Lue keskustelun säännöt.
Kehitysvammaisen vanhemmuus
Ihmetellen
26.08.2017 |
Nyt sohaisen muurahaispesään, arka aihe. Sohaisen kuitenkin, sen verran tämä mietityttää.
Kehitysvammaisuus ja vanhemmuus.
Kehitysvammainenkin haluaa olla vanhempi ja hoivata omaa pienokaistaan. Se on kaikille yhtäläinen oikeus. Tajuan sen ja olen samaa mieltä.
Kun ihminen itsekin tietää olevansa kehitysvammainen ja erilainen ja ymmärtää, että tarvitsee apua ja sitä mielellään vastaanottaa ja pyytääkin, niin lapsen elämä on minun mielestä aika hyvin turvattu ja lapsi saa tukea, etenkin jos lapsikin on kehitysvammainen. Tunnenkin yhden sellaisen perheen ja molemmat kehitysvammaiset vanhemmat hoitavat lastaan hyvin ja rakkaudella. Lapsikin on kehitysvammainen ja perhe tietää rajoitteensa ja saavat tukea. Äiti on sterilisoitu omasta tahdostaan, kun ymmärtää, että seuraava pienokainen saattaisi olla pahemminkin kehitysvammainen.
Mutta sitten. Tässä on yksi perhe, jossa vanhemmat niinikään ovat kehitysvammaisia. Lapsiakin siunaantunut useampi. Vanhemmat ovat käyneet kehitysvammaisille tarkoitetut koulut ja lasten koulunkäyntiä on helpotettu. Silti omaa kehitysvammaa ei ymmärretä. Suuna päänä ovat puhumassa ja pätemässä ja heidän lapsensa ovat mitä älykkäimpiä. Siis vanhempien mielestä. Lapsille on tarjottu enemmänkin apua ja tukea, mutta vanhemmat suuttuneet moisista, eihän heistä kellään ole mitään vikaa. Päinvastoin. Hehän ovat parempia kuin muut.
Miten voi olla, ettei ymmärretä omaa ja lasten tilannetta, vaikka heille on asioista puhuttu ja vaikka ovat itsekin avustettuna koulunsa käyneet? Lapset käyttäytyvät silmiin pistävästi eri tavalla kuin muut. Mm. sylkevät vieraiden päälle ja kahmivat toisten kaapeista ruokaa ja tavaraa vanhempien nauraessa vieressä. Puhuvat epäselvästi. Kehitysvammaisuus näkyy pakkoliikkeinä ja muutoinkin niin vanhemmissa kuin lapsissakin.
Voi sitä hetkeä, kun itse joutuu heidän kanssaan tekemisiin ja katsomaan sitä touhua ja varoittamaan omia lapsia olemaan varpaisillaan, kun ikinä ei tiedä mitä saa päälleen. Räkää tai suoranaista kettuilua.
Nyt joku miettii, miksi ollaan tekemisissä ja mitä asia minulle ylipäätään kuuluu. Hirveästi en tietenkään voi paljastaa, mutta tunnemme siis toisemme ja asumme lähekkäin ja erään tuttavan kautta tiedän vanhempien taustoista. Lapset saman ikäisiä.
En oikein pointtiakaan tiedä tässä kirjoituksessani. Ehkä se, miten ihminen ei ymmärrä omaa ja lastensa tilannetta ja siten entisestään pahentaa asioita. Kunpa joku ammattilainen joskus heille sanoisi, että he ovat kehitysvammaisia ja tarvitsevat apua. Ehkä on sanonutkin. Tosin voisin kuvitella, että nämä kehitysvammaiset ovat ovet paukkuen lähteneet pois.
Heidän tapauksessaan lasten saaminen ei ehkä ole ollut kovin hyvä juttu. Ja tarkoitan tällä sitä, että avun tarvetta ei ymmärretä eikä hyväksytä. Lapset kasvavat ilman tukea maailmassa, jossa he luulevat olevansa kaikkivoipaisia ja oikean ja väärän eroa ei ymmärretä. Ainakin vanhemmat tukevat lapsiaan, kun opettavat heitä uskomaan itseensä ja paremmuuteensa. Se onkin ainoa hyvä puoli heidän tavassaan kasvattaa lapsiaan.
Täytyy jatkossakin vaan koettaa sulattaa tuo kaikki silloin, kun heidän kanssaan joutuu tekemisiin ja hyväksyä myös heidän erilaisuutensa, vaikka se tarkoittaakin sitä, että itse joutuu sietämään ilkeilyä (he siis ovat parempia kuin muut) ja meidän ja muiden lapset varomaan heidän lasten arvaamatonta käytöstä.
Kommentit (30)
Tiedän muutaman kehitysvammaisen parin, joilla on lapsia. Yksi perhe tosin on sellainen, jossa vanhemmat ovat ihan siinä rajoilla. Lapsensa ovat hoitaneet hyvin ja kaikki lapset ovat jo aikuisia.
Yhdessä tapauksessa kehitysvammaiset vanhemmat eivät jaksaneet hoitaa vauvaa ja tämä päätyi sijaiskotiin.
Tiedän myös kehitysvammaiset vanhemmat, jotka ovat onnistuneet oikeen hyvin ainoan lapsensa hoidossa. Tämä lapsi on nyt koululainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehitysvammaisen autistipojan äiti kirjoitti:
Perheessämme on kehitysvammainen lapsi. Emme ole vanhempina valinneet hänen vammaansa. Se surettaa meitäkin.
Se on aiheuttanut myös sen että emme paljon ihmisten ilmoilla liikuskele. Ei ole vanhemmallekaan helppoa jos lapsi ahdistuessaan esim. sylkee, kaikesta kasvatuksesta huolimatta. Meitä ja lastamme ei helpota millään tavalla ympäristön arvostelu tai edes se että lastamme pidetään huonosti käyttäytyvänä.
Niin ja lapsemme tosiaan on kehitysvammainen vaikka me vanhemmat emme ole. Meillä on korkeakoulututkinto, lapsemme ei koskaan tule läpäisemään tavallista peruskoulua.
Toivoisin että ketjun aloittaja kekittyisi iloitsemaan omista terveistä lapsistaan sen sijaan että moittii perheitä joissa asiat eivät ole yhtä hyvin.
Ei ole oma ansiosi edes se että omaat normaalit älynlahjat eikä edes se etteivät sinun lapsesi sylje vieraita ihmisiä.
Et tietenkään ole valinnut, eikä kehitysvammainen ole huonompi tai parempi. Tässä oli nyt puheenaiheena heidän vanhemmuus. Miksi ei saa olla realisti? Ihmisillä on eri vahvuuksia ja heikkouksia. Kehitysvammaisen vahvuus on muualla kuin vanhemmuudessa. Emme kannusta liikuntavammaistakaan juoksemaan maratonia, vaan hänen vahvuutensa on muualla.
Toivoisitko oman lapsesi toimivan vanhempana? Jos et näe asiassa mitään pahaa, niin miksi ei ole ok antaa lasta alaikäisen hoidettavaksi tai miksi teinit nähdään heti sopimattomina vanhempina, ja pitäisi olla pakkoabortti laillinen, mutta kehitysvammainen, joka on lapsen tasolla, nähdään hyvänä vanhempana tuettuna.
Vierailija kirjoitti:
Kehitysvammaisen autistipojan äiti kirjoitti:
Perheessämme on kehitysvammainen lapsi. Emme ole vanhempina valinneet hänen vammaansa. Se surettaa meitäkin.
Se on aiheuttanut myös sen että emme paljon ihmisten ilmoilla liikuskele. Ei ole vanhemmallekaan helppoa jos lapsi ahdistuessaan esim. sylkee, kaikesta kasvatuksesta huolimatta. Meitä ja lastamme ei helpota millään tavalla ympäristön arvostelu tai edes se että lastamme pidetään huonosti käyttäytyvänä.
Niin ja lapsemme tosiaan on kehitysvammainen vaikka me vanhemmat emme ole. Meillä on korkeakoulututkinto, lapsemme ei koskaan tule läpäisemään tavallista peruskoulua.
Toivoisin että ketjun aloittaja kekittyisi iloitsemaan omista terveistä lapsistaan sen sijaan että moittii perheitä joissa asiat eivät ole yhtä hyvin.
Ei ole oma ansiosi edes se että omaat normaalit älynlahjat eikä edes se etteivät sinun lapsesi sylje vieraita ihmisiä.
Et tietenkään ole valinnut, eikä kehitysvammainen ole huonompi tai parempi. Tässä oli nyt puheenaiheena heidän vanhemmuus. Miksi ei saa olla realisti? Ihmisillä on eri vahvuuksia ja heikkouksia. Kehitysvammaisen vahvuus on muualla kuin vanhemmuudessa. Emme kannusta liikuntavammaistakaan juoksemaan maratonia, vaan hänen vahvuutensa on muualla.
Toivoisitko oman lapsesi toimivan vanhempana? Jos et näe asiassa mitään pahaa, niin miksi ei ole ok antaa lasta alaikäisen hoidettavaksi tai miksi teinit nähdään heti sopimattomina vanhempina, ja pitäisi olla pakkoabortti laillinen, mutta kehitysvammainen, joka on lapsen tasolla, nähdään hyvänä vanhempana tuettuna.
Kehitysvammoja on monen laisia ja kaikki eivät rajoita elämää yhtä paljon.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän muutaman kehitysvammaisen parin, joilla on lapsia. Yksi perhe tosin on sellainen, jossa vanhemmat ovat ihan siinä rajoilla. Lapsensa ovat hoitaneet hyvin ja kaikki lapset ovat jo aikuisia.
Yhdessä tapauksessa kehitysvammaiset vanhemmat eivät jaksaneet hoitaa vauvaa ja tämä päätyi sijaiskotiin.
Tiedän myös kehitysvammaiset vanhemmat, jotka ovat onnistuneet oikeen hyvin ainoan lapsensa hoidossa. Tämä lapsi on nyt koululainen.
Sinunlainen varmaan ajattelee, ettei teinit ole sopivia vanhemmiksi. On kait varmaan ok antaa alaikäisten lasten asua keskenään ja antaa vaikkapa ajokortin käteen.
Ihmettelenkin sitä, että ihmiset paheksuu 16-vuotiaan, mutta normaalisti kehittyneen tytön raskautta, mutta joku pysyvästi älyllisesti alle 12-vuotiaan tasolla oleva aikuinen nähdään sopivana äitinä tukivoimin.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on hyvin yleistä perheessä, joissa on kehitysvammainen lapsi. Vanhemmilla ei edes tarvitse olla diagnooseja. Omalle lapselle tulee tavallaan sokeaksi, kun niitä ongelmia ei aina edes halua nähdä, sillä koko perheeltä vaaditaan voimavaroja muuttaa tilannetta. Silti itse sanon suoraan näissä tilanteissa oman kantani, usein saan haukut niskaani, sillä ihmisillä on lukuisia perusteluja miksi toimia niin kuin toimii, muuttamatta mitään itsessään.
Parasta vertaistukea on kuitenki puuttua epäkohtiin, kuin myötäelää jokaista tekoa. Kehitysvammaisen lapsen kasvua ja kehitystä pitää tukea niin paljon kuin mahdollista, se on lapsen oikeus.
Ei 7 vuotiaana pidä olla tutti suussa, (niin kuin erään puoli julkimon jälkikasvu) , vaikka olisi kehityksestä jäljessä, sillä tämä hidastaa mm. puheen kehitystä, mikä on suuri haaste monella lapsella. On myös mietittävä onko lapsen oikeuksien mukaista käyttää esim. hygieniahaalaria. Jos lapsi ei kykene liikkumaan on hänen silti saatava virikkeitä ja ulkoilua...
Lastensuojeluun voi olla tarvittaessa yhteydessä.
https://elamassa.fi/terveys/lapsen-autismi-on-vanhemmalle-rankkaa-lapsi…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehitysvammaisen autistipojan äiti kirjoitti:
Perheessämme on kehitysvammainen lapsi. Emme ole vanhempina valinneet hänen vammaansa. Se surettaa meitäkin.
Se on aiheuttanut myös sen että emme paljon ihmisten ilmoilla liikuskele. Ei ole vanhemmallekaan helppoa jos lapsi ahdistuessaan esim. sylkee, kaikesta kasvatuksesta huolimatta. Meitä ja lastamme ei helpota millään tavalla ympäristön arvostelu tai edes se että lastamme pidetään huonosti käyttäytyvänä.
Niin ja lapsemme tosiaan on kehitysvammainen vaikka me vanhemmat emme ole. Meillä on korkeakoulututkinto, lapsemme ei koskaan tule läpäisemään tavallista peruskoulua.
Toivoisin että ketjun aloittaja kekittyisi iloitsemaan omista terveistä lapsistaan sen sijaan että moittii perheitä joissa asiat eivät ole yhtä hyvin.
Ei ole oma ansiosi edes se että omaat normaalit älynlahjat eikä edes se etteivät sinun lapsesi sylje vieraita ihmisiä.
Et tietenkään ole valinnut, eikä kehitysvammainen ole huonompi tai parempi. Tässä oli nyt puheenaiheena heidän vanhemmuus. Miksi ei saa olla realisti? Ihmisillä on eri vahvuuksia ja heikkouksia. Kehitysvammaisen vahvuus on muualla kuin vanhemmuudessa. Emme kannusta liikuntavammaistakaan juoksemaan maratonia, vaan hänen vahvuutensa on muualla.
Toivoisitko oman lapsesi toimivan vanhempana? Jos et näe asiassa mitään pahaa, niin miksi ei ole ok antaa lasta alaikäisen hoidettavaksi tai miksi teinit nähdään heti sopimattomina vanhempina, ja pitäisi olla pakkoabortti laillinen, mutta kehitysvammainen, joka on lapsen tasolla, nähdään hyvänä vanhempana tuettuna.
Kehitysvammoja on monen laisia ja kaikki eivät rajoita elämää yhtä paljon.
Tiedän, mutta monellako lievästi kehitysvammaisella lapsen hoito sujuu käytännössä? Ehkä se vauva-aika vielä hoituu, mutta kun teini-ikä tulee, silloin kuviot muuttuu. Ihan jo normaaliälyisilläkin on vaikeuksia pitää aisoissa karkailevaa ongemmanuorta.
Kyllä kehitysvammainen tarvitsee tukea siellä omassa kodissaankin lapsen kanssa. Lievä kehitysvamma tarkoittaa älyllistä 9-12 vuoden ikätasoa. Annatko tuon ikäisen hoitaa lapsesi 24/7 ilman valvontaa?
Vierailija kirjoitti:
Eikö kehareille määrätä ehkäisyä, niin ei tarvitse yhteiskunnan olla kustantamassa heidän nukkeleikkejä. Säälittää niiden vanhemmat, kun joutuvat 18 vuotisen taakan jälkeen vielä hoitamaan lapsenlapsia, ja isovanhempina eivät pääse edes eläkepäiviään viettämään, kun pitää hoitaa pienellä älykkyydellä varustetun lapsensa lapsia.
Jos ette ole kehitysvammaisten kanssa töissä tai edes läheisiä/tuttuja, niin asiaa on vaikea käsittää. Nykyään on voimissaan imo, joka menee jopa turvallisuuden ja terveyden edelle.
Miettikää, minkälaiset rajoitukset on lastensuojelulaitoksessa, ja jos sellaisia toteuttaisi kehitysvammalaitoksessa, olisi helvetti irti ja heti olisi tukiliitot ja vanhemmat kokoontumassa ja huutamassa tasa-arvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua järkyttäisi, jos oma kehitysvammainen lapsi alkaisi tekemään jälkikasvua. Seurustelee nyt ja toivon mukaan siihen se jää. On aivan turhaa rasittaa mahdollisesti eläkeikää lähestyviä vanhempia velvoittamaan heitä lastenlasten varavanhemmiksi, kun ei omalla aikuisella lapsella älykkyys riitä.
Miettikää kuinka mopseja on jalostettu kehitysvammaisiksi ja saksanpaimenkoiria selkäongelmaisiksi. Ihmisistäkö pitää saada tyhmempiä ja heikompia? Niin tulee käymään, jos kehitysvammaisille sallitaan oikeus hankkia lapsia ja älykkyys laskee myös kun suomalaislapset ruskistuu.
Enemmän ihmettelen, miksi niin pahasti kehitysvammaisia, jotka ei ymmärrä syömisen ja oksentamisen eroa eikä yön ja päivän eroa, pidetään hengissä. Tuo on minusta kamalaa rääkkäämistä, kun ihminen on kehonsa vanki, mitä ei kykene itse käyttämään vaan muut hoitaa syömisen, vessassa käymisen ja sängystä nostamisen eikä ole kykyä edes ilmaista itseään. Miksi ei anneta luonnon hoitaa tehtäväänsä?