Kummalla tavalla masentunut olisit näistä mieluummin, jos olisi pakko valita?
Olisitko mieluummin sellainen masentunut, jolla on kaikki asiat elämässä erittäin hyvin, ei ongelmia, ja silti selittämättömästi on masentunut, ja tätä on jatkunut 15 vuotta.
Vai olisitko mieluummin sellainen masentunut, jolla on paljon isoja vaikeuksia elämässä, esim. fyysinen parantumaton sairaus, työkyvyttömyys, köyhyys ja yksinäisyys, ja on niiden takia masentunut, ja masennus on jatkunut 15 vuotta. Tässä vaihtoehdossa masennus parantuisi, jos tai kun asiat tuntuvasti korjaantuisivat.
Molemmissa vaihtoehdoissa masennus olisi vaikeustasoa keskivaikea/vaikea.
Jos olisi pakko valita, kumman ottaisit?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ulkoiset puitteet kunnossa ja silti oon ollu masentunu sen 15 vuotta. Jos tän lisäksi vielä muut asiat menis vituilleen niin tappaisin itteni.
Eli kumman valitsisit? Jos valitsisit jälkimmäisen vaihtoehdon, vapautuisit kertaheitolla siitä, mikä sinua nyt vaivaa...
...mutta valitsisitko sen?
ap.
Muutkin vastaajat, vastatkaa kysymykseen! :)
Mitä takeita on siitä että ne ulkoiset asiat parantuisi (esim somaattinen sairaus). Jos valitsee sen, on masentunut JA muutkin asiat perseellään. Nyt olen sentään VAIN masentunut. En halua tähän olotilaan vielä lisäksi muita sairauksia, köyhyyttä jne joiden loppumisesta ei ole takeita. Mielestäni kysymys on järjetön.
Hirveät vaihtoehdot, mutta jos olisi pakko valita jompi kumpi, niin valitsisin jälkimmäisen. Masentunut mieli on tuossa tilanteessa mielekästä, ymmärrettävää.
Ensin mainittua en ymmärrä enkä siksi uskaltaisi valita sitä. Tieteellisen evidenssin puuttuessa en oikein usko tuohon "välittäjäaineteoriaan" enkä siksi joka tapauksessa uskaltaisi käyttää mielialalääkkeitäkään. Voisiko kognitiivisiin malleihin eli tylysti sanottuna asenteisiin puuttuva psykoterapia auttaa siinä? En tiedä...