Voiko olettaa, että kaikilla koululaisilla on polkupyörä?

Vierailija kirjoitti:

"Me ei mitään pyörää/suksia/saappaita/uimahousuja varmasti pelkästään YHDEN tunnin takia aleta meidän pirjopetterille hankkimaan/kuljettamaan!!!!" - Nämä vanhemmat tekee karhunpalvelusta lapsilleen. Muistakaa paasata mahdollisimman paljon (varsinikin lasten kuullen) koulua ja opettajia, niin saatte kaupan päälle tulevaisuuden asenneongelmaisia vitosen käytösnumero mussukoita. Ja sitten ihmetellään kun ei se pirjopetteri päässytkään jatko-opiskelemaan kun todistus oli niin huono.

Niin, mutta ne numerothan on vaan sen paskan open mielivaltaa.

Ai että miten arvostan vanhempia jotka tekevät yhteistyötä ja ratkovat ongelmia ihan itse.

Meillä on nuo kaikki, ahkerasti myös käytössä.

Silti meiltä se polkupyörän saaminen yhden liikkatunnin takia vaatisi kohtuuttomia.

Näin se elämä menee. Ei kaikki asu koulun vieressä, eikä kaikilla ole isät koti-isiä, joilla ei muuta tekemistä olekaan kuin päivystä koulun pyyntöjä - joita muuten on muitakin. Meillekin tullut jo esim kaksi kokouskutsua tähän elokuuhun. Molemmat vie koko illan kello 17-21. Ja sen lisäksi on kaikkien kolmen lapsen leirikouluvalmistelut.

Vierailija kirjoitti:

"Me ei mitään pyörää/suksia/saappaita/uimahousuja varmasti pelkästään YHDEN tunnin takia aleta meidän pirjopetterille hankkimaan/kuljettamaan!!!!" - Nämä vanhemmat tekee karhunpalvelusta lapsilleen. Muistakaa paasata mahdollisimman paljon (varsinikin lasten kuullen) koulua ja opettajia, niin saatte kaupan päälle tulevaisuuden asenneongelmaisia vitosen käytösnumero mussukoita. Ja sitten ihmetellään kun ei se pirjopetteri päässytkään jatko-opiskelemaan kun todistus oli niin huono.

Niin, mutta ne numerothan on vaan sen paskan open mielivaltaa.

Ai että miten arvostan vanhempia jotka tekevät yhteistyötä ja ratkovat ongelmia ihan itse.

Se, että koululiikunta on mielestäni aivan turhaa aktiivisesti liikuntaa harrastavalle lapselle ei tarkoita sitä ettenkö muuten arvostaisi lapsen saamaa opetusta.

Että mua ärsyttää kun maaseudun asukit aina luulee kuinka helppoa elämä on helsingissä, eikä siellä kukaan joudu näkemään minkään eteen vaivaa ja helsingissä lapsista kasvaa ihmisiä, joilla ei ole ongelmien ratkaisukykyä.

Mä ite asuin lapsena helsingissä ja kaikki muut sukulaiset maalla. Maaseutu oli tietysti kaikin verroin hienompi paikka ja siellä oppi kaikkea upeaa ja kaupunkilainen ei vaan koskaan kyennyt yhtä tehokkaaseen ja organisoituun ajatuksenjuoksuun kuin maaseudun kasvatti.

Meillä täti jaksoi aina arvostella kuinka saamattomia tumpeloita kaupunki lapsista kasvattaa. Kun täti lähti kauppaan, hän hyppäsi pihassa autoon ja ajoi kaupan ovelle, haki ostoksensa ja ajoi takaisin kotiin. Meillä kaupungissa homma toimi hieman mutkikkaammin. Piti tutkia julkisen liikenteen aikataulut, mahdollisesti reitit, pysäkit, kävelymatkan pituus, arvioida matka-aika, kuinka kauan jää luppoaikaa, kuinka ripeästi toimia kaupassa, paaluureitti aikatauluineen jne. Ja tämä kaikki oli niiin paljon helpompaa ja passivoivampaa kuin maaseudulla kaupassa käynti. Jepjep.

Ymmärtäkää nyt jo, että helsinki ei ole mikään takuu, että kaikki on helppoa ja vaivatonta. Maalla on ihan eri ajaa autolla 15 km peräkoukku täynnä pyöriä ja koukata hakemaan pari kaveria kyytiin 5 km säteeltä kuin helsingissä. Maalla tollanen ajelu vie muutaman minuutin, mutta helsingissä hyvällä tuurilla tunteja.

Maalla lapsi ajaa 10 km pyörätietä tai tien piennarta ihan kepeesti, mutta siirrä tuo matka kaupungin keskustaan, jossa on liikennevaloja, risteyksiä, jalankulkijoita ym väisteltävää, kuokkauksia alikulkutunneleihin, mutkikkaammat reitit, niin matka vaikeutuu kummasti.

Meillä on muuten farmariauto, enkä saa takakonttiin mahtumaan lasten pyörää. Ehkä meillä on niin lyhyt ja matala kontti, että sitä ei kai maaseudulla edes farmariksi kutsuta. Pitäis irtottaa tuvaistuimet takapenkiltä, löytää niille säilytyspaikka, kaataa takapenkit, löysyttää työkaluilla ohjaustanko ja kääntää vinoon, löytää pikkusisaruksille hoitaja, jotta pääsee viemään yhden pyörän kouluun. Ja sitten sama iltapäivällä toiseen suuntaan. Sitten lapselta kun kysyy miten pyöräily sujui, niin se kertoo ettei pyöräilty kun Villellä ei ollut pyörää mukana. Ville asuu tietysti koulun vieressä, mutta pyörä oli kotona. Että ens viikolla kuulemma yritetään uudestaan!

Vierailija kirjoitti:

Että mua ärsyttää kun maaseudun asukit aina luulee kuinka helppoa elämä on helsingissä, eikä siellä kukaan joudu näkemään minkään eteen vaivaa ja helsingissä lapsista kasvaa ihmisiä, joilla ei ole ongelmien ratkaisukykyä.

Mä ite asuin lapsena helsingissä ja kaikki muut sukulaiset maalla. Maaseutu oli tietysti kaikin verroin hienompi paikka ja siellä oppi kaikkea upeaa ja kaupunkilainen ei vaan koskaan kyennyt yhtä tehokkaaseen ja organisoituun ajatuksenjuoksuun kuin maaseudun kasvatti.

Meillä täti jaksoi aina arvostella kuinka saamattomia tumpeloita kaupunki lapsista kasvattaa. Kun täti lähti kauppaan, hän hyppäsi pihassa autoon ja ajoi kaupan ovelle, haki ostoksensa ja ajoi takaisin kotiin. Meillä kaupungissa homma toimi hieman mutkikkaammin. Piti tutkia julkisen liikenteen aikataulut, mahdollisesti reitit, pysäkit, kävelymatkan pituus, arvioida matka-aika, kuinka kauan jää luppoaikaa, kuinka ripeästi toimia kaupassa, paaluureitti aikatauluineen jne. Ja tämä kaikki oli niiin paljon helpompaa ja passivoivampaa kuin maaseudulla kaupassa käynti. Jepjep.

Ymmärtäkää nyt jo, että helsinki ei ole mikään takuu, että kaikki on helppoa ja vaivatonta. Maalla on ihan eri ajaa autolla 15 km peräkoukku täynnä pyöriä ja koukata hakemaan pari kaveria kyytiin 5 km säteeltä kuin helsingissä. Maalla tollanen ajelu vie muutaman minuutin, mutta helsingissä hyvällä tuurilla tunteja.

Maalla lapsi ajaa 10 km pyörätietä tai tien piennarta ihan kepeesti, mutta siirrä tuo matka kaupungin keskustaan, jossa on liikennevaloja, risteyksiä, jalankulkijoita ym väisteltävää, kuokkauksia alikulkutunneleihin, mutkikkaammat reitit, niin matka vaikeutuu kummasti.

Meillä on muuten farmariauto, enkä saa takakonttiin mahtumaan lasten pyörää. Ehkä meillä on niin lyhyt ja matala kontti, että sitä ei kai maaseudulla edes farmariksi kutsuta. Pitäis irtottaa tuvaistuimet takapenkiltä, löytää niille säilytyspaikka, kaataa takapenkit, löysyttää työkaluilla ohjaustanko ja kääntää vinoon, löytää pikkusisaruksille hoitaja, jotta pääsee viemään yhden pyörän kouluun. Ja sitten sama iltapäivällä toiseen suuntaan. Sitten lapselta kun kysyy miten pyöräily sujui, niin se kertoo ettei pyöräilty kun Villellä ei ollut pyörää mukana. Ville asuu tietysti koulun vieressä, mutta pyörä oli kotona. Että ens viikolla kuulemma yritetään uudestaan!

Aivan. Helsinki myös kasvaa koko ajan. Meillä on koulumatkan varrella sekä Kalasataman että Pasilan valtavan isot työmaat, joissa on hankalaa aikuisellakin. Mitään pyöräteitä ei edes ole. Samaten liikenne on poikkeusjärjestetty koulun viereisellä kadulla plus Mannerheimintiellä.

Se että meidän lapsi kulkee painotukseen vaatii sekä lapseltä että vanhemmilta paljon lisäpanostusta. Ei hän siellä meidän laiskuuttamme ole, päinvastoin.

Minulla on auto, peräkoukku, pyöränkuljetusteline, aikaa ja silti ärsyttää, että pitää viedä pyörä.

Vierailija kirjoitti:

Että mua ärsyttää kun maaseudun asukit aina luulee kuinka helppoa elämä on helsingissä, eikä siellä kukaan joudu näkemään minkään eteen vaivaa ja helsingissä lapsista kasvaa ihmisiä, joilla ei ole ongelmien ratkaisukykyä.

Mä ite asuin lapsena helsingissä ja kaikki muut sukulaiset maalla. Maaseutu oli tietysti kaikin verroin hienompi paikka ja siellä oppi kaikkea upeaa ja kaupunkilainen ei vaan koskaan kyennyt yhtä tehokkaaseen ja organisoituun ajatuksenjuoksuun kuin maaseudun kasvatti.

Meillä täti jaksoi aina arvostella kuinka saamattomia tumpeloita kaupunki lapsista kasvattaa. Kun täti lähti kauppaan, hän hyppäsi pihassa autoon ja ajoi kaupan ovelle, haki ostoksensa ja ajoi takaisin kotiin. Meillä kaupungissa homma toimi hieman mutkikkaammin. Piti tutkia julkisen liikenteen aikataulut, mahdollisesti reitit, pysäkit, kävelymatkan pituus, arvioida matka-aika, kuinka kauan jää luppoaikaa, kuinka ripeästi toimia kaupassa, paaluureitti aikatauluineen jne. Ja tämä kaikki oli niiin paljon helpompaa ja passivoivampaa kuin maaseudulla kaupassa käynti. Jepjep.

Ymmärtäkää nyt jo, että helsinki ei ole mikään takuu, että kaikki on helppoa ja vaivatonta. Maalla on ihan eri ajaa autolla 15 km peräkoukku täynnä pyöriä ja koukata hakemaan pari kaveria kyytiin 5 km säteeltä kuin helsingissä. Maalla tollanen ajelu vie muutaman minuutin, mutta helsingissä hyvällä tuurilla tunteja.

Maalla lapsi ajaa 10 km pyörätietä tai tien piennarta ihan kepeesti, mutta siirrä tuo matka kaupungin keskustaan, jossa on liikennevaloja, risteyksiä, jalankulkijoita ym väisteltävää, kuokkauksia alikulkutunneleihin, mutkikkaammat reitit, niin matka vaikeutuu kummasti.

Meillä on muuten farmariauto, enkä saa takakonttiin mahtumaan lasten pyörää. Ehkä meillä on niin lyhyt ja matala kontti, että sitä ei kai maaseudulla edes farmariksi kutsuta. Pitäis irtottaa tuvaistuimet takapenkiltä, löytää niille säilytyspaikka, kaataa takapenkit, löysyttää työkaluilla ohjaustanko ja kääntää vinoon, löytää pikkusisaruksille hoitaja, jotta pääsee viemään yhden pyörän kouluun. Ja sitten sama iltapäivällä toiseen suuntaan. Sitten lapselta kun kysyy miten pyöräily sujui, niin se kertoo ettei pyöräilty kun Villellä ei ollut pyörää mukana. Ville asuu tietysti koulun vieressä, mutta pyörä oli kotona. Että ens viikolla kuulemma yritetään uudestaan!

Älä nyt viitsi yleistää, kyllä meistä maalaisista juuri moni osaa ajatella ettei kaikki ole aina niin helppoa, eikä meillä kaikilla ole noin yksinkertaista kuin väität.

On meitä maalaisiakin monenlaisia, ja olosuhteita, ja sitten on noita kertomansa mukaan vielä maalaisempia.

Meillä on molemmilla lapsilla ollut pyörällä tehtäviä pikkuretkiä. Ilmoitettu vaan, että ensi viikon keskiviikkona kaikki tulevat pyörällä kouluun. Asuinalueellamme on pääasiassa hyvin toimeentulevia, ehkä sitten oletetaan, että kaikilla pyörä on. Luulen, että pyörättömänä voisi jäädä tekemään koululle jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

"Me ei mitään pyörää/suksia/saappaita/uimahousuja varmasti pelkästään YHDEN tunnin takia aleta meidän pirjopetterille hankkimaan/kuljettamaan!!!!" - Nämä vanhemmat tekee karhunpalvelusta lapsilleen. Muistakaa paasata mahdollisimman paljon (varsinikin lasten kuullen) koulua ja opettajia, niin saatte kaupan päälle tulevaisuuden asenneongelmaisia vitosen käytösnumero mussukoita. Ja sitten ihmetellään kun ei se pirjopetteri päässytkään jatko-opiskelemaan kun todistus oli niin huono.

Niin, mutta ne numerothan on vaan sen paskan open mielivaltaa.

Ai että miten arvostan vanhempia jotka tekevät yhteistyötä ja ratkovat ongelmia ihan itse.

Mua ei haittaisi yhtään, jos se karhunpalvelus koskisi vain tämän laiskan vanhemman lasta, se on Suomessa jokaisella oikeus kasvattaa huonosti oma lapsensa. Mutta kun kärsijänä on myös minun lapseni, joka ei pääse retkille tai tekemään koulussa mitään tavanomaisesta poikkeavaa opiskelumuotoa, koska toisten lasten vanhemmat eivät pysty järjestämään mitään.

Miten opettaja järjestää retkiä jos pitäisi polkea pieni matka, kun puolelta luokasta puuttuu polkupyörät? Miten opettaja voisi järjestää hiihtoretken jonnekin laavulle, jos puolelta lapsista puuttuu sukset? Sama luistimien kanssa.

Miten voi viedä biologiantunnilla lapset metsään tutkimaan kasveja, kun lapsilla ei ole saappaita tai minkäänlaisia sopivia sadevarusteita, jos suomen syksy ei olekaan aina aurinkoinen.

Myös minun lapseni menettää nämä retket, koska osa vanhemmista on täysin kyvyttömiä ottamaan mitään vastuuta lapsensa opiskelusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Me ei mitään pyörää/suksia/saappaita/uimahousuja varmasti pelkästään YHDEN tunnin takia aleta meidän pirjopetterille hankkimaan/kuljettamaan!!!!" - Nämä vanhemmat tekee karhunpalvelusta lapsilleen. Muistakaa paasata mahdollisimman paljon (varsinikin lasten kuullen) koulua ja opettajia, niin saatte kaupan päälle tulevaisuuden asenneongelmaisia vitosen käytösnumero mussukoita. Ja sitten ihmetellään kun ei se pirjopetteri päässytkään jatko-opiskelemaan kun todistus oli niin huono.

Niin, mutta ne numerothan on vaan sen paskan open mielivaltaa.

Ai että miten arvostan vanhempia jotka tekevät yhteistyötä ja ratkovat ongelmia ihan itse.

Mua ei haittaisi yhtään, jos se karhunpalvelus koskisi vain tämän laiskan vanhemman lasta, se on Suomessa jokaisella oikeus kasvattaa huonosti oma lapsensa. Mutta kun kärsijänä on myös minun lapseni, joka ei pääse retkille tai tekemään koulussa mitään tavanomaisesta poikkeavaa opiskelumuotoa, koska toisten lasten vanhemmat eivät pysty järjestämään mitään.

Miten opettaja järjestää retkiä jos pitäisi polkea pieni matka, kun puolelta luokasta puuttuu polkupyörät? Miten opettaja voisi järjestää hiihtoretken jonnekin laavulle, jos puolelta lapsista puuttuu sukset? Sama luistimien kanssa.

Miten voi viedä biologiantunnilla lapset metsään tutkimaan kasveja, kun lapsilla ei ole saappaita tai minkäänlaisia sopivia sadevarusteita, jos suomen syksy ei olekaan aina aurinkoinen.

Myös minun lapseni menettää nämä retket, koska osa vanhemmista on täysin kyvyttömiä ottamaan mitään vastuuta lapsensa opiskelusta.

Niin. Kun kaikki ei asu siinä koulun vieressä ja se pyörän saaminen sinne koululle siksi, että sinun lapsesi pääsisi kerran elämässään pyöräretkelle ei voi olla niistä kaukana asuvista kiinni.

Opettajan on nyt ihan pakko täältä kommentoida. Täällä on nyt jollain pyöräfanaatikolla herneet näköjään hieman syvemmällä.

TIETENKÄÄN ei voida odottaa koulukyytiläisten tai pitkän matkan päässä asuvien oppilaiden tuovan pyöriään kouluun! Omalla luokallani kaikilla kyllä on toki se pyörä, mutta olosuhteiden vuoksi moni ei sitä pysty koululle asti tuomaan.

Tämähän on aivan itsestään selvä asia, eikä todellakaan ole meidän koulussamme mikään ongelma. Ei koulutakseihin mitään pyöriä saa mukaan, eikä täällä kaupunkialueella kaikilla vanhemmilla ole autoa edes. Busseihin ei pyöriä saa myöskään tuoda.

Emme me meidän koulussamme todellakaan vaadi alakoululaisia pyöräilemään pitkiä matkoja vaarallisia reittejä pitkin kouluun vain yhden pyöräretken vuoksi. Se olisi vastuutontakin. Me teemme sitten retkemme museoihin, kulttuuritapahtumiin, lähimetsään, saariin, jne. Asia ei todellakaan ole mikään ongelma, älkää nyt hyvänen aika sellaista tehkö näin itsestään selvästä hommasta.

Vierailija kirjoitti:

Opettajan on nyt ihan pakko täältä kommentoida. Täällä on nyt jollain pyöräfanaatikolla herneet näköjään hieman syvemmällä.

TIETENKÄÄN ei voida odottaa koulukyytiläisten tai pitkän matkan päässä asuvien oppilaiden tuovan pyöriään kouluun! Omalla luokallani kaikilla kyllä on toki se pyörä, mutta olosuhteiden vuoksi moni ei sitä pysty koululle asti tuomaan.

Tämähän on aivan itsestään selvä asia, eikä todellakaan ole meidän koulussamme mikään ongelma. Ei koulutakseihin mitään pyöriä saa mukaan, eikä täällä kaupunkialueella kaikilla vanhemmilla ole autoa edes. Busseihin ei pyöriä saa myöskään tuoda.

Emme me meidän koulussamme todellakaan vaadi alakoululaisia pyöräilemään pitkiä matkoja vaarallisia reittejä pitkin kouluun vain yhden pyöräretken vuoksi. Se olisi vastuutontakin. Me teemme sitten retkemme museoihin, kulttuuritapahtumiin, lähimetsään, saariin, jne. Asia ei todellakaan ole mikään ongelma, älkää nyt hyvänen aika sellaista tehkö näin itsestään selvästä hommasta.

Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten niitä pitkämatkalaisia ei ikinä muisteta. Kaikki, aivan kaikki suunnitelllaan aina niin, että lapset muka asuu kaikki siinä koulun vieressä. Esim koululla pidettävät kerhot on aina niin, että ne ei ala koulun loputtua vaan 1-2tunnin päästä. Eli se pitkämatkalainen joutuu notkumaan jossakin ollakseen edes joskus mukana jossain sosiaalisessa asiassa. Koululla ei saa odottaa, ei aamulla eikä illalla, ei kukaan, vaan koteihn tulee ukaaseja, että "pitää heti lähteä kptiin". Koulun parkkipaikalle ei edes saisi ajaa, vaan noutajan pitää notkua jossain sakkopaikalla, ettei vaan häiritse ketään.

Vanhempainillat on aina mahdoölisimman hankalaan aikaan, samaten vanhempainyhdistyksen kokoukset ja niitä on koko ajan, kun "niihinhän on niin helppo piipahtaa".

Meidän koulumme sijaitsee alueella, josta kaikki urheilukentät ja hallit ovat kauempana. Omaa liikuntasaliakaan ei ole käytössä. Oletus on, että oppilaat kulkevat koululta halleille pyörällä välitunnin aikana. Monet oppilaat ovat kuljetusoppilaita, ja se tuottaa tietysti aina hankaluuksia. Heille tulee aikamoinen kiire ehtiä väh. 3 km päähän vartissa. Uimahallille 7 km päähän mennään luokittain kaupunkiliikenteen bussilla.

Voi toki olettaa, mutta et voi vaatia, että se pyörä tuodaan koululle sinä päivänä. Kaikki oppilaat eivät pyöräile koulumatkaa, vaikka vapaa-ajalle pyöräilevätkin.  Pallonhallinta paljon järkevämpää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajan on nyt ihan pakko täältä kommentoida. Täällä on nyt jollain pyöräfanaatikolla herneet näköjään hieman syvemmällä.

TIETENKÄÄN ei voida odottaa koulukyytiläisten tai pitkän matkan päässä asuvien oppilaiden tuovan pyöriään kouluun! Omalla luokallani kaikilla kyllä on toki se pyörä, mutta olosuhteiden vuoksi moni ei sitä pysty koululle asti tuomaan.

Tämähän on aivan itsestään selvä asia, eikä todellakaan ole meidän koulussamme mikään ongelma. Ei koulutakseihin mitään pyöriä saa mukaan, eikä täällä kaupunkialueella kaikilla vanhemmilla ole autoa edes. Busseihin ei pyöriä saa myöskään tuoda.

Emme me meidän koulussamme todellakaan vaadi alakoululaisia pyöräilemään pitkiä matkoja vaarallisia reittejä pitkin kouluun vain yhden pyöräretken vuoksi. Se olisi vastuutontakin. Me teemme sitten retkemme museoihin, kulttuuritapahtumiin, lähimetsään, saariin, jne. Asia ei todellakaan ole mikään ongelma, älkää nyt hyvänen aika sellaista tehkö näin itsestään selvästä hommasta.

Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten niitä pitkämatkalaisia ei ikinä muisteta. Kaikki, aivan kaikki suunnitelllaan aina niin, että lapset muka asuu kaikki siinä koulun vieressä. Esim koululla pidettävät kerhot on aina niin, että ne ei ala koulun loputtua vaan 1-2tunnin päästä. Eli se pitkämatkalainen joutuu notkumaan jossakin ollakseen edes joskus mukana jossain sosiaalisessa asiassa. Koululla ei saa odottaa, ei aamulla eikä illalla, ei kukaan, vaan koteihn tulee ukaaseja, että "pitää heti lähteä kptiin". Koulun parkkipaikalle ei edes saisi ajaa, vaan noutajan pitää notkua jossain sakkopaikalla, ettei vaan häiritse ketään.

Vanhempainillat on aina mahdoölisimman hankalaan aikaan, samaten vanhempainyhdistyksen kokoukset ja niitä on koko ajan, kun "niihinhän on niin helppo piipahtaa".

Eiköhän lihavoitu ongelma johdu enemmän siitä, että kerhojen vetäjillä harvemmin päättyy työaika samaan aikaan alakoululaisen koulupäivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajan on nyt ihan pakko täältä kommentoida. Täällä on nyt jollain pyöräfanaatikolla herneet näköjään hieman syvemmällä.

TIETENKÄÄN ei voida odottaa koulukyytiläisten tai pitkän matkan päässä asuvien oppilaiden tuovan pyöriään kouluun! Omalla luokallani kaikilla kyllä on toki se pyörä, mutta olosuhteiden vuoksi moni ei sitä pysty koululle asti tuomaan.

Tämähän on aivan itsestään selvä asia, eikä todellakaan ole meidän koulussamme mikään ongelma. Ei koulutakseihin mitään pyöriä saa mukaan, eikä täällä kaupunkialueella kaikilla vanhemmilla ole autoa edes. Busseihin ei pyöriä saa myöskään tuoda.

Emme me meidän koulussamme todellakaan vaadi alakoululaisia pyöräilemään pitkiä matkoja vaarallisia reittejä pitkin kouluun vain yhden pyöräretken vuoksi. Se olisi vastuutontakin. Me teemme sitten retkemme museoihin, kulttuuritapahtumiin, lähimetsään, saariin, jne. Asia ei todellakaan ole mikään ongelma, älkää nyt hyvänen aika sellaista tehkö näin itsestään selvästä hommasta.

Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten niitä pitkämatkalaisia ei ikinä muisteta. Kaikki, aivan kaikki suunnitelllaan aina niin, että lapset muka asuu kaikki siinä koulun vieressä. Esim koululla pidettävät kerhot on aina niin, että ne ei ala koulun loputtua vaan 1-2tunnin päästä. Eli se pitkämatkalainen joutuu notkumaan jossakin ollakseen edes joskus mukana jossain sosiaalisessa asiassa. Koululla ei saa odottaa, ei aamulla eikä illalla, ei kukaan, vaan koteihn tulee ukaaseja, että "pitää heti lähteä kptiin". Koulun parkkipaikalle ei edes saisi ajaa, vaan noutajan pitää notkua jossain sakkopaikalla, ettei vaan häiritse ketään.

Vanhempainillat on aina mahdoölisimman hankalaan aikaan, samaten vanhempainyhdistyksen kokoukset ja niitä on koko ajan, kun "niihinhän on niin helppo piipahtaa".

Eiköhän lihavoitu ongelma johdu enemmän siitä, että kerhojen vetäjillä harvemmin päättyy työaika samaan aikaan alakoululaisen koulupäivä.

Ei johdu. Vaan siitä että "ei me tultu ajatelleeksi". Tää on ollut vastaus joka helkutin kerta.

Kannattaa ensin varmistaa,saako pyörää edes tuoda koulun alueelle! Lahdessa ei 1-2 luokan oppilaat saa tulla pyörällä kouluun lainkaan - paitsi yllättäen pyöräilypäivänä,jolloin koulumatka on yhtäkkiä turvallinen. Toisaalta läheskään kaikkien koulujen pihaan ei saa tuoda pyörää, ei ole paikkaa, mihin lukita pyöränsä ja siksi Lahti on yksi varkaiden luvattu kaupunki: jopoja voi käydä poimimassa suoraa pakettiautoon koulun vierestä.

Siksi meillä lapset eivät ota pyörää kouluun edes opettajan käskystä. Jos koulu ei voi järjestää katosta ja "lukkopaikkaa" koulun alueelle, en minä vanhempana anna pyörää sinne varastettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Me ei mitään pyörää/suksia/saappaita/uimahousuja varmasti pelkästään YHDEN tunnin takia aleta meidän pirjopetterille hankkimaan/kuljettamaan!!!!" - Nämä vanhemmat tekee karhunpalvelusta lapsilleen. Muistakaa paasata mahdollisimman paljon (varsinikin lasten kuullen) koulua ja opettajia, niin saatte kaupan päälle tulevaisuuden asenneongelmaisia vitosen käytösnumero mussukoita. Ja sitten ihmetellään kun ei se pirjopetteri päässytkään jatko-opiskelemaan kun todistus oli niin huono.

Niin, mutta ne numerothan on vaan sen paskan open mielivaltaa.

Ai että miten arvostan vanhempia jotka tekevät yhteistyötä ja ratkovat ongelmia ihan itse.

Se, että koululiikunta on mielestäni aivan turhaa aktiivisesti liikuntaa harrastavalle lapselle ei tarkoita sitä ettenkö muuten arvostaisi lapsen saamaa opetusta.

Koululiikunta on oppiaine, jossa on tarkoitus tutustua eri lajeihin ja harjoittaa omaa kehoa monipuolisesti. Koululiikuntaan liittyy myös teoriapuoli fyysisestä terveydestä. Vaikka lapsesi on hyvä potkupallossa, se ei korvaa vaikkapa uintia tai luistelua tai yleisurheilua. Yksilölajit ja joukkuelajit ovat myös kaksi eri asiaa, eivät kaikki tiimipelaajat pärjää välttämättä niissä yksilölajeissa ja päinvastoin.

Vähän sama asia kuin sanoisi, että lapseni puhuu jo suomea, ei hänen tarvitse opiskella äidinkieltä.

Me olemm erittäin hyviä vanhempia. Me vain emme asu koulun lähellä.

Olen mukana kahden koulun vanhempainyhdistyksessä, olen ollut kaikissa urheilupäivissä, museoretkillä, luistelemassa, leiponut eniten mokkapaloja (tuhansia) ja viime keväänä viimeksi käytin viisi päivää discon järjestämiseen. Tänä lukuvuonna lähden sekä Italiaan että Ahvenanmaalle leirivalvojaksi. Ja majoitan kaksi koululla vierailevaa italialaiata oppilasta.

Silti se lapsemme ei kykene viemään pyörää kouluun sillä bussillaan, vaan se yhden liikkatunnin pyöräily vaatisi isältään kokonaisen palkattoman työpäivän. Logistisista syistä.

Seli, seli. Sen pyörän voi viedä koululle jo klo 6 ja lukita telineeseen. Samoin hakea vasta illalla sitten, kun ehtii. Ostakaa lukko! Hävettää joidenkin avuttomuus, kun ei edes tällaista ongelmaa pysty ratkaisemaan 😀

Vierailija kirjoitti:

Me olemm erittäin hyviä vanhempia. Me vain emme asu koulun lähellä.

Olen mukana kahden koulun vanhempainyhdistyksessä, olen ollut kaikissa urheilupäivissä, museoretkillä, luistelemassa, leiponut eniten mokkapaloja (tuhansia) ja viime keväänä viimeksi käytin viisi päivää discon järjestämiseen. Tänä lukuvuonna lähden sekä Italiaan että Ahvenanmaalle leirivalvojaksi. Ja majoitan kaksi koululla vierailevaa italialaiata oppilasta.

Silti se lapsemme ei kykene viemään pyörää kouluun sillä bussillaan, vaan se yhden liikkatunnin pyöräily vaatisi isältään kokonaisen palkattoman työpäivän. Logistisista syistä.

Seli, seli. Sen pyörän voi viedä koululle jo klo 6 ja lukita telineeseen. Samoin hakea vasta illalla sitten, kun ehtii. Ostakaa lukko! Hävettää joidenkin avuttomuus, kun ei edes tällaista ongelmaa pysty ratkaisemaan 😀

Ei siellä ole mitään telinettä. Sen sijaan pyörävarkauksia on paljon. Ja todella mieltä ylentävää ajella sitten kaksi tuntia päivässä vain polkupyörän tähden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä nelosluokkalainen kulkee 15 kilsan päästä. Matka on liian pitkä ja vaarallinen poljettavaksi, eikä bussiin saa ottaa pyörää.

Eli pitääkö isänsä pitää vapaapäivä ja tuoda peräkärry maalta,jotta voi kuskata sen koululaiaen kouluun ja takaisin pyörineen?

Peräkärry? Lasten pyörä mahtuu farmariautoon (meidän farkkuun mahtuu aikuisenkin) tai voi ostaa peräkoukkuun laitettavan telineen (maksaa joku 15e?) tai voi lainata telineen joltain tutulta tai etsiä kirpparilta. Kannattaa myös kysyä luokkakaverien vanhemmilta onko joku viemässä lasta ja pyörää koululle, mahtuisiko samalla teidänkin lapsi.

Pyörän voi myös viedä etukäteen illalla tai aamulla aiemmin työmatkalla ja lapsi kulkee sitten omalla kyydillään jne.

Tuntuu jopa tyhmältä selittää näitä aikuiselle ihmiselle kun vaihtoehtoja on miljooonia sille miten yksi lastenpyörä liikkuu 15km haluttuun paikkaan.

Ei ole meillä farmariautoa. Eikä ole pyörätelinettä. Eikä ole tutuillakaan eikä meillä ole aikaa kiertää kirppareita etsimässä jotain telinettä.

Täältä ei kulje ko kouluun ketään muuta.

Emme ole töissä siellä missä se lapsi on koulussa.

Tuntuu todella naurettavalta aloittaa valtiovierailun tqsoiset valmistelut jonkin kouluretken takia.

Tätä juuri tarkoitin sillä että on hyvä että opelle selviää minkälaisia vanhempia oppilailla on. Jos luokalla on useampi lapsi jonka vanhempi ei vaan suoriudu tämänkaltaisista "haasteista", on turhaa kuvitella esim. tehokkaasta vanhempainyhdistyksestä, luokkarahakeräyksistä, luokkaretkistä joissa tarvitaan vanhempien osallistumista, lapsien pitämistä päiväretkistä....

Lapset ovat koulussa oppimassa yleissivistystä, eivät missään puuhakerhossa, jota vanhemmat ylläpitävät omalla työpanoksellaan.