Lue keskustelun säännöt.
Tajuavatko ihmiset, miten vaikeaa erityislasten vanhemmilla on?
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi ymmärtää? Kun näen olen vain ylpeä ja tyytyväinen, että omani on normaali terve lapsi.
Niin, erityislapsi kasvattaa ihmistä. Sinä olet selvästi hyvin pinnalliseksi ja ylimieliseksi jäänyt.
Ja sinut pitäisi ilmeisesti nostaa jalustalle koska olet saanut sairaan lapsen? Kyllä ihminen saa olla ylpeä ja onnellinen että on terveet lapset. Se tee kenestäkään pinnallista tai ylimielistä. Erityislapsesi näköjään tekee sinusta katkeran, sen verran happamalta kuulostat.
Kuka on sanonut, että kirjoittajalla on erityislapsi? Ehkä hän vain tietää asioista työnsä puolesta.
Ammattilaisena osaisi varmasti vastata, miksi sitä pitäisi muiden ihmisten ymmärtää. Ammattilainen ei myöskään vetäisi hernettä nenäänsä jos joku on ylpeä ja tyytyväinen siitä, että on terveet lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki erityislapset ei aiheuta vanhemmilleen paljon vaivaa. Esim. sukulaisillani on nyt lukiota käyvä asperger-lapsi, joka on harvinaisen helppo tapaus: tekee aina tunnollisesti kotityönsä ja läksynsä, ei koskaan hankkiudu vaikeuksiin ja käyttäytyy muutenkin hyvin, tyytyy vähään jne. Murrosikäkin meni ilman mitään draamaa. Lapsuus oli kyllä hankala siihen asti, kunnes se sai diagnoosin ja keksittiin keinot, joiden avulla elämästä tuli helppoa. Mutta siihen ei kauaa mennyt.
Vierailija kirjoitti:
No, kunhan sikiöseulonnat kehittyvät entistä tarkemmiksi nämä ongelmat poistuvat.
Ei poistu, kun eivät halua keskeyttää..
On niin paljon kivempaa sitten kerätä säälipisteitä ja olla niin "mä olen erityislapsen vanhempi"- tajuuttekste!
Mä olen kyllä sitä mieltä, että monet adhd jne kakarat on ihan pelkästään huonotapaisia.
Miten on mahdollista, että ei ennen ole tälläista määrää ollut "erityislapsia" kuin nyt.
Tuntuu olevan pääasia saada se diagnoosi.....
Vierailija kirjoitti:
Onko nykyruoassa jotain vikaa, sillä eihän näitä tällaisia erityislapsia yksinkertaisesti ollut 70 ja 80-luvuilla, jolloin vietin lapsuuteni...
Oli heitä silloinkin ihan yhtä lailla, muttei heitä tunnistettu. Pantiin korkeintaan tarkkailuluokalle ja hanttihommiin koulun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kunhan sikiöseulonnat kehittyvät entistä tarkemmiksi nämä ongelmat poistuvat.
Ei poistu, kun eivät halua keskeyttää..
On niin paljon kivempaa sitten kerätä säälipisteitä ja olla niin "mä olen erityislapsen vanhempi"- tajuuttekste!
Mä olen kyllä sitä mieltä, että monet adhd jne kakarat on ihan pelkästään huonotapaisia.
Miten on mahdollista, että ei ennen ole tälläista määrää ollut "erityislapsia" kuin nyt.
Tuntuu olevan pääasia saada se diagnoosi.....
Se on mahdollista siksi, että ennen muinoin erityislapset luokiteltiin vaan kaikki huonokäytöksisiksi, heidät pantiin tarkkikselle ja he kävivät koulua vain kansakoulun verran. Oli olemassa hanttitöitä vähemmän koulutetuille.
Nyt ei ole enää sellaisia työpaikkoja. On pakko käydä koulua ja hankkia ammatti. Jos ei pärjää ilman tukea, diagnosoidaan ja pyritään antamaan kohdennettua erityistukea, terapiaa jne. Tavoite on, että suhteellisen pienellä panostuksella vältetään se, että ihminen on koko loppuikänsä yhteiskunnan elätettävänä, koska syrjäytyy ja jää ammatitta.
Vaikka sinä tyhmyyttäsi luulet sen olevan vanhemmista "kivaa". niin se on kyllä todella väärä luulo. Jokainen vanhempi toivoisi lapselleen hyvää ja itsenäistä aikuisuutta. Jos lapsi on autistinen tai dysfaatikko, niin niin ei välttämättä koskaa käy. Huoli on loputon siitä, miten lapsi tulee aikuisena pärjäämään. Saako koskaan perhettä perustettua, kykeneekö itsenäiseen elämään, saako töitä mistään.
Jos olisin yhtä ilkeä kuin sinä, toivoisin, että sinä tai lapsesi vammautuu ja olisit itse siinä veneessä, missä monet meistä erityislasten vanhemmista. Mutta ei, tätä en voi kenellekään - edes kaltaisillesi kusipäille - toivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityislapset on aika laaja käsite ,mutta joo ymmärrän jos on autistinen tai käytöshäiriöinen niin voi olla vaikeeta.
Sitä en puolestani ymmärrä,että niitä lapsia tehdään vaan lisää ja lisää vaikka ei pärjätä entistenkään kanssa(tämä koskee myös muita kuin erityislapsi perheitä) vaan koetaan,että yhteiskunnan pitää auttaa ja hoitaa aina vaan eikä itse oteta vastuuta mistään.
Vierailija kirjoitti:
Ollenkaan?
Miksi minun pitäisi uhrata sekuntiaakan aikaani sellaiselle? Ei se minun lapseni ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kunhan sikiöseulonnat kehittyvät entistä tarkemmiksi nämä ongelmat poistuvat.
Ei poistu, kun eivät halua keskeyttää..
On niin paljon kivempaa sitten kerätä säälipisteitä ja olla niin "mä olen erityislapsen vanhempi"- tajuuttekste!
Mä olen kyllä sitä mieltä, että monet adhd jne kakarat on ihan pelkästään huonotapaisia.
Miten on mahdollista, että ei ennen ole tälläista määrää ollut "erityislapsia" kuin nyt.
Tuntuu olevan pääasia saada se diagnoosi.....
Pääasia saada diagnoosi? Mitä? Eiväthän lasten vanhemmat ole diagnoosien vanhempia. Miksi he haluaisivat diagnoosin? Diagnoosi vain tulee, koska se tehdään, ja se onkin iso tekeminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kunhan sikiöseulonnat kehittyvät entistä tarkemmiksi nämä ongelmat poistuvat.
Ei poistu, kun eivät halua keskeyttää..
On niin paljon kivempaa sitten kerätä säälipisteitä ja olla niin "mä olen erityislapsen vanhempi"- tajuuttekste!
Mä olen kyllä sitä mieltä, että monet adhd jne kakarat on ihan pelkästään huonotapaisia.
Miten on mahdollista, että ei ennen ole tälläista määrää ollut "erityislapsia" kuin nyt.
Tuntuu olevan pääasia saada se diagnoosi.....Se on mahdollista siksi, että ennen muinoin erityislapset luokiteltiin vaan kaikki huonokäytöksisiksi, heidät pantiin tarkkikselle ja he kävivät koulua vain kansakoulun verran. Oli olemassa hanttitöitä vähemmän koulutetuille.
Nyt ei ole enää sellaisia työpaikkoja. On pakko käydä koulua ja hankkia ammatti. Jos ei pärjää ilman tukea, diagnosoidaan ja pyritään antamaan kohdennettua erityistukea, terapiaa jne. Tavoite on, että suhteellisen pienellä panostuksella vältetään se, että ihminen on koko loppuikänsä yhteiskunnan elätettävänä, koska syrjäytyy ja jää ammatitta.
Vaikka sinä tyhmyyttäsi luulet sen olevan vanhemmista "kivaa". niin se on kyllä todella väärä luulo. Jokainen vanhempi toivoisi lapselleen hyvää ja itsenäistä aikuisuutta. Jos lapsi on autistinen tai dysfaatikko, niin niin ei välttämättä koskaa käy. Huoli on loputon siitä, miten lapsi tulee aikuisena pärjäämään. Saako koskaan perhettä perustettua, kykeneekö itsenäiseen elämään, saako töitä mistään.
Jos olisin yhtä ilkeä kuin sinä, toivoisin, että sinä tai lapsesi vammautuu ja olisit itse siinä veneessä, missä monet meistä erityislasten vanhemmista. Mutta ei, tätä en voi kenellekään - edes kaltaisillesi kusipäille - toivoa.
Tietenkään lapsi ei selviä yksin aikuisena ja tietenkään ei perusta perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mäkään ymmärrä, jos erityislapsilla tarkoitetaan curlingvanhempien pilaamaa hermoheikkoa aloittelevaa mulkkua ja jolle on annettu, itsekeksitty, diagnoosi. Esim. Adhd, add, yliherkkä tai muu "yleinen" sairaus tai vamma.
Muita yritän ymmärtää ja kunnioittaa. Kyllä se kolmen ei-erityslapsen kasvatuskin välillä väsyttää, vituttaa ja on rankkaa. Lapsemme ovat meille erityisiä, muulle maailmalle eivät.
Omalla lapsellani on mm. aistiyliherkkyyksiä ja olen todella surullinen hänen puolestaan. Tehnyt tarvittavat asiat helpottaakseni hänen oloaan askel kerrallaan. Samalla olen vihainen niille, jotka käyttäytyvät asiattomasti lastani kohtaan kun hänelle on aistiherkkyyksien vuoksi hankaluuksia olla esim. kaupassa jne. Hän ei pysty käyttäytymään siellä niin kuin muut tavalliset ihmiset vaan voi riehua, äännellä jne ja käyttäytyä muiden silmin oudosti. Tämän lisäksi, että lapsella on vaikeaa vielä aikuiset ihmiset saattavat tuijottaa vihaisesti tai muuten suuauki minuuttitolkulla. Tämä ei helpota lapsen oloa eikä tee tilanteesta kenellekään parempaa. Tekisi mieli sanoa, että hävetkää! Lapsi ei mitään voi käytökselleen ja herkkyyksilleen. Kyse ei ole kiukuttelusta!