Oletko tehnyt menneisyydessäsi jotain todella järjetöntä jota sinun on vaikea ymmärtää itseltäsi jälkeenpäin?
Jotain mistä on tullut myöhemmin sellainen olo että mitä ihmettä oikein ajattelin silloin kun olin niin tyhmä?
Kommentit (10)
Kyllä vain. Olin suhteessa varattuun mieheen. Nykyään en todellakaan ymmärrä, miten pystyin siihen. Olen kuitenkin ihan perusjärkevä ja usein jopa tylsän rationaalinen ihminen. Ihmismieli on todella outo.
En jättänyt miestäni, vaikka olin tyytymätön suhteeseen ja lisäksi minusta oli kiinnostunut paljon komeampi, sopivasti vanhempi ja fiksumpi ihana mies. Oltiin juuri menty kihloihin, joten siksi en eronnut. Ajattelin, että kyllä siitä, vaikka olisi pitänyt tajuta että "ei se siitä" ja kolmen vuoden paskan avioliiton jälkeen sitten laitoin eron vireille, kun tajusin, että ihanampia miehiä on. Nyt naimisissa toista vuotta ihanan miehen kanssa, ei se sama kuin alussa mainitsin, mutta yhtä ihana :)
Hankin 18-vuotiaana lapsen turvapaikanhakijan kanssa, joka sai lapsen takia lopulta oleskeluluvan. Näin 10 vuotta myöhemmin minun on edelleen vaikea elää tän asian kanssa ja katumus vaivaa melkein päivittäin. Mieskin tulee valitettavasti olemaan lapsen takia osa elämääni varmaan loppuelämän, eronneet sentään olemme.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vain. Olin suhteessa varattuun mieheen. Nykyään en todellakaan ymmärrä, miten pystyin siihen. Olen kuitenkin ihan perusjärkevä ja usein jopa tylsän rationaalinen ihminen. Ihmismieli on todella outo.
Osimmoilleen sama. Itsekin olen naimisissa. En tunnista itseäni siltä ajalta, niinkuin olisin ollut joku muu.
Kyllä, aloitin mielialalääkkeet ja rauhoittavat, vaikka olis pitänyt lopettaa ahdistava ja väkivaltainen parisuhde.
Kieltäydyin seksistä yhden jumalattoman kauniin naisen lanssa koska olin ihastunut toiseen.
Uteliaisuuttani annoin 18v. poikaystävän 26v. pistää suoneen amfetamiinia. Kiellettyä ja kiehtovaa tämä 2003
Joskus yläasteikäisenä (8. tai 9. lk.) ajattelin kokeilla saada yhteyttä ihmisiin telkkarin chatin kautta, oli se niin jännä, kännykkäkin oli itselle silloin aika uusi juttu. Pian huomasin laittavani seksitekstareita paljon vanhempien miesten (siinä 20–40-vuotiaita) kanssa. Sukuelinten kuvia tuli tietenkin, ja multa pyydettiin kanssa kuvia. Yksi mies osti prepaid-liittymääni 10 €:lla puheaikaakin, jotta mulla olisi varaa lähetellä multimediaviestejä. Laitoin sille vain yhden epäselvän kuvan takamuksestani ylhäältä kuvattuna, eli siinä ei näkynyt oikein mitään. Puheaika loppui nopeasti, kun piti muillekin viestitellä.
Vasta vuosia jälkikäteen tajusin ajatella, että nuo miehet ei tainnu olla kovin kunnollisia, kun ehdotteli tapaamiakin ja sellaista.
Mutta mikä itseä eniten hävetti ja kummastutti omassa käytöksessäni, oli että jo(i)llekin kerroin koko nimeni ja osoitteeni. En tiedä miksi. Tai no, tyhmyydellä se kai yksinkertaisesti selittyy.
Avioliitto ja lasten teko. Siis aivan typeryyden huipentuma ja taloudellinen/ajallinen harakiri miehen näkökulmasta.
Mutta ymmärrys alkaa näemmä mennä perille vihdoinkin kun kansakunnan kellokkaat vaativat nuoria lisääntymispuuhiin...
Päätin surmata itseni, kun parisuhde epäonnistui.
Olisin tappanut itseni naurettavan ja ankean näköisen miehen vuoksi.
Mitä ihmettä ajattelin?