Korkeakoulutettu, jolla hyvää työkokemusta: En halua mennä töihin

Kasvata selkäranka, ja opi sanomaan ei.

Turha ulista mitään empaattisuuksita ym, olet aikuinen siinä missä ne muutkin.

Ja jos aloitat uuden työn niin eihän siellä kukaan tiedä että olet "herkkä ja tunnollinen joka tekee kaiken mitä pyydetään", eli kun et lähde mukaan hyväksikäytettäväksi, ei kukaan jaksa kysellä.

Taidat siis olla vähän pöljä, kun et ole itse osannut päätellä syy-seuraus suhdetta että miksi joudut noihin tilanteisiin?

Empaattisuus ei tarkoita sitä että et kykenisi hallitsemaan omia reaktioitasi ja tunteitasi = voit ihan hyvin olla olematta "terapeuttina" ja sanoa että ei kiinnosta.

Jotenkin samaistuin Sun tekstiin. En ole jäänyt töistä pois mutta tekisi mieli vaikka vaihtaa alaa. Olen opetellut kyllä löytämään omat rajani ja teen sen mitä työaikaani mahtuu, vaikka työtä olisi enemmänkin. Inhottaa juuri tunnollisuuteni vuoksi, etten pysty palautumaan riittävästi koska koko ajan on turhautunut olo erinäisistä asioista. Psykologille olen ajatellut hakeutuvani kunhan saan vaan aikaseksi.

Vierailija kirjoitti:

Kasvata selkäranka, ja opi sanomaan ei.

Turha ulista mitään empaattisuuksita ym, olet aikuinen siinä missä ne muutkin.

Ja jos aloitat uuden työn niin eihän siellä kukaan tiedä että olet "herkkä ja tunnollinen joka tekee kaiken mitä pyydetään", eli kun et lähde mukaan hyväksikäytettäväksi, ei kukaan jaksa kysellä.

Taidat siis olla vähän pöljä, kun et ole itse osannut päätellä syy-seuraus suhdetta että miksi joudut noihin tilanteisiin?

Empaattisuus ei tarkoita sitä että et kykenisi hallitsemaan omia reaktioitasi ja tunteitasi = voit ihan hyvin olla olematta "terapeuttina" ja sanoa että ei kiinnosta.

Kirjoittaja ei tiedä minusta mitään, jos sanon että ei kiinnosta ihmiset alkavat ulista ja huutaa. Olen lapsesta asti ollut huomion keskipisteenä. Joku on sanonut, että minussa on jotain maagista karismaa kun vedän ihmisiä puoleeni. Joku sanoi, että pistä rahaksi tuo ominaisuus mutta itse en viitsi. Olen tietoisesti alkanut luoda ailahtelevan ihmisen mainetta, niin sanaani ei oteta niin vakavasti.

Autan muita ihmisiä parhaani mukaan, jotta heidän ei tarvitse kadehtia minua. Olen pahoillani, jos herätän sinussa jotain sisäisiä ristiriitoja, mutta ollakseni rehellinen asia ei enää minua kiinnosta. Uliset itsekin kirjoituksellasi ;)

Olen miettinyt, että perustan yrityksen, jonne palkkaan vaan ja ainoastaan itseni kaltaisia tunnollisia ihmisiä. Ehkä myyntiin niitä paskanjauhajia.

Ap et nyt varmaan pidä tästä, mutta käytännössä kaikki korkeakoulutettujen työt ja työpaikat ovat tuollaisia. Niissä on liuta hieman itsekkäitä työkavereita, jotka yrittävät teettää työnsä kilteillä kollegoilla. Niissä on liuta esimiehiä, jotka vetoavat siihen, että "täällä kaikki tekee kaikkea" ja sillä yrittävät pakottaa edes sen kilteimmän tekemään ne ikävät hommat (ei-kiltit ei suostu). Niissä on liuta esimiehiä, joiden tapa johtaa on vaatia työntekijää antamaan selkärangastaan kaikki ja olemaan työnanatajan riistettävissä yötä päivää (sitä kutsutaan nykyään trendikkäästi yrittäjä-henkisyydeksi). Se vain on sellaista akateemisissa töissä nykyään. Perseest*hän se on toki, mutta realiteetti. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lakata olemasta kiltti tai mennä matalamman koulutuksen työpaikkaan pienemmällä palkalla. Jos menet vaikka kaupan kassaksi niin sinua ei enää vaadita kokoussihteeriksi kun olet niin hyvä kirjoittamaan ym ym. Se korkeakoulutetun korkeampi palkka maksetaan osittain siitä, että sietää tuollaista peetä, kohtuuttomien vaatimusten sietäminen ja niistä kieltäytyminen on yksi työhön kuuluva työtehtävä. 

Itsensä hukannut ihminen

...-... kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvata selkäranka, ja opi sanomaan ei.

Turha ulista mitään empaattisuuksita ym, olet aikuinen siinä missä ne muutkin.

Ja jos aloitat uuden työn niin eihän siellä kukaan tiedä että olet "herkkä ja tunnollinen joka tekee kaiken mitä pyydetään", eli kun et lähde mukaan hyväksikäytettäväksi, ei kukaan jaksa kysellä.

Taidat siis olla vähän pöljä, kun et ole itse osannut päätellä syy-seuraus suhdetta että miksi joudut noihin tilanteisiin?

Empaattisuus ei tarkoita sitä että et kykenisi hallitsemaan omia reaktioitasi ja tunteitasi = voit ihan hyvin olla olematta "terapeuttina" ja sanoa että ei kiinnosta.

Kirjoittaja ei tiedä minusta mitään, jos sanon että ei kiinnosta ihmiset alkavat ulista ja huutaa. Olen lapsesta asti ollut huomion keskipisteenä. Joku on sanonut, että minussa on jotain maagista karismaa kun vedän ihmisiä puoleeni. Joku sanoi, että pistä rahaksi tuo ominaisuus mutta itse en viitsi. Olen tietoisesti alkanut luoda ailahtelevan ihmisen mainetta, niin sanaani ei oteta niin vakavasti.

Autan muita ihmisiä parhaani mukaan, jotta heidän ei tarvitse kadehtia minua. Olen pahoillani, jos herätän sinussa jotain sisäisiä ristiriitoja, mutta ollakseni rehellinen asia ei enää minua kiinnosta. Uliset itsekin kirjoituksellasi ;)

Olen miettinyt, että perustan yrityksen, jonne palkkaan vaan ja ainoastaan itseni kaltaisia tunnollisia ihmisiä. Ehkä myyntiin niitä paskanjauhajia.

Kokeilepa tosiaan yritystoimintaa

No tollasta työelämä on, me muut joudutaan sopeutumaan tuohon, kun halutaan työelämässä olla. Minäkin olen herkkä ja ylitunnollinen, helposti hyväksikäytettävä mutta vuosi vuodelta nahkani paksunee ja pidän jo paremmin puoliani.

Ei kannata myöskään ajatella että ansiosidonnaisella saisi makoilla rauhassa, työkkäri on koventanut otteitaan. Siskoni heittäytyi ansiosidonnaiselle; työkkäri ahdistelee säännöllisin väliajoin ja pakottaa hakemaan täysin sopimattomiinkin työtehtäviin.

Mulla on yksi kaveri, joka opiskeluissaan teki muidenkin tehtävät. Ryhmätöissä hän teki kaiken itse, koska muut eivät "ehtineet" tai "osanneet". Tästä hän valitti, että hän joutuu tekemään kaiken ja muut eivät tee mitään. Ulkopuolisen silmin tilanne näytti siltä, että muilla ei ollut edes mahdollisuutta osallistua.

Millainen on itsetuntosi? Tunnetko sisimässäsi olevasi muita huonompi ja yrität kompensoida sitä tekemällä kaikkea ja tarjoutumalla tekemään asioita muille?

Tässä pari heittoa omista kokemuksistani. Ehkä nämä ei satu sinulle, mutta ehkä ne auttavat miettimään, miksi muut pyrkivät käyttämään sinua hyväksi työpaikoilla.

Jotenkin nyt tuntuu, että ap ei ole empaattinen ihminen vaan hovia etsivä narsisti, joka pettyy kerta toisensa jälkeen, jos hänestä ei tehdä työpaikan kuningasta tai kuningatarta.

Maaginen karisma, tunnollisuus ja ylivoimaiset taidot muihin nähden... silti työttömänä ja työhaluttomana. Suunnittelee yritystä, jota ei koskaan perusta.

Niin jokainen meistä on vastuussa loppujen lopuksi itsestään, mutta ollakseni rehellinen: Olen onnellinen. Minua ei enää kiinnosta murehtia, että saanko rahaa, mitä joku minusta ajattelee jne. Heitin vaan aloituksen ilmaan, josko joku toinen herkkä ihminen heräisi. Seuraan nykyään vaistojani ja teen mitä lystää. Koska tunnen lainsäädännön melko hyvin, niin toivon mukaan en päädy vankilaan.

Lehtiä en jaksa lukea, kun ihmiset siellä narisee asioista joihin he itse voisivat käytännöntekemisellä vaikuttaa. Etsitään aina syyllinen muulta kuin omasta elämästä.

Mutta näin niin kuin stemppiä vaan kaikille. Juteltiin juuri miehen kanssa, että annetaan nyt ajan vaan kulua.

Ymmärrän sinua hyvin. Minunkin on hyvin vaikea vetää rajoja ja "luoda oma tila" yhteisössä kuin yhteisössä. En nin sanotusti oppinut tätä taitoa kotona, jossa tunteitani ja kokemuksiani vähäteltiin. Sain esimerkiksi toimia äitini terapeuttina. Olen yrittänyt hoitaa itseäni terapialla, mutta enää en jaksa miellyttää ja tehdä itsestäni tässäkin asiassa kunnollisempaa kuin oikeasti olen. Koen, että olen osani hoitanut omassa kuntoutumisessani ja nyt haluaisin vain keskittyä työn tekemiseen. Parhaiten se tuntuu onnistuvan vähän matalamman "tason" töissä.

Vierailija kirjoitti:

Niin jokainen meistä on vastuussa loppujen lopuksi itsestään, mutta ollakseni rehellinen: Olen onnellinen. Minua ei enää kiinnosta murehtia, että saanko rahaa, mitä joku minusta ajattelee jne. Heitin vaan aloituksen ilmaan, josko joku toinen herkkä ihminen heräisi. Seuraan nykyään vaistojani ja teen mitä lystää. Koska tunnen lainsäädännön melko hyvin, niin toivon mukaan en päädy vankilaan.

Lehtiä en jaksa lukea, kun ihmiset siellä narisee asioista joihin he itse voisivat käytännöntekemisellä vaikuttaa. Etsitään aina syyllinen muulta kuin omasta elämästä.

Mutta näin niin kuin stemppiä vaan kaikille. Juteltiin juuri miehen kanssa, että annetaan nyt ajan vaan kulua.

Ihan sama vaikka karenssia pukkaisi, kun sinua ei huvita mennä työhaastatteluun - mies maksakoon. Niin  empaattinen olet, että välttääksesi 30 minuutin epämiellyttävän tilanteen mies maksakoon pari tonnia (karenssiajan elatuksesi). Kai tirautit pienet kyyneleet saadaksesi myötätuntoa?

Mitähän ap itse mielestään tekee, jos ei etsi syitä muista kuin itsestään...