Vartalosi "ongelmakohdat" ja miten yrität hämätä vaatteilla sen olemassaoloa?

Rumat polvet, joiden sisäreunassa läskiä kaikissa teveellisissä painoissa, ratkeaa sopivalla helman pituudella. On minulla myös aika ulkoneva tarakka, mutta sitä en yritä peitellä, ysärivuodet meni jo.

Ei se vartalo, vaan hankala luonteeni. Ratkaisua ei löydy peittelemällä.

Isohkot riippuvat rinnat, mutta onneksi rintaliivit hoitaa hommansa.

Isot roikko rinnat, tukevat liivit keräävät ne hyvin juuri käsivarren keskikohtaan, jossa ne kuulemma kuuluvat olla.

Lihavat ja alliset käsivarret, 3/4 tai 2/3 hihat esittävät näin kesäisin kesävaatetta ja pitävät tytinät piilossa.

Roikkuva vauvapussimaha, joka jäi vuodelta 1991, tungen sen tukeviin korkea vyötäröisiin kalsareihin sekä päälihousuihin tai hameeseen.

Leveä perse, littana pitkä tunika tai neuletakki, joka kivasti on kevyt ja liehuvainen.

Tuo liehuvainen peittää myös sen kamalista kamalimman ruumin osan eli arpiset selluliittiset paksut maailman rumimmat reidet, jotka vielä hinkkaavat yhteen ilman pitkiä kalsareita tai sukkahousuja.

Paras osa kroppaa löytyy kun ne rinnat on kurottu ylös, sieltä löytyy kapeahko (suhteellinen käsite tässä kropassa) kohta, sitä yritän korostaa sillä liehuvaisella joka olisi mahdollisimman liehumaton juuri siitä kohtaa.

Hauska lukea, että en ole ainoa "piilottelija". Toisaalta sitä miettii (enkä siis väheksy kenenkään ongelmia, anteeksi etukäteen, jos joku näin miettii), että olisikin ongelmani esimerkiksi polvien läskit, sen kun sais aika näppärästi piiloon, mutta kun ongelma katsoo peilistä niin on jo vähän haastetta.

No en jaksa enää miettiä, vedän päälleni sellaista, mikä on mukavaa ja sopivaa. Töissä farkkua ja t-paitaa, kotona lössötän PAITULISSA. Kun ikää 45 eikä jakkupukutöissä, sitä osaa jo ottaa hippasen rennommin. Ottakaa tekin.

No samanikäinen olen, mutta kyllä mua silti kiinnostaa miltä näytän. Jo ihan itseni takia. Pitääkö tässä iässä jo luovuttaa??!! 

Vierailija kirjoitti:

No en jaksa enää miettiä, vedän päälleni sellaista, mikä on mukavaa ja sopivaa. Töissä farkkua ja t-paitaa, kotona lössötän PAITULISSA. Kun ikää 45 eikä jakkupukutöissä, sitä osaa jo ottaa hippasen rennommin. Ottakaa tekin.

Käytän melkein aina polvipituisia tai pidempiä takkeja, jotka kätkevät paksut reiteni ja suhteessa lyhyet jalkani, ja mielestäni tasapainottavat vartaloni mittasuhteet ja pidentävät. Hartiani ovat leveät ja suorat, jolloin takit istuvat hyvin. En reisien takia käytä koskaan farkkuja tai pillihousuja, sillä jalkani näyttävät tukeilta sellaisissa. Suosin chinoja tai ohuesta villakankaasta tehtyjä prässihousuja. Mahani on myös iso, jolloin esimerkiksi ohuet neuleet tai jerseypaidat loistavat poissaoloaan vaatekaapissani, sillä ne aina jotenkin imeytyvät ihoon ja korostavat mahakumpua, vaikka olisikin väljempi malli. Suosin ei-slimmattuja popliinisia paitapuseroita ja kerrospukeutumista esimerkiksi blazerin ja huivien avulla.

Wow. Tätä lukiessa voisi luulla lukevansa demiä! Ihanko tosissaan aikuisilla (?) naisilla on keskimäärin noin huono itsetunto ja kamala itseinho?! Vai vastaako tänne vain se surkein 10%? Olin kuvitellut että moiset ajatukset jäävät useimmilla sinne teini-ikään, mutta taisin olla väärässä.

Ihan antaakseni toisenkinlaista näkökulmaa: en koe että tarvitsee piilotella mitään. Näköjään pitää alkaa ajatella itseään todella hyväitsetuntoisena, jos tämä ajattelutapa on vähemmistössä!

Lakatkaa kaikki piilottelemasta "ongelmakohtianne", jolloin "normaalin ihmisen" käsite saa laajemman mittakaavan. Naistenlehdet liekkeihin!

Vierailija kirjoitti:

Wow. Tätä lukiessa voisi luulla lukevansa demiä! Ihanko tosissaan aikuisilla (?) naisilla on keskimäärin noin huono itsetunto ja kamala itseinho?! Vai vastaako tänne vain se surkein 10%? Olin kuvitellut että moiset ajatukset jäävät useimmilla sinne teini-ikään, mutta taisin olla väärässä.

Ihan antaakseni toisenkinlaista näkökulmaa: en koe että tarvitsee piilotella mitään. Näköjään pitää alkaa ajatella itseään todella hyväitsetuntoisena, jos tämä ajattelutapa on vähemmistössä!

Ajattelin juuri samaa...

N40, joka pukeutuu miten haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Wow. Tätä lukiessa voisi luulla lukevansa demiä! Ihanko tosissaan aikuisilla (?) naisilla on keskimäärin noin huono itsetunto ja kamala itseinho?! Vai vastaako tänne vain se surkein 10%? Olin kuvitellut että moiset ajatukset jäävät useimmilla sinne teini-ikään, mutta taisin olla väärässä.

Ihan antaakseni toisenkinlaista näkökulmaa: en koe että tarvitsee piilotella mitään. Näköjään pitää alkaa ajatella itseään todella hyväitsetuntoisena, jos tämä ajattelutapa on vähemmistössä!

Sinäkö et pukeudu niin että näytät omasta mielestäsi hyvältä? Joo, ei aina, mutta silloin kun siltä tuntuu niin etkö muka katso että missä vaatteissa näytät mahdollisimman hyvältä? Miksi pitäisi ehdoin tahdoin pukeutua sellaisiin vaatteisiin, jossa vartalon huonot puolet näkyvät tai korostuvat? Itse vastasin että mulla on liian löysä perse. En ole siihen tyytyväinen. En kuitenkaan häpeä persettäni, vaan käyn esimerkiksi uimahallissa tai uimarannalla ihan normaalisti ilman itsetunto-ongelmia. Silti pyrin ostamaan sellaisia housuja, hameita ja mekkoja, joissa tämä "ongelmakohtani" näyttäisi mahdollisimman hyvältä. Sulla on outo suhtautuminen tähän asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Raskaus arpinen maha. Ja tyhjä pussi edessä. Pitää ostaa kokoa isommat housut sen takia. Vaikka kuinka vatsalihakset ovat ns. kunnossa toi pussi ei mee minnekään. Oon toki harkinnut leikkausta, mutta se maksaa ,eikä ole varaa..

Mullakin tällainen maha. Käytän vahvasti vyötäröä muotoilevia sukkahousuja ja aina hametta tai mekkoa. Silloin koko ongelmaa ei huomaa lainkaan.

Kärsin ärtyvästä suolesta, joten maha turpoilee helposti ja paljon. Käytän lähes aina paitoja, jotka ovat mahan kohdalta löysiä. Mielellään saa olla ohut kangas, joka laskeutuu kivasti. Sellainen paksukankainen levenevä paita saa näyttämään kuin olisin raskaana.

Pihtipolvien takia en mielellään käytä pillihousuja. Saa olla edes vähän väljyyttä lahkeessa polvesta alaspäin.

Ei se mun mielestä ole mitään kehollista epävarmuutta itsestään, jos osaa vihdoin pukeutua kivasti, niin että itse viihtyy ja saattaa jopa näyttää hyvältä.

Käyttäisin mielelläni tyttömäisiä kesämekkoja, mutta kun ikä alkaa nelosella niin olen vaihtanut mekot vähän tätimäisempiin. Luultavasti joskus eläkevuosien (no en ehkä tule eläkkeelle ikinä jäämään) vaihdan heliseviin koruihin ja kirjaviin kaftaaneihin.

En peittele "ongelmakohtia" millään, mun vartalo on just hyvä. Liian paljastavasti en tykkää silti pukeutua.

Kaljamaha ja pieni kulli,mahalle ei voi mitään,mutta joskus leskimetälle lähtiessä laitan hk sinisen housuihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Wow. Tätä lukiessa voisi luulla lukevansa demiä! Ihanko tosissaan aikuisilla (?) naisilla on keskimäärin noin huono itsetunto ja kamala itseinho?! Vai vastaako tänne vain se surkein 10%? Olin kuvitellut että moiset ajatukset jäävät useimmilla sinne teini-ikään, mutta taisin olla väärässä.

Ihan antaakseni toisenkinlaista näkökulmaa: en koe että tarvitsee piilotella mitään. Näköjään pitää alkaa ajatella itseään todella hyväitsetuntoisena, jos tämä ajattelutapa on vähemmistössä!

Sinäkö et pukeudu niin että näytät omasta mielestäsi hyvältä? Joo, ei aina, mutta silloin kun siltä tuntuu niin etkö muka katso että missä vaatteissa näytät mahdollisimman hyvältä? Miksi pitäisi ehdoin tahdoin pukeutua sellaisiin vaatteisiin, jossa vartalon huonot puolet näkyvät tai korostuvat? Itse vastasin että mulla on liian löysä perse. En ole siihen tyytyväinen. En kuitenkaan häpeä persettäni, vaan käyn esimerkiksi uimahallissa tai uimarannalla ihan normaalisti ilman itsetunto-ongelmia. Silti pyrin ostamaan sellaisia housuja, hameita ja mekkoja, joissa tämä "ongelmakohtani" näyttäisi mahdollisimman hyvältä. Sulla on outo suhtautuminen tähän asiaan.

Ilmeisesti tosiaan on, koska en ole tajunnut että aikuisilla naisilla on yhä päässään joku kehon "ongelmalista", nämä ongelmat nimetään hyvin itseinhoisesti ja vaatteetkin valitaan niin että nämä ns ongelmat saadaan peittoon. Joo, muistan kuinka 13-vuotiaana piti ostaa pitkiä paitoja että sai "liian ison pyllyn" piiloon. Ja luulin, että muillakin se vaihe jäi sinne varhaiseen teini-ikään...

Se, että ostaa omasta mielestään itselle sopivia ja nättejä vaatteita on taas ihan eri asia. "ostan tämän paidan koska näytän siinä nätiltä" vs "ostan tämän paidan koska se peittää roikkuvan ja littanan takapuoleni". Täysin eri mind set.

Vierailija kirjoitti:

Koko kroppa naamaa myöten on yksi ongelmakohta, ratkaisin ongelman niin etten liiku ihmisten ilmoilla.

Etkö mene edes kauppa -tai pankkiasioille? Voisin kuvitella kuinka elämä neljän seinän sisällä olisi ihan supertylsää.

Miksi itsetunto nousisi automaattisesti teini-iän jälkeen, silloinhan elämä muuttuu vielä hankalammaksi kuin teininä. Silloin voi sentään ajatella että on nuori, ja kaikki on omassa mielessä vielä mahdollista, vaikka asiat olisi huonosti, toisin kuin esim 30 v oli jo realiteetit iskeneet.