Miksi eläin kuuluu lopettaa jos se kärsii, mutta ihmisen pitäisi sopeutua osaansa?

Kyselee pitkäaikaissairas.
Ihmisen pitäisi sopeutua, oppia elämään uudella tavalla, nähdä tilanteessa jotakin positiivista jne. Miksi? Jos kroppa sanoo että alkaa olla finaalissa, niin ei sitä välttämättä jaksa repiä iloa vuosikausia jostain pienistä asioista, kun ei mihinkään normaaliin pysty. Sitten ehdotetaan, että olet masentunut ja tämä on enemmän henkinen eikä fyysinen ongelma. Kun en minä ole itsetuhoinen sinänsä, en ollut ennenkään, en vaan nyt arvosta huonoa elämänlaatua niin paljon.
Ehkä jotakin tästä kertoo se, kun pari viikkoa sitten minua uhattiin teräaseella (ei ollut kylläkään kovin vaarallisen näköinen) enkä edes pelästynyt. Ajattelin, että jos tuo meinaa oikeasti tappaa minut niin varmaan se voi sen tehdä, toivottavasti en joudu kidutetuksi. En tiedä, olisiko reaktio ollut eri jos olisi ollut oikeasti joku kunnon puukko kädessä. Jotenkin itseni yllätti, kun luulin, että eloonjäämisvietti puskee kuitenkin esiin taas voimakkaasti tositilanteen tullen. Olenkohan oikeasti valmis kuolemaan?
Tulisin ihan mielellään pelastetuksi jostain masennuksen kourista, mutta ongelmani ei johdu alakulosta, ja elämäni ei kuitenkaan tästä juuri enää tule parantumaan, vaikka kaikki "masennus" saataisiin pois.