Lopetin alkoholin käytön, masennuin täysin. Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Koska arki ei eroa silloin viikonlopusta. Mulla on sama meneillään, en tiedä mistä sen ilon viikonloppuisin repisin. Tuntuu kuin olisi ikuinen maanantai.

Minulla arki eroaa viikonlopusta siten, että viikonloppuna ei tarvitse mennä töihin ja saan viettää koko päivän tehden itselleni mieluisia asioita tai päättää olla tekemättä yhtään mitään. Vaikka tässä se ero, että itse olen vuorotyöläinen, joten se "viikonloppu" voi minulla olla hyvin keskellä viikkoa. Säännöllinen arkirutiini, yleensä ihmisillä siis töissäkäynti tai joillakuilla aktiivinen harrastus, tuo elämään sisältöä ja vaihtelevuutta ja ihmiselle itselleen tunteen merkityksellisyydestä, aikaansaamisesta. Jos elämä on pelkkää oleskelua, niin tottahan se käy tylsäksi ja päämäärättömäksi, ja on vaara apatisoitua täysin. Silloin päihteet varmasti tuntuvat hyvältä keinolta katkaista loputon turhan olemisen jatkumo.

Sana kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sana kirjoitti:

Koska olen uskovainen, tuon myös esiin, että moni entinen päihteiden suurkuluttaja on löytänyt Jumalan, kun on lakannut pakenemasta vaikeuksiaan ja elämän normaaleja haasteita päihteisiin. En tiedä, mikä on suhteesi näihin asioihin, mutta mainitsin tämän varmuuden vuoksi.

Alkoholi siis korvautuu toisella pakokeinolla?

Entäs sitten jos masennus kerran loppuu?

Väärin sammutettu?

Addiktiosta toiseen. Viinasta Jeesukseen.

No jos välttämättä haluat tarkastella kaikkia asioita addiktion viitekehyksessä, niin voihan sen niinkin ilmaista, että uskovainen on riippuvainen Jumalasta ;)

Onhan se helppoa elämää se sellainen, kun ulkoistaa kaiken "ajattelun" korkeimmalle voimalle ja lunastaa oman käyttäytymättömyytensä kanssaihmisiään kohtaan anteeksi liittämällä kädet yhteen ja kuittaamalla täten velat saataviksi...

Vierailija kirjoitti:

Sana kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sana kirjoitti:

Koska olen uskovainen, tuon myös esiin, että moni entinen päihteiden suurkuluttaja on löytänyt Jumalan, kun on lakannut pakenemasta vaikeuksiaan ja elämän normaaleja haasteita päihteisiin. En tiedä, mikä on suhteesi näihin asioihin, mutta mainitsin tämän varmuuden vuoksi.

Alkoholi siis korvautuu toisella pakokeinolla?

Entäs sitten jos masennus kerran loppuu?

Väärin sammutettu?

Addiktiosta toiseen. Viinasta Jeesukseen.

No jos välttämättä haluat tarkastella kaikkia asioita addiktion viitekehyksessä, niin voihan sen niinkin ilmaista, että uskovainen on riippuvainen Jumalasta ;)

Onhan se helppoa elämää se sellainen, kun ulkoistaa kaiken "ajattelun" korkeimmalle voimalle ja lunastaa oman käyttäytymättömyytensä kanssaihmisiään kohtaan anteeksi liittämällä kädet yhteen ja kuittaamalla täten velat saataviksi...

Noh noh. Itsekin tahtoisin kieltää kirkkoon liittymisen ja uskonnolliset tapahtumat alle 16-vuotiailta ja pidän uskovaisia hieman yksinkertaisina, mutta on se Jumala silti parempi vaihtoehto kuin säännöllinen alkoholinkäyttö.

Lopetin alkoholin suurkulutuksen ja nyt poltan paljon enemmän kuin ennen. :( Riippuvuus tarvitsee uuden kohteen. Pitäisi varmaan yrittää vaikka liikuntaa...

No mitä mulle sitten tapahtuu kun lopetan duloksetiini-lääkityksen? Romahtaako serotoniinit? Alkoa en käytä

Ikävä kertoa tämä mutta olen ollut 5 vuotta ilman alkoholia, masentunut ja erakoitunut. Tajusin etten ole nauranut oikeen kunnolla näinä vuosina. Syön terveellisesti ja harrastan liikuntaa. Olen tyytyväinen siihen ettei tarvitse kärsiä krapuloista. Hyväksyn sen että tämä on minun todellinen luonteeni ja entinen ilakointi viinan kanssa oli harhaa ja valetta.

Tuksu dokaa edelleen:)

Vierailija kirjoitti:

Tuksu dokaa edelleen:)

Eipä tuo sen uskokaan kovin aidolta tunnu.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kertoa tämä mutta olen ollut 5 vuotta ilman alkoholia, masentunut ja erakoitunut. Tajusin etten ole nauranut oikeen kunnolla näinä vuosina. Syön terveellisesti ja harrastan liikuntaa. Olen tyytyväinen siihen ettei tarvitse kärsiä krapuloista. Hyväksyn sen että tämä on minun todellinen luonteeni ja entinen ilakointi viinan kanssa oli harhaa ja valetta.

Tutulta kuulostaa, itse olen myös ymmärtänyt kuinka alkoholi suorastaan muutti minut ihan toiseksi ihmiseksi. En ole aidosti niin ulospäinsuuntutunut ja puhelias vaan minulle alkoholi toi ikään kuin supersosiaalisen roolihahmon. Ei liene ihmekään, että ne ihmiset joihin tutustuin/vietin aikaa humalassa eivät pitäneet minusta kun olin selvinpäin. En siis ole luonteeltani varsinaisesti mikään erakko, ujo ja arka kylläkin ja alkoholi sitten toimi kohdallani rohkaisuna liiankin hyvin.

Harmittaa, että ymmärsin tämän kaiken vasta kun lopetin alkoholin käytön kokonaan. Ja silloin oli jo myöhäistä saada puolisoa ja perustaa perhettä, asioita joita olin aina hakenut olemalla joku muu kuin oma, aito itseni.

N41

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kertoa tämä mutta olen ollut 5 vuotta ilman alkoholia, masentunut ja erakoitunut. Tajusin etten ole nauranut oikeen kunnolla näinä vuosina. Syön terveellisesti ja harrastan liikuntaa. Olen tyytyväinen siihen ettei tarvitse kärsiä krapuloista. Hyväksyn sen että tämä on minun todellinen luonteeni ja entinen ilakointi viinan kanssa oli harhaa ja valetta.

Tutulta kuulostaa, itse olen myös ymmärtänyt kuinka alkoholi suorastaan muutti minut ihan toiseksi ihmiseksi. En ole aidosti niin ulospäinsuuntutunut ja puhelias vaan minulle alkoholi toi ikään kuin supersosiaalisen roolihahmon. Ei liene ihmekään, että ne ihmiset joihin tutustuin/vietin aikaa humalassa eivät pitäneet minusta kun olin selvinpäin. En siis ole luonteeltani varsinaisesti mikään erakko, ujo ja arka kylläkin ja alkoholi sitten toimi kohdallani rohkaisuna liiankin hyvin.

Harmittaa, että ymmärsin tämän kaiken vasta kun lopetin alkoholin käytön kokonaan. Ja silloin oli jo myöhäistä saada puolisoa ja perustaa perhettä, asioita joita olin aina hakenut olemalla joku muu kuin oma, aito itseni.

N41

Jos rakentaa elämänsä käyttövuosina, etenkin juuri niinä merkittävinä nuoren aikuisuuden aikoina, niin elämä on sen mukainen. Kun käytön lopettaa, jää jäljelle se elämä, mutta nauttiiko siitä enää omana selvänä itsekään? Kun itse ei ehkä enää viihdy alkokavereiden kanssa lainkaan, tai niitä alkokavereita ei kiinnosta mikään, mihin alkoholi ei jollakin tavalla liity, niin helposti siinä erakoituu. Kaiken uudesta alkaminen ja kokonaan uusien ihmissuhteiden luominen on haastavaa, mutta onneksi mahdollista.

Voimia!

Vierailija kirjoitti:

Lopetin alkoholin suurkulutuksen ja nyt poltan paljon enemmän kuin ennen. :( Riippuvuus tarvitsee uuden kohteen. Pitäisi varmaan yrittää vaikka liikuntaa...

Kuinka kauan on siitä, kun lopetit? Ainakin alkuun antaisin itselleni ihan luvan polttaa vähän entistä enemmän, jos se oloasi helpottaa, kunnes oma olo tasaantuu ja opit elämään uuden aivokemiallisen tilasi kanssa. Koeta miettiä, että alkoholin suurkulutus on vienyt vaikka kuvitteellisen kuution verran tilaa elämästäsi ja sysännyt syrjään osan sinua ja osan sitä elämää, joka sinulla voisi olla. Mitä osia se sinusta on tukahduttanut? Millä osilla on nyt tilaa laajeta omalle reviirilleen: ihmissuhteet, harrastukset, työ, oma aika?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kertoa tämä mutta olen ollut 5 vuotta ilman alkoholia, masentunut ja erakoitunut. Tajusin etten ole nauranut oikeen kunnolla näinä vuosina. Syön terveellisesti ja harrastan liikuntaa. Olen tyytyväinen siihen ettei tarvitse kärsiä krapuloista. Hyväksyn sen että tämä on minun todellinen luonteeni ja entinen ilakointi viinan kanssa oli harhaa ja valetta.

Tutulta kuulostaa, itse olen myös ymmärtänyt kuinka alkoholi suorastaan muutti minut ihan toiseksi ihmiseksi. En ole aidosti niin ulospäinsuuntutunut ja puhelias vaan minulle alkoholi toi ikään kuin supersosiaalisen roolihahmon. Ei liene ihmekään, että ne ihmiset joihin tutustuin/vietin aikaa humalassa eivät pitäneet minusta kun olin selvinpäin. En siis ole luonteeltani varsinaisesti mikään erakko, ujo ja arka kylläkin ja alkoholi sitten toimi kohdallani rohkaisuna liiankin hyvin.

Harmittaa, että ymmärsin tämän kaiken vasta kun lopetin alkoholin käytön kokonaan. Ja silloin oli jo myöhäistä saada puolisoa ja perustaa perhettä, asioita joita olin aina hakenut olemalla joku muu kuin oma, aito itseni.

N41

Jos rakentaa elämänsä käyttövuosina, etenkin juuri niinä merkittävinä nuoren aikuisuuden aikoina, niin elämä on sen mukainen. Kun käytön lopettaa, jää jäljelle se elämä, mutta nauttiiko siitä enää omana selvänä itsekään? Kun itse ei ehkä enää viihdy alkokavereiden kanssa lainkaan, tai niitä alkokavereita ei kiinnosta mikään, mihin alkoholi ei jollakin tavalla liity, niin helposti siinä erakoituu. Kaiken uudesta alkaminen ja kokonaan uusien ihmissuhteiden luominen on haastavaa, mutta onneksi mahdollista.

Voimia!

Eikö ihminen yleensä tee pieniäkin muutoksia elämäänsä juuri siksi ettei pidä (enää) elämästään ja haluaa muuttaa sen paremmaksi ja enemmän itselleen mieluisaksi? Miksi ihmeessä edes tällaisella isolla muutoksella (alkoholinkäytön lopettamisella) elämä ei sitten yleensä muutukaan paremmaksi vaan päinvastoin pahemmaksi?

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kertoa tämä mutta olen ollut 5 vuotta ilman alkoholia, masentunut ja erakoitunut. Tajusin etten ole nauranut oikeen kunnolla näinä vuosina. Syön terveellisesti ja harrastan liikuntaa. Olen tyytyväinen siihen ettei tarvitse kärsiä krapuloista. Hyväksyn sen että tämä on minun todellinen luonteeni ja entinen ilakointi viinan kanssa oli harhaa ja valetta.

Ihan sama juttu mulla. Elän terveellisemmin kuin koskaan, mutta samaan aikaan olen yksinäisempi ja  onnettomampi kuin ikinä. Ei tosiaan käynyt edes mielessä, että alkoholinkäytön lopettaminen voisi vaikuttaa näin. Varsinkin kun aina puhutaan ainoastaan hyödyistä, koskaan ei kerrota haitoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kertoa tämä mutta olen ollut 5 vuotta ilman alkoholia, masentunut ja erakoitunut. Tajusin etten ole nauranut oikeen kunnolla näinä vuosina. Syön terveellisesti ja harrastan liikuntaa. Olen tyytyväinen siihen ettei tarvitse kärsiä krapuloista. Hyväksyn sen että tämä on minun todellinen luonteeni ja entinen ilakointi viinan kanssa oli harhaa ja valetta.

Tutulta kuulostaa, itse olen myös ymmärtänyt kuinka alkoholi suorastaan muutti minut ihan toiseksi ihmiseksi. En ole aidosti niin ulospäinsuuntutunut ja puhelias vaan minulle alkoholi toi ikään kuin supersosiaalisen roolihahmon. Ei liene ihmekään, että ne ihmiset joihin tutustuin/vietin aikaa humalassa eivät pitäneet minusta kun olin selvinpäin. En siis ole luonteeltani varsinaisesti mikään erakko, ujo ja arka kylläkin ja alkoholi sitten toimi kohdallani rohkaisuna liiankin hyvin.

Harmittaa, että ymmärsin tämän kaiken vasta kun lopetin alkoholin käytön kokonaan. Ja silloin oli jo myöhäistä saada puolisoa ja perustaa perhettä, asioita joita olin aina hakenut olemalla joku muu kuin oma, aito itseni.

N41

Jos rakentaa elämänsä käyttövuosina, etenkin juuri niinä merkittävinä nuoren aikuisuuden aikoina, niin elämä on sen mukainen. Kun käytön lopettaa, jää jäljelle se elämä, mutta nauttiiko siitä enää omana selvänä itsekään? Kun itse ei ehkä enää viihdy alkokavereiden kanssa lainkaan, tai niitä alkokavereita ei kiinnosta mikään, mihin alkoholi ei jollakin tavalla liity, niin helposti siinä erakoituu. Kaiken uudesta alkaminen ja kokonaan uusien ihmissuhteiden luominen on haastavaa, mutta onneksi mahdollista.

Voimia!

Eikö ihminen yleensä tee pieniäkin muutoksia elämäänsä juuri siksi ettei pidä (enää) elämästään ja haluaa muuttaa sen paremmaksi ja enemmän itselleen mieluisaksi? Miksi ihmeessä edes tällaisella isolla muutoksella (alkoholinkäytön lopettamisella) elämä ei sitten yleensä muutukaan paremmaksi vaan päinvastoin pahemmaksi?

Oman kokemukseni pohjalta vastaisin, että elämä muuttuu paremmaksi, vaikka silloin tuntuu aivan päinvastaiselta. Päihteet kutovat siloittelevan tumuverhon niin, että käytön päättyessä ihminen yhtäkkiä näkee oman elämänsä sellaisena kuin se on, ja siinä voi olla sulateltavaa. Heti käytön loppuessa elämä tuskin on herkkua kenellekään, mutta pikkuhiljaa sieltä löytyy se parempi itse ja parempi elämä, kun ihminen alkaa päästä sinuiksi omien tuntemustensa kanssa ja alkaa itse tehdä päätöksiä. Aiemmin niitä päätöksiä on ohjaillut alkoholi ja alkoholin sumentama pääkoppa.