Mifegyne ja raskauden jatkaminen

Mikä sun oma vointi on? Ootko päässy juttelemaan fiiliksistä kellekkään?

TSEMPIT JA HALIT ❤

Meille syntyi terve, pieni poika paria päivää ennen laskettua <3 Olo on niin huojentunut ja onnellinen :) Mites te voitte? <3

Onko kaikki hyvin?

Anteeksi olen ihan unohtanut onnitella pienestä pojasta. Joten onnea onnea oikein paljon 😊.

Menikö kaikki hyvin? Ollaanko siellä voitu hyvin?

Kävin silloin pikaisesti lukemassa kommenttisi mutta en sillä sekunnilla sitten ehtinyt edes onnitteluja kirjoitella. Tyypillistä meikäläistä... jos en het tee niin sit unohdan 😕

Täällä voidaan hyvin, työt ja nuo muut nappulat pitivät vaan aika kiireisenä tässä joulun alla.😊

Pikku kaveri liikkuu hyvin ja viime ultrassakin vastasi kooltaan niitä viikkoja kun pitikin. Virkeä tyyppi 😊 huomenna olisi taasen uusi aika...

Kaikki siis täällä hyvin, pientä "turnausväsymystä" välillä mut se taitaa kuulua ihan asiaan.

helmikuun alussa jään sitten äitiyslomalle jos siinä sit ehtis vähän lepäillä 😊

Mulla vaihtu puhelin, aiempaan oli tallennettu tää linkki. Nyt ykskaks tuli mieleen ja täytyi etsiä tää keskustelu. 😄

Meillä meni synnytys todella hyvin. Kymmenen pisteen poika tuli. Alkuun oltiin rs-viruksessa, mut kun siitä selvittiin niin nyt oltu terveenä. Poika kehittyy hyvin ja nyt jo 5kk. Minne tämä aika menee kysympä vaan.. <3

Tosiaan elämäni paras päätös oli pitää poika,vaikka ensin olin toista mieltä.

Miten teillä? :)

Meille syntyi maaliskuun alkupuolella myös terve poika.

Useampi päivä käynnisteltiin synnytystä, oli vissiin mukava olla siellä yksiössä. Itse synnytys sujui ihan hyvin sitten, kun se vihdoin saatiin käyntiin 😊.

Ikää pikku miehellä on jo 6 vkoa ja tähän saakka kaikki mennyt hyvin. Ristiäisiä tässä kovasti järkkäillään ja odotellaan kesää.

Itku tuli yksi päivä, kun mietin, että meinasin päättää tämän pienen ihanuuden elämän. Onneksi en sitä tehnyt.

Tyytyväinen olen päätökseeni, että jatkoin raskautta ❤ näin tämän kuului mennä...

Oi, ihana kuulla! 😍 onnea hurjasti pienestä ihmeestä <3 Niin ne asiat menee kuin kuuluukin :)

Mitä teille kuuluu? Onko lapsen kanssa mennyt kaikki hyvin? Itse otin mifegynen viikko sitten ja sen jälkeen alkoi sellainen ahdistus ja katumus, mitä en ole koskaan kokenut. Keskeytys oli aivan liian hätiköity ja ahdistuksissa tehty päätös. Raskaus on jatkunut nyt normaalisti ja ensimmäisessä ultrassa oli kaikki hyvin, mutta pelkään niin paljon; että olen vahingoittanut sikiötä jotenkin. Miten te voitte?

Mikä se Mifegyne oikein on? Mitä se keskeytyksessä tekee, jos kerran sen jälkeen voi ihan hyvin vielä muuttaa mieltään ja jatkaa raskautta? Luulin, että kun ottaa ekan lääkkeen niin se on peruuttamatonta.

Näin minäkin olin luullut, kunnes olin itse tuossa tilanteessa, että ahdisti ensimmäisen lääkkeen ottamisen jälkeen niin lujaa, että aloin lukea asiasta ja soitin naistenklinikalle ja kysyin asiasta. En olisi osannut edes soittaa ellen olisi lähtenyt lukemaan asiasta. Ei todellakaan ideaali tilanne eikä tietenkään suositella tätä vaihtoehtoa, koska tietoa lääkkeen vaikutuksista sikiöön ei ole riittävästi. Jostain luin, että Suomessa olisi alle 100 tapausta, joissa olisi jatkettu raskautta ensimmäisen lääkkeen jälkeen. Näissä tapauksissa ei todettua haittaa sikiölle.

Mifepristoni toimii keltarauhashormonin vastavaikuttajana kohdussa. Raskauden aikana se herkistää kohtulihasta supistuksille, ja mahdollistaa ensimmäisten kolmen raskauskuukauden aikana kohdunkaulan pehmentämisen ja avaamisen. Usein hoitoon liitetään kohdun supistusta lisäävä lääkitys.

Tuo viimeinen siis suora lainaus netistä

Vierailija kirjoitti:

Itse otin hätäpäissäni mifegynen ja nyt rv. 30 menossa. Kaikki mennyt tosi hyvin ja toivo tulevaan on suuri <3 Mihin ratkaisuun päädyit?

Epäitsekästä syytä lisääntyä ei ole olemassakaan.

Syntymä on kuolemantuomio.

Kukaan poika/mies ei ole tehnyt minuun tarpeitaan kuuteen vuoteen.

T31

Tunnen ahdistuksesi ja pahan olosi Mifegynen ottamisesta, olen ollut täysin samassa tilanteessa vuosi sitten. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin rehellisesti sanoa, että en enää ikinä pystyisi käymään tuota läpi. Itse olin miettinyt raskauden keskeyttämistä jo pari kuukautta ennen varsinaista lääkkeen ottoa. Luulin, että olin tehnyt varman päätöksen, mutta koin painostusta ja hätiköintiä klinikalla kun sairaanhoitajalla oli kova kiire päästä toisen potilaan luokse ja minun tuli tehdä päätös siinä hetkessä, ottaakko lääke vai ei. Päätin, että en tämän valmiimmaksi enää tule vaikka miten asian pohtimista ja pyörittelemistä jatkan, joten otin Mifegynen. Samana päivänä alkoi omantunnon tuskat ja hirveä katumuksen aalto ja ahdistus vyöryi ylleni ja itkin loppupäivän.

Minulla oli ennestään jo yksi lapsi ja koin etten olisi vielä ollut valmis toiseen. Raskautuminen oli minulle täysi yllätys ja mieheni kanssa meillä meni parisuhteessa todella huonosti, tuskin siedimme toisiamme. Hän oli kuitenkin iloinen raskaudesta, kun taas minua ahdisti. Minulla oli erittäin ristiriitaiset olotilat raskaudesta ja plussatestistä seuraavat pari kuukautta meni itkien ja masennuksen vallassa. Se oli äärettömän raskasta aikaa.

Mifegynen oton jälkeen kun sitä kaduin, soitin Naistenklinikalle ja teratologiseen tietopalveluun. Minulle sanottiin, että raskauden jatkamista ei suositella, mutta todettua syy-seuraussuhdetta Mifegynen ja sikiövaurioiden tai epämuodostumien välillä ei ole todettu. Tutkimustulosta ei ole tarpeeksi. Mifegyne tosiaan pehmentää kohdunkaulaa ja altistaa keskenmenolle ja sen riski onkin merkittävä tuon lääkkeen ottamisen jälkeen. Päätin kuitenkin ottaa riskin ja jatkaa raskautta. Varasin ajan neuvolaan ja kävin siellä ultrattavana. Kuitenkin jo ennen tätä neuvola-aikaa minulla alkoi ruskea limainen tuhruvuoto ja alavatsalla kramppimaisia "menkkakipuja" sekä supisteluja. Hätäännyin, että nyt menee kesken. Kärvistelin olotilassa ultraan saakka peläten, että sikiö on kuollut kohtuun.

Neuvolan ultrassa todettiin, että sikiö vastaa viikkojaan ja sydämen äänet kuuluivat. Tästä alkoi jännittäminen rakenneultraan, että oliko kaikki ok rakenteellisesti ja oliko näitä pahamaineisia sikiövaurioits aiheutunut. Rakenneultrassa ei kuitenkaan havaittu poikkeavuutta ja kysyin vielä erikseen, että olihan raajat ja rakenteet ok. Minulla oli Naistenklinikalla tarkempi seuranta ja kasvukontrolleja kuukauden välein loppuraskauden ajan, mutts poikkeavaa ei havaittu. Ainoa poikkeavuus varmaan oli, eträ istukkamateriaalia oli etu-ja takaseinässä, sekä vauva syntyi perätilassa lyhyen napanuoran vuoksi.

Kuinka suuri helpotus oli, kun sain terveen tyttövauvan syliini viime marraskuussa ja sain lopullisen vahvistuksen sille, etten ollut typeryydelläni ja harkitsemattomuudellani aiheuttanut lapselleni pysyviä haittoja tai vammoja en olisi kyennyt elämään itseni kanssa, mikäli jotain olisi ollut vialla. Nyt minulla on sylissäni viisikuinen tyttövauva, enkä voisi kuvitella elämääni ilman häntä. Kehitykseltään hän vastaa ikäluokkaansa eli senkään puolesta ei ole ainakaan vielä ilmennyt ongelmia.

Keskeytystä ei kannata missään nimessä viedä Mifegynen ottamisen jälkeen loppuun saakka muiden painostuksesta, jos koette itse sen olevan väärä ratkaisu luottakaa itseenne, tiedätte mikä on oikea ratkaisu. Cytotec on se, joka aiheuttaa epämuodostumia ja tästä on tutkimustietoa.

Tsemppiä loppuodotukseen, älä murehdi liikoja🤍

Kiitoksia tästä ketjusta. Olen joskus 10-vuotta sitten tehnyt abortin lääkkeellisesti ja se oli silloin ihan oikein. Nyt olen uuden miehen kanssa mentaliteetillä tulee jos on tullakseen ja olen tässä kovin pohtinut, että mitä jos osuukin ja tulen raskaaksi. Pystynkö tekemään abortin vai en ja jos päädyn tekemään niin mitä sitten. Vähän heikolta tosin näyttää raskautuminen kun kaksi vuotta yritetty ja terveydenhoito sanoo vain, että jatkaa jatkaa. 

Miten täällä sujuu? Meillä selvisi rv28, että napavirtaukset ovat kireähköt ja sikiö kasvaa alakäyrällä. Omantunnon tuskat ovat ihan kauheat ja tuntuu, että olen itse aiheuttanut tämän, vaikka lääkärit sanovat, että mifegynellä ei pitäisi olla vaikutusta tähän asiaan. Nyt epäillään istukan vajaatoimintaa ja kasvua seuraillaan. Ennenaikaisen synnytyksen uhka on kokoajan. Viekää ihmiset abortti loppuun saakka, jos olette aloittaneet. Tämä epävarmuuden tuska on raastavaa. Viekää abortti loppuun ja yrittäkää vaikka sitten uudelleen raskautta. Jos voisin mennä ajassa taaksepäin niin veisin abortin loppuun saakka, vaikka se silloin tuntui mahdottomalta. Tämä nykyinen tuska on kamalampaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten täällä sujuu? Meillä selvisi rv28, että napavirtaukset ovat kireähköt ja sikiö kasvaa alakäyrällä. Omantunnon tuskat ovat ihan kauheat ja tuntuu, että olen itse aiheuttanut tämän, vaikka lääkärit sanovat, että mifegynellä ei pitäisi olla vaikutusta tähän asiaan. Nyt epäillään istukan vajaatoimintaa ja kasvua seuraillaan. Ennenaikaisen synnytyksen uhka on kokoajan. Viekää ihmiset abortti loppuun saakka, jos olette aloittaneet. Tämä epävarmuuden tuska on raastavaa. Viekää abortti loppuun ja yrittäkää vaikka sitten uudelleen raskautta. Jos voisin mennä ajassa taaksepäin niin veisin abortin loppuun saakka, vaikka se silloin tuntui mahdottomalta. Tämä nykyinen tuska on kamalampaa.

Yritä olla turhaan ruoskimatta itseäsi, jos lääkäritkin on sanoneet ettei tilanne ole mifegynen aiheuttama. Aina kaikki ei vain suju oppikirjan mukaan, teistä pidetään hyvää huolta ja Suomessa on loistava keskoshoito, jos vauvalle on parempi syntyä aiemmin.

Itsekin ennenaikaisen synnytyksen uhan alla kärvistelleenä tiedän hyvin, ettei se ole henkisesti helppoa kun ei tiedä jatkuuko raskaus päiviä, viikkoja vai kuukausia. Tsemppiä, hän on täällä ennemmin tai myöhemmin ja se on aivan varmasti kaiken huolen arvoista!