Lue keskustelun säännöt.
En jaksa tulevaa syksyä ja talvea
22.08.2017 |
Kesäravintolat kotikaupungissani ovat viimeistä viikkoa auki ja iski kauhea haikeus. Lokakuun alku viime vuosina on ollut todella kaunista, kun aurinko on paistanut. Mutta siitä eteenpäin sitten ainakin tammikuun loppuun asti on todella synkkää. Olisihan se lämpökin ollut tänä kesänä kivaa mutta eniten kauhistuttaa se tuleva pimeys.
En tiedä miksi se tänä vuonna jotenkin erityisesti kauhistuttaa tänä vuonna. Ehkä kun ei ollut kunnollista kesää ja ehkä liitän syksyyn sen kuinka raskasta viime syksynä itselläni oli.
Suorastaan ällöttää ajatus tulevasta syksystä ja talvesta. Täällä etelässä ei viime talvet (niin kuin ei kesätkään) ole olleet kunnollisia, joten jos edessä on pian toukokuulle asti loskaa ja ties mitä.
Matkalle lähtisin, jos se olisi mahdollista.
Tällainen pessimisti täällä mutta onko muilla samanlaisia ajatuksia?
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Talvella kestää pimeyden aina paremmin kuin kylmyyden. Sitäpaitsi oikein kunnon pimeys kestää talvella kuitenkin vain melko lyhyen ajan, oikeastaan vain kuukausi molempiin suuntiin talven pimeimmästä hetkestä. Eli siis vain 2 kuukautta.
Viime talvina olen jaksanut paljon paremmin, kuin monena aikaisempana talvena, koska lumi ja pakkanen ovat loistaneet poissaolollaan paljon. Rattoisasti se talvi on kulunut ilman lunta ja pakkastakin. Jos jonain keskitalvisena, lumettomana, lämpöasteisena päivänä sattuu vielä Aurinko hetken aikaa paistamaan, niin siinähän on talviset ulkoilukelit parhaimmillaan. Tässä yksikin vuosi lähdin sellaisena tammikuisena päivänä eväsretkelle. Istuin penkille rannalla, kuuntelin aaltojen liplatusta, söin eväitä ja ihailin rauhallista ja hiljaista talviluontoa. Mikä tunnelma. Taisi olla vuosi 2014, silloin oli tosin ihan kunnon kesäkin, juhannusviikon lumisateita lukuunottamatta oli muuten pelkkää hellettä se kesä.
En todellakaan ole samoilla linjoilla. Nautin luonnosta, satoi tai paistoi.
Samat tunnelmat on täälläkin, mutta eipä ole hyttysiä, paarmoja eikä hirvikärpäsiä. Suomi on kyllä aika surkea asuinpaikka, kun joskus sattuu olemaan hetken siedettävämpi lämpötila, niin sitten on nuo edellä mainitut vitsaukset. Taidan muuttaa jonnekin Kanarialle, aina kesä eikä hyönteisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pimeys ei minua haittaa, vain kylmyys. Kesäaikaan joudun tekemään niin paljon töitä, että ruumiini kaipaa lepoa, jonka syksy suo. Ja jo joulun ajatteleminen tekee onnelliseksi. Kuinka ihanaa on, kun tulee joulu!
Aikaisemmin tunsin aivan samalla tavalla. Mitä vanhemmaksi tulin, sitä enemmän pimeä vuodenaika alkoi ahdistaa. Väsymys oli aivan mieletön enkä olisi jaksanut oikein mitään. Töihin kun lähti, oli pimeää. Töistä kun tuli, oli pimeää. Sai repiä kaiken itsestään, että jaksoi tavata ketään, tehdä mitään tai edes soittaa kenellekään.
Kuusi vuotta sitten luovutin. Lapseni olivat jo aikuistuneet, joten päätin, että lokakuun alussa menen talviunille ja herään vasta maaliskuun lopussa. Tietenkään tämä ei käytännössä onnistu täydellisesti, koska on käytävä laskut maksaakseen töissä. Mutta lokakuun alusta maaliskuun loppuun herään aamulla, menen töihin, tulen töistä kaupan kautta, syön jotain ja menen nukkumaan. Nukun kevyesti 12 tuntia yössä. En yritäkään tehdä mitään. Viikonloputkin menevät pääasiassa nukkuessa, telkkaria katsellessa ja joskus harvoin saatan tehdäkin jotain. Syksy ei enää ahdista kuten aikaisemmin. Oikeastaan jo odotan, että voin taas vaipua horrokseen ja herätä horroksesta sitten, kun Nuuskamuikkunen palaa Etelästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivä alkaa pidentymään jo alle 4 kuukauden päästä, eli jo silloin mennään kohti uutta kesää. Ihmisillä alkaa kohta jo joulun odotus ja joulun odotuksestahan tuntuu aika aina menevän niin nopeasti jouluun. Ja tiedättekös mitä? Päivän pidentyminenhän alkaa jo ennen joulua.
Eli tässä ei enää kovinkaan kauan kestä, kun aletaan jo mennä kohti uutta kesää.
Mä alan vasta nyt piristyä kun kesä on ohi. Kesä menee sellaisessa unessa ja haahuilussa kun on lämmin. Nyt taas virtaa riittää ja odotan innolla talvea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes uskalla ajatella tulevaa talvea, vuosia olen viettänyt pari viikkoa marraskuussa auringossa, sitä odottaessa on mennyt synkkä syksy ja sillä sekä joululla on selvinnyt kevääseen. Nyt joudun lokakuussa leikkaukseen, josta toipumiseen menee koko talvi, vaikka lopputalvesta olisi kunto sellainen että voisi aurinkoon lähteä, sairastaessa on tulot pienentyneet niin että säästöt taitaa olla kulutettu ennen kevättä. Nyt vaan koitan sinnitellä.
Elokuun haikeus on iskenyt. Kesällä kaikki on vaan niin paljon helpompaa ja elämä tuntuu kevyemmältä.
Samoilla ajatuksilla. En saanut tarpeeksi aurinkoa kesällä, tuntuu että kesää ei edes ollut. Masentaa