Lue keskustelun säännöt.
Olen 30-vuotias perusterve mies enkä aio enää koskaan mennä töihin
22.08.2017 |
Olen myös hyvin skeptinen ihmiskunnan suhteen. En usko, että meillä on enää montaa (kymmentä, ehkä jos hyvin käy) vuotta jäljellä. Kuljemme koko ajan kohti vääjäämätöntä tuhoa ja samalla myös suunnan muuttaminen käy jatkuvasti vaikeammaksi.
Niinkuin Eevil Stöö sanoo,
"Me eletään viimesii päivii.
Ottakaa kaikki irti niist... Turha nukkuu."
Kommentit (45)
Ja tällaisia luusereita sitä yhteiskunnan varoilla elätetään. Painu töihin siitä niin kuin muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös harkinnut tekeväni jotain tällaista...vapaa elämä ilman velvoitteita. Saa nukkua niin pitkään kuin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Ja tällaisia luusereita sitä yhteiskunnan varoilla elätetään. Painu töihin siitä niin kuin muutkin.
Meille "luusereille" ei ole muuta tarjolla kuin orjatyötä harjoittelun muodossa, tai puhelinmyyntiä...jos oikein lykästää, saattaa päästä nollasopparilla kaupan kassalle.
Ei kiitos.
Olen onnellisempi näin.
Nautiskelija kirjoitti:
Itse olen 32v mies...en ole koskaan ollut kunnon palkkatöissä, enkä varmaan enää niitä saisikaan. Tai ehkä erittäin hyvällä tuurilla jonkun paskaduunin surkealla palkalla.
Elämäni on kuitenkin hyvää:
-Mahtava asunto hyvällä paikalla
-Oma mukava bisnes jota teen juuri silloin kuin itseä huvittaa...tästä noin 600e/kk tukien päälle
-harrastan paljon urheilua
-en polta tai juo
-saan naisia tinderistä niin paljon kuin haluan
-paljon ystäviä
-aikaa tehdä mitä ikinä huvittaaAinut miinus on se että parisuhdetta ei voi saada tällä statuksella ja näillä tuloilla, mutta kyllä minä kestän sen.
Kyllä voi saada, mutta samanhenkistä ihmistä voi olla näin pinnallisessa ja materialistisessa maailmassa työläs löytää. Kaikki naiset eivät todellakaan halua samoja asioita. Rahaa ei loppupeleissä tarvitse kovinkaan paljoa mielekkääseen elämään. Vapaus on huomattavasti tärkeämpää. Ei minuakaan korkeakoulutettua naista kiinnosta nykyajan työelämä. Aikani siihen yritin pyrkiä, vaan kun ei pääse muihin kuin ilmaistöihin niin eipä sitten väkisin. Olisi kiva keksiä joku oma bisnes, jolla saisi ansaittua muutaman roposen, myydä omaisuus ja hypätä tien päälle ilman sen tarkempaa suuntaa. Olen kyllästynyt elämään sellaisen yhteiskunnan sääntöjen mukaan, joka ei pienestä ihmisestä välitä pätkääkään ja jossa toisinajattelijat leimataan mielisairaiksi - kuten tässäkin ketjussa nähdään!
Maailmanlopun tunnelmat on masiksen oire.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perusterveitä tulee Suomeen ulkomailta asti kotona elätetyiksi. Kyllä suomalaisen sopii myös siihen sakkiin ajautua. Ihmisoikeudet takaavat sen.
Vierailija kirjoitti:
Nautiskelija kirjoitti:
...
Ainut miinus on se että parisuhdetta ei voi saada tällä statuksella ja näillä tuloilla, mutta kyllä minä kestän sen.
Kyllä voi saada, mutta samanhenkistä ihmistä voi olla näin pinnallisessa ja materialistisessa maailmassa työläs löytää. Kaikki naiset eivät todellakaan halua samoja asioita. Rahaa ei loppupeleissä tarvitse kovinkaan paljoa mielekkääseen elämään. ....
Tavallisista keskiluokan (90% töistä) ei tuon enempää edes tienaa.
Sosiaalituet tasoittavat kaikki alle 3.000€ käteen- palkka- ja eläketulot.
Järkevintä on olla tekemättä töitä, ellei bruttopalkka ole yli 5.000€/kk.
Lisäksi työt ovat nykyisin järjettömän hektisiä ja työelämä jo sinällään oksettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nautiskelija kirjoitti:
Itse olen 32v mies...en ole koskaan ollut kunnon palkkatöissä, enkä varmaan enää niitä saisikaan. Tai ehkä erittäin hyvällä tuurilla jonkun paskaduunin surkealla palkalla.
Elämäni on kuitenkin hyvää:
-Mahtava asunto hyvällä paikalla
-Oma mukava bisnes jota teen juuri silloin kuin itseä huvittaa...tästä noin 600e/kk tukien päälle
-harrastan paljon urheilua
-en polta tai juo
-saan naisia tinderistä niin paljon kuin haluan
-paljon ystäviä
-aikaa tehdä mitä ikinä huvittaaAinut miinus on se että parisuhdetta ei voi saada tällä statuksella ja näillä tuloilla, mutta kyllä minä kestän sen.
Minkälaista bisnestä teet?
Minä kun luulin, että puliukoksi jotenkin ajaudutaan, mutta näköjään se onkin oma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten elätät itsesi? Perhettä sulla tuskin on.
Vierailija kirjoitti:
Nautiskelija kirjoitti:
Itse olen 32v mies...en ole koskaan ollut kunnon palkkatöissä, enkä varmaan enää niitä saisikaan. Tai ehkä erittäin hyvällä tuurilla jonkun paskaduunin surkealla palkalla.
Elämäni on kuitenkin hyvää:
-Mahtava asunto hyvällä paikalla
-Oma mukava bisnes jota teen juuri silloin kuin itseä huvittaa...tästä noin 600e/kk tukien päälle
-harrastan paljon urheilua
-en polta tai juo
-saan naisia tinderistä niin paljon kuin haluan
-paljon ystäviä
-aikaa tehdä mitä ikinä huvittaaAinut miinus on se että parisuhdetta ei voi saada tällä statuksella ja näillä tuloilla, mutta kyllä minä kestän sen.
Kyllä voi saada, mutta samanhenkistä ihmistä voi olla näin pinnallisessa ja materialistisessa maailmassa työläs löytää. Kaikki naiset eivät todellakaan halua samoja asioita. Rahaa ei loppupeleissä tarvitse kovinkaan paljoa mielekkääseen elämään. Vapaus on huomattavasti tärkeämpää. Ei minuakaan korkeakoulutettua naista kiinnosta nykyajan työelämä. Aikani siihen yritin pyrkiä, vaan kun ei pääse muihin kuin ilmaistöihin niin eipä sitten väkisin. Olisi kiva keksiä joku oma bisnes, jolla saisi ansaittua muutaman roposen, myydä omaisuus ja hypätä tien päälle ilman sen tarkempaa suuntaa. Olen kyllästynyt elämään sellaisen yhteiskunnan sääntöjen mukaan, joka ei pienestä ihmisestä välitä pätkääkään ja jossa toisinajattelijat leimataan mielisairaiksi - kuten tässäkin ketjussa nähdään!
Kyllä ne naiset yleensä kaikkoavat takavasemmalle jos ei miehestä ole naisen elättäjäksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on parantumattomasti saamaton nahjus niin ei kannata kutsua itseään perusterveeksi.
Itse miettinyt samaa. Olen nyt ollut 20v hyväpalkkaisessa työssä, noin 40-50 tuhatta vuodessa bruttona. Työt loppuvat ja olisi tarjolla vain töitä jossa palkka ei yllä edes 30 tuhanteen vuodessa.
Mitä järkeä? Eläisin tuilla ihan mukavasti ja vapaa-aikaa olisi rajattomasti, toisin kuin tällä hetkellä. Hävettää, mutta tuntuu että olen työni tehnyt ja lopuksi voisi vain lasketella ja elää tuilla.
Suhdetta tuskin löytyisi, koska olen muuten aika perusjamppa. Ehkä sen kanssa pystyisi elämään.
M41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En varmaaan enää itsrkäään pääse töiihin kun päääseen veteleeeen päääätäni uuteen uskoon.
Toiivonn että aiivot meneväät sellaiiseen kuntooon ettei enää tässä elämässää enää tarvitse ajatellla mitäään.
Vierailija kirjoitti:
Itse miettinyt samaa. Olen nyt ollut 20v hyväpalkkaisessa työssä, noin 40-50 tuhatta vuodessa bruttona. Työt loppuvat ja olisi tarjolla vain töitä jossa palkka ei yllä edes 30 tuhanteen vuodessa.
Mitä järkeä? Eläisin tuilla ihan mukavasti ja vapaa-aikaa olisi rajattomasti, toisin kuin tällä hetkellä. Hävettää, mutta tuntuu että olen työni tehnyt ja lopuksi voisi vain lasketella ja elää tuilla.
Suhdetta tuskin löytyisi, koska olen muuten aika perusjamppa. Ehkä sen kanssa pystyisi elämään.
M41
Miksi palkkasi huonontuu noin paljon?
Voin ymmärtää, että tuolta tuntuu.
Itselläni on nyt etätöitä ja se tuntuukin järkevimmältä. Aina kun käyn vapaasta tahdosta jonkun koulutuksen tai vastaavan, missä joutuu istumaan useamman tunnin paikallaan, aika tuntuu kuluvan todella hitaasti ja tuskaisesti ja sitä vain katselee kelloa toivoen, että jaarittelu jo loppuisi. Yleensä saman asian olisi voinut käydä läpi puolessa tai kolmasosassa siitä ajasta ja tavallisesti siellä onkin vetämässä joku ylipainoinen keski-ikäinen (useimmiten nainen), joka joutuu ponnistelemaan ja vetämään henkeä sanojensa välissä. Kohta sitten tuleekin ylipitkä kahvituokio ja ähistään vähän lisää ja sitten lisää hidasta asiaa.
Myös harrastusmaailmassa porukka on paljolti samanlaista ja se on tavallaan hyvin masentavaa, kun tuntuu, että alkaa itsekin muuttua pallonmuotoiseksi keski-ikäiseksi tai eläkeläiseksi ja se ympäristö tukahduttaa miehisen energian. Minulla oli kyllä aiemmin kontakteja miehisiin urheiluseuroihin, mutta toisaalta näissä tunsin pientä rasismia itseäni kohtaan ja WT-urpomeininkiä tuli lyhyessä ajassa melko paljon kuten myös loukkaantumista, joten pitäydyin kotibodauksessa, josta olenkin saanut hirveästi sisältöä elämään.
Jos elinvoimaisen miehen elämässä ei ole säännöllistä seksiä ja kunnollista kaveripiiriä, ei mihinkään kellon sitomaan lähityöelämään heittäytyminen pelkän marttyyristatuksen vuoksi varmaankaan kannata, koska siinä menee helposti viimeinenkin mielenterveys. Moni mies toki ajattelee, että kun on se sielua syövä työpaikka, niin sitten saa itseluottamusta naisten lähestymiseen ja seksiä jne. mutta ei sekään mikään itsestäänselvyys ole edes hyvätuloisille, joista moni on seksittömässä avioliitossa. Mielekäs välimuotohan olisi jonkinlainen osa-aikatyö tms. kuvio, mutta on työnantajan markkinat ja on ihmisiä, jotka taistelevat ja tarvitsevat sitä kokopäivätyötä ja he luonnollisesti menevät siinä edelle. Vaikea ongelma on myös koulutusvalitsijoiden ja työnantajien vallankäyttö mitä tulee byrokraattisten nyanssien hyödyntämiseen; esim.minulta on kysytty lukihäiriöstä, vaikka olin lapsena kouluni nopein lukija ja käynyt yli kymmenen kielen opintoja. Valitsijoita kiinnosti tuolloin aikanaan tutkintopaperin puute ja peruskoulutodistus eikä tietotaidot, valtavat käydyt kurssimäärät ja ystävällinen luonne.
Koska työ lisää stressiä huomattavan paljon, elämässä pitää olla niitä resilienssitekijöitä, että jaksaa sitä eli hyvät pohjat tehtynä. Itse tietyllä tavalla haluaisin lähityöelämään ja yhteisöihin, mutta yksinkertaiset ja veltot työkaverit naisvaltaisella alalla vähän huolestuttaa (en ole raksatyyppiä enkä matemaattista tyyppiä joten miesvaltaiset alat ei oikein tule kysymykseen) kuten myös kaikki sellainen työ, mihin koulutukset eivät valmista ja joka kuitenkin vie suuren osan työpäivästä kuten alkeelliset logistiikan tehtävät, palavereissa istuminen takapuoli homeessa ja sähköpostien lueskelu ym.napsuttelu; etätyössä on se hyvä puoli, että siinä mennään suoraan asiaan. Olen kohdannut paljon syrjintää yhdistyshommissakin, missä on ollut joku elämäänsä katkeroitunut riivinrauta estämässä edistymistä ja kärsijänä tässä on sitten ollut minun itseni lisäksi vielä kaikki ne asiakkaat (esim.nuoret ja lapset), joista monelle minulla olisi varmasti ollut paljon annettavaa. Ihan täysin en halua tuotakaan nyt tyrmätä, koska olen kokenut myös hienoja onnistumisia, mutta siinä on joutunut myötäilemään näitä yllä mainittuja persoonallisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse miettinyt samaa. Olen nyt ollut 20v hyväpalkkaisessa työssä, noin 40-50 tuhatta vuodessa bruttona. Työt loppuvat ja olisi tarjolla vain töitä jossa palkka ei yllä edes 30 tuhanteen vuodessa.
Mitä järkeä? Eläisin tuilla ihan mukavasti ja vapaa-aikaa olisi rajattomasti, toisin kuin tällä hetkellä. Hävettää, mutta tuntuu että olen työni tehnyt ja lopuksi voisi vain lasketella ja elää tuilla.
Suhdetta tuskin löytyisi, koska olen muuten aika perusjamppa. Ehkä sen kanssa pystyisi elämään.
M41
Miksi palkkasi huonontuu noin paljon?
Ala menee vuokratyöfirmoille, joissa saa vain peruspalkan. Suuri osa tuloistani tulee kaikenlaisista lisistä.
Jos asuu pk-seudulla, ei töitä kannata tehdä alle 3000e bruttopalkalla
Nämä ikänsä työttömänä olleet eivät saa kuin max 1500e paskaduuneja
Ihmiskunnan tuhoon on kyllä kauemmin kuin kymmeniä vuosia. Puhutaan matalimmillaankim sadoista vuosista.