Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi toivottomuus ja näköalattomuus muuttuu vihaksi?
22.08.2017 |
Olen pitkäaikaistyötön maisteri. Huomasin, että viimeiset vuodet olen ollut enemmän kuin surullinen ja masenuntu työttömyyteni vuoksi. Mutta nyt olen havainnut olevani VIHAINEN! Olen ihan riittävän hyvä työntekijä, mutta en saa mitään työtä paikkakunnaltani.
Olen muuttunut vihaiseksi. Enkä pidä siitä....Miksi toivottomuus, masennus, näköalattomuus muuntuu ihmisen mielessä vihantunteeksi?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukeekohan kukaan päättäjistä tätä koskaan? Olen jo pitkään seuraillut tällä nimenomaisella palstalla käytyä keskustelua akateemisesta työttömyydestä sekä työttömyydestä yleensä. On uskomatonta, ettei FM aineenopettaja, keski-ikäinen nainen (yleensä) saa mitään muuta työtä kuin oman alan työtä - sijaisena, jos on onnekas.
On uskomatonta, miten yliopisto-opiskelut haaskautuu. Todellakin, olisi pitänyt kouluttautua ammattikoulussa.
Vika on siinä, että meitä on liikaa ja työpaikkojen määrä on vähentynyt . Sellaisia töitä, joissa ei tarvita mitään koulutusta, on hyvin vähän. Ne on automatiikka korvannut tai ne on siirretty halpatyövoiman maihin. Töitä, joissa tarvitaan koulutusta, on vielä, mutta niitä ei riitä kaikille eikä ainakaan niille, joilla on jonkin toisen alan koulutus. Kilpailu toisen palveluksessa olemisesta tulee olemaan kovaa ja yhä useampi joutuu hankkimaan leipänsä freelancerina tai itsenäisenä ammatinharjoittajana. Myy siis osaamistaan yksityiselle ja julkiselle sektorille, saa siitä sopimuksen mukaise summan rahaa ja siitä rahasta maksaa itse sekä alvit, palkkansa että verot ja muut verojen kaltaiset maksut. Toisaalta...koska vain parhaat menestyvät, luokanopettajana harkitsisin yrityksen perustamista. Yrityksen, joka antaa lisäopetusta peruskolun oppiaineissa. Tällaisen palvelun tarve saattaa kasvaa, koska yhä useampi haluaa omista lapsistaan menestyjiä eikä peruskoulu tarjoa osalle lapsista riittävästi tukea, jotta keskiarvo olisi kiitettävä.
Lisäys: ja aineenopettaja tietysti omissa oppiaineissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riittämättömyyden ja arvottomuuden tunne kuristavat kurkkua.
Koita ajatella että ei työ määrittele koko ihmistä. Elämässä on paljon muutakin. Mitä sitten jos et omalta osaltasi edistä kulutuskulttuuria? Ei ole sinun vikasi ettei töitä vain ole kaikille. Työttömyys ei tee kenestäkään huonompaa ihmistä. Toivon sinulle kaikkea hyvää!
Sun kaltaisen ajatusmaailmaan menee vuosia, ennekuin moni pystyy noin ajattelemaan. Suomessa arvostetaan vain työssäkäyntiä, muuten olet pohjasakkaa. Ja tällä hetkellä ei siltä nähytä, että tähän ajatukseen tulisi muutosta vielä vuosiin.
Työttömyyshän johtuu vapaa-ajan imusta. Näin sanotaan ainakin päättäjien lanseeraaman uuden käsitteen mukaan. Päättäjät elävät aivan omassa kuplassaan. 😧
Työllistyminen on aikalailla tuurista kiinni.
Työttömyys on arvokasta aikaa itsensä kehittämiselle. Siinä joutuu ottamaan itsestään ja tekemisistään täyden vastuun. En pidä työtöntä mitenkään alempi arvoisena kuin toimitusjohtajaa.
Minusta työttömän arki on paljon raskaampaa kuin töissä olevan. Töissä käyvän ei tarvitse jatkuvasti miettiä tylsistymistä tai laitettava esimerkiksi ruokaa jotta rahat riittävät.
Netti on täynnä treenivideoita ja kirjasto kirjoja. Täytyy löytää vain motivaatio itsensä kehittämiseen. Eikä pidä vaipua negatiivisuuteen, vaikka se on kyllä helpommin sanottu kuin tehty! A
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan sinänsä aika normaali mielen defenssi. Kun muut saavat, mutta itse joutuu kerta toisensa jälkeen osattomaksi, alkaa katkeroitua. Tämä sitten purkautuu tyypistä riippuen eri tavoilla.
Itse olen wt-alkoholistiperheestä, jossa eläminen oli täyttä helvettiä. Samaan aikaan koulukaverini elivät onnellista elämää, saivat rakkautta ja turvaa ja aineellista vaurautta. Muistan, miten pistävä kateus ja epäoikeudenmukaisuuden tunne tuntui mielessäni selvästi. Ja sen miten tuo tunne alkoi kääntyä katkeruudeksi näitä etuoikeutettuja kohtaan. Tiedättehän sellaiset pumpulissa eläneet, ikäistään nuoremman oloiset ja omahyväiset penskat/teinit, jotka ovat hyvin itsekeskeisiä? Ja samaan aikaan toinen samanikäinen joutuu pitämään huolta housuunsa paskovista ja raivohulluista vanhemmistaan.
Pääsin tuon tunteen yli, koska tiesin että en voi syyttää muita kuin omia vanhempiani. Mutta ei se helppoa ollut. Ymmärrän mekanismin, mikä saattaa johtaa kiusaamiseen tai väkivaltaiseen käytökseen. Mutta itse mieluummin vetäydyin omiin oloihini, kuin aloin hankkia ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riittämättömyyden ja arvottomuuden tunne kuristavat kurkkua.
Koita ajatella että ei työ määrittele koko ihmistä. Elämässä on paljon muutakin. Mitä sitten jos et omalta osaltasi edistä kulutuskulttuuria? Ei ole sinun vikasi ettei töitä vain ole kaikille. Työttömyys ei tee kenestäkään huonompaa ihmistä. Toivon sinulle kaikkea hyvää!
Sun kaltaisen ajatusmaailmaan menee vuosia, ennekuin moni pystyy noin ajattelemaan. Suomessa arvostetaan vain työssäkäyntiä, muuten olet pohjasakkaa. Ja tällä hetkellä ei siltä nähytä, että tähän ajatukseen tulisi muutosta vielä vuosiin.
Loppujen lopuksi, mitä väliä on vallitsevalla mielipiteellä? Tai ylipäätään kenenkään mielipiteellä? Kukaan ei elä samanlaista elämää kuin sinä. Kellään ei näin ollen ole varaa tuomita sinua.
Yleinen asenne työttömiä kohtaan on kyllä hirveän negatiivinen. Työttömyystukia tulisi nostaa jottei kituuttelu johtaisi ajan saatossa mielenterveysongelmiin. Työllistyminen on tuuria mutta kaikille tulisi taata eväät hyvään elämään ja mahdollisuudet itsensä kehittämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikille kuuluisi kyllä edes pieni pala hyvinvoinnista. Miten työnantajien omatunto kestää jatkuvan kyykyttämisen?
Minäkin olen nykyään kunnianhimoton ja "laiska". Maisteri minäkin, pitkä-aikaistyötön,vailla vakinaista työtä melkein 15 vuotta työttömänä. Enää en välitä. Yli 50 vuotias ei enää pääse pysyvään työsuhteeseen ja satunnaiset keikkatyöt ovat taloudellisesti tappiollisia kannustinloukkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikille kuuluisi kyllä edes pieni pala hyvinvoinnista. Miten työnantajien omatunto kestää jatkuvan kyykyttämisen?
Minä maksan työntekijöilleni ihan hyvää palkkaa. Lisäksi lounasedun, puhelinedun ja liikunta&kulttuurisetelit. En kuitenkaan voi palkata enempää työntekijöitä kuin mille mulla on tarjota töitä. Omatuntoni kestää tämän oikein hyvin.
Koska työllistyminen on näin epävarmaa muutenkin alalla kuin alalla, rykäisin parin vuoden työttömyyden jälkeen menemään sitten unelma-alalleni. Tilastojen mukaan työllistää huonosti mutta mitä väliä? Turha tässä on työllisyystiastojen perässä juosta kun ei sekään tulosta tuota. Saan edes nauttia opinnoistani ja valmistuttuani osata kaiken ammatista joka on intohimoni :)
En halua tilannetta että opiskelisin alan josta en pidä ja sitten kaiken lisäksi kelluisin vielä työttömässä tilassa sen ammatin kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkien palkkoja ja etuuksia tulisi laskea yhteisen hyvän nimissä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille kuuluisi kyllä edes pieni pala hyvinvoinnista. Miten työnantajien omatunto kestää jatkuvan kyykyttämisen?
Minä maksan työntekijöilleni ihan hyvää palkkaa. Lisäksi lounasedun, puhelinedun ja liikunta&kulttuurisetelit. En kuitenkaan voi palkata enempää työntekijöitä kuin mille mulla on tarjota töitä. Omatuntoni kestää tämän oikein hyvin.
MInä ymmärrän yrittäjänkin näkökulman. Suomessa pieniä ja keskisuuria yrityksiä kuritetaan, koska poliitikot eivät tajua, että niitä täällä on kuitenkin suurin osa (ja ne työllistävät hyvinä aikoina), ei kansainvälisiä jättikonserneja. Silti poliitikot johtavat tätä hommaa näiden suurfirmojen näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien palkkoja ja etuuksia tulisi laskea yhteisen hyvän nimissä!
Ei kaikkien. Mistäs osa-aikainen tai nollatuntisopimuksella oleva siivooja, tarjoilija tai kaupan kassa enää pois ottaa, kun elääkin pitäisi? Muutenkin jopa keskitason palkat ovat surkeita. Ei uskoisi, että korkeakoulutusta tarvitseva päiväkodinopettaja saa 2100 €/kk. Isoimmista palkoistahan sitä pitäisi höylätä, mutta kun ne maksetaan siten, ettei edes veroja mene. Naurettavaa, että joku Finnairin pomo itkee 10 000 €:n kuukausipalkkojaan.
Ja eläkkeisiin joku katto - tuskin suurten ikäluokkien eläkeläinen nälkään kuolee, jos katto pannaan vaikka 3000 €/kk. Tuolla kustantaa jo mukavasti harrastukset, lääkkeet ja matkustelun.
Vierailija kirjoitti:
Lukeekohan kukaan päättäjistä tätä koskaan? Olen jo pitkään seuraillut tällä nimenomaisella palstalla käytyä keskustelua akateemisesta työttömyydestä sekä työttömyydestä yleensä. On uskomatonta, ettei FM aineenopettaja, keski-ikäinen nainen (yleensä) saa mitään muuta työtä kuin oman alan työtä - sijaisena, jos on onnekas.
On uskomatonta, miten yliopisto-opiskelut haaskautuu. Todellakin, olisi pitänyt kouluttautua ammattikoulussa.
Samaa ihmettelen, kun uutisissa jauhetaan nyt tuota, että pääsykokeet pitää poistaa ja koko Suomi pitää päästää korkeakouluun opiskelemaan. Mistä näille kaikille tohtoreille ja maistereille töitä keksitään?
Ai niin, seuraavaksi varmaan tuleekin maksullinen korkeakoulutus.
Maata ajetaan kohti USA:n mallia. Rahalla (ja vakuutuksilla) saa laadukasta korkeakoulutusta, sairaanhoitoa, kasvatusta, eläkettä ja vanhustenhoitoa. Köyhille joku surkea peruspalvelu joka ei toimi, mutta mitä väliä. Kuoleepahan nopeammin.
Työn uusjako ratkaisisi monta ongelmaa yhdellä kertaa.
Ymmärtääkseni nykytilanteessa töitä nimittäin kyllä olisi, mutta ei ole työpaikkoja! Ansiotyölliset raatavat niska limassa, kärsivät burn outeista eivätkä ehdi olla lastensa kanssa tai huolehtia vanhoista vanhemmistaan (jotka puolestaan kärsivät yksin laitoksissa); samaan aikaan ansiotyöttömät kärsivät osattomuudesta köyhyydestä, eivät pääse tekemään ansiotyötä jota haluaisivat tehdä, masentuvat ja lamaantuvat.
Lisäksi ensin mainitut napisevat veroista ja jälkimmäisenä mainitut napisevat siitä, että joutuvat elämään tulonsiirroilla.
Järkevää? Ei minusta.
Sana kirjoitti:
Työn uusjako ratkaisisi monta ongelmaa yhdellä kertaa.
Ymmärtääkseni nykytilanteessa töitä nimittäin kyllä olisi, mutta ei ole työpaikkoja! Ansiotyölliset raatavat niska limassa, kärsivät burn outeista eivätkä ehdi olla lastensa kanssa tai huolehtia vanhoista vanhemmistaan (jotka puolestaan kärsivät yksin laitoksissa); samaan aikaan ansiotyöttömät kärsivät osattomuudesta köyhyydestä, eivät pääse tekemään ansiotyötä jota haluaisivat tehdä, masentuvat ja lamaantuvat.
Lisäksi ensin mainitut napisevat veroista ja jälkimmäisenä mainitut napisevat siitä, että joutuvat elämään tulonsiirroilla.
Järkevää? Ei minusta.
Työn uusjako edellyttää kansalaispalkkaa tai perustuloa. Matalapalkka-aloilla ei osa-aikatyöllä oikein tule toimeen, joten lyhennetystä työajasta seuraava palkan pieneneminen on voitava kompensoida jollain tavalla, jotta ihmisten ostovoima ei laskisi entisestään. Kuluttajahinnat kun nousisivat, jos yhtä hommaa tekemässä olisikin kaksi. Työnantajalle kun kaksi osa-aikaista tulee kalliimmaksi kuin yksi kokopäiväinen työntekijä.
Tämä ulkopuolle jäämisen tunne on voimakas. Näen mielikuvissani itseni kolkuttamassa kaikenlaisille lukituille oville. Tiukasti kiinni, lukossa ovat kaikki. Huudan, että "päästääkää minutkin sisään" - eikä kukaan avaa tai kuule. Kukaan ei huoli eikä halua minua. Olen ulkopuolinen, jota sisäpuolella olijat katselevat joko säälien tai halveksuen.
Alue: Aihe vapaa
Vika on siinä, että meitä on liikaa ja työpaikkojen määrä on vähentynyt . Sellaisia töitä, joissa ei tarvita mitään koulutusta, on hyvin vähän. Ne on automatiikka korvannut tai ne on siirretty halpatyövoiman maihin. Töitä, joissa tarvitaan koulutusta, on vielä, mutta niitä ei riitä kaikille eikä ainakaan niille, joilla on jonkin toisen alan koulutus. Kilpailu toisen palveluksessa olemisesta tulee olemaan kovaa ja yhä useampi joutuu hankkimaan leipänsä freelancerina tai itsenäisenä ammatinharjoittajana. Myy siis osaamistaan yksityiselle ja julkiselle sektorille, saa siitä sopimuksen mukaise summan rahaa ja siitä rahasta maksaa itse sekä alvit, palkkansa että verot ja muut verojen kaltaiset maksut. Toisaalta...koska vain parhaat menestyvät, luokanopettajana harkitsisin yrityksen perustamista. Yrityksen, joka antaa lisäopetusta peruskolun oppiaineissa. Tällaisen palvelun tarve saattaa kasvaa, koska yhä useampi haluaa omista lapsistaan menestyjiä eikä peruskoulu tarjoa osalle lapsista riittävästi tukea, jotta keskiarvo olisi kiitettävä.