Kuinka moni pystyy oikeasti dumppaamaan hyvän kumppaniehdokkaan vain tatuoinnin vuoksi!?

Voiko hyvällä kumppaniehdokkaalla olla tatuointi? Minusta ei ja kysymyksesi on siksi mahdoton.

Vierailija kirjoitti:

Kertoo ihmisestä itsestään jos tatuoinnin haluaa ottaa, ei se ole pelkkä ulkonäköseikka. En haluaisi sellaista miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole siitä tatuoinnista, vaan siitä, että se todennäköisesti kertoo suurista eroista arvoissa ja ajatusmaailmassa.

Millä tavalla? Ainoa todellinen ero siinä on se, että toisen mielestä tatuoinnit ovat jees. Tämän järkyttävän eron kanssa et pysty elämään? Mitenkäs suhtaudut jos miehellä on eri musiikkimaku tai lempiväri kuin sinulla?

Hohhoijaa. 

Mitä se kertoo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

haha niinkuin jengillä ois paljonkin naamassa tatuointeja.. kyllä ne aika harvassa on

Niinpä.. Missä näihin oikein voi törmätä? Mä olen nähnyt eläessäni ehkä kaksi naamatatuointia (toinen ulkomailla, hän oli vissiin joku maori). Ja ikäähän mulla 42. Enkä asu missään tuppukylässä, vaan Hgin keskustassa.

Mulle antoi tälläinen kasvotatuoinnin omistava mies superliken tinderissä, ei tullu mätsiä.

Kaveri seurusteli miehen kanssa kenellä kasvoissa tatuointeja. Löytyyhän noita.

itse olen suht tatuoitu mutta ei voisi vähempää kiinnostaa onko kumppanilla tatuointeja vai ei. ennemmin kiinnostaa se että jos niitä kuvia on onko ne tyylikkäitä vai jtn "pakko vaan saada joku kuva"

tatuoinneista löytyy niin paljon eri tyylisuuntia ja tekiöitä. jotkut todella paskoja ja jotkin todella upeita. 

itselläni merkkaa muut asiat paljon enemmän kuin tatuoinnit. mutta koskaan en ottaisi mitään tyylitöntä tyyppiä kumppanikseni.

jos ihminen on tatuoitu ei se kerro hänestä viellä mitään.  

Vierailija kirjoitti:

Kertoo ihmisestä itsestään jos tatuoinnin haluaa ottaa, ei se ole pelkkä ulkonäköseikka. En haluaisi sellaista miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole siitä tatuoinnista, vaan siitä, että se todennäköisesti kertoo suurista eroista arvoissa ja ajatusmaailmassa.

Millä tavalla? Ainoa todellinen ero siinä on se, että toisen mielestä tatuoinnit ovat jees. Tämän järkyttävän eron kanssa et pysty elämään? Mitenkäs suhtaudut jos miehellä on eri musiikkimaku tai lempiväri kuin sinulla?

Hohhoijaa. 

Niin hohhoijaa vaan itsellesi. Voisitko nyt vain kertoa, mitä se ihmisestä kertoo?

Minä! Kuvakirjat kuuluvat lapsuuteen - eivät aikuiseen parisuhteeseen...

Minä.Jo se että toinen pilaa nahkansa kuvilla osoittaa että arvomaailma on täysin erilainen kuin omani. No can do.

Vierailija kirjoitti:

Minä! Kuvakirjat kuuluvat lapsuuteen - eivät aikuiseen parisuhteeseen...

Et ilmeisesti käy taidenäyttelyissä tai lue lehtiäkään kun niissä on vain lapsille kuuluvia kuvia.

Vierailija kirjoitti:

Minä.Jo se että toinen pilaa nahkansa kuvilla osoittaa että arvomaailma on täysin erilainen kuin omani. No can do.

Ajatteletko samalla tavalla esim meikkaamisesta ja hiusten värjäämisestä?

Ne tatskat nyt vaan ovat totaalinen turn off. Ihminen voi olla olla vaikka miten fiksu ja filmaattinen, mutta en pysty tuntemaan seksuaalista mielenkiintoa ihmiseen jolla on näkyviä tatuointeja. Joku pieni kuva jossain pakarassa ehkä menisi, kun ei sitä tarvitse koko ajan katsella. Lävistykset on kanssa ehdoton ei-ei. Halut lopahtaa heti, kun esim. kielestä löytyy joku lävistyskoru.

Yksikin tatuointi naisella on liikaa. Olen antanut pakit monelle sellaiselle naiselle, jolla tatuointeja on; juuri niiden tatuointien takia. Olen itse tatuoimaton mies, eikä tatuointeja ikinä tulekaan.

Tatuoinnit kertovat eri maailmankuvasta, mausta ja kulttuurista. En huolisi myöskään sellaista naista, jolla olisi esim. leijonakoru, Suomi ensin -tunnuksia jne.

T: Akateeminen mies

Mun miehellä on aika ruma tatuointi, jonkun harjoitustyö kuulemma. En kyllä keksi miksi sen takia olisin jättänyt miehen, kun muuten tosi ihana ja tullaan hyvin juttuun.

Minulla on tatuointeja. Melko paljon. Olen mies.

Kertoisitteko millainen minun arvomaailmani on?

Vierailija kirjoitti:

Ne tatskat nyt vaan ovat totaalinen turn off. Ihminen voi olla olla vaikka miten fiksu ja filmaattinen, mutta en pysty tuntemaan seksuaalista mielenkiintoa ihmiseen jolla on näkyviä tatuointeja. Joku pieni kuva jossain pakarassa ehkä menisi, kun ei sitä tarvitse koko ajan katsella. Lävistykset on kanssa ehdoton ei-ei. Halut lopahtaa heti, kun esim. kielestä löytyy joku lävistyskoru.

Tämän minä ymmärrän. Jos se on turn-off, niin minkäs sille mahtaa. Mutta en ymmärrä näitä, jotka puhuvat arvoista ja ajatusmaailmoista ja että "se kertoo jotain ihmisestä". Mitä se sitten kertoo? Kukaan ei ole vielä vastannut tähän. Tuossa verrattiin leijonakoruun. Minä osaan kyllä ihan selvästi sanoa, mikä siinä leijonakorussa mättää ("isänmaallisuus"). Miksi tässä kukaan ei pysty tatuoinneista täsmentämään samalla tavalka, mitä sr tatuointi kertoo?

Täällä ei ole tullut yhtään järkevää kommenttia noiden "erilainen arvomaailma"-kommenttien tueksi.

Minulle tärkeitä ovat pehmeät arvot. En juokse rahan perässä enkä valikoi ystäviä minkään muun seikan perusteella kuin sen henkilökemian.

Tatuointini, kaksi kappaletta, olen ottanut 18- ja 21-vuotiaana. En varmaan enää ottaisi tai ainakaan tällaisia. Ei ne kuitenkaan minua häiritse tai kaduta. Ikävä kyllä elämässäni on ollut oikeita murheita.

Mieltymyserot kyllä ymmärrän sinänsä. Sama kuin että tykkääkö tummista vai vaaleista. Mutta arvoihin on kyllä turha vedota suurimman osan kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Yksikin tatuointi naisella on liikaa. Olen antanut pakit monelle sellaiselle naiselle, jolla tatuointeja on; juuri niiden tatuointien takia. Olen itse tatuoimaton mies, eikä tatuointeja ikinä tulekaan.

Tatuoinnit kertovat eri maailmankuvasta, mausta ja kulttuurista. En huolisi myöskään sellaista naista, jolla olisi esim. leijonakoru, Suomi ensin -tunnuksia jne.

T: Akateeminen mies

Herra Akateemikko ei näköjään kestä saamiaan vastauksia, kun pitää poistella kommentteja? What ever, mutta epäilen edelleen, että sä olet saanut enemmän pakkeja, kuin antanut niitä itse.

Katsotaanpa kuinka kauan tämä kommentti saa ketjussa pysyä, ennenkuin kansankynttilä ehtii tämänkin asiattomaksi ilmoittamaan.

Miksi potentiaalinen kumppaniehdokas ottaisi tatuoinnin:

* Hän on massan mukana kulkija ottaa tatuoinnin "koska ne ovat nyt muotia". Ei jatkoon.

* Hänellä on erilainen estetiikan taju kuin minulla. Ei jatkoon.

No annan niitä kaivattuja vastauksia.

Tatuoinnin ottaminen kertoo ihmisestä ainakin sen, että ihminen uskoo olevansa samanlainen läpi elämänsä. Siis 18-vuotiaana uskoo, että myös 60-vuotiaana on sama maku, tyyli, uskomukset, aatteet, ajatukset, mieltymykset jne. Tällainen ihminen uskoo olevansa valmis, muuttumaton. Ei ole siis tilaa enää kehitykseen. Käytännössä harva kuitenkaan on 18-vuotiaana samanlainen kuin 60-vuotiaana. Onneksi usein kehitytään läpi elämän.

Tatuoinnin ottaminen kertookin siis harkitsemattomuudesta, lyhytnäköisyydetsä, ymmärryksen puutteesta, massan mukaan menemisestä. Juuri lyhytnäköisyys ja ymmärryksen puute selittää sen, että miksi korkeasti koulutetuilla on vähemmän tatuointeja. Ja ei, esimerkkisi siitä, miten tunnet jonkun tatuoidun lääkärin, ei kumoa sitä, että koulutetuilla on vähemmän tatuointeja.

Tatuoinnit ovat kuin vaatteita, joita sitoutuu käyttämään läpi elämänsä. Ei ole kovin järkevää.

Tatuointi on aivan ensimmäinen merkki siitä että on wt. Muita merkkejä tulee ihmiseen tutustuessa monia, mutta tatska on täysin varma merkki. Ei tarvitse edes harkita treffailevansa moista massateinin tasolla olevaa aikuista ihmistä.

No piercing, no tattoo kirjoitti:

Miksi potentiaalinen kumppaniehdokas ottaisi tatuoinnin:

* Hän on massan mukana kulkija ottaa tatuoinnin "koska ne ovat nyt muotia". Ei jatkoon.

* Hänellä on erilainen estetiikan taju kuin minulla. Ei jatkoon.

Tartunpa tuohon ensimmäiseen lauseeseesi, koska se toi tähän keskusteluun hauskan twistin.

Jos siis olet jo tavannut kaikin puolin ihanan naisen/miehen ja sitten yhdessäoloaikana hän haluaa ottaa tatuoinnin. Mitäs sitten? Sen perusteella jätät vai?