Lue keskustelun säännöt.
Miten tällaisesta tilanteesta eteenpäin?
17.08.2017 |
Rakastan miestäni syvästi ja hän minua. Olemme pääsääntöisesti onnellisia yhdessä, mutta onneamme varjostaa yksi ikävä asia. Nimittäin miehen olematon stressinsietokyky ja se että hänen ongelmansa yms menee AINA minun etusijalle, ja hänen ollessa stressaantunut hän valittaa kaikesta, kokoajan, ja on aivan hirveä vastarannankiiski.
Esimerkkinä tästä nyt viimeinen tilanne joka alkoi suunnilleen kuukausi sitten. Miehen omistamassa firmassa oli oletettua hiljaisempaa ja tämä tietysti stressasi miestä. Hän oli jatkuvasti äreä,sanoi jokaiseen asiaan "ei", oli AINA eri mieltä kanssani, oli asia mikä tahansa. Jos sanoin että ulkona on kaunis ilma, hän vastasi että eipäs ole kuin ruma. Jos sanoin että onpa ulkona surkea ilma, hän vastasi että ei ole kuin kaunis. Hänen päivänsä venyivät 12 tuntisiksi, ensin töissä ja sitten salilla, eikä tehnyt kotona mitään. Olen aina hoitanut suuren osan kotihommista, vaikka käyn itsekin kokopäivä töissä. Mutta nyt mies ei tehnyt yhtään mitään, kotiin tultuaan oli vaan naama norsun vituilla ja tiuski. Minä kävin täyttä päivää töissä, siivosin kodin, hoidin ruokaostokset ja ruoanlaiton, pyykit, lapseni asiat (tietysti kun kyse on minun lapsesta aiemmassa suhteessa), kaiken. Tähän päälle lapseni oli vakavassa onnettomuudessa kesällä, ja olin henkisesti todella kovilla. Lapseni isä eli ex-mieheni tehtailee meistä perättömiä lastensuojeluilmoituksia, jotka tämän lisäksi kuormittavat todella pahasti minua henkisesti. Olen aloittanut kesän alussa uudessa työssä, joten vaikka olen täysin finaalissa, en uskalla olla sairauslomalla, ettei minua irtisanota koeajalla.
Olen vaan yrittänyt sinnitellä mutta taakka harteillani tuntuu liian raskaalta yksin kantaa.
Mieheni siis ei auta kotona, eikä anna henkistä tukea ja kannustusta tässä vaikeassa elämäntilanteessa, sillä hän kokee että hänellä on aivan riittävästi stressiä töissä. Lisäksi hän kiukuttelullaan aiheuttaa kahta kovemman stressin. Tasapainoilen työn, kotiorjana olemisen, sairaan lapseni ja sietämättömän ahdistuksen mitä exäni syytökset aiheuttavat, sekä mieheni lapsellisen kiukuttelun välillä. Olen niin loppu että itku tulee pienimmästäkin asiasta, heräilen öisin 5-10 kertaa, joskus en nuku lainkaan. Edes pieni myötätunto mieheltäni auttaisi, mutta hän ei näe mitään muuta kuin oman stressinsä. Minä tietysti kuuntelen ja tuen häntä asiassa, mutta se ei ole millään tavalla molemminpuolista.
Mieheni ei siis millääntavalla yritä lohduttaa minua, tsempata, piristää mielialaani. Kun tässä eräänä päivänä tuskailin sen kanssa, miten pelkään sitä että minut irtisanottaisiin töistä, ja miten taloudellisesti pärjäisin (olin niin ahdistunut että itkin), tokaisi mieheni vaan että joo no kohta menee minullakin firma alta että mietipä sitä miten kusessa sitten ollaan. Ja kun tilanne on ollut toisin päin, kun hän on valittanut pelkoa firmansa kaatumisesta, olen lohduttanut aina että me selvitään, me ollaan aina pärjätty, kyllä kaikki järjestyy.
Ehkä tässä superväsymyksen ja ahdistuksen tilassa en osaa selittää tätä edes järkevästi. Kuvittelin että kun ollaan naimisissa, jaetaan niin hyvät kuin huonot asiat, tuetaan toista ja helpotetaan toisen tuskaa. Nyt tuntuu kuin minulla olisi kaiken paskan lisäksi aikuinen itsekeskeinen pikkulapsi kotona lisäämässä paineita :(
Kommentit (12)
Niin, miehen taito käsitellä negatiivisia tunteita huonosti juontaa ihan lapsuuden järkyttävästä traumasta, jossa menetti molemmat vanhempansa. Tämän takia olen siis jaksanut näinkin pitkään, olen yrittänyt ymmärtää sitä että miehellä on ollut niin hirveitä tapahtumia lapsuudessa. Mutta tuntuu etten enää kauan jaksa olla suhteemme ainoa aikuinen, miehen taantuessa uhmaikäisen tasolle aina kun on hiukankin stressiä. Olen vahva ihminen, mutta tuntuu että minun jaksamiseni on nyt venytetty äärimmilleen :(
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun mies ei nyt ole ainoa joka sulle sitä stressiä aiheuttaa, mutta laitat nyt kaiken sen syyksi. Sun pitäisi nyt ensin myöntää itsellesi, että sulla on aika paljon muitakin stressinaiheita. Pelkkä uusi työ on jo valtava stressi. Sun miestä varmasti stressaa teidän talous, koska ilmeisesti olet ehkä ollut työtön tai olet pienipalkkainen. Lisäksi sun eksän käytökselle ei sun nyksä voi mitään, mutta se varmasti stressaa häntäkin.
Tarkoitan että asiassa on kaksi puolta. Kumpikaan teistä ei näköjään nyt kykene tukemaan toistaan. Yhtä vähän mies voi nyt nojata suhun kuin sä siihen. Eikö muka yhtään aikoja ole ollut teidän liitossa, että olisit ollut heikoilla, ja olet voinut tukeutua mieheen?. Joten eiköhän teidän kannata pyytää apuja ulkopuolelta. Terapiaa, ja sukulaisilta ihan konkreettisia apuja.
Esim jos et jaksa hoitaa kotia, pyydä vaikka siskoa talkoisiin.
Vierailija kirjoitti:
Sun mies ei nyt ole ainoa joka sulle sitä stressiä aiheuttaa, mutta laitat nyt kaiken sen syyksi. Sun pitäisi nyt ensin myöntää itsellesi, että sulla on aika paljon muitakin stressinaiheita. Pelkkä uusi työ on jo valtava stressi. Sun miestä varmasti stressaa teidän talous, koska ilmeisesti olet ehkä ollut työtön tai olet pienipalkkainen. Lisäksi sun eksän käytökselle ei sun nyksä voi mitään, mutta se varmasti stressaa häntäkin.
Tarkoitan että asiassa on kaksi puolta. Kumpikaan teistä ei näköjään nyt kykene tukemaan toistaan. Yhtä vähän mies voi nyt nojata suhun kuin sä siihen. Eikö muka yhtään aikoja ole ollut teidän liitossa, että olisit ollut heikoilla, ja olet voinut tukeutua mieheen?. Joten eiköhän teidän kannata pyytää apuja ulkopuolelta. Terapiaa, ja sukulaisilta ihan konkreettisia apuja.
Esim jos et jaksa hoitaa kotia, pyydä vaikka siskoa talkoisiin.
Itse asiassa, minä olen meidän perheessämme se suurituloisempi. En todellakaan ole ollut työtön missään vaiheessa ja maksan perheemme kuluista 60-70% sen lisäksi että tietysti hoidan kodin yms. Enkä todellakaan syytä miestäni kaikesta; syytän häntä siitä että hän ei kykene tukemaan minua silloin kun tarvitsen eniten sitä. Kuten sanoin, yritän itse jaksaa aina kannustaa häntä, olla positiivinen, tsempata ja sanoa että kaikki kyllä järjestyy.
Miksi kodin siivouksella pitäisi rasittaa ulkopuolisia, kun perheessämme on kaksi tervettä aikuista? Eikö kotityöt pitäisi jaksaa meidän kesken, eikä niin että minä teen 100% ja jos en jaksa niin voi voi. Mitään siskoa jota pyytää apuun, ei ole.
-AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun mies ei nyt ole ainoa joka sulle sitä stressiä aiheuttaa, mutta laitat nyt kaiken sen syyksi. Sun pitäisi nyt ensin myöntää itsellesi, että sulla on aika paljon muitakin stressinaiheita. Pelkkä uusi työ on jo valtava stressi. Sun miestä varmasti stressaa teidän talous, koska ilmeisesti olet ehkä ollut työtön tai olet pienipalkkainen. Lisäksi sun eksän käytökselle ei sun nyksä voi mitään, mutta se varmasti stressaa häntäkin.
Tarkoitan että asiassa on kaksi puolta. Kumpikaan teistä ei näköjään nyt kykene tukemaan toistaan. Yhtä vähän mies voi nyt nojata suhun kuin sä siihen. Eikö muka yhtään aikoja ole ollut teidän liitossa, että olisit ollut heikoilla, ja olet voinut tukeutua mieheen?. Joten eiköhän teidän kannata pyytää apuja ulkopuolelta. Terapiaa, ja sukulaisilta ihan konkreettisia apuja.
Esim jos et jaksa hoitaa kotia, pyydä vaikka siskoa talkoisiin.Itse asiassa, minä olen meidän perheessämme se suurituloisempi. En todellakaan ole ollut työtön missään vaiheessa ja maksan perheemme kuluista 60-70% sen lisäksi että tietysti hoidan kodin yms. Enkä todellakaan syytä miestäni kaikesta; syytän häntä siitä että hän ei kykene tukemaan minua silloin kun tarvitsen eniten sitä. Kuten sanoin, yritän itse jaksaa aina kannustaa häntä, olla positiivinen, tsempata ja sanoa että kaikki kyllä järjestyy.
Miksi kodin siivouksella pitäisi rasittaa ulkopuolisia, kun perheessämme on kaksi tervettä aikuista? Eikö kotityöt pitäisi jaksaa meidän kesken, eikä niin että minä teen 100% ja jos en jaksa niin voi voi. Mitään siskoa jota pyytää apuun, ei ole.
-AP
No sit sun miehellä voi olla masennus, ja/ tai jotkut hormoniarvot heittää?
Helppo sanoa masentuneelle että ryhdistäydy ja siivoa, mutta ei hänelle helppo tehdä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun mies ei nyt ole ainoa joka sulle sitä stressiä aiheuttaa, mutta laitat nyt kaiken sen syyksi. Sun pitäisi nyt ensin myöntää itsellesi, että sulla on aika paljon muitakin stressinaiheita. Pelkkä uusi työ on jo valtava stressi. Sun miestä varmasti stressaa teidän talous, koska ilmeisesti olet ehkä ollut työtön tai olet pienipalkkainen. Lisäksi sun eksän käytökselle ei sun nyksä voi mitään, mutta se varmasti stressaa häntäkin.
Tarkoitan että asiassa on kaksi puolta. Kumpikaan teistä ei näköjään nyt kykene tukemaan toistaan. Yhtä vähän mies voi nyt nojata suhun kuin sä siihen. Eikö muka yhtään aikoja ole ollut teidän liitossa, että olisit ollut heikoilla, ja olet voinut tukeutua mieheen?. Joten eiköhän teidän kannata pyytää apuja ulkopuolelta. Terapiaa, ja sukulaisilta ihan konkreettisia apuja.
Esim jos et jaksa hoitaa kotia, pyydä vaikka siskoa talkoisiin.Itse asiassa, minä olen meidän perheessämme se suurituloisempi. En todellakaan ole ollut työtön missään vaiheessa ja maksan perheemme kuluista 60-70% sen lisäksi että tietysti hoidan kodin yms. Enkä todellakaan syytä miestäni kaikesta; syytän häntä siitä että hän ei kykene tukemaan minua silloin kun tarvitsen eniten sitä. Kuten sanoin, yritän itse jaksaa aina kannustaa häntä, olla positiivinen, tsempata ja sanoa että kaikki kyllä järjestyy.
Miksi kodin siivouksella pitäisi rasittaa ulkopuolisia, kun perheessämme on kaksi tervettä aikuista? Eikö kotityöt pitäisi jaksaa meidän kesken, eikä niin että minä teen 100% ja jos en jaksa niin voi voi. Mitään siskoa jota pyytää apuun, ei ole.
-AP
Että te molemmat saisitte apuja. Jos perheessä on molemmilta voimat loppu, niin ei niitä lisää tule kuin ulkoa päin. Muuten se on kuin hölmöläisen peitto, toisesta päästä vetää päälle niin toisessa tulee kylmä. Sä nyt et väsymykseltäs nää sitä vaihtoehtoa, että myös sun mies olisi burnutissa, eikä tee tota vain silkkaa pahuuttaan.
Terv. N 48, 15 vuotta liitossa, kaksi vaativaa työtä ja molempien uupumukset töiden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheeta jaaritusta ilman KAPPALEJAKOA - ei jaksa lukea.....
Aina ehdotetaan, että pitää hakea terapeuttista apua kun on perheessä jaksamisongelmia? Se jaksaminen ei välttämättä terapiassa lisäänny, vaan siitäkin saattaa tulla yksi stressitekijä lisää.
Ap, tilanteessasi huolestuttavinta on se, ettet pysty kunnolla nukkumaan. Lopulta kaikki kaatuu päälle, jos ei saa levättyä. Kotityöt kuuluvat parisuhteessa molemmille tasapuolisesti. Ei siis niin, että mies "auttaa" , vaan tasapuolisesti molemmille! Saattaa olla tilanteita, joissa joudutaan joustamaan, työn tai sairauden takia, mutta ne ovat poikkeuksia, eivät normaalia arkielämää.
Nyt ensimmäiseksi ap, mieti mitkä kotityöt voit jättää tekemättä tai tehdä vähemmällä ponnistuksella ainakin työviikon aikana. Siivoamista voi vähentää, korjaat vain omat ja lapsen jäljet, peset vain omat ja lapsen pyykit, ostat valmista ruokaa ym. Miehelläsi ei ole oikeutta henkilökohtaiseen palvelijaan. Vielä vähemmän oikeutta hänellä on tiuskimiseen. Ensi kerralla kun tiuskii sano painokkaasti: sinua kohdellaan tässä perheessä asiallisesti, ystävällisesti ja kunnioittavasti. Kaikilla muilla perheenjäsenillä on oikeus saada samanlaista kohtelua sinulta!
Vaadi perustelut jos väittää vastaan. Mitkään lapsuuden traumat eivät oikeuta kohtelemaan muita huonosti.
Tsemppiä ap! Ansaitset parempaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun mies ei nyt ole ainoa joka sulle sitä stressiä aiheuttaa, mutta laitat nyt kaiken sen syyksi. Sun pitäisi nyt ensin myöntää itsellesi, että sulla on aika paljon muitakin stressinaiheita. Pelkkä uusi työ on jo valtava stressi. Sun miestä varmasti stressaa teidän talous, koska ilmeisesti olet ehkä ollut työtön tai olet pienipalkkainen. Lisäksi sun eksän käytökselle ei sun nyksä voi mitään, mutta se varmasti stressaa häntäkin.
Tarkoitan että asiassa on kaksi puolta. Kumpikaan teistä ei näköjään nyt kykene tukemaan toistaan. Yhtä vähän mies voi nyt nojata suhun kuin sä siihen. Eikö muka yhtään aikoja ole ollut teidän liitossa, että olisit ollut heikoilla, ja olet voinut tukeutua mieheen?. Joten eiköhän teidän kannata pyytää apuja ulkopuolelta. Terapiaa, ja sukulaisilta ihan konkreettisia apuja.
Esim jos et jaksa hoitaa kotia, pyydä vaikka siskoa talkoisiin.Itse asiassa, minä olen meidän perheessämme se suurituloisempi. En todellakaan ole ollut työtön missään vaiheessa ja maksan perheemme kuluista 60-70% sen lisäksi että tietysti hoidan kodin yms. Enkä todellakaan syytä miestäni kaikesta; syytän häntä siitä että hän ei kykene tukemaan minua silloin kun tarvitsen eniten sitä. Kuten sanoin, yritän itse jaksaa aina kannustaa häntä, olla positiivinen, tsempata ja sanoa että kaikki kyllä järjestyy.
Miksi kodin siivouksella pitäisi rasittaa ulkopuolisia, kun perheessämme on kaksi tervettä aikuista? Eikö kotityöt pitäisi jaksaa meidän kesken, eikä niin että minä teen 100% ja jos en jaksa niin voi voi. Mitään siskoa jota pyytää apuun, ei ole.
-AP
Niin sä olet siis täydellinen etkä ole koskaan tarvinnut keltään tukea, etkä ainakaan sun mieheltä? Eikö teidän elämässä ole ollut mitään vaihetta, että mies olis kannatellut sua? Etkö oo antanut, vai onko se ihan turha luuseri josta on parempi erota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot, että rakastatte toisianne, mutta ei sitä kyllä sun tekstistä huomaa.
Minkä ikäsiä ootte? Vaihdevuodet painaa mielen matalaksi?
Onko miehestä tullut tuollainen nyt vasta, kun olette olleet jo pidempään yhdessä ja naimisissakin? Vai nyt vasta viimeaikoina muuttunut tuollaiseksi?
Itsekeskeinen pikkulapsi tuntuu tosiaan valitettavasti kuvaavan tapaa miten miehesi käsittelee (tai ei käsittele) negatiivisia tunteitaan. Enpä osaa tuossa muuta sanoa kuin että koita saada hänet parisuhdeterapeutille puhumaan tilanteesta. Jos ei mikään muutu niin kyllähän tuo kuullostaa siltä että helpompi teillä olisi olla lapsesi kanssa kaksin...
Voimia <3