Vartalosi "ongelmakohdat" ja miten yrität hämätä vaatteilla sen olemassaoloa?

Ratsarireidet/tynnyrireidet.

Tummat housut tai tummat farkut. Päällä pitkä tumma toppi, joka peittää ratsarit.

Siihen päälle voi sitten vetää erilaisia jakkuja, paitiksia tms. Toppi ei oikeastaan erotu, mutta siloittaa muodot tiimalasiksi ja pehmentää pahimmat ratsarit :D

Vyötärökohta pitää saada aina esiin jollain tavalla. Olen runsaspovinen, joten mitkään säkkimalliset vaatteet eivät käy.

Olen aika lyhyt (160), joten korkokenkiä käytän. Kesällä hyvät (=kalliit) puukengät korolla ovat hyvä ja nopea konsti lisätä pituutta jalkoihin.

Nudet kengät (korot) lisäävät pituutta - samoin tarkkaan harkittu farkun lahkeen mitta.

Vierailija kirjoitti:

No samanikäinen olen, mutta kyllä mua silti kiinnostaa miltä näytän. Jo ihan itseni takia. Pitääkö tässä iässä jo luovuttaa??!! 

Vierailija kirjoitti:

No en jaksa enää miettiä, vedän päälleni sellaista, mikä on mukavaa ja sopivaa. Töissä farkkua ja t-paitaa, kotona lössötän PAITULISSA. Kun ikää 45 eikä jakkupukutöissä, sitä osaa jo ottaa hippasen rennommin. Ottakaa tekin.

Olen 50+ ja pistän rahaa todella paljon vaatteisiin ja siihen miltä näytän. EI tod tarvi eikä pidä luovuttaa.

Toki pukeudun siksikin hyvin, että työpaikallani pukeudutaan hyvin.

Olen rekkalebso ja häpeän naiseuttani. Piilotan sen mustasiniseen flanelliin, lökäpöksyihin ja koffin lippikseen. Naisellisen puhetyylin piilotan teinipojan räkimiseen ja uhoamiseen. En ymmärrä miksi minulle nauretaan :/

Paksut ja allimaiset käsivarret, joissa on myös arpia viiltelystä teini-ikäisenä. Helteellä annan allien lepattaa kaikessa rauhassa, mutta muuten käytän lähes aina puoli- tai kokopitkiä hihoja. Olen suunnitellut kaunista ja peittävää tatuointia, johon arvet maastoutuisivat.

Odotan myös sitä päivää, että lakkaan välittämästä kosmeettisista puutteistani ja pistän päälleni, mitä tykkään. Merkkejä on jo ilmassa.

Oikeastaan muita ongelmakohtia ei ole kuin vatsan turvotus ja sen yleensä ihan normaali housujenvyötärö onnistuu painamaan kasaan niin ettei kukaan ole vielä tullut kyselemään laskettua aikaa.

Ja lasketaanko kuivan päänahan hilseily? Sen onnistun salaamaan käyttämällä lähes yksinomaan vaaleita puseroita niin ettei hilseily näy olkapäillä.

Käytän leveähelmaisia mekkoja tai löysiä housuja koska farkut tai tiukat housut korostaa kapeaa lantiota.

Kesälomakiloja tuli 3-4 ylimääräistä ja niitä en peittele (perse on levinnyt ja maha pömpöttää ). Päin vastoin , pienimpiä vaatteita mitä kaapista löytyy, niin on sitten motivaatiota pudottaa ylimääräiset pois.

Pömpöttävä alavatsa, peitän joko pitkillä paidoilla tai sitten farkut, jotka peittää ja puristaa sen pömppiksen piiloon.

Pulleat käsivarret piilotan mielelläni 3/4-hihoilla, jotka mielestäni sirostavat. Minulla on muuhun vartalooni verrattuna hirveän paksut jalat, ihan koko matkalta reisistä nilkkoihin ja suosin mielelläni tummia, leveälahkeisia housuja tai sitten maksihameita tai -mekkoja. Korollisissa saappaissa sääreni näyttävät mielestäni ihan siedettäviltä, joten joskus harvoin käytän yhdistelmää polvipituinen hame + saapikkaat. Minulla on myös melko huonot hiukset, siis ohuet. Niiden laittamiseen ok näköisiksi tuhrautuu aikaa. Kyllä sitä toisinaan miettii, että miksi välittää siitä että sopiiko joku vaate vai ei jos itse haluaisi sellaista käyttää, mutta toisaalta ajattelen myös niin, että ihmiset jotka osaavat pukeutua vartalotyyppiään imartelevasti näyttävät poikkeuksetta tyylikkäiltä. Ja silloin kun olen pukeutunut vartalolleni sopivasti, tunnen itseni usein huolitelluksi ja kauniiksi. Tiedä häntä...

Pömppömasu jäi raskauksista ja löystynyt alapää painaa housujen saumaan joten käytän aina mekkoa. Siis kyllä, ne häpyhuulet jotenkin venähti ja kaikista housuista se saakelin sauma painaa ärsyttävästi ja osuu häpyhuuliin ja klitorikseen ja kävely tuntuu todella inhottavalta. Siispä mekkoja vain. Vatsan tietysti vedän vain sisään. Kotona röllötän mahani kanssa normaalisti ja voin pomppia löysän alapään kanssa miehen edessä, ei haittaa siinä mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä olisi se kamalin asia, joka tapahtuisi, jos joskus ihmiset näkisivät sinut ilman vaatteita ja juuri sen ongelmakohtasi? Joku treenattu ylimielinen mies sanoisi "Hyi v*ttu?"?

On eri asia esitellä ne ongelmakohdat esimerkiksi uudelle kumppanille,avauksen pointti oli käsittääkseni miten ongelmakohdat peitetään ihmisten ilmoilla ollessa,kun niitä ei haluta esitellä koko maailmalle.

Nii-in, mikä siis olisi pahin mahdollinen asia, joka tapahtuisi jos koko maailma ne näkisi? Jotainhan siinä pelätään kun peitellään. Ei siis ole se, että ihanat komeat miehet arvostelee. Mikä sitten?

Vierailija kirjoitti:

No samanikäinen olen, mutta kyllä mua silti kiinnostaa miltä näytän. Jo ihan itseni takia. Pitääkö tässä iässä jo luovuttaa??!! 

Vierailija kirjoitti:

No en jaksa enää miettiä, vedän päälleni sellaista, mikä on mukavaa ja sopivaa. Töissä farkkua ja t-paitaa, kotona lössötän PAITULISSA. Kun ikää 45 eikä jakkupukutöissä, sitä osaa jo ottaa hippasen rennommin. Ottakaa tekin.

Luovuttaa? :D Jos tässä puhuttais terveellisistä elämäntavoista ja liikunnasta, sitten voisi kai puhua luovuttamisesta. Mutta että vatsamakkaroiden piilottelu olisi jotain ylevää yrittämistä? Hohhoijaa...

Laihduin sairauden vuoksi nopeassa ajassa 15 kg. Nyt on ruttuiset allit käsivarsissa. En käytä "ihmisten ilmoilla" hihattomia vaatteita.

Leuan alla olevaa helttaa ei saa peitettyä. Minkäs teet.

Skolioosin vuoksi selkä ihan epäsymmetrinen :( En käytä toppeja tai muita selän paljastavia vaatteita.

Ei minun tarvitse hämätä ketään. Osaan olla ihan sellainen kuin olen; en koe tarvetta antaa virheellistä kuvaa muille.