Saattoiko isäsi sinut alttarille?
Tahdoitko noudattaa perinteitä vai oliko syy henkilökohtaisempi? Miksi halusit isäsi "luovuttavan" sinut miehellesi?
En kritisoi kenenkään valintoja, aloin vain tuumimaan kuinka vanhanaikaiselta tämä tapa tuntuu ja kysyn puhtaasta uteliaisuudesta mikä saa kenetkin päätymään tällaiseen ratkaisuun.
Kommentit (76)
Ei saattanut. Oltiin miehen kanssa jo reilusti yli kolmekymppisiä ja asuttu jo 10 vuotta yhdessä. Luovuttaminen olisi ollut ainoastaan kornia ja naurettavaa.
Arvostan kyllä perinteitä, ja siksi kävelimme alttarille mieheni kanssa yhdessä.
Mummoni ei ollut tuollaisesta isä luovuttaa -perinteestä edes kuullut, kun hän ei katso jenkkisarjoja tai häärealityja.
Yhtä matkaa mieheni kanssa.
Jenkkihömppä ja erityisesti sen luuleminen suomalaiseksi perinteeksi lähinnä ällöttää. Siinähän me nuoret lähdettiin rinnakkain yhteiselle matkalle, ei kukaan luovuttanut ketään eikä luopunut mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni isä on kuollut. Vaimo käveli yksin ja minä tulin vastaan puoliväliin. Siihen puoliväliin paistoi ikkunasta aurinko, ja sellainen on minun vaimoni ollut jo 15 vuotta. Elämäni aurinko.
Ihanasti sanottu <3 Toivottavasti olet kertonut vaimollesikin ajatuksesi
Vanhan perinteen mukaisesti matka alttarille on nuoren parin ensimmäinen yhteinen matka. Ei sinne mitään saattajia sotketa. Tätä perinnettä noudatimme mekin ja kävelimme mieheni kanssa kahdestaan alttarille.
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli jo kuollut, joten kuljin kirkon käytävää vierelläni rakas isoveljeni. En kokenut, että hän olisi luovuttanut minut pois, vaan hän oli tukenani minua jännittävässä tilanteessa kun kävelin alttarille tulevan puolisoni rinnalle.
Oliko puolisosi sinulle vielä tuntematon, vai mikä siinä hänen rinnalleen kävelemisessä oli niin jännittävää?
Ei todellakaan. En olisi huolinut siihen vaikka olisi halunnut. Jos mieheni olisi "pyytänyt kättäni" isältäni, en olisi suostunut kosintaan.
Oli tarkoitus saattaa, mutta hän sai sydäninfarktin kolme päivää ennen häitä ja häneltä jäi sitten häätkin näkemättä. :,( Minulle tuo saattaminen olisi ollut tärkeää (ja niin hänellekin), olin 19-vuotias kun menimme naimisiin.
Ihan itse kävelin. Yksin. Hirveästi sain ihmettelyä - että uskallat? Eikö sua jännitä? No ei jännittänyt, hauskaa oli :D.
Toivon että sitten kun menen naimisiin, isäni saattaisi minut alttarille. Isä on maailman tasa-arvoisin ja kultaisin mies eikä se olisi mitään "omaisuuden luovuttamista".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä helvetin takia tänne pitää tulla haukkumaan muiden valintoja? Onko paha olla? Kateellinen mieli?
Jos kysytään niin vastataan, eikä aleta räksyttämään ja painamaan toisia alas niinkuin alakouluikäiset.
Ei ole haukkumista korjata virheellisiä käsityksiä siitä, että saattaminen olisi suomalainen perinne. Kenenkään en ole nähnyt räksyttävän tai painavan toisia alas. Vain tuota perinnekäsityksen korjaamista on esiintynyt. Rauhoitu siis hyvä ystävä.
Kuka tässä on suomalaisista perinteistä puhunut? Vain ja ainoastaan sinä. Perinne on perinne, oli se sitten amerikkalainen, suomalainen tai vaikka intialainen. Ja perinteeksi voi kutsua myös sellaista, joka omassa suvussa on kiertänyt. Jos oma äiti tai isoäiti on saatettu, ehkä haluaa tulla saatetuksi myös itse.
Haukut amerikkalaisia perinteitä hömpäksi, vaikka yhtä hyvin he voisivat ajatella suomalaisten perinteiden olevan hömppää. Sinusta varmaan kaikki omasta perheestäsi tutut asiat ovat niitä ainoita oikeita, ja kaikki muu hömppää.
Vierailija kirjoitti:
Yhtä matkaa mieheni kanssa.
Jenkkihömppä ja erityisesti sen luuleminen suomalaiseksi perinteeksi lähinnä ällöttää. Siinähän me nuoret lähdettiin rinnakkain yhteiselle matkalle, ei kukaan luovuttanut ketään eikä luopunut mistään.
Mikä amerikkalaisuudessa ällöttää? Oletko rasisti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä helvetin takia tänne pitää tulla haukkumaan muiden valintoja? Onko paha olla? Kateellinen mieli?
Jos kysytään niin vastataan, eikä aleta räksyttämään ja painamaan toisia alas niinkuin alakouluikäiset.
Ei ole haukkumista korjata virheellisiä käsityksiä siitä, että saattaminen olisi suomalainen perinne. Kenenkään en ole nähnyt räksyttävän tai painavan toisia alas. Vain tuota perinnekäsityksen korjaamista on esiintynyt. Rauhoitu siis hyvä ystävä.
Kuka tässä on suomalaisista perinteistä puhunut? Vain ja ainoastaan sinä. Perinne on perinne, oli se sitten amerikkalainen, suomalainen tai vaikka intialainen. Ja perinteeksi voi kutsua myös sellaista, joka omassa suvussa on kiertänyt. Jos oma äiti tai isoäiti on saatettu, ehkä haluaa tulla saatetuksi myös itse.
Haukut amerikkalaisia perinteitä hömpäksi, vaikka yhtä hyvin he voisivat ajatella suomalaisten perinteiden olevan hömppää. Sinusta varmaan kaikki omasta perheestäsi tutut asiat ovat niitä ainoita oikeita, ja kaikki muu hömppää.
Äläpä laita sanoja toisten suuhun. Kirjoitin vain tuon lainaamasi viestin. Siinä en sanallakaan puhunut hömpästä tai siitä, että oman perheeni asiat olisivat ainoita oikeita. Ota selvää, kuka kirjoitti ja mitä ennen kuin tulet syyttelemään ja riehumaan.
Vierailija kirjoitti:
Amerikkalainen perinne. Ei suomalainen.
Totta, suomalainen pari marssii yhdessä alttarille. Nainen ei ole tavara, jonka hallinta luovutetaan mieheltä toiselle. Suomenruotsalaisilla tosin niin on.
Tällä palstalla ei taida olla montaa sellaista, jonka äiti tai isoäiti olisi saatettu alttarille. Se ei vain kuulu suomalaisiin perinteisiin.
Minun mielestäni matka alttarille on symbolisesti matka avioliittoon. Matkan päässä puolisot vihitään ja julistetaan aviopuolisoiksi. Tämän jälkeen alkaa yhteinen matka aviopuolisoina. Kokisin todella omituiseksi kulkea isäni kanssa kirkon käytävää, kun matkaan avioliittoon. Enhän ole isäni kanssa avioitumassa ja siksi minulle ainut oikea kumppani tuolle matkalle on tuleva aviopuolisoni.
Ja ennen kuin joku tästä riehaantuu, mainittakoon, että em. on vain minun näkemykseni. Muilla saa olla omansa. Ei tässä ole yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa, vaan kukin tekee niin kuin parhaaksi näkee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä helvetin takia tänne pitää tulla haukkumaan muiden valintoja? Onko paha olla? Kateellinen mieli?
Jos kysytään niin vastataan, eikä aleta räksyttämään ja painamaan toisia alas niinkuin alakouluikäiset.
Ei ole haukkumista korjata virheellisiä käsityksiä siitä, että saattaminen olisi suomalainen perinne. Kenenkään en ole nähnyt räksyttävän tai painavan toisia alas. Vain tuota perinnekäsityksen korjaamista on esiintynyt. Rauhoitu siis hyvä ystävä.
Kuka tässä on suomalaisista perinteistä puhunut? Vain ja ainoastaan sinä. Perinne on perinne, oli se sitten amerikkalainen, suomalainen tai vaikka intialainen. Ja perinteeksi voi kutsua myös sellaista, joka omassa suvussa on kiertänyt. Jos oma äiti tai isoäiti on saatettu, ehkä haluaa tulla saatetuksi myös itse.
Haukut amerikkalaisia perinteitä hömpäksi, vaikka yhtä hyvin he voisivat ajatella suomalaisten perinteiden olevan hömppää. Sinusta varmaan kaikki omasta perheestäsi tutut asiat ovat niitä ainoita oikeita, ja kaikki muu hömppää.
Äläpä laita sanoja toisten suuhun. Kirjoitin vain tuon lainaamasi viestin. Siinä en sanallakaan puhunut hömpästä tai siitä, että oman perheeni asiat olisivat ainoita oikeita. Ota selvää, kuka kirjoitti ja mitä ennen kuin tulet syyttelemään ja riehumaan.
Ihan samaa shaibaa kuitenkin kirjoitit. Minä en ole riehunut toisin kuin sinä, joka syyttelet ja arvostelet muiden tapaa viettää häänsä.
PS. Itse en ole edes naimisissa, joten turha tulla vikisemään että kolahtiko jos itse olisin mennyt naimisiin isän saattamana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amerikkalainen perinne. Ei suomalainen.
Totta, suomalainen pari marssii yhdessä alttarille. Nainen ei ole tavara, jonka hallinta luovutetaan mieheltä toiselle. Suomenruotsalaisilla tosin niin on.
Suurimmalla osalla normaaleista ihmisistä ei ole tuollaisia ajatuksia vaikka isä saattaisikin alttarille. Mutta sinun kaltaisesi ihmiset löytävät aina jostain naisen esineellistämistä ja jotain mistä uhriutua.
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli jo kuollut, joten kuljin kirkon käytävää vierelläni rakas isoveljeni. En kokenut, että hän olisi luovuttanut minut pois, vaan hän oli tukenani minua jännittävässä tilanteessa kun kävelin alttarille tulevan puolisoni rinnalle.
Jos kyse ei ollut siitä, että "perheen pää" tms. luovuttaa sinut toiselle miehelle, miksi et olisi kävellyt sulhasen kanssa? Tai sitten vaikka kaason?
Vaimoni isä on kuollut. Vaimo käveli yksin ja minä tulin vastaan puoliväliin. Siihen puoliväliin paistoi ikkunasta aurinko, ja sellainen on minun vaimoni ollut jo 15 vuotta. Elämäni aurinko.