Miten, jotkut ihmiset, joilla on hyvä työ, parisuhde ja terveys ahdistuu niin paljon, että joutuvat lääkitykselle?

Minäpä kerron. Ilmeisesti olet tehnyt päättelysi pelkän fb-todellisuuden perustella, mikä ei todellakaan ole koko totuus. Esim. minulla on fb:n mukaan kaikki luettelemasi, mutta sen lisäksi sekakäyttäjäsisar, joka vie resursseja. Ja toinen sisar, joka elää narsistin kanssa ja tämä narsisti on ottanut sisaren lisäksi meidät sukulaisetkin tähtäimeen ja tekee meidänkin elämästä helvettiä. Että mitäpä luulet, kun tässä yrittää pitää ruuhkavuosien pakettia kasassa, niin syökö nuo kertomani asiat niitä samoja resursseja? Ja lisätään kuvaan vielä alkoholistivanhempi, niin joko alat ymmärtää?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tuo on varmaan totta.

Mutta miten sitten kuitenkin on niitä yksinasuvia, joilla on hyvin tiukkaa rahasta, terveyskin reistailee niinkuin näillä parillisillakin, matkoja tai muita elämänlaatua parantavia virikkeitä ei ole,  jos esim. yöllä herää niin ei ole sitä ihmistä vieressä nukkumassa, joka pelkästään sekin rauhoittaisi saati sitten että voisi ajatella, että  joskus saisi  tukea tai vain sen toisen ihmisen läheisyyttä.

Ihan samoja asioita se yksinoleva joutuu elämässään kokemaan, erona on vain, että joutuu ne kaikki kohtaamaan yksin ja on vain se oma itse turvana.

Ja silti pitää kestää, monesti ei edes ole varaa murtua kun on yksin vastuussa kaikesta.

Ja sitten on niitä, joille yksin oleminen ja asuminen olisi luontevampaa, mutta jonkinlaiset paineet ajavat hankkimaan kumppanin, tai kaksin kumppanin kanssa eläminen olisi sopivinta, mutta jostakin tulee paine hankkia lapsia. Kaikki ovat niin erilaisia.

Nuo ihmettelyn aiheet on sitä pintaa, jolla loppujen lopuksi on aika vähän tekemistä ahdistuksen syiden kanssa. Masennuksen ja ahdistuksen takana on aika usein käsittelemätön lapsuusajan traumaattinen ympäristö. Eikä se välttämättä tarkoita mitään niin raakaa, kuin raiskaus tai narsistinen vanhempi. Voi toki olla sitäkin. Mutta jo se, ettei kukaan koskaan oikeasti nähnyt, kohdannut. Ei kiinnostunut. Lapsi joutui muokkaamaan itsensä, jotta saa olla olemassa ja kelpaa edes jollekin. Joutui hyväksymään ulkopuolelle jättämisen, jota kukaan ei muka huomannut. Ei koskaan saa olla synkassa maailman ja elinpiirinsä kanssa. Tunteiden näyttäminen poiki rangaistuksen tai häpäisyä. Kaikki tuo on aika "näkymätöntä", mutta kamalan tyypillistä mielestäni suomalaiselle kulttuurille. Kasvatuksessa oikein ihannoidaan näkymättömiä, kuulumattomia lapsia, jotka on "saatu käyttäytymään". Kyllähän varsinkin herkät ja ujot lapset alkaa käyttäytyä, mutta millä hinnalla?

Mun mielestä ei oo ollenkaan ihme, että Suomessa on niin paljon masennusta ja ahdistusta. Se on sitä, kun on pienestä asti opetettu, ettei oikeastaan saisi olla olemassa ollenkaan. 

Omat ajatukset on,että ei osata arvostaa sitä mitä on saavuttanut ja sen takia tuntuu tyhjältä . Mikään ei riitä. Kaikkea pitää saada lisää ja lisää. Ei olla tyytyväisiä siihen mitä tällä hetkellä on.

Vierailija kirjoitti:

Mutta miksi tarvitsee heti ottaa lääkkeitä tai muuten ei pärjää? Eikö psykologit auta paremmin? Liikunta? Ystävät? Ap

Ehkä, mutta psykologin palveluja ei saa sormia napsauttamalla ja toisaalta lääkkeitä tarjotaan herkästi perusterveydenhuollossa.

Lapsuuden traumat ja geneettinen altttius masennukselle/ahdistukselle vaikuttavat. Traumat voivat olla pitkään uinuvina ja aktivoitua esim. silloin kun kaikki on ulkoisesti hyvin. Myös perheissä joissa ei ole ulospäin näkyvää laiminlyöntiä voi olla emotionaalista laiminlyöntiä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka en tiedäkään kaikkea, mitä pinnan alla muhii, niin voihan sitä silti ihmetellä, miksi tässäkin maassa on niin paljon mt-ongelmaisia, joilla ulkoisesti näyttäisi kaikki olevan ihan hyvin. On ystäviä, lomamatkoja, hyvältä vaikuttava parisuhde, rahaa, töitä ja silti pienimmänkin vastoinkäymisen kohdatessa tarvitaan sairasloma ja nappeja.

Voisiko johtua länsimaisesta yhteiskunnasta?

Ap

Eli rahan ja kulissin pitäisi sinusta taata onnellisuus?

No, mä ahersin vuosia, jotta saisin sen hyvän työn ja nätin asunnon. Lapset, parisuhde, opiskelut, työt opiskelujen ohella, urheilu jne vaati todella paljon. Se kiva työ, joka ulkopuolisen silmään näyttää unelmalta, on todella stressaavaa ja sai minut masentuneeksi. Stressi laukaisi suolistosairauden, joka vei viimeiset voimat. Parisuhde on ihana, mutta kun muu ei toiminut.. Alkoi sekin säröillä. Kulissit näytti hyvältä, mutta pinnan alla kaikki säröili. Vaatii paljon, jotta saan pidetty kaiken kasassa. Olen loppu, ahdistunut, masentunut ja surullinen. Jos en olisi opiskellut niin monta vuotta, menisin jollekin matalapalkka alalle,jossa ei ole tätä stressiä..

Vierailija kirjoitti:

Mikä niitä ahdistaa? Se, että kaikki on ihan hyvin? Rahaa tulee ja rakkautta on?

Minä olen tuollainen. Mulla oli kaikki paremmin kuin erinomaisesti. Hyvä koulutus, hyvä työ, erinomainen parisuhde, kivat ja kauniit ja hyvin käyttäytyvät lapset, loistavat suhteet läheisiin, hyväkuntoinen ja menevä nainen - siis kaikki vaan oli koko ajan ihan järkyttävän hyvin.

Sitten alkoi lähipiirissä rakoilla. Paras kaveri kuoli, toisen kaverin kaksi lasta kuoli, moni läheinen pari erosi, isä sai aivoinfarktin. Aloin hätääntyä oman hyvinvointini puolesta ja pelkäsin joka aamu, että helppoon ja turvalliseen, hyvään elämääni tulee joku iso megakriisi tai onnettomuus. Aloitin aamuni suurin piirtein ylistämällä maailmankaikkeuden luojaa siitä, että elän ja minulla on katto pääni päällä. 

Ahdistuin siitä, että mulla oli kaikki hyvin, vaikka tuntui siltä, ettei kenelläkään muulla ollut. Tuli jotenkin järkyttävän syyllinen olo siitä, ettei minulla ollut mitään ongelmia. 

Yksi päivä vain päässä naksahti. En päässyt ylös sängystä, en pystynyt syömään, en päässyt töihin. Itkin sitä, että olin herännyt elävänä, mies oli elossa, lapset eivät olleet kuolleet yön aikana jne.

En tiedä. Jokaisella meillä on omat ongelmamme. Sekin näköjään voi olla ongelma, ettei ole ongelmia. Onneksi tuo aika on jo takanapäin ja elän tyytyväisenä tätä ihanan kamalaa elämääni. 

Mitä enemmän ihmisellä on sitä enemmän hän yleensä ahnehtii ja vertailee.

"On paratiisi täällä meillä päin

Vaan ei aina kaikki koe sitä näin

Sillä faunin, peikon, keijunkin

Suru joskus kiinni saa ja vie mukanaan"

Siksi, koska onnellisuus ja mielenrauha ei ole kiinni MISTÄÄN ulkoisista tekijöistä, vaan ihmisen pääkopasta. Eikö ap ole kuullut miten miljonääritkin tekee itsemurhia? Ihmiset joilla on periaatteessa kaikkea.

Todellisen rauhan ja tasapainoin voi löytää vain sisältään ja silloin ei ole väliä sillä oletko kadulla elävä kerjäläinen vai palatsissa asuva kuningas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka en tiedäkään kaikkea, mitä pinnan alla muhii, niin voihan sitä silti ihmetellä, miksi tässäkin maassa on niin paljon mt-ongelmaisia, joilla ulkoisesti näyttäisi kaikki olevan ihan hyvin. On ystäviä, lomamatkoja, hyvältä vaikuttava parisuhde, rahaa, töitä ja silti pienimmänkin vastoinkäymisen kohdatessa tarvitaan sairasloma ja nappeja.

Voisiko johtua länsimaisesta yhteiskunnasta?

Ap

Toki saat ihmetellä. :-) Katsos, ne syyt on juuri niitä, mitkä muhii siellä pinnan alla ja joita sinä et näe ja joista sinä et tiedä. Ulospäin voi näyttää vaikka kaikki olisi kuinkakin kunnossa, mutta oikeasti siellä ulkokuoren takana voi olla todella pahakin kaaos.

Te, jotka ihmettelette ahdistuvia eli ap ja mm. nro 2, minkälainen tausta teillä itsellä on? Onko ollut hyvä lapsuus? Ei ole ikinä mikään ahdistanut? Oletteko myös ehkä tietyllä tapaa eri luonteisia kuin herkemmin ahdistuvat, jotenkin kovempia ja osaatte suhtautua enemmän hälläväliä-asenteella?

Nro 2 vastaa: Minulla on ollut hyvä lapsuus. Ydinperhe, jossa kannustavat ja turvalliset vanhemmat. Ei ongelmia eikä ahdistanut muu kuin kokeet koulussa ja esiintyminen. Luonteeltani olen ujo ja herkkä. Pyrin suhtautumaan elämään kiitollisuudella ja löytämään hyvän ympärilläni. Olemaan tyytyväinen kaikkeen, mitä olen saanut. On minullakin omat hankaluuteni elämässä: olen pitkäaikaistyötön maisteri. Kaikki olisi hyvin, jos saisin töitä.

Niin ja kirjoitin tuon pitkän sepustuksen (nro 12) siitä, että ihmisten elämässä voi olla kulissit ja todellisuus aivan toista. Eli ymmärrän heitäkin.

Kannattaa myös katsoa sisään päin ja pohtia esim. näin "Jos on olemassa suuri määrä ihmisiä jotka ovat ahdistuneita työstä ja parisuhteesta huolimatta enkä löydä syytä tälle, onko syy minun tietojeni tasossa vai kaikissa muissa?".

"Parisuhde" on ihanaa yksinkertaistamista, koska voit olla parisuhteessa maailman ihanimman miehen kanssa, mutta toisaalta myös turpaan antavan rähjääjän kanssa. Molemmat ovat "parisuhde".

Työt voivat taas olla esim. hoitoalan ikuista kiirettä ja stressiä tai leppoisampaa konttorihommaa. Molemmat ovat se "työ".

Lisäksi erilaiset ihmiset reagoivat näihin erilaisilla tavoilla menneisyytensä ja ominaisuuksiensa vuoksi. Ei näitä asioita voi yksinkertaistaa ja tällä tavalla syyttää heti muita. Pitää oikeasti pysähtyä ajattelemaan ja ymmärtää oman tietämyksensä rajallisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka en tiedäkään kaikkea, mitä pinnan alla muhii, niin voihan sitä silti ihmetellä, miksi tässäkin maassa on niin paljon mt-ongelmaisia, joilla ulkoisesti näyttäisi kaikki olevan ihan hyvin. On ystäviä, lomamatkoja, hyvältä vaikuttava parisuhde, rahaa, töitä ja silti pienimmänkin vastoinkäymisen kohdatessa tarvitaan sairasloma ja nappeja.

Voisiko johtua länsimaisesta yhteiskunnasta?

Ap

Lihavoin tuosta sun tekstistä sen avainsanan. Itsellä oli OK palkattu, koulutusta vastaava vakityö, puolisolla vielä paremmin palkattu, lapset terveitä, omaisuutta on ja rahaa riittää muuhunkin kuin asuntolainan hoitoon. Parisuhde vaikutti ulospäin varmaan ihan OK:lta. Minkäs takia mä sitten ne nukahtamislääkkeet tarvitsin? No: äiti kuoli todella yllättäen, äidin äidillä (jonka ainoa omainen siis sitten olin) todettiin pitkalle edennyt alzheimer eli hän tarvitsi omaishoitajan, itsellä alkoi duunissa todella rankka reissuputki, lapset oli 7, 4 ja 2v. Ja mies totesi, että tylsää on ja hankki itselleen tyttöystävän. Tämä kaikki kolmen kuukauden sisään. Ei ihan sit omat voimat enää riittäneet...

Että ei arvostella muiden ratkaisuja, jos ei ihan tarkkaan niitä tunneta, jookos?

Vierailija kirjoitti:

Eikös sitä sanota, että ihminen masentuu, kun elämä on hyvällä mallilla. Että vasta sitten sellaisella on varaa masentua ja kokea se tunne, kun ympäristö on ns. kunnossa. Lapsuus on voinut olla aivan kamala ja elämä pelkkää taistelua siihen saakka, että on saatu hyvä työ ja perhe. Ja sitten mieli murtuu, kun on turvallinen tilanne päällä.

En usko tuohon. Masennus on sairaus, ei se tule silleen että "on varaa masentua". Todennäköisesti henkilö on ollut masentunut aina, mutta herää tajuamaan sen vasta sitten kun mikään ulkoinen syy ei enää oikeuta surumielisyyteen ja ahdistukseen. Koko elämänsä tavoittelee onnnellisuutta materian ja ulkoisten tekijöiden kautta, vain huomatakseen ettei se auttanutkaan.

Vierailija kirjoitti:

No, mä ahersin vuosia, jotta saisin sen hyvän työn ja nätin asunnon. Lapset, parisuhde, opiskelut, työt opiskelujen ohella, urheilu jne vaati todella paljon. Se kiva työ, joka ulkopuolisen silmään näyttää unelmalta, on todella stressaavaa ja sai minut masentuneeksi. Stressi laukaisi suolistosairauden, joka vei viimeiset voimat. Parisuhde on ihana, mutta kun muu ei toiminut.. Alkoi sekin säröillä. Kulissit näytti hyvältä, mutta pinnan alla kaikki säröili. Vaatii paljon, jotta saan pidetty kaiken kasassa. Olen loppu, ahdistunut, masentunut ja surullinen. Jos en olisi opiskellut niin monta vuotta, menisin jollekin matalapalkka alalle,jossa ei ole tätä stressiä..

Mene. Jätä työpaikkasi, jos alallasi on töitä tarjolla myöhemminkin, tai jätä paikka odottamaan sinua vaikkapa vuodeksi, jos mahdollista. Kokeile. Voit aina palata, jos ei tunnu hyvältä, tai jos palaaminen ei onnistukaan, niin olet yrittänyt mennä hyvältä tuntuvaan suuntaan. Selkeästikään sinulla ei ole hyvä olla nykyisessä tilanteessasi.

PTSD. Kesti vuosia päästä yli.

Jopa oli kumma kysymys. Mulla on kaikkea noita, onneksi, mutta hyvin traumaattinen lapsuus ja nuoruus. Ei ne perhe, työ ja fyysinen terveys sitä paranna.

Usein tällainen ihminen on ylisuorittaja ja liian kiltti. Ulkopuoliselle voi toki näyttää että kaikki on hyvin, mutta ihmisen sisällä saattaa olla täyttä helvettiä. Ahdistus ja siihen kuuluva lääkitys myös tarkoittaa että ihmisellä ei ole terveydellisesti kaikki hyvin, voi ilmetä univaikeuksia, pelkotiloja ja paniikkikohtauksia.. tai niitä kaikkia ja vielä enemmän.

Ahdistukseen ei tarvitse aina syytä. Esim. yleinen ahdistuneisuushäiriö on sairaus, joka voi vain kehittyä kenelle tahansa. Myös moneen fyysiseen sairauteen liittyy ahdistus- ja mielialaoireita.