tottakai on hienoa, että lapsesi on omatoiminen ja rauhallinen. On upeaa katsoa iloista ja kehittyvää lasta! Se on hieno juttu.



Minulla on kaksi lasta, joista toinen on sinun lapsesi kaltainen. Toinen lapsista on kuitenkin aivan erilainen, vaikka samalla tavalla on kasvatettu. Niin moni muukin asia vaikuttaa lapsen kehitykseen, kuin vanhempien rakkauden ja paneutumisen määrä.



Kaikkea hyvää sinulle!



t.20

.. jotka kaikki kasvatettu samalla tavalla, tietysti luonteenpiirteet huomioiden (toinen herkkä, toinen rämäpää, toinen avoin, toinen ujo jne). Ja Esikoisemme, vaikka onkin kielellisesti erittäin lahjakas, avoin, sosiaalinen ja taiteellisesti lahjakas ;) EI TODELLAKAAN ole muuten mikään mallilapsi, vaan todella hankala tapaus jonka kanssa saa aina olla varuillaan.

Keskimmäinen sitten on oikea " enkeli" , osaa kaiken mitä isosiskonsakin ja on " luotettava" (niin luotettava kuin vaan 2½-vuotias voi olla...) ja jonka kanssa voisin lähteä vaikka minne luottaen siihen ettei neiti ala kiukkuamaan / ole epäkohtelias vieraille / karkaa omille teilleen...

Ja nuorimmaisesta nyt ei vielä oikein tiedä mihin suuntaan kallistuu, mutta halusin vaan olla samaa mieltä niiden kanssa joiden mielestä " kullannuppu" ja " viisas lapsi" ei todellakaan ole pelkästään vanhempiensa " kasvatustyön" tulos!!!!

Eli turha mainostaa omaa lastaan, kaikkihan on hyviä jossain ja myös niitä puutteitakin jostakin osa-alueelta yleensä löytyy... Ettekä ole välttämättä " taitavia" kasvattajia, teille on vaan sattunut " helppo" lapsi joka ei tempperamentiltaan ole kovinkaan " tulinen" ;)

kasvatuksen vaikutuksesta, perimästä, tempperamentista etc. Entäpä muut käsitteet: onko omatoiminen ja tottelevainen lapsi automaattisesti pikaisemmin kehittynyt ja viisaampi lapsi?



Eikös asioiden kyseenalaistaminenkin ole välillä fiksua ja liika kiltteys pahasta sekin? Jos lapsi viihtyy yksikseen, onko se luonteen vai kasvatuksen tulosta ja miten paljon kiinnostus erilaisia asioita kohtaan ja tempperamentti vaikuttavat?



Ei ole yksiselitteinen aihe.