Lahjaa ei saisi arvostella, mutta
mitä mieltä olette tästä:
Valmistuin kesäkuussa ja vanhempani järjestivät juhlat. Sukuni toi yhteislahjana taulun. Juhlatohinassa en ihmetellyt lahjaa sen kummemmin, seuraavana päivänä ymmärsin sen olevan tätini maalaama. Hieman ehkä ajattelin kateellisena, että muille serkuille vastaavassa tilanteessa taulun sijaan annetut eurot olisivat olleet kiva pesämuna, kun edessä oli muutto omilleen.
Nyt kuulin tätini keränneen kyllä isäni muilta sisaruksilta ja serkuiltani rahaa yhteislahjaan, mutta hän olikin päättänyt ostaa rahoilla (750€) itseltään maalauksen minulle lahjaksi. Kaksikin lahjaan osallistunutta olivat siitä jupisseet, mutta tätini oli ilmoittanut, että muisto on tärkeämpi kuin raha, etenkin kun vanhempani ovat niin varakkaita.
Kiitos, että sain jupista. Taulua en seinälleni halua. Enkä tätiäni nähdä. Enkä halua muuttaa omilleni vanhempieni rahoilla. Ei kai vanhempien varat oikeasti vaikuta lasten lahjojen suuruuteen?
Kommentit (15)
Oletan tämän olevan jatkoa provosarjaasi.
Joo, ei kannattaisi olla tekemisissä jos joku on noin röyhkeä että kerää rahaa lahjaan ja ostaa lahjan itseltään. Niin hullu tarina että ei uskoisi todeksikkaan.
Siis mitä, onko kyseessä oikeasti tätisi maalaama taulu? Jos minä olisin ammatiltani hierooja/kampaaja niin voisin lahjaksi tarjota ilmaisen käynnin, mutta en silti keräis sukulaisilta rahaa siihen, että itse en menettäisi siinä tuloja. Ja taulusta 750€ kuulostaa kohtuuttoman paljolta. Tuossa vaiheessa itse ainakin sanoisin tädille suorat sanat.
Amatöörimaalaus tuolla hinnalla?
En ostaisi edes tunnettua teosta monella sadalla.
Tätihän varasti rahat jos kerran omin lupineen meni käyttämään ne itse tekemäänsä tauluun. Tuskinpa materiaaleihin on noin paljoa mennyt eli täti vaan päätti pitää rahat itsellään.
Törkeä täti. Eikö tuo tempaus lähentele suunnilleen jo kavaltamista? Nyysitään sukulaisilta rahat omatekemään tauluun.
Taulukangas, maalit ym. tarpeisto ei noin paljoa maksa ja oletan, ettei täti ole mikään tunnettu taidemaalari, että taululla olisi edes arvoa.
Viepä ihan piruuttasi taulu taideasiantuntijan arvioitavaksi. Ellei tätisi ole ammattitaiteilija, niin en erehtyne, jos arvaan, että täti teki taulullaan hyvän tilin. Arvioija saattaa sanoa arvoksi satkun tai pari. Sellaisissa hinnoissa amatööritaiteilijoiden työt liikkuvat.
Sama mieltä, että jos noin on käynyt niin tätisi on kyllä varas. Yhteislahjaan rahoja antaneiden pitäisi vaatia omansa pois.
Toivon, että tämä ei ole totta. Mutta jos on, niin uskomatonta röyhkeyttä on. Jos hän haluaa muiston lahjoittaa, niin olisi tehnyt sen rahalahjan lisäksi omaan piikkiin. En ole koskaan kuullutkaan moista. Amatöörimaalareiden taulujen hinnat eivät todellakaan ole noin arvokkaita! Ammattikuvataitelijoiden ja erityisesti graafikoiden töitä saa tuolla hinnalla ja alle tuon hinnan.
Aika härski temppu. :D
On tädillä munaa, ei voi muuta sanoa. Miten kehtaa osallistua sukujuhliin tuon jälkeen? :D
Tämä siis olettaen ettei tätisi ole aidosti kuuluisa ja menestynyt taidemaalari, jonka normiteoksesta maksetaan 10 000e.
Vierailija kirjoitti:
mitä mieltä olette tästä:
Valmistuin kesäkuussa ja vanhempani järjestivät juhlat. Sukuni toi yhteislahjana taulun. Juhlatohinassa en ihmetellyt lahjaa sen kummemmin, seuraavana päivänä ymmärsin sen olevan tätini maalaama. Hieman ehkä ajattelin kateellisena, että muille serkuille vastaavassa tilanteessa taulun sijaan annetut eurot olisivat olleet kiva pesämuna, kun edessä oli muutto omilleen.
Nyt kuulin tätini keränneen kyllä isäni muilta sisaruksilta ja serkuiltani rahaa yhteislahjaan, mutta hän olikin päättänyt ostaa rahoilla (750€) itseltään maalauksen minulle lahjaksi. Kaksikin lahjaan osallistunutta olivat siitä jupisseet, mutta tätini oli ilmoittanut, että muisto on tärkeämpi kuin raha, etenkin kun vanhempani ovat niin varakkaita.
Kiitos, että sain jupista. Taulua en seinälleni halua. Enkä tätiäni nähdä. Enkä halua muuttaa omilleni vanhempieni rahoilla. Ei kai vanhempien varat oikeasti vaikuta lasten lahjojen suuruuteen?
Onnea valmistumisesta ja otan osaa. Tätisi luulee olevansa a) bisnesnainen b) taiteilija c) kuuluisa, arvostettu taiteilija.
Lohduttaudu sillä, että 750 € ei vielä pitkälle pötkitä vanhempien leivistä, mutta on se iso raha taulusta, jolla ei ole jälleenmyyntiarvoa. Tietenkin olisi pitänyt saada rahana, niin muistaisit kaikkia antajia lämmöllä, kuten he tarkoittivat. Nyt muistat vain, että meni välit tätiin.
Myy kirpparilla tai anna jollekin, joka haluaa. (Ellei tädin taululla ole sitten oikeasti myyntiarvoa, kuulostele vähän ennen kuin luovut - ihan 'hämmästyttävät' amatöörimaalarit pyytävät tauluistaan satasia). Pyydä satasta, saat viisikymppiä hyvässä lykyssä. Mainoslause "uusi taulu, lähes käyttämätön, ollut vain yhdellä omistajalla".
Vie kylmästi maalaus asiantuntijan arvioitavaksi, esim. galleriaan. Kun saat arvion, joka todennäköisesti on lahjaksi kerättyä summaa alhaisempi, pyydät ( yhdessä sukulaistesi kanssa) tädiltäsi ylijääneen summan; sinullehan ne on tarkoitettu.
Välit menevät tätiin poikki, mutta ei liene suuri vahinko. Ei todellakaan tuollaisessa tapauksessa myyjä määrittele taulun hintaa yksinään, vaan ostajat päättävät onko pyydetyn hinnan väärti.
Ellei tätisi satu olemaan esim. Tiina Kivinen, niin kyseessä on varkaus tätisi taholta. Sinä olet vain sijaiskärsijä tässä rikoksessa. Tätisi varasti rahaa antaneilta sukulaisilta rahat, jotka hän keräsi muka lahjahankintaa varten, mutta kavalsi rahat itselleen. Rahaa antaneiden sukulaisten tulee pikaisesti vaatia tädiltä rahat takaisin, ja jos täti ei anna niin ilmoittaa asia poliisille. Ikävä juttu, että sinä jouduit tahtomattasi nyt osalliseksi tähän.
Isä Laihialta, jolla oli kolme poikaa kuoli ja pojat olivat sopineet aikaisemmin, kun isä oli niin rahan perään, että jokainen laittaa satasen isälle kouraan arkkuun. No pojat tulivat isää katsomaan avonaisen arkun ääreen, ja nuorimmainen laittoi omansa ja keskimmäinen, jolloin vanhin kirjoitti 300 sadan shekin ja laittoi isän käteen ja otti kaksi satasen seteliä itselleen.
Ei sillä 750 € vielä kuuhun mennä....
Wow, mikä temppu.
Kiitti vinkistä! Olenkin vapaaehtoinen keräämään poislähtevälle esimiehelle kolehdin läksiäislahjaan, ja lahjaksi annan rahaa arvokkaamman muiston.