Lapsi haluaa keskeyttää lukion

Mihin hän sitten haluaisi vaihtaa?

Ehkä on viisasta, että katsoo vielä vaikka viikon/pari. Sitten opon juttusille.

Itsestään ei kannata suuriin päätöksiin ryhtyä, ja tuolla osaavat sitten neuvoa miten kannattaa edetä.

Kun nuori keskustelee asiasta ulkopuolisen kanssa, ei siinä ole sellaista samanlaista tunnereaktiota, joka helposti syntyy vanhemman ja lapsen välisessä keskustelussa.

Vierailija kirjoitti:

Mihin hän sitten haluaisi vaihtaa?

Ei oikein halua amikseenkaan kun siellä ei ole mitään kiinnostavia aloja. Lukio taas maistuu puulta? En tiedä muusta...

Ap

Lukupää = 8,1

Ei

No nyt on pakko sanoa, ettei keskiarvo 8,1 ole mikään kovin kummoinen, ihan tasaista perustasoa - en kutsuisi ns. lukupääksi.

Ensimmäinen matematiikan kurssihan on kaikille yhteinen eli jos siinä on vaikeuksia, niin pitkää matikkaa ei ainakaan varmasti kannata valita.

Opettajista ei tarvitse pitää, ne tekevät siellä työtään, eivät ole siellä lapsesi kavereina. Jos kriteerinä koululle on se, että opettajat ovat kivoja niin aika pitkään joutuu sopivaa koulua etsimään. Kaikissa kouluissa kun ne opettajat vaativat eivätkä asetu kaveritasolle lapsen kanssa. Mikä niissä tehtävissä ahdistaa? Lukio on raakaa työtä ja työmäärä on kova - jos peruskoulun puolella ei ole hirveästi kouluun panostanut, niin ihan varmasti lukio ahdistaa, suurin osa kun on siellä ihan ns. tosimielellä. 

Opon kanssa juttelemaan nyt ensiksi.

liian aikaista luovuttaa. voi katua myöhemmin. vuosi on pitkä aika olla ilman koulua.

ehdota että katsoo ainakin jakson loppuun ja koeviikon tulokset ensin.

Nyt tekemään lapsen kanssa yhdessä ainakin sitä matikkaa, jotta ei putoa kärryiltä. Vielä ei kannata lopettaa kun kaikki on vielä uutta ja uusi tuntuu aina hankalalta.

Ilmeisesti lyhyt matematiikka, ei se nyt niin vaikeeta oo, eriasia kun ottaa pitkänä. Yritä tsempata, kannustaa, rohkaista. Ei se nyt niin vaikeeta ole. 

Ensin kannattaa keksiä se planB.Mutta ei viikossa vielä kannata luovuttaa.

Nyt vähän ryhtiä hommaan. Ensimmäinen viikkohan menee ihan täysin uuteen paikkaan ja ihmisiin tottuessa. Ei siinä ajassa pysty tekemään vielä minkäänlaisia järkeviä päätöksiä siitä, onko lukio sopiva paikka itselle vai ei. Varsinkaan kun ei ole vielä edes tutustunut niihin opettajiin syvemmin tai perehtynyt siihen matikkaan. Onko siellä edes tehty muuta kuin kerrattu yläasteen matikkaa?

Jos vielä myöhemmin syksyllä tuntuu, että lukio ei sovi niin sitten voi alkaa harkita keskeyttämistä. Mutta silloinkin vain niin, että on selkeät suunnitelmat siitä, mitä aikoo tehdä jatkossa. Tyhjän päälle ei kannata jäädä.

Kuulostaa enemmän siltä, että häntä ahdistaa muutos ja koulu ylipäätään ja keksii syitä koulun lopettamiseen. Viikko on kuitenkin todella lyhyt aika, kannattaa katsoa koeviikkoon asti niin näkee miten koulu on oikeasti lähtenyt käyntiin.

Kuulostaa kulttuurishokilta. Tai voisi kuvitella että peruskoulusta toiselle asteelle siirryttäessä voisi tulla samanlaisia oireita.

Koita saada lapsi jatkamaan kaikesta huolimatta. Jos ei syyslomaan mennessä ole helpottanut, niin kannattaa alkaa miettimään vaihtoehtoja lukiolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin hän sitten haluaisi vaihtaa?

Ei oikein halua amikseenkaan kun siellä ei ole mitään kiinnostavia aloja. Lukio taas maistuu puulta? En tiedä muusta...

Ap

No sittenhän on selvää, että ei voi lopettaa ennen kuin on jatkosuunnitelma selvillä. Pääsisikö vielä jonnekin amiksen linjalle tai opistoon? Kotona en antaisi vuotta vaan oleilla, syrjäytymisriski nuorilla jotka eivät ole heti peruskoulun jälkeen opiskelemassa on valtava ja kynnys lähteä vuoden kotona olon jälkeen opiskelemaan isompi kuin silloin jos vaan vaihtaa vuoden jälkeen eri kouluun.

Jos haluaa vielä miettiä ja hakea ensi kevään yhteishaussa muualle niin ottakaa yhteys opoon ja sopikaa että tekee vähemmän kursseja mutta kuitenkin opiskelee. Voisiko vähäisempi kurssimäärä per jakso helpottaa vähän taakkaa? Nuo opinnothan saa yleensä sitten hyväksiluettua uusissa opinnoissa. Ja lukion voi suorittaa vaikka neljässä vuodessa jos haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa enemmän siltä, että häntä ahdistaa muutos ja koulu ylipäätään ja keksii syitä koulun lopettamiseen. Viikko on kuitenkin todella lyhyt aika, kannattaa katsoa koeviikkoon asti niin näkee miten koulu on oikeasti lähtenyt käyntiin.

Meillä myös teinin on vaikeaa uudessa tilanteessa kun ei yksikään entinen koulukaveri ole samassa ryhmässä missään aineessa. Olemme sanoneet ettei hän voi jäädä kotiin. Jos keskeyttää lukion niin sitten on mentävä töihin. Kotiin ei saa jäädä nettailemaan.

Olisiko luokkamuotoiseen lukioon vaihtaminen mitään? Itse olin luokkamuotoisessa. Oli hempompi tutustua ihmisiin, kun ryhmä ei vaihdellut, ja sekin oli helppoa että lukkarit oli tehty valmiiksi.

Lapsesi kuulostaa surkimukselta. Miksi mennä lukioon jos ei kiinnosta? Ei se kenellekkään helppoa ole ja töitä on tehtävä. Kannusta lastasi näkemään vaivaa opiskelun eteen, jos ei muuten onnistu niin palkitset hyvistä numeroista tms. Katsoisin ainakin ensimmäisen vuoden, kehoittaisin miettimään tulevaisuutta ja mitä haluaa tehdä ja valita mielenkiintoiset ja tulevaisuuden haaveisiin tähtäävät aineet koulussa jotta opiskelu on mielekästä. En ikinä antaisi lapseni lopettaa lukiota ilman plan b:tä. Eli sitten kun on selkeä suunnitelma että mitä seuraavaksi niin sitten voi harkita. Lukio on kuitenkin yleissivistävä ja sopii myös niille pohjakolutukseksi jotka ovat vielä epävarmoja jatkon suhteen.

Töihin ja iltalukioon sitten vuoden päästä. Oikeaan työelämään tutustuminen kasvattaa ihmeesti opiskeluhaluja. Tarjolla olevat hommat eivät välttämättä ole nekään hauskoja.

Iltalukioon siksi, ettei ole muuta kuin pakollisia aineita, jolleivat esim. liikunta tai taideaineet ole hänelle tärkeitä. Vaatii tietysti motivaatiota, mutta tosiasia on, että lukiossa vaaditaan toisenlaista otetta opiskeluun kuin peruskoulussa. On siis aikuisempaa mikä toki saattaa ahdistaa.

Jos se ei pidä lukiosta niin ei pidä. Turha vääntää. Ammattikorkeastakin pääsee yliopistoon. Jos ei aivan masennuksesta kärsi tai muutoin, niin kannattaa antaa ehto: hän saa luvan valita mihin menee, muuten ei lukiota keskeytetä. Olkoon sitten vaikka se amis. Siitä sentään valmistuu ammattiin. Sohvalle ei jäädä möllöttämään peräkammarinpojaksi. 

Uusi tilanne ahdistaa poikaa. Meillä herkkis poika halus kanssa lopettaa lukion ja välillä oli niin surkeeta, että tuli kesken päivän pois. Päätin, että teen kaikkeni pojan eteen, että viihtyis. Kävi syksyllä psykologilla pari kertaa ja meillä oli tapaamisia opon ja ryhmänohjaajan kanssa. Vähitellen kaikki muuttui parempaan päin. Nyt kolmannella luokalla pojalla on lukiossa paljon ystäväviä, lukiobileissä on käyty ja tyttökaverikin löytyi. Mutta koita jutella poikasi kanssa ja selvitellä asioita.

Kun itse aloitin lukion, ryhmässäni oli paljon sellaisia, joille ensimmäinen matematiikan kurssi tuntui vaikealta. Muut osasivat ja itse ei osannut. Opettajien vaatimustaso peruskoulussa oli ollut hyvin kirjavaa ja vasta lukiossa osalle oppilaista kävi ilmi, etteivät he olleetkaan niin hyviä kuin olivat luulleet olevansa. Myöhemmillä lukion matematiikan kursseilla asiat olivat uusia kaikille, joten lapset eivät kokeneet olevansa niin surkeita kavereihin verrattuna ja saivat itseluottamusta. Minun yläasteen matematiikan opettajani oli todella ankara ja antoi meille aina lukion tehtäviä. Ensimmäinen matematiikan kurssi oli siksi todella helppo, mutta en ajatellut olevani tämän takia joku matikkanero.