Saattoiko isäsi sinut alttarille?
Tahdoitko noudattaa perinteitä vai oliko syy henkilökohtaisempi? Miksi halusit isäsi "luovuttavan" sinut miehellesi?
En kritisoi kenenkään valintoja, aloin vain tuumimaan kuinka vanhanaikaiselta tämä tapa tuntuu ja kysyn puhtaasta uteliaisuudesta mikä saa kenetkin päätymään tällaiseen ratkaisuun.
Kommentit (76)
Ei saattanut. En pitänyt ajatuksesta että kukaan antaisi minua kenellekään.
Saattoi enkä ajatellut sitä sen enempää. Kai se oli isälleni tärkeää.
Amerikkalainen perinne. Ei suomalainen.
Ei, enkä kävellyt mihinkään alttarille. En ole uskonnollinen enkä muutenkaan perinteiden kannattaja.
En ole vielä naimisissa,mutta jos joskus saan kirkkohäät, joista haaveilen, toivon että veljeni saattaa minut alttarille. Olen aina tykännyt siitä perinteestä, vaikka alkuperä olikin naisen holhoojan vaihtuminen.Kannatan perinteitä noin yleisesti,ei siinä ole sen syvällisempää syytä.
Ensimmäisessä avioliitossa kyllä. Toisessa ei.
Eka oli perinteiden täyttämä. Kaikki klisheet, jälimmäisessä oli tärkeämpää pitää hauskaa.
Ei ole perinne vaan nimenomaan modernin ajan juttuja.
Ei todellakaan. Enkä ole ollut kuin kerran häissä, joissa näin tehtiin. Se on uusi "perinne", tullut Suomeen USA:sta ja tv-sarjoista.
Ei saattanut. Menimme naimisiin maistraatissa eikä kummankaan vanhemmat olleet paikalla.
Noudatin perinteitä ja kävelin alttarille mieheni kanssa.
Jep. Kyseessä on uusi Suomeen rantautunut jenkkiperinne. Ei kukaan saattanut mun äitiä tai mummoa alttarille. Ei siis saattanut muakaan.
Jotenkin myös karmii tuo ajatus huoltajan vaihtumisesta. Vaikka luovuttaminen ei sitä enää nykypäivänä tarkoittaisikaan, niin pitääkö ehdoin tahdoin jatkaa tuollaista tapaa ajalta, jolloin nainen oli verrattavissa omaisuuteen. En silti tuomitse niitä, jotka antavat isän luovuttaa. Jokainen tekee sen millä omasta hääpäivästään saa parhaan mahdollisen.
Ei saattanut, mutta toisaalta en mennyt kristillismenoin naimisiin, vaan toisen uskonnon seremoniamenoin. Hääpukukaan ei ollut valkoinen.
Isäni oli jo kuollut, joten kuljin kirkon käytävää vierelläni rakas isoveljeni. En kokenut, että hän olisi luovuttanut minut pois, vaan hän oli tukenani minua jännittävässä tilanteessa kun kävelin alttarille tulevan puolisoni rinnalle.
Ei todellakaan. Vastenmielinen perinne. Ihan miehen kanssa käveltiin alttarillen yhdessä.
Tottakai saattoi. Viimeisillä voimillaan. Heti kohta häiden jälkeen meni pois, ihanat muistot jäi.
Ei se ole perinne Suomessa, kuten jo sanottu. Menin naimisiin 1991 ja siihen aikaan aniharva pariskunta käytti tuota jenkkisysteemiä. Suomessa perinne, mikä on jo kadonnut lähes täysin, on se, että pariskunnat kävelevät alttarille yhdessä.
Isäni oli kuollut, kun 2001 avioiduin. Mieheni kanssa kävelin. Kyllä jännitti.
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli jo kuollut, joten kuljin kirkon käytävää vierelläni rakas isoveljeni. En kokenut, että hän olisi luovuttanut minut pois, vaan hän oli tukenani minua jännittävässä tilanteessa kun kävelin alttarille tulevan puolisoni rinnalle.
Minulla myös näin. Isäni oli kuollut edellisenä kesänä.
Veljeni selvästi liikuttui, kun kysyin häntä:)
Se oli isäkullalleni tärkeää. Itselleni se oli "vain perinne".