Olen kadottanut työmotivaationi!
Siis melko raflaava otsikko, mutta tuohon suuntaan olen luisumassa. Teen kyllä töitä, ihan kelpo panoksella, mutta päivä päivältä koen enemmän että eipä ihan kauheasti kiinnosta. Ei sillä minun työlläni ole niin kovin suurta merkitystä itselleni, toki tekemällä sitä, yhtiö saa suuret tulokset yms, mutta itse en tule koskaan tuolla työllä tienaamaan edes kohtuullisesti. Tuntipalkkani on 12 euroa. Työtunteja viikossa vaihtelevasti, mutta ei koskaan täysiä viikkotunteja. Elän täysillä vapaapäivinäni, teen kaikkea innostavaa enkä yhtään odota työpäivää. Kriiseilen varmaankin nyt nelikymppisenä, mietin mitä oikeastaan minun pitäisi työkseni tehdä, jotta sillä olisi itselleni jotain henkilökohtaista merkitystä. Muita näissä aatoksissa?
Kommentit (4)
Auttaisiko työpaikan tai alan vaihto?
Ap palasi lukemaan kommentteja. En tiedä auttaisiko työpaikan tai alan vaihto, toki aika paljon olen niitäkin vaihtoehtoja pohtinut. Mutta eipä niitä työpaikkoja niin vaan vaihdeta ja alanvaihtokin näin nelikymppisenä vähän arveluttaa, että mille alalle jotta työllistyminen olisi suhteellisen varmaa. Lähihoitajaksi minusta ei ole. Yrittäjyyttäkin olen pohtinut, jotain, jossa voi itsenäisesti tehdä työtä...huoh, taas yksi mitäänsanomaton, "koska pääsee kotiin"-työpäivä takana...Onneksi huomenna on vapaa päivä, olen niin onnessani!
Sama. Jäkättäjä korvan juuressa joka päivä syö motivaation.
Samoin teen osa-aikaista työtä samalla palkalla, joten eipä edes tuo palkkapäivä kummemmin motivoi. Sen verran rahaa tulee että hengissä pysyy. Työniloa en valitettavasti tunne. Mitä enemmän ikää tulee, niin voimat ja kiinnostus vähenee. Näin se on.