Treffailu ja "ihan kiva"- tyyppiset tapaamiset

Ap, minkä ikäinen olet? Oletko elämäsi aikana kokenut yhtään kunnon kolahdusta? Millaisessa tilanteessa ja mihin se johti?

Ymmärtääkseni on ihmisiä, joille kukaan ei vain kolahda mitenkään erityisemmin. Jos olet tällainen ihminen, tuskin kannattaa jäädä sitä odottelemaan, siinä kun voi mennä koko elämä odotellessa. 

Itse tiedän itsestäni, että minulle kolahtaa äärimmäisen harva mies, mutta kun kolahdus tulee, kyseessä on henkilö jonka kanssa on paljon potentiaalia hyvään suhteeseen. Minulla siis tämä mekanismi on olemassa ja lisäksi toimii hyvin, joten minun kannattaa kuunnella sitä. Sitten on vielä ihmisiä, jotka kokevat näitä kolahtamisia mutta vääränlaisten, itselleen kumppaniksi sopimattomien ihmisten kanssa.

Avain on siinä että selvität itsellesi, miten oma systeemisi toimii.

Sama homma. Kivoja miehiä on,, mutta että kolahtais. Ehkä olen itse sitten outo, mutta aniharva kiinnostaa.

Minä olen sitä mieltä että ihan kivaan ei pidä tyytyä.

Millään muulla ei ole mielestäni oikeasti merkitystä kun sillä että tuntee aidosti jotakin.

Se että saattaisiko noista tapauksista kehittyä jotakin jos jatkat tapailua on taas eri asia. Se on nimittäin mahdollista, vaikka itse ensisilmäyksellä pääsääntöisesti ihastunkin.

Toisilla ottaa aikansa :)

Suurinosa tapailuista on sellaisia "ihan kivan" ja "ok" kanssa... Sen sitten tietää, kun joku kolahtaa. Niitä vain tulee äärimmäisen harvoin vastaan enää tässä iässä... Mulle on pari "ihan kivaa" sanonut, että "tässä ei ole sellaista tunnetta" tai "yhteys puuttuu". Eli joillekin se on tärkeämpää kuin toisille. Olen ajatellut, että toiset etsivät varmastikin sitä oikeaa, ja sitä juuri oikeanlaista kemiaa. Mulle käy jos on joku, jonka kanssa on hauskaa ja olo on turvallinen. En etsi elämäni rakkautta, se tulee vastana jos on tullakseen.

Vierailija kirjoitti:

Ap, minkä ikäinen olet? Oletko elämäsi aikana kokenut yhtään kunnon kolahdusta? Millaisessa tilanteessa ja mihin se johti?

Ymmärtääkseni on ihmisiä, joille kukaan ei vain kolahda mitenkään erityisemmin. Jos olet tällainen ihminen, tuskin kannattaa jäädä sitä odottelemaan, siinä kun voi mennä koko elämä odotellessa. 

Itse tiedän itsestäni, että minulle kolahtaa äärimmäisen harva mies, mutta kun kolahdus tulee, kyseessä on henkilö jonka kanssa on paljon potentiaalia hyvään suhteeseen. Minulla siis tämä mekanismi on olemassa ja lisäksi toimii hyvin, joten minun kannattaa kuunnella sitä. Sitten on vielä ihmisiä, jotka kokevat näitä kolahtamisia mutta vääränlaisten, itselleen kumppaniksi sopimattomien ihmisten kanssa.

Avain on siinä että selvität itsellesi, miten oma systeemisi toimii.

Lisään vielä, että itse siis tapasin Tinderin kautta ainoastaan todella mukavia miehiä. Suurin osa ei kuitenkaan kolahtanut. Yhden kanssa huomasin seksuaalista vetovoimaa ja muutakin kiinnostusta, vaikka suuri kolahdus jäi tulematta. Sitten lopulta (160 matchin ja kymmenien treffien jälkeen) tuli se yksi, joka kolahti niin että Tinderin käyttämisen jatkaminen ei olisi tullut mieleenkään. Tiesin alusta asti, että minun ei kannata lähteä viemään juttuja eteenpäin, jos tuota kolahdusta ei tapahdu, joten toimin sen mukaisesti vaikka kaikki treffit olivat mukavia ja jokainen noista miehistä tulee olemaan hyvä kumppani jollekulle.

Vierailija kirjoitti:

Ap, minkä ikäinen olet? Oletko elämäsi aikana kokenut yhtään kunnon kolahdusta? Millaisessa tilanteessa ja mihin se johti?

Ymmärtääkseni on ihmisiä, joille kukaan ei vain kolahda mitenkään erityisemmin. Jos olet tällainen ihminen, tuskin kannattaa jäädä sitä odottelemaan, siinä kun voi mennä koko elämä odotellessa. 

Itse tiedän itsestäni, että minulle kolahtaa äärimmäisen harva mies, mutta kun kolahdus tulee, kyseessä on henkilö jonka kanssa on paljon potentiaalia hyvään suhteeseen. Minulla siis tämä mekanismi on olemassa ja lisäksi toimii hyvin, joten minun kannattaa kuunnella sitä. Sitten on vielä ihmisiä, jotka kokevat näitä kolahtamisia mutta vääränlaisten, itselleen kumppaniksi sopimattomien ihmisten kanssa.

Avain on siinä että selvität itsellesi, miten oma systeemisi toimii.

Olen 33. On ollut 1-2 "kolahdusta" elämäni aikana. Kumpikin tosin päättyi omalta kannalta ikävästi, muutamiin tapaamiskertoihin, joten vaikea sanoa loppupeleissä siltikään että olisiko ollut ns suurta rakkautta SEKÄ intohimoa, koska joskus kun näin käy niin sitä voi mielessään rakennella vaikka mitä pilvilinnoja, koska asia ei koskaan päässyt kehittymään eteenpäin vain jäi ikäänkuin kesken. 

On tullut oltua suhteessa sen "ihan kivankin" kanssa, ja ei sekään toiminut. Mietin, kuinka moni on tällaisissa "ihan kiva"-suhteissa. Itselläni tuo suhde johti siihen pian, että halut alkoivat katoamaan jo 3kk tapailun jälkeen, loppuajat olivatkin melkoista kinaa seksistä.. Eli tiedän itsestäni sen että tarvitsen voimakkaan seksuaalisen latauksen voidakseni alkaa seurustelemana. Ja tiedän senkin, ettei se ole tae täydelisestä suhteesta. 

Kiitos ajatuksista!

Älä etsi kolahdusta vaan sitä, että toisen kanssa on hyvä, rauhallinen ja turvallinen olo ja sitä, että yhdessäolo on luontevaa. Jos on liian vaikeaa, niin se ei ole oikea. Voit olla oma itsesi hänen kanssaan.

Mullakin oli tuollaista kun nettideittailin, en muista enää suurimman osan ihan kivan jäppisen nimeä, yhden kanssa seurustelin vähän aikaa mutta koko ajan oli olo ettei tästä mitään tule.

Vierailija kirjoitti:

Suurinosa tapailuista on sellaisia "ihan kivan" ja "ok" kanssa... Sen sitten tietää, kun joku kolahtaa. Niitä vain tulee äärimmäisen harvoin vastaan enää tässä iässä... Mulle on pari "ihan kivaa" sanonut, että "tässä ei ole sellaista tunnetta" tai "yhteys puuttuu". Eli joillekin se on tärkeämpää kuin toisille. Olen ajatellut, että toiset etsivät varmastikin sitä oikeaa, ja sitä juuri oikeanlaista kemiaa. Mulle käy jos on joku, jonka kanssa on hauskaa ja olo on turvallinen. En etsi elämäni rakkautta, se tulee vastana jos on tullakseen.

Toisin sanoen voit seurustella ihan kivan kanssa, kunnes elämän rakkaus tulee vastaan?

Vierailija kirjoitti:

Älä etsi kolahdusta vaan sitä, että toisen kanssa on hyvä, rauhallinen ja turvallinen olo ja sitä, että yhdessäolo on luontevaa. Jos on liian vaikeaa, niin se ei ole oikea. Voit olla oma itsesi hänen kanssaan.

Tässä on just se ongelma. Tulen toimeen hyvin lähes kaikkien kanssa, monet kokevat että mun kanssa on helppo jutella jne jne. Mulla on luonteva, turvallinen ja hyvä olo monenkin miehen kanssa. 

t. ap

Lopeta tuo miesshoppailu! Suhtautumisesi on vääristynyt. Ei mies ole mikään tuote, jolta voit vaatia tiettyjä,  usein hyvin pinnallisia ominaisuuksia, ulkonäköä, koulutusta, tuloja, automerkkiä, pukeutumista j.n.e.

Vierailija kirjoitti:

--- odotanko vain liikaa jotain sähköä tai maagista "tiesin sen vain" -tunnetta mistä puhutaan. ---

Odotat.

Mä yli kolmekymppisenä odottamassa jotain kolahdusta :DDDD 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurinosa tapailuista on sellaisia "ihan kivan" ja "ok" kanssa... Sen sitten tietää, kun joku kolahtaa. Niitä vain tulee äärimmäisen harvoin vastaan enää tässä iässä... Mulle on pari "ihan kivaa" sanonut, että "tässä ei ole sellaista tunnetta" tai "yhteys puuttuu". Eli joillekin se on tärkeämpää kuin toisille. Olen ajatellut, että toiset etsivät varmastikin sitä oikeaa, ja sitä juuri oikeanlaista kemiaa. Mulle käy jos on joku, jonka kanssa on hauskaa ja olo on turvallinen. En etsi elämäni rakkautta, se tulee vastana jos on tullakseen.

Toisin sanoen voit seurustella ihan kivan kanssa, kunnes elämän rakkaus tulee vastaan?

Olen alusta asti tehnyt selväksi, ettei kyseessä ole seurustelua vaan vapaata treffailua ja tapailua jossa kumpikaan ei ole tilivelvollinen... ei sovi kaikille, ei kaikille miehillekään, mutta ne joille on sopinut niin ollaan tapailtu sen aikaa kun on tuntunut kummastakin hyvältä. Jos toisen elämään tulee jotain suurempaa niin toinen väistyy pois. Ilman draamaa ja itkupotkuraivareita.  Elämääni on mahtunut kolahduksia ja muita suhteita. Jopa avioliitto jossa oli paljonkin tunteita, lapsia ja ero. Olen jo yli neljäkymmentä ja ymmärrän, että jos nyt jään odottamaan suurta rakkautta ja kolahdusta niin saan viettää iltani yksin hautaan asti.

Nämä "kolahdukset" tapahtuvat yleensä kahdenlaisten miesten seurassa:

1) naisen tunteita ohjailemaan tottunut pelimies ja/tai

2) naista itseään merkittävästi korkeammalla "markkina-arvolla" oleva mies. Niin sanottu kutosen nainen ei syty seiskan miehestä, mutta ysin tai kympin miehen kanssa sitten "kolahtaa" heti.

Vierailija kirjoitti:

Nämä "kolahdukset" tapahtuvat yleensä kahdenlaisten miesten seurassa:

1) naisen tunteita ohjailemaan tottunut pelimies ja/tai

2) naista itseään merkittävästi korkeammalla "markkina-arvolla" oleva mies. Niin sanottu kutosen nainen ei syty seiskan miehestä, mutta ysin tai kympin miehen kanssa sitten "kolahtaa" heti.

Kuinka monen miehen kanssa sulla itselläsi on kolahtanut, kun noin suurena asiantuntijana esiinnyt?

Minulla on kolahtanut kovaa neljä kertaa. Kaksi kertaa johti erittäin hyviin parisuhteisiin, joista pidempi jatkui 13 vuotta ja erosimme pääasiassa lapsettomuuteen liittyneiden vaikeuksien vuoksi (lapsettomuus johtui minusta ja miehen suurin unelma elämässä oli saada lapsia, joten erosimme ystävinä, koska en olisi itsekään kestänyt sitä ettei hänen unelmansa toteudu - olemme edelleen läheisiä ystäviä). Yhdellä kerralla kolahdus osui naimisissa olevaan mieheen, joten se ei johtanut mihinkään, koska kysymys ei ollut pelimiehestä vaan miehestä, joka rakasti ja arvosti puolisoaan (enkä itsekään menisi kenenkään suhdetta sotkemaan vaikka kuinka kolahtaisikin). Neljäs kolahdus osui nykyiseen kumppaniini, joka on elämäni rakkaus, ja aiempien kumppanieni tapaan todella hyvä mies kaikin tavoin.

Kerrotko ketkä noista ovat niitä pelimiehiä ja ketkä minulle liian tasokkaita, ja millä perusteella?

t. 1

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään samaa "ongelmaa"?

Olen treffaillut tässä aika paljon, ja menee usein omalta puolelta niin, että mies on "ihan kiva". Siis ihan kivan näköinen, mukavaa seuraa, mutta jotenkin sellaista isompaa sytystä ei kuitenkaan omalta puolelta synny. Mietin usein, että odotanko vain liikaa jotain sähköä tai maagista "tiesin sen vain" -tunnetta mistä puhutaan. Kyse ei ole siitä, että tuijottaisin jotain tiettyä ominaisuutta tai piirrettä,vaan ihan kaikenlaisia miehiä olen tapaillut.

Mistä sen sitten tietää kehen kannattaa panostaa? Typerä kysymys ehkä. Mietin vaan, että kolahtaako koskaan, vai pitäisikö vain "tyytyä" johonkuhun joka on "ihan kiva"? Kokemuksia, ajatuksia?

Et vain ole tavannut oikeanlaista miestä, kuten minua esimerkiksi. En mitenkään erityinen ole, mutta massasta on erittäin helppo erottua, jos vähänkään osaa aistia toisen tunne-elämää ja ylipäänsä ajatusmaailmaa, sekä omaa sosiaalista älykkyyttä, joka tulee esille tilannetajuna. Luo toiselle olon, et "Hitto, toi ymmärtää mua hyvin" ja näin saa naisen kokemaan itsensä erityiseksi. Myös se, että olen täysin oma itseni ilman minkäänlaista ulkokultaisuutta on tehnyt moneen vaikutuksen. Paritkymmenet treffit takana ja yhtä lukuunottamatta jokainen nainen on halunnut tavata uudestaan ja koukuttuneitakin on jo liiankin kanssa. Koukuttuvat siihen intensiivisyyteen, joka tulee juuri kyvystä lukea toisen ajatuksia ja tunteita, sekä vähän hölmösti siitä, että en ole miellyttämässä ketään, vaan etsimässä itselleni elämänkumppania. En siis pidä myyntipuheita tai kutsu kauniiksi, vaan isken suoraan niihin syvimpiin tarpeisiin eli huomioin toisen yksilölliset, pienet piirteet, joita moni ei ehkä huomaa ja ylipäänsä keskityn toiseen juuri sellaisena kuin hän on, en sellaisena kuin hän haluaa maailmalle näyttäytyä. Se on helppoa, sillä haluan epätäydellisen ihmisen, sillä haluan olla tarvittu. Täydellinen ihminen lienee maailman yksinäisin ihminen. Vielä ei itselle ole tullut oikeanlaista naista vastaan, mutta kyllä joskus tärppää.

ddd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään samaa "ongelmaa"?

Olen treffaillut tässä aika paljon, ja menee usein omalta puolelta niin, että mies on "ihan kiva". Siis ihan kivan näköinen, mukavaa seuraa, mutta jotenkin sellaista isompaa sytystä ei kuitenkaan omalta puolelta synny. Mietin usein, että odotanko vain liikaa jotain sähköä tai maagista "tiesin sen vain" -tunnetta mistä puhutaan. Kyse ei ole siitä, että tuijottaisin jotain tiettyä ominaisuutta tai piirrettä,vaan ihan kaikenlaisia miehiä olen tapaillut.

Mistä sen sitten tietää kehen kannattaa panostaa? Typerä kysymys ehkä. Mietin vaan, että kolahtaako koskaan, vai pitäisikö vain "tyytyä" johonkuhun joka on "ihan kiva"? Kokemuksia, ajatuksia?

Et vain ole tavannut oikeanlaista miestä, kuten minua esimerkiksi. En mitenkään erityinen ole, mutta massasta on erittäin helppo erottua, jos vähänkään osaa aistia toisen tunne-elämää ja ylipäänsä ajatusmaailmaa, sekä omaa sosiaalista älykkyyttä, joka tulee esille tilannetajuna. Luo toiselle olon, et "Hitto, toi ymmärtää mua hyvin" ja näin saa naisen kokemaan itsensä erityiseksi. Myös se, että olen täysin oma itseni ilman minkäänlaista ulkokultaisuutta on tehnyt moneen vaikutuksen. Paritkymmenet treffit takana ja yhtä lukuunottamatta jokainen nainen on halunnut tavata uudestaan ja koukuttuneitakin on jo liiankin kanssa. Koukuttuvat siihen intensiivisyyteen, joka tulee juuri kyvystä lukea toisen ajatuksia ja tunteita, sekä vähän hölmösti siitä, että en ole miellyttämässä ketään, vaan etsimässä itselleni elämänkumppania. En siis pidä myyntipuheita tai kutsu kauniiksi, vaan isken suoraan niihin syvimpiin tarpeisiin eli huomioin toisen yksilölliset, pienet piirteet, joita moni ei ehkä huomaa ja ylipäänsä keskityn toiseen juuri sellaisena kuin hän on, en sellaisena kuin hän haluaa maailmalle näyttäytyä. Se on helppoa, sillä haluan epätäydellisen ihmisen, sillä haluan olla tarvittu. Täydellinen ihminen lienee maailman yksinäisin ihminen. Vielä ei itselle ole tullut oikeanlaista naista vastaan, mutta kyllä joskus tärppää.

Voin kuvitella jonkun "hopeaketun" kirjoittamassa tuonkaltaista soopaa suoli24 palstalla reilusti nuoremmille naisille. 

ddd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään samaa "ongelmaa"?

Olen treffaillut tässä aika paljon, ja menee usein omalta puolelta niin, että mies on "ihan kiva". Siis ihan kivan näköinen, mukavaa seuraa, mutta jotenkin sellaista isompaa sytystä ei kuitenkaan omalta puolelta synny. Mietin usein, että odotanko vain liikaa jotain sähköä tai maagista "tiesin sen vain" -tunnetta mistä puhutaan. Kyse ei ole siitä, että tuijottaisin jotain tiettyä ominaisuutta tai piirrettä,vaan ihan kaikenlaisia miehiä olen tapaillut.

Mistä sen sitten tietää kehen kannattaa panostaa? Typerä kysymys ehkä. Mietin vaan, että kolahtaako koskaan, vai pitäisikö vain "tyytyä" johonkuhun joka on "ihan kiva"? Kokemuksia, ajatuksia?

Et vain ole tavannut oikeanlaista miestä, kuten minua esimerkiksi. En mitenkään erityinen ole, mutta massasta on erittäin helppo erottua, jos vähänkään osaa aistia toisen tunne-elämää ja ylipäänsä ajatusmaailmaa, sekä omaa sosiaalista älykkyyttä, joka tulee esille tilannetajuna. Luo toiselle olon, et "Hitto, toi ymmärtää mua hyvin" ja näin saa naisen kokemaan itsensä erityiseksi. Myös se, että olen täysin oma itseni ilman minkäänlaista ulkokultaisuutta on tehnyt moneen vaikutuksen. Paritkymmenet treffit takana ja yhtä lukuunottamatta jokainen nainen on halunnut tavata uudestaan ja koukuttuneitakin on jo liiankin kanssa. Koukuttuvat siihen intensiivisyyteen, joka tulee juuri kyvystä lukea toisen ajatuksia ja tunteita, sekä vähän hölmösti siitä, että en ole miellyttämässä ketään, vaan etsimässä itselleni elämänkumppania. En siis pidä myyntipuheita tai kutsu kauniiksi, vaan isken suoraan niihin syvimpiin tarpeisiin eli huomioin toisen yksilölliset, pienet piirteet, joita moni ei ehkä huomaa ja ylipäänsä keskityn toiseen juuri sellaisena kuin hän on, en sellaisena kuin hän haluaa maailmalle näyttäytyä. Se on helppoa, sillä haluan epätäydellisen ihmisen, sillä haluan olla tarvittu. Täydellinen ihminen lienee maailman yksinäisin ihminen. Vielä ei itselle ole tullut oikeanlaista naista vastaan, mutta kyllä joskus tärppää.

Tämä. Oletan että teksti on aito - ja vaikka ei olisikaan, niin hyviä pointteja. Kyky lukea toista, olla kiinnostunut toisen tekemisistä aidosti (eikä vain odottaa passiivisesti että saa kertoa omista asioistaan). Ja samalla myös elekielen lukeminen on erittäin tärkeää. Fyysinen puoli on myös tärkeää, ja jos toinen alkaa kopeloimaan heti kun on suuteluetäisyydelle päästy osaamatta lukea yhtään elekieltäni, niin se voi riittää jos siihen ettei jatkoon. Ylipäätään tuntuu, että romantiikka on nykyään jotain mikä esiintyy pelkästään kirjoissa. Itse yritän nimenomaan päästä syvemmälle keskusteluissa, ei mua kiinnostaa se toisen työ, harrastukset tai muut, mutta mua kiinnostaa enempi ne oikeat elämäntarinat, mitkä voi vaikka olla syitä siihen miksi ihminen tekee sitä työtä elämässään tällä hetkellä. Tai miksi hänellä on ollut tietynlaisia tapahtumia elämässään jne. 

T. ap

Vierailija kirjoitti:

Lopeta tuo miesshoppailu! Suhtautumisesi on vääristynyt. Ei mies ole mikään tuote, jolta voit vaatia tiettyjä,  usein hyvin pinnallisia ominaisuuksia, ulkonäköä, koulutusta, tuloja, automerkkiä, pukeutumista j.n.e.

Aloituksessahan sanoin juuri, että olen tapaillut erilaisia miehiä. Onko sinulla vaikeuksia ymmärtää lukemaasi? Puhun nimenomaan TUNTEISTA, ja minua ei yksikään hurmaa ulkoisilla asioilla ellei sisäinen maailma ole järjestyksessä. Mitä minä jollain ammatilla, autonmerkillä tai täydellisen vartalon omaavalla miehellä teen, jos sisältö on pelkkää kumisevaa tyhjyyttä? Vai tapailisitko itse sellaista naista, siitäkö vastauksesi kertoo?

T. ap