Treffailu ja "ihan kiva"- tyyppiset tapaamiset

Vierailija kirjoitti:

ddd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään samaa "ongelmaa"?

Olen treffaillut tässä aika paljon, ja menee usein omalta puolelta niin, että mies on "ihan kiva". Siis ihan kivan näköinen, mukavaa seuraa, mutta jotenkin sellaista isompaa sytystä ei kuitenkaan omalta puolelta synny. Mietin usein, että odotanko vain liikaa jotain sähköä tai maagista "tiesin sen vain" -tunnetta mistä puhutaan. Kyse ei ole siitä, että tuijottaisin jotain tiettyä ominaisuutta tai piirrettä,vaan ihan kaikenlaisia miehiä olen tapaillut.

Mistä sen sitten tietää kehen kannattaa panostaa? Typerä kysymys ehkä. Mietin vaan, että kolahtaako koskaan, vai pitäisikö vain "tyytyä" johonkuhun joka on "ihan kiva"? Kokemuksia, ajatuksia?

Et vain ole tavannut oikeanlaista miestä, kuten minua esimerkiksi. En mitenkään erityinen ole, mutta massasta on erittäin helppo erottua, jos vähänkään osaa aistia toisen tunne-elämää ja ylipäänsä ajatusmaailmaa, sekä omaa sosiaalista älykkyyttä, joka tulee esille tilannetajuna. Luo toiselle olon, et "Hitto, toi ymmärtää mua hyvin" ja näin saa naisen kokemaan itsensä erityiseksi. Myös se, että olen täysin oma itseni ilman minkäänlaista ulkokultaisuutta on tehnyt moneen vaikutuksen. Paritkymmenet treffit takana ja yhtä lukuunottamatta jokainen nainen on halunnut tavata uudestaan ja koukuttuneitakin on jo liiankin kanssa. Koukuttuvat siihen intensiivisyyteen, joka tulee juuri kyvystä lukea toisen ajatuksia ja tunteita, sekä vähän hölmösti siitä, että en ole miellyttämässä ketään, vaan etsimässä itselleni elämänkumppania. En siis pidä myyntipuheita tai kutsu kauniiksi, vaan isken suoraan niihin syvimpiin tarpeisiin eli huomioin toisen yksilölliset, pienet piirteet, joita moni ei ehkä huomaa ja ylipäänsä keskityn toiseen juuri sellaisena kuin hän on, en sellaisena kuin hän haluaa maailmalle näyttäytyä. Se on helppoa, sillä haluan epätäydellisen ihmisen, sillä haluan olla tarvittu. Täydellinen ihminen lienee maailman yksinäisin ihminen. Vielä ei itselle ole tullut oikeanlaista naista vastaan, mutta kyllä joskus tärppää.

Tämä. Oletan että teksti on aito - ja vaikka ei olisikaan, niin hyviä pointteja. Kyky lukea toista, olla kiinnostunut toisen tekemisistä aidosti (eikä vain odottaa passiivisesti että saa kertoa omista asioistaan). Ja samalla myös elekielen lukeminen on erittäin tärkeää. Fyysinen puoli on myös tärkeää, ja jos toinen alkaa kopeloimaan heti kun on suuteluetäisyydelle päästy osaamatta lukea yhtään elekieltäni, niin se voi riittää jos siihen ettei jatkoon. Ylipäätään tuntuu, että romantiikka on nykyään jotain mikä esiintyy pelkästään kirjoissa. Itse yritän nimenomaan päästä syvemmälle keskusteluissa, ei mua kiinnostaa se toisen työ, harrastukset tai muut, mutta mua kiinnostaa enempi ne oikeat elämäntarinat, mitkä voi vaikka olla syitä siihen miksi ihminen tekee sitä työtä elämässään tällä hetkellä. Tai miksi hänellä on ollut tietynlaisia tapahtumia elämässään jne. 

T. ap

Heh, näinkö me löydettiin toisemme? :D Kuulostat juuri naiselta, jota etsin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä etsi kolahdusta vaan sitä, että toisen kanssa on hyvä, rauhallinen ja turvallinen olo ja sitä, että yhdessäolo on luontevaa. Jos on liian vaikeaa, niin se ei ole oikea. Voit olla oma itsesi hänen kanssaan.

Tässä on just se ongelma. Tulen toimeen hyvin lähes kaikkien kanssa, monet kokevat että mun kanssa on helppo jutella jne jne. Mulla on luonteva, turvallinen ja hyvä olo monenkin miehen kanssa. 

t. ap

No siinähän on jo loistava lähtökohta. Mutta kenen kanssa sydämeesi tulee rauha ja tyyneys, joka ei ole ihan tästä maailmasta. Kenellä on samat arvot? Kenen kanssa olet riittävän samanlainen, että voitte elää yhteistä elämää, eikä kahta elämää yhdessä asuen. Kenen haluat olevan loppuelämäsi suurin vaikuttaja? Kenen kanssa olet enemmän, parempi?

Mulla on sama ongelma. Oon 30v. ja sinkkuna 8 vuotta. Kyllästyttää koko deittailu kun ei vaan kolahda. Yksi kolahti mutta hävisi johonkin.

Yleensä kyllä kolahtaa sellaset miehet joita tapaan sattumalta esimerkiksi harrastuksessa ja hän on hyvin huomaavainen. Mutta ei siitä tuu mitään kun ei sitten enää välttämättä nää toista.

Mieluummin yksin kuin "ihan kivan" kanssa. Tulee vaan tuntu, että kuka tahansa kelpaisi, jos tyytyy puolihyvään. Eikö olisi aika kuluttavaa viettää aikaa sellaisen kanssa? Entäpä seksi? Ilman kunnon paloa välillä seksikin on vain tarpeitten tyydytystä.

ddd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ddd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään samaa "ongelmaa"?

Olen treffaillut tässä aika paljon, ja menee usein omalta puolelta niin, että mies on "ihan kiva". Siis ihan kivan näköinen, mukavaa seuraa, mutta jotenkin sellaista isompaa sytystä ei kuitenkaan omalta puolelta synny. Mietin usein, että odotanko vain liikaa jotain sähköä tai maagista "tiesin sen vain" -tunnetta mistä puhutaan. Kyse ei ole siitä, että tuijottaisin jotain tiettyä ominaisuutta tai piirrettä,vaan ihan kaikenlaisia miehiä olen tapaillut.

Mistä sen sitten tietää kehen kannattaa panostaa? Typerä kysymys ehkä. Mietin vaan, että kolahtaako koskaan, vai pitäisikö vain "tyytyä" johonkuhun joka on "ihan kiva"? Kokemuksia, ajatuksia?

Et vain ole tavannut oikeanlaista miestä, kuten minua esimerkiksi. En mitenkään erityinen ole, mutta massasta on erittäin helppo erottua, jos vähänkään osaa aistia toisen tunne-elämää ja ylipäänsä ajatusmaailmaa, sekä omaa sosiaalista älykkyyttä, joka tulee esille tilannetajuna. Luo toiselle olon, et "Hitto, toi ymmärtää mua hyvin" ja näin saa naisen kokemaan itsensä erityiseksi. Myös se, että olen täysin oma itseni ilman minkäänlaista ulkokultaisuutta on tehnyt moneen vaikutuksen. Paritkymmenet treffit takana ja yhtä lukuunottamatta jokainen nainen on halunnut tavata uudestaan ja koukuttuneitakin on jo liiankin kanssa. Koukuttuvat siihen intensiivisyyteen, joka tulee juuri kyvystä lukea toisen ajatuksia ja tunteita, sekä vähän hölmösti siitä, että en ole miellyttämässä ketään, vaan etsimässä itselleni elämänkumppania. En siis pidä myyntipuheita tai kutsu kauniiksi, vaan isken suoraan niihin syvimpiin tarpeisiin eli huomioin toisen yksilölliset, pienet piirteet, joita moni ei ehkä huomaa ja ylipäänsä keskityn toiseen juuri sellaisena kuin hän on, en sellaisena kuin hän haluaa maailmalle näyttäytyä. Se on helppoa, sillä haluan epätäydellisen ihmisen, sillä haluan olla tarvittu. Täydellinen ihminen lienee maailman yksinäisin ihminen. Vielä ei itselle ole tullut oikeanlaista naista vastaan, mutta kyllä joskus tärppää.

Tämä. Oletan että teksti on aito - ja vaikka ei olisikaan, niin hyviä pointteja. Kyky lukea toista, olla kiinnostunut toisen tekemisistä aidosti (eikä vain odottaa passiivisesti että saa kertoa omista asioistaan). Ja samalla myös elekielen lukeminen on erittäin tärkeää. Fyysinen puoli on myös tärkeää, ja jos toinen alkaa kopeloimaan heti kun on suuteluetäisyydelle päästy osaamatta lukea yhtään elekieltäni, niin se voi riittää jos siihen ettei jatkoon. Ylipäätään tuntuu, että romantiikka on nykyään jotain mikä esiintyy pelkästään kirjoissa. Itse yritän nimenomaan päästä syvemmälle keskusteluissa, ei mua kiinnostaa se toisen työ, harrastukset tai muut, mutta mua kiinnostaa enempi ne oikeat elämäntarinat, mitkä voi vaikka olla syitä siihen miksi ihminen tekee sitä työtä elämässään tällä hetkellä. Tai miksi hänellä on ollut tietynlaisia tapahtumia elämässään jne. 

T. ap

Heh, näinkö me löydettiin toisemme? :D Kuulostat juuri naiselta, jota etsin.

Kenties ;)

-ap

Tapailin nuorena jonkun verran miehiä ja muutaman kanssa seurustelinkin. Sitten eteeni tuli mieheni, rauhallinen, vakaa kaikin puolin, hyvin samanlaisesta perheestä kuin omanikin ja monesta asiasta samoin kanssani ajatteleva mies. Hän ei kolahtanut, vaan lähinnä olin hieman varuillani vaikka hänen kanssaan oli kuitenkin helppo puhua ja turvallisen tuntuista olla. Vietimme aikaa yhdessä hyvin paljon varmasti ainakin parin kuukauden verran ennen kuin tajusin, että siinä se on. Muut eivät enää kiinnostaneet, enkä oikeasti edes huomannut muita miehiä ja asiat vain loksahtivat. Loksahdus tapahtui kun olimme kahdestaan viikon ulkomaan reissulla ja siellä ymmärsin, että tämä mies ei petä eikä jätä, vaan minä olen hänelle hyvin tärkeä ja en halua edes ajatella vaihtoehtoa, että emme olisi yhdessä. Siitä on nyt tasan 20 vuotta ja olemme onnellisia vieläkin.

Jokin piti minua hänessä kuitenkin alusta asti kiinni vaikka en sitä suurta humausta tuntenutkaan. Muiden miesten kohdalla minulle oli periaatteessa ihan sama mitä he tekivät ja kenen kanssa olivat, mutta tämän miehen kanssa minä halusin olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, minkä ikäinen olet? Oletko elämäsi aikana kokenut yhtään kunnon kolahdusta? Millaisessa tilanteessa ja mihin se johti?

Ymmärtääkseni on ihmisiä, joille kukaan ei vain kolahda mitenkään erityisemmin. Jos olet tällainen ihminen, tuskin kannattaa jäädä sitä odottelemaan, siinä kun voi mennä koko elämä odotellessa. 

Itse tiedän itsestäni, että minulle kolahtaa äärimmäisen harva mies, mutta kun kolahdus tulee, kyseessä on henkilö jonka kanssa on paljon potentiaalia hyvään suhteeseen. Minulla siis tämä mekanismi on olemassa ja lisäksi toimii hyvin, joten minun kannattaa kuunnella sitä. Sitten on vielä ihmisiä, jotka kokevat näitä kolahtamisia mutta vääränlaisten, itselleen kumppaniksi sopimattomien ihmisten kanssa.

Avain on siinä että selvität itsellesi, miten oma systeemisi toimii.

Olen 33. On ollut 1-2 "kolahdusta" elämäni aikana. Kumpikin tosin päättyi omalta kannalta ikävästi, muutamiin tapaamiskertoihin, joten vaikea sanoa loppupeleissä siltikään että olisiko ollut ns suurta rakkautta SEKÄ intohimoa, koska joskus kun näin käy niin sitä voi mielessään rakennella vaikka mitä pilvilinnoja, koska asia ei koskaan päässyt kehittymään eteenpäin vain jäi ikäänkuin kesken. 

On tullut oltua suhteessa sen "ihan kivankin" kanssa, ja ei sekään toiminut. Mietin, kuinka moni on tällaisissa "ihan kiva"-suhteissa. Itselläni tuo suhde johti siihen pian, että halut alkoivat katoamaan jo 3kk tapailun jälkeen, loppuajat olivatkin melkoista kinaa seksistä.. Eli tiedän itsestäni sen että tarvitsen voimakkaan seksuaalisen latauksen voidakseni alkaa seurustelemana. Ja tiedän senkin, ettei se ole tae täydelisestä suhteesta. 

Kiitos ajatuksista!

Sama. Itse yritin pisimmillään 1,5 vuotta saada ihan kivan suhteen toimimaan, mutta kun mies tuntui enemmän veljeltä kuin seksuaalisesti haluttavalta kumppanilta, niin ei siitä mitään tullut,

Minä juttelen nyt whatsapissa yhden miehen kanssa (en muista tarkalleen milloin juttelimme ekan kerran, kesällä kuitenkin ja netissä). Emme ole tavanneet livenä vielä mutta olemme puhuneet puhelimessa muutaman kerran ja tietysti kuvia vaihdelleet. Minulla on nyt jo Tietty Tunne hänestä. Se tulee hyvin harvoin, mutta silloin kun tulee niin tiedän että siinä on jotain. Katsotaan miten livenä käy, lässähtääkö kaikki vai paraneeko vain.

Vierailija kirjoitti:

Minä juttelen nyt whatsapissa yhden miehen kanssa (en muista tarkalleen milloin juttelimme ekan kerran, kesällä kuitenkin ja netissä). Emme ole tavanneet livenä vielä mutta olemme puhuneet puhelimessa muutaman kerran ja tietysti kuvia vaihdelleet. Minulla on nyt jo Tietty Tunne hänestä. Se tulee hyvin harvoin, mutta silloin kun tulee niin tiedän että siinä on jotain. Katsotaan miten livenä käy, lässähtääkö kaikki vai paraneeko vain.

'

Oi ihanaa, onnea! Toivon että siitä tulee jotain :) t. ap

Tutulta kuulostaa. Itse sivuutin kaikki kymmenet "ihan kivat" ja luotin siihen, että kyllä sen sitten tietää kun joku on jotain enemmän. Ja kyllä sen sitten tiesikin. Nyt olen naimisissa.

Asiahan on niin, että ne suuret intohimon liekit laantuvat joka tapauksessa... tai toki on hyvin harvoja ihmisiä, jotka väittävät kipinän pysyneen, hyvä heille. Mutta siinä mielessä se "ihan kiva" voi olla hyvä valinta, nykyään vaan odotetaan tunteiden lieskuntaa ja lempataan ihminen heti alkuhuuman jälkeen.

Minä tarvitsen treffeiltä kahta asiaa: yhteyden kokemusta ja viehättymistä. Jos nainen on kaunis, söpö tai seksikäs ja meillä on selvästi juteltavaa ja ymmärrämme toisiamme pintatasoa syvemmin, pyrin toisille treffeille.

Jos yhteys puuttuu, nainen ei todennäköisesti halua toisia treffejä, ja jos en tunne vetoa ensimmäisten treffien aikana, voimme olla korkeintaan ystäviä. Jos molemmat puuttuvat, emme näe enää.

Vierailija kirjoitti:

Asiahan on niin, että ne suuret intohimon liekit laantuvat joka tapauksessa...

So what? Onko se jokin syy olla kokematta niitä? Eikös sitä sanota, että hullaantumisvaiheessa saadut yhteiset kokemukset ovat sitä suhteen koossa pitävää liimaa? -32

Pari kertaa on kolahtanut muttei kuitenkaan tullut pidempää suhdetta. Jälkimmäinen halusi vielä viettää vapaata poikamieselämää. Laihasti lohdutti kun sanoi yhdessä vietetystä ajasta että "oli tosi mukavaa", minä taas olin aivan lääpälläni.

En vaihtaisi yhtäkään "ihan kivaa" suhdetta pois. On ollut kivaa olla yhdessä ja tutustua toiseen ihmiseen.

Pari narsisti-tapausta voisi tietty vaihtaa pois mutta onhan ne olleet valaisevia kokemuksia ihmisluonteen ihmeellisestä kirjosta kun eivät onneksi täystuhoa päässeet aiheuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä juttelen nyt whatsapissa yhden miehen kanssa (en muista tarkalleen milloin juttelimme ekan kerran, kesällä kuitenkin ja netissä). Emme ole tavanneet livenä vielä mutta olemme puhuneet puhelimessa muutaman kerran ja tietysti kuvia vaihdelleet. Minulla on nyt jo Tietty Tunne hänestä. Se tulee hyvin harvoin, mutta silloin kun tulee niin tiedän että siinä on jotain. Katsotaan miten livenä käy, lässähtääkö kaikki vai paraneeko vain.

Kuulostaa kamalalta. Rakentelet jotan mielikuvia ihmisestä jota et ole vielä edes tavannut. 

Ei kai sitä välttämättä ensitapaamisella vielä tiedä tuleeko joku "kolahtamaan"?

Mietityttää kannattaako tässä edes kokeillakaan nettideittailua jos naiset käyvät läpi kymmeniä ennenkuin ottavat jonkun jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä juttelen nyt whatsapissa yhden miehen kanssa (en muista tarkalleen milloin juttelimme ekan kerran, kesällä kuitenkin ja netissä). Emme ole tavanneet livenä vielä mutta olemme puhuneet puhelimessa muutaman kerran ja tietysti kuvia vaihdelleet. Minulla on nyt jo Tietty Tunne hänestä. Se tulee hyvin harvoin, mutta silloin kun tulee niin tiedän että siinä on jotain. Katsotaan miten livenä käy, lässähtääkö kaikki vai paraneeko vain.

Kuulostaa kamalalta. Rakentelet jotan mielikuvia ihmisestä jota et ole vielä edes tavannut. 

Mulle kävi aikamoinen mahalasku samanlaisessa tilanteessa. Ei sitten ollutkaan kemiaa livenä, voi itku että harmitti.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai sitä välttämättä ensitapaamisella vielä tiedä tuleeko joku "kolahtamaan"?

Mietityttää kannattaako tässä edes kokeillakaan nettideittailua jos naiset käyvät läpi kymmeniä ennenkuin ottavat jonkun jatkoon.

Kivempihän se niin on, että oot ihmisen kanssa josta tiedät, että toinen haluaa sut eikä vain tyydy suhun. Noissa on eroja. Ja sais useampi mieskin tota karsimista tehdä. Nimittäin tiedän kyllä milloin muhun tyydytään ja milloin toinen oikeasti mun kanssa haluaa olla. Ei me naiset niin tyhmiä olla, kuin mitä usea mies tuntuu ajattelevan.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai sitä välttämättä ensitapaamisella vielä tiedä tuleeko joku "kolahtamaan"?

Mietityttää kannattaako tässä edes kokeillakaan nettideittailua jos naiset käyvät läpi kymmeniä ennenkuin ottavat jonkun jatkoon.

Kyllä mä ainakin tiedän.

Ja jokaiselle varmasti on joku, et jos et nyt toista kolauta niin seuraavat voitkin sit kolauttaa, vaikka oikein kalikalla päähän hekoheko.

Musta tuntuu että ne on samoja miehiä, jotka valittaa että "mun nainen ei enää anna", ja sitten ovat naisen kanssa joka on joko heille kompromissi (nainen vaistoaa sen) tai nainen on mennyt "ihan kivan" kanssa yhteen.